Minäkö somevaikuttaja?

On alkanut taas Suomen parhaiden somevaikuttajien listaaminen. Kuka kahmii pokaalit vuoden 2017 The Blog Awards Finlandissa?

Kuka bloggaaja tai tubettaja inspiroi sinua? Kenen instafeed on pelkkää silmäkarkkia? Kenen snäpit pelastavat päiväsi? Kuka on sosiaalisen median kingi? Entä kuka tulokas on noussut yhtäkkiä kaikkien huulille? Ilmianna vaikuttaja, joka erottuu joukosta ja ansaitsee tunnustusta vuoden säkenöivimmässä gaalassa! Voit ehdottaa suosikkejasi mukaan kilpailuun yhdessä tai useammassa eri kategoriassa. Kirjoita boksiin vaikuttajan nimi, nikki tai kanava ja paina Lähetä-painiketta. Tuomaristo koostaa yleisön ilmiantamista ehdokkaista TBAF 2017 -kilpailun shortlistat, jotka julkistetaan syksyllä. Kaikkien ilmiantajien kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia TBAF 2017 -gaalaan.

Minut löytää valmiiksi jo kategorioissa Perhe, Harrastus, Lifestyle ja Keskustelunherättäjä. Jokaiseen kategoriaan voi kuitenkin ilmoittaa myös blogin, jota ei ole valmiiksi jo syötetty. Kun kirjoittaa kategorian vieressä olevaan boxiin kirjaimet Mo – löytyy blogini listalta. Mutta siis jokainen teistä voi ilmiantaa myös sellaisia blogeja, joita ei listauksesta valmiina löydy.

Kirjoitin jokunen aika sitten siitä, että minua ei ole koskaan palkittu minkäänlaisilla pokaaleilla tai kunniakirjoilla blogini vuoksi. Kerroin, että olen kerran ollut TOP10:ssä juurikin tässä samaisessa TBAF:ssä. Sain silloin myös tietää, että blogini oli ollut kolmen eniten ääniä saaneiden joukossa. Pokaalia ei kuitenkaan tullut. Kerroin, että minulle on aina ollut paras palkinto se, kun näen miten moni lukee juttujani. Niin se on edelleen. Se, että teitä on siellä tuhansia, jotka palaavat juttujeni ääreen päivittäin. Teitä on siellä ihan älyttömän monta, jotka ovat seuranneet blogiani ihan alusta asti, viitisen vuotta! Se on huimaa!!

Kun saan viestiä viikottain teiltä, että kiitos kun kirjoitit siitä tai tästä. Tai kun joku laittaa minulle IG:n directissä kiitosta siitä, että hän saa iloa päiviinsä minun MyStory-videoista. Tai kun saan sähköpostia teiltä lukijoilta kiitoksena motivoinnista elämäntapamuutokseen. Tai kun katson Google Analyticsista, että blogini sivulla on klikkauksia satoja tuhansia kuukausittain! Niin onhan ne nyt ihan äärettömän hienoja juttuja! Olen koko ajan vahvemmin sitä mieltä, että kirjoittaminen on minun juttuni. On ihanaa saada motivoida ihmisiä, on ihanaa paasata oikein olan takaa välillä ja kannustaa kaikkia olemaan rohkeasti omia itsejään. On ihanaa saada teiltä lukijoilta vertaistukea ja jakaa sitä teille päin.

Edellisen kerran olin ehdolla ja TOP10:ssä vuonna 2014.

Se, että blogini valittaisiin jossain kategoriassa sitten lokakuussa 2017 parhaaksi, on mielestäni absurdi ajatus. En jollain tapaa usko, että se on mahdollista. Vaikka kuinka lukijamäärät ovatkin nousseet, IG-seuraajien määrä on noussut jne. Silti ajatus siitä, että minä olen somevaikuttaja on jotenkin ihan hassu. Blogin kautta tuleva julkisuus on jollain tapaa ihan erilaista, kuin mielestäni ns. ”oikeiden” julkkisten julkisuus. 😀 En tiedä ymmärrättekö yhtään mitä tällä haen, mutta yritän selittää. Jos joku näyttelijä tai laulaja tunnistetaan katukuvassa, se on jotenkin itsestäänselvää. Hän tekee työkseen julkista ammattia ja monet sadat tuhannet suomalaiset tunnistavat näitä henkilöitä turuilla ja toreilla. Mutta se, että minä kirjoittelen tätä blogiani täällä oman kotini nurkassa ja sitten kaupungilla minua tullaan vetämään hihasta, että etkös sinä olekin se Monna – on jotenkin absurbin tuntuista. Se on ihanaa, kun joku tulee moikkaamaan ja vaihtamaan pari sanaa. Mutta edelleen siinä tulee sellainen olo, että minutko muka tunnistetaan?

