Se on aina väärin.

Kiusaaminen. Se on aina väärin. AINA.

Sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa pyörii paljon trolleja. Siellä pyörii ihmisiä, jotka tahallaan haluavat satuttaa toisia. Nettikiusaaminen on nykypäivän kiusaamista. Sen tekee liian helpoksi kasvottomuus. Sen tekee helpoksi se, että kuka tahansa voi kasvottomana, nimettömänä, anonyyminä käydä laukomassa mitä sylki suuhun tuo.

Äitiyden myötä minut on pistetty koville näiden kasvottomien tyhjäpäiden suunnalta. Monta kertaa. Olen joutunut trollaajien uhriksi. Olen joutunut nettikiusaamisen uhriksi. Ja se ei ole mukavaa, ei todella. Voin kertoa, että pahimmat näistä kiusaajista ovat saaneet kyyneleet vierimään poskillani.

Mikään muu ei satuta niin paljon, kuin äitiyden arvostelu. Minulle on mm. kerrottu kuinka huono äiti olen. Kuinka itsekäs olen, enkä osaa asettaa lastani etusijalle. Minulle tuntemattomat ihmiset ovat kertoneet kommenttiboksissa monta muutakin ”faktaa” elämästäni ja äitiydestäni.

Näiden ala-arvoisten ja asiattomien kommenttien vuoksi olen joutunut miettimään koko blogin tulevaisuutta. Olen vakavasti harkinnut lopettavani, koska en halua ottaa enää yhtään paskaa niskaani. Koska haluan suojella perhettäni mielipahalta ja ihan kaikelta. En halua enää lukea yhtään kommenttia, jossa arvostellaan minua äitinä ja jopa sitä kun lapsen isä haluaa puuhata asioita lapsensa kanssa kahdestaan, käydä vaunulenkeillä ja syöttää omaa lastaan.

Mutta ei, minä en halua lopettaa! Rakastan kirjoittamista! Minulla on aivan ihania lukijoita! Lukijoista 99% on normaaleja, viisaita ihmisiä. Prosentti on niitä tyhjäpäitä, kiusaajia. En todellakaan halua antaa tälle yhdelle prosentille sitä iloa, että he saisivat minut poljettua maanrakoon. Haluan jatkaa kirjoittamista ja nauttia bloggaamisen parhaista puolista; vertaistuesta, kokemusten jakamisesta ja kommunikoinnista ihanien lukijoitteni kanssa.

Olen paras äiti Emmalle. Teen KAIKKENI hänen vuokseen ja niin tekee myös mieheni, Emman isä Tuukka.

monna_pursiainen4

Koska rakastan tytärtämme enemmän kuin mitään tässä maailmassa, enkä todella aio sitä joutua todistelemaan tai rautalangasta vääntämään ihmisille, jotka eivät minua tai elämäämme tunne – aion tehdä tälle minuun kohdistuneelle nettikiusaamiselle stopin.

Blogin kommentointia valvoo tästä lähtien ulkopuolinen moderaattori, joka poistaa suoraan kaiken asiattoman ja vain ilkeilyn vuoksi kirjoitetun kommentoinnin. Minä luen vain seulan läpäisseet kommentit.

logo

Ihana palaute <3

Voi tiedättekö, en pitkään aikaan ole tehnyt postausta jonkun yksittäisen kommentin vuoksi. Mutta nyt haluan tehdä yhdestä kommentista. <3 Tai oikeastaan sen inspiroimana.

img_2369
Äitin kanssa kaffella ja pullalla. <3

On pakko myöntää, että raskauden myötä välillä olen tuntenut bloggauskriisiä. Se on tavallaan hassua, koska lukijamääräni on kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana aika hurjastikin. Olen silti miettinyt, että onko blogini ihan tylsä ja täynnä vain vauvamatskua.. 😀 Odotan kovasti myös bloggaamisen puolella sitä synnytyksen jälkeistä vaihetta. Vauva-arjesta kertomista, palautumisesta postauksia ja sitten vihdoin taas myös siitä treenaamisesta!

”Pakko antaa palautetta blogistasi, ihan huippu! Tällä hetkellä blogisi on oikeastaan ainut jota jaksan säännöllisesti seurata. Kirjoitustyyli ja juttujen aiheet ovat mielestäni hyviä ja oman elämäsi jakaminen on sopivassa suhteessa kaiken muun kanssa. Kiitos ihanasta blogista, joka jaksaa piristää pimenevinä syysiltoina!”

Tämä kommentti tuli siis eilen ja lyhykäisyydessään sai minulle ison hymyn huulille. <3
Epäilykset siitä, että onko blogini tylsä mammablogi vain tai mietteeni yhteistyöjutuista osana muita postauksia tai joku muu bloggauskriisi hujahti harteilta nopeasti. <3

img_2286
Syksyn värit <3

Yhteistyö-postaukset on tosiaan myös olleet asia, jota mietin säännöllisesti. Koska pt:n ja bloggaajan työ on päätoimiani, tarvitsen tietysti niiden kautta leivän pöytään ja siksi yhteistyöt on miellyttävä lisä itselleni. Kuitenkin tasaisin väliajoin mietin, että mitä niistä pidetään. Olen kirjoittanutkin aiheesta monesti. Nyt Katrin kirjoitus asiasta taas herätti ajatukseni. Että missä vaiheessa on liikaa.

En itsekään pidä siitä, että blogin jokainen postaus alkaa sanoilla kaupallinen yhteistyö. Mutta ymmärrän kuitenkin niiden välttämättömyyden bloggaajille. Ja myös mainostajille.
Olen eri mieltä joidenkin kanssa siinä, että ne kaikki olisivat aina tekaistuja ja valheellisia, mainostajan rakentamia suoria tekstejä. Koska ainakaan yksikään oma yhteistyöni ei sellainen ole. En lähde ikinä mukaan sellaiseen, jossa minulle annetaan valmis teksti tai mielipide asiasta. En myöskään lähde mukaan sellaisen tuotteen tai asian mainostamiseen, jota en käyttäisi oikeasti.

img_2365
lokakuu 2015 vs. lokakuu 2016 😉

Ajattelen, että meillä jo kauemmin bloganneilla on myös paineita siitä, että miten pitää lukijoiden mielenkiinto omassa blogissa yllä. Ja siitä, että saa pidettyä blogissa tasapainon siellä yhteistyöjuttujen ja sen muun välillä.

Vakkarilukijoita on blogilleni kertynyt vuosien aikana, mutta on toki ihan luonnolista, että lukijakunta myös vaihtuu. Esimerkiksi itselläni on ihan todella harvassa ne blogit, joita jaksan seurata vuodesta toiseen. Ja varmasti ne, joita tiiviimmin seuraan on ihan niitä ystävieni blogeja.

img_1959

Joka tapauksessa, pointtini tällä postauksella oli siis KIITOS!! Kiitos teille ihanille lukijoille, jotka siellä ruudun takana jaksatte lukea höpötyksiäni. On ne sitten mammailua tai treenailua tai kaikkea siltä väliltä. <3 Tykkään edelleen kirjoittaa ja luultavasti tykkään siitä vielä pitkään!

Ihanaa lauantaita kaikille! <3

Monna