Blogien päiväkirjamaisuus mennyttä?

Vietimme eilen tyttöjen iltaa Annan ja Saran kanssa. Monesti kun tapaamme, juttelemme myös jonkin verran bloggaamisesta. Olemmehan kaikki sitä tehneet suurin piirtein saman aikaa, reilut neljä vuotta.

IMG_0402

Puhuimme eilen siitä, minkälaisia meidän kolmen blogit oli alussa. Meillä oli jokaisella jonkinlainen elämäntapamuutos käynnissä. Kirjoitimme painonpudottamisesta, treenaamisesta ja omasta elämästämme siinä ohella. Pidimme jokainen hyvin päiväkirjamaista blogia. Silloin sitä pidettiin erikoisena ja jopa rohkeana kirjoittaa omalla nimellä ja kasvoilla niin epäonnistumisista kuin onnistumisista. Meillä jokaisella oli kaunistelemattomia kuvia senhetkisestä kunnostamme ja olimme myös rohkeasti ylpeitä saavutetuista tuloksista, vaikka emme joidenkin silmiin näyttäneetkään sillä hetkellä kuin löysiltä palloilta.

Ajan kuluessa meillä kaikilla alkoi lukijamäärät nousta. Sen myötä jätimme monia juttuja pois blogista, emme halunneetkaan enää kertoa ihan jokaisesta askeleesta ja tekemisestä julkisesti.

Mutta niin tekivät monet muutkin. Samoihin aikoihin alkoi blogibuumi kasvamaan, silloin moni kirjoitti hyvin päiväkirjamaista blogia. Kuvat oli kännykällä otettuja ja postauksissa ei ollut sen kummempaa sisältöä, kuin se mitä oli sinä päivänä syönyt, juonut ja tehnyt. Mutta niistä postauksista tykättiin. Niiden ansiosta meilläkin kolmella ja monella muulla kasvoivat lukijamäärät. Sitä kautta moni meistä Fitfashioninkin bloggaajista alkoi kasvattamaan näkyvyyttään ja tunnettuuttaan.

Sara Sara ja Anna Monna

Silloin paljon luetut ja tykätyt postaukset, mutta silti se päiväkirjamaisuus on nyt häviävä aihepiiri blogeissa. Nykyään postaukset on enenevissä määrin tarkoin suunniteltuja, ajastettuja, harkittuja. Kuvat on järkkärillä otettuja ja kuvankäsittelyohjelmilla paranneltuja. Niin minullakin siis, enkä soimaa ketään. Juttelimme siitä, kuinka bloggaaminen on ammattimaistunut ja sitä myötä myös meillä bloggaajilla on paineita kirjoitusten sisällöstä ja kuvien laadusta.

Itse laitan blogiin sekä järkkärillä otettuja kuvia, että kännykkäkuvia. Harkitsen tarkemmin mitä kirjoitan ja koen silloin tällöin pientä painetta siitä, että mistä pitäisi kirjoittaa. Samaa miettivät Anna ja Sara. Kuitenkin huomattiin, että silloin tällöin tekemämme ”päivä kanssani”-tyyppiset postaukset ovat edelleen hyvin suosittuja, tykättyjä ja luettuja. Miksi niitä on sitten niin vaikea tehdä enää usein?

grilliherkut jälkkäri jälkkäri.

Ammttaimaisia blogitekstejä verrataan nykyään aikakausilehtien artikkeleihin. Kun kaikki haluavat tietysti kehittyä ja olla parempia työssään, ei tee mieli jäädä laakereille lepäämään ja pistää sitten omaan blogiin niitä pimeitä ja epätarkkoja kännykkäkuvia.
Toisaalta, nykyään kännyköissä on niin hyvät kamerat, että harvoin sitä edes huomaa mikä kuva on otettu kännykällä ja mikä järkkärillä.

Mutta mitä te luulette lukijana, onko blogien päiväkirjamaisuus mennyttä? Vai vieläkö niillekin jutuille löytyy lukijakuntaa? Pitääkö postauksien olla mielummin tarkoin harkittuja artikkeleita? Vai hetken mielijohteesta tunteella kirjoitettuja turinoita? Vai kenties sekamelskaa näistä?

IMG_0428 Me kolme Me kolme :D

 

ps. Kävin muuten pidemmän tauon jälkeen taas ottamassa itselleni ripset Helsingin parhaalla ripsientekijällä Anniinalla Beauty Anniinassa. <3  Tykkään ja suosittelen!! <3

Bloggaajakollega on ystävä, ei kilpailija.

Tapasimme eilen noin kahdenkymmenen FitFashionin bloggaajan kanssa A-lehdillä, heidän järjestämässään kevätpäivässä. Kun kutsu tapahtumaan tuli, laitoin samantien päivämäärän kalenteriin kiinni.