Vuonna 2015 TBAF-gaalassa Natan kainalossa.

Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työkseni. Ja se on teidän lukijoiden ansiota. Jos teitä ei olisi, ei bloggaaminen olisi minulle ammatti. Haluan siis ihan täydestä sydämestäni kiittää teitä jokaista siellä ruudun toisella puolella!! Toivottavasti jaksatte vielä pitkään juttujani! 😉

***

Ilmianna blogini ja minut TÄÄLLÄ jos olet sitä mieltä, että minä ansaitsin tällaisen tunnustuksen. 🙂

Epäkiitolliset ihmiset.

Olen tässä vuosien varrella yksityisyrittäjänä ja bloggaajana saanut tavata monia erilaisia ihmisiä työn merkeissä. Yhteistyökumppaneita on ollut paljon, niin blogin kautta kuin personal trainer-työni kautta. Olen saanut tehdä upeiden ihmisten kanssa töitä yhdessä ja haluankin painottaa, että varmasti 95% yhteistöistä mitä olen tehnyt on ollut upeita kokemuksia.

Minulle tärkeää yhteistyötä tehdessä on molemminpuolisuus. Se on ihan prioriteetti nro 1! On sitten kyse jostain tapahtumasta, jossa meidän yritys on mukana valmentajana tai blogiyhteistyö jonkin brändin tai yrityksen kanssa. Haluan aina tehdä oman osuuteni 110%! Haluan olla varma, että minun työnjälkeeni voidaan olla tyytyväisiä. Tämän vuoksi en halua koskaan lähteä mukaan blogin kautta yhteistöihin, jossa mainostettaisiin jotain tuotetta/brändiä/asiaa, jonka takana en oikeasti voisi seistä tai mistä en oikeasti pitäisi. Tämän vuoksi en myöskään koskaan halua lähteä mukaan sellaisiin tapahtumiin tai tilaisuuksiin valmentajana, joiden pointit on jotain muuta kuin omani valmentajana tai joihin tietotaitoni ei vastaa.

Mielestäni on erittäin kiinnostavaa aina saada palautetta toteutuneista yhteistöistä, niin blogin kuin valmennustyön osalta. On mielenkiintoista kuulla, miten jokin kampanja on onnistunut tai onko jotain tuotetta myyty, jota olen suositellut blogissa. On oikeasti ihana kertoa lukijoille hyvistä kokemuksista joistain tuotteista tai palveluista. On mahtavaa, jos edes yksi lukija löytää blogini kautta jonkin omaa arkeaan helpottavan palvelun tai oppii jotain uutta jostakin tuotteesta kauttani ja ehkä rohkaistuu itsekin kokeilemaan. Uskaltaa ostaa jonkin jutun, jota on ehkä jo miettinyt, mutta luettuaan suositukseni, tekee lopullisen ostopäätöksen.

Minä olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä niin monien eri tahojen kanssa. Olen kiitollinen siitä, että saan tutustua uusiin ihmisiin, uusin tapoihin tehdä asioita. En koskaan halua asettua kenenkään yläpuolelle, eikä mielestäni muidenkaan niin pitäisi tehdä. Koska itse lähden yhteistöihin mukaan ihan täydellä sydämellä ja panostuksella, toivon aina sitä myös siltä vastapuolelta. Mielestäni parhaimmat jutut löytyvätkin sillä, kun molemmat osapuolet haluavat hyötyä, mutta molemmat osapuolet haluavat myös toisen hyötyvän. Parhaat yhteistyöt syntyvät aina siitä, kun molemmilla osapuolilla on sama tavoite.