FitFashion bloggaajat

Nämä tapaamiset on AINA inspiroivia ja motivoivia. Niin tälläkin kertaa. On ihana nähdä bloggajakollegoita ihan irl. On myös ihana kuulla ammattilaisilta neuvoja ja vinkkejä bloggaamisesta ja saada ihan teknistä tukea moniin asioihin. Tällaisten tapaamisten jälkeen on into kirjoittaa vielä korkeammalla kuin normaalisti.

Meillä FitFashionilla on mielestäni aina ollut todella hyvä henki. Hyvin samanhenkisiä bloggaajia on saman katon alla, vaikka joku kirjoittaakin enemmän ruuasta, toinen salitreeneistä ja kolmas omasta arjesta. Silti jokin samanlainen asia on meissä kaikissa. En osaa sanoa tarkalleen mikä se on, mutta se yhdistää ja sen vuoksi meillä onkin toisistamme tukea ja apua. Ja monet ovat ystävystyneet keskenään ihan todella.

Itse en ajattele ketään bloggajakollegaani kilpailijanani. En samasta portaalista tai toisesta. On bloggaajia joiden blogeja seuraan inspiraatiota hakien, on blogeja joita en seuraa lainkaan, on blogeja joita seuraan sen bloggaajan persoonan vuoksi tai siksi, että hän on ystäväni ja haluan käydä vilkaisemassa mitä hän on kirjoittanut. Silti ketään en ajattele kilpailijana. Vaikka tietäisin jollakin olevan luetumpi blogi kuin itselläni, se ei aiheuta kateutta. Jos haluan lisää lukijoita itselleni, otan näistä bloggaajista inspiraatiota.

Eilen tapahtumassa kävi suloinen Sara – Tickle your fancy-blogin kirjoittaja kertomassa bloggaamisesta ja omasta kirjoittamisestaan.  Oli taas erittäin inspiroivaa kuulla hänen kokemuksiaan ja tapojaan toteuttaa omaa blogiaan. Hän on täyspäiväinen bloggaaja, eli ammattilainen. Itse kirjoitan ns. puoliammattilaisena, koska pt-työt ja oma yritys on kuitenkin sen 50% työstäni. Mutta silti 50% työajasta käytän bloggaamiseen.

ystävät

Olen saanut vuosien varrella bloggaamisesta paljon irti. Siitä on tullut työni, se on tuonut hienoja kokemuksia, olen saanut hurjasti ihania lukijoita ja myös erittäin hyviä ystäviä. Olen opetellut kuvaamaan paremmin (aion opetella vielä lisää), olen opetellut kirjoittamaan oikein, olen tehnyt taustalla työtä, että blogiani olisi helppo ja mukava lukea, olen kysellyt teiltä lukijoiltani toiveita kirjoitusaiheista, olen juossut pr-tilaisuuksissa ja kissanristiäisissä, tutustunut uskomattomaan määrään ihmisiä.

Käytän viikossa blogin kirjoittamiseen, valokuvien ottamiseen ja kuvien muokkaamiseen, kommentteihin vastaamiseen ja kirjoitus-aiheiden suunnitteluun n.20h aikaa. Sen saman verran käytän omien asiakkaiden treenien suunnitteluun, treenien vetämiseen, sähköposteihin vastaamiseen, kirjanpitoon, tapahtumien ja valmennuksien suunnitteluun. Mutta se on mahdollista, koska olen yrittäjä.

Eilen puhuttiinkin kotimatkalla parin bloggaajakollegan kanssa siitä, että jos blogin kirjoittamisesta haluaa tehdä muutakin kuin harrastuksen, on siihen panostettava. Aikaa on löydyttävä siihen, kuin mihin tahansa työhön. Sanoinkin tytöille, että kunnioitan suuresti niitä bloggaajia, jotka voivat normaalityönsä (37,5h / vko) lisäksi kirjoittaa menestynyttä blogia. Heillä ei nimittäin montaa ylimääräistä vapaatuntia viikossa ole. Itse en varmasti jaksaisi. Nyt tilanne on eri, kun itse kirjoitan sen kalenterin sisällön ja sunnittelen työtunnit.

kakku

Blogin kirjoittamisesta on tullut itselleni ammatti. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä, kun inspiraatio kirjoittamiseen meinaa lopahtaa, silti se sieltä nousee taas esiin kun vähän antaa aikaa ja juurikin hakee sitä inspiraatiota muista bloggaajista.

Kyllä mä olen ihan rehellisesti sanottuna todella kiitollinen ja iloinen siitä, että tällaista työtä saan tehdä. Eikä asiaa yhtään pahenna se, että saan kirjoittaa blogiani FitFashionissa. Täällä meillä on hyvä olla, pidetään yhdessä toisistamme huolta ja ainakin itselleni välittyy se fiilis, että myös siellä ”ylempänä” meistä bloggaajista välitetään. <3