Koska panostan yhteistöihin blogissani ja valmennustyössäni, toivoisin myös yhteistyökumppanin niin tekevän. Jos työnjäljessäni on jotain parannettavaa, toivon siitä palautetta. Jos työnjälkeni on taasen ollut mainio, on mahtavaa saada siitä kiitosta. Se on minun kehityskeskustelua. Minulla ei ole esimiestä, joka kerran kolmessa kuukaudessa pyytäisi minua toimistoon kuulemaan palautetta. Minulle palautetta on pt-asiakkaiden tyytyväisyys, yhteistöiden onnistuminen molempia tyydyttävällä tavalla, erilaisten ohjausten meneminen purkkiin ja siitä iloiset ja tyytyväiset asiakkaiden naamat, lukijoiden kommentit ja blogini lukijamäärät.

Tämän postauksen otsikko on se, minkä vuoksi lähdin tätä juttua kirjoittamaan. Olen nimittäin vuosien varrella myös valitettavasti joutunut törmäämään epäkiitollisiin ihmisiin. Tuntuu, että heillä ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon bloggaja näkee vaivaa yhden postauksen eteen. Tai kuinka kauan menee valmentajalta yhden ohjauksen suunnittelemiseen. Tuntuu, että he eivät kiitä yhteistyön jälkeen, koska heidän ”ei tarvitse”. Onneksi nämä tapaukset ovat harvassa, mutta niiden jälkeen jää aina todella kurja fiilis. Vähän sellainen tympeä olo. Että mitä ihmettä tässä tapahtui?! On hassua, että edelleen on yrityksiä ja ihmisiä, jotka luulevat bloggaajien kirjoittavan mistä tahansa ylistäen brändiä/tuotetta/palvelua, vain ilmaisten trikoiden, purnukoiden, jumppatuntien tai muiden lahjusten nimissä.

Voin kyllä itse hehkuttaa jotain tuotetta maasta taivaisiin, vaikka olisin maksanut siitä. Voin hehkuttaa myös pelkästään niiden ilmaisten trikoiden tai purnukoiden vuoksi. Mutta en pelkästään niiden vuoksi. Haluan mielelläni auttaa ystäviäni, jotka ovat yksityisyrittäjiä – voin mielelläni kertoa heidän palveluistaan, jotka koen hyviksi blogissani. Lähden todella mielelläni mukaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin valmentajana, vaikka vain pienelläkin korvauksella – jos tilaisuus/tapahtuma ja sen takana olevat henkilöt/yritys ovat sellaisia keiden kanssa tiedän yhteistyön sujuvan mahtavasti. Se miten yhteistyö tehdään ja miten molemmat kokevat yhteistyön sujuvan on asian ydin. Onko yhteistyö molemminpuolista vai vain yksipuolista?!

Olen oppinut lukemaan paljon ihmisten fiiliksiä ja minulla on kovin herkät tuntosarvet silloin, kun tapaan uusia ihmisiä. Tuntosarvet värähtelee iloisesti hyvin monesti; tämä ihminen on aivan ihana, hän on rehellinen ja on tässä pelissä mukana ihan fifty-sixty niin kuin minäkin. Mutta sitten ne tuntosarvet värähtelevät myös hyvin herkästi alaspäin, huomaan helposti jos kemiaa ei ole tai se on epäaitoa. Tai jos jokin yritys koittaa vain hyväksikäyttää bloggaajan näkyvyyttä. Tällaisissa tapauksissa usein on lopputuloksena sitten se epäkiitollinen tilanne.

***

Mielestäni työssä kuin työssä pitää kunnioittaa toisen tekemää työtä. Nähdä se, jos toinen on pistänyt kaikki panoksensa työn onnistumiselle. Ja sitten myös kiittää siitä. Hyvä esimies antaa alaiselleen palautetta onnistuneesta ja hyvinhoidetusta työstä. Hyvä esimies myös antaa palautetta jos on jotain korjattavaa. Jos esimies ei reagoi alaisensa tekemään työhön lainkaan, on tämä mielestäni epäkiitollista ja ammattitaidotonta käytöstä. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, minun esimiehiäni ovat mm. yhteistyökumppanit. Toivon todella, että saan jatkossa tehdä niitä molemminpuolisia yhteistöitä…tai oikeastaan toivon, että prosentti on tulevaisuudessa 100%.