Ei voittoa kotiin.

Niin siinä kävi, että mun blogini ei voittanut vuoden energisintä palkintoa. Mua se ei harmita. Mä olin itse asiassa vähän uumoillutkin, että mun sarjassa oli niin paljon huipputyyppejä, että itse pokaali menee sivusuun. Kuten jo aiemmin sanoin, mulle iso kunnia oli olla mukana kategoriassa!!

Voiton meiän kategoriassa otti ansaitusti mun kollega ja ihana ystävä Nana!

Mä mietin pitkään, vielä perjantaina illasta etten välttämättä jaksa / halua lähteä itse gaalaan. Mua väsytti, olin edelleen vähän kipeenä ja muutenkin mua ahdisti ajatus väenpaljoudesta ja sellaisesta kovasta melusta. Mua myös ahdisti tosi paljon sellainen blogimaailman kiiltokuvameininki. Kun somessa näytetään, että kaikki on niin ihanaa ja kaikki on parhaita kavereita keskenään, mutta sitten ”irl” osa porukasta ei edes puhu toisilleen.

Mun angstia tätä tällaista tekopyhää meininkiä kohtaan ei yhtään helpottanut se, kun juttelin hyvän ystäväni (myös bloggaaja) kanssa eräästä tilaisuudesta, jossa hän oli ollut. Hän kertoi kuinka kukaan ei puhunut siellä hänelle, kukaan ei tullut edes esittäytymään. Piiri oli taas suljettu ja sinne sisään ei päässyt kuka tahansa.

Mä en kestä tällaista meininkiä en sitten yhtään!! Mun mielestä on uskomatonta, että aikuiset ihmiset tekee tällaista! Eri asia on lapset, jotka ei osaa ajatella kaikkea vielä ihan järjen kanssa. 😉 Kirjoitinkin asiasta ihan pari viikkoa sitten postauksen: Ohikatsominen on pahinta.

Angstasin sitten tästä aiheesta mun ystäville ja he saivat luotua mulle uskoa, että ei kaikki oo samanlaisia. Toki tiedän sen itsekin, mutta joskus tällaiset jutut saa ihan epätoivon valtaamaan oman mielen. Tulee sellainen tunne, että ei halua olla yksi tämän skenen edustajista, kun meininki on tällaista. Mutta onneks mut houkuteltiin kuitenkin mukaan ja sain todistaa, että tässä skenessä on myös mahtavia ja sydämellisiä ihmisiä paljon!

Oltiin etkoilla Splay:n toimistolla ja jo siellä tilan valtasi positiivinen henki. Moni oli toisilleen tuntematon, mutta ilmapiiri oli välitön ja aidosti iloinen. Tapasin myös muutamia sellaisia vaikuttajia, keitä en ollut aiemmin tavannut kasvotusten ja siinä heti halattiin ja moikattiin. 🙂 Juteltiin ja tutustuttiin. Puhuttiin myös siitä, että moni tunnisti tämän asian josta angstasin. On ihan tiedetty asia, että osa somevaikuttajista ei kaveeraa (tai edes juttele tilaisuuksissa) sellaisten kanssa, joista ei hyödy.

Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos sulla on 100 000 seuraajaa IG:ssä ja joku jolla on ”vaan” 20 000 tulee juttelemaan, hänelle käännetään selkä – koska hänestä ei ole hyötyä. Jos taas juttelemaan pyrkii jonkin brändin edustaja (jonka tuotteista vaikuttaja on kiinnostunut) tai joku jolla on vaikkapa 200 000 seuraajaa, ollaan hänelle mielinkielin.

Tällaisten juttujen rinnalle oli niin virkistävää tutustua ja nähdä vaikuttajia, jotka oli ystävällisiä kaikille. Välittämättä siitä, kenellä on minkäkin verran seuraajia. Koska siis onhan se nyt jumankauta ihan absurdia määrittää ihmisiä jonkun perkeleen IG-seuraajamäärän mukaan!!

Meillä oli kyllä tosiaan kaikesta tästä mun angstista huolimatta ihan tosi kiva ilta ja käytiin sitten Skohanissakin maistamassa vähän miltä se baarissa käynti tuntuikaan. 😀 Siitä kun oon viimeks ollut jossain yökerhossa / baarissa on nimittäin varmaan sellainen kolmisen vuotta! 😀 Sen verran oli rapea olo sunnuntaina, että saas nähdä koska seuraavan kerran uskaltaudun taas baariin. 😉

Kuva: Eetu Järvi
Kuva: Henri Ilanen
Splayn jengi ja pari muuta 😉
Kuva: Henri Ilanen
Ihanat ystävät ❤
Kuva: Henri Ilanen

***

Mä mietin, että jos olisin voittanut oman kategorian, olisin halunnut sanoa lavalla nämä sanat: Me ollaan hei kaikki toistemme kollegoita – ei kilpailijoita! Moikataan kun tavataan!

Blogiyhteistyö

Viime päivät on puhututtanut tubettaja Elle Darby:n yhteistyöpyyntö. Darby oli ehdottanut irlantilaiselle hotellille yhteistyötä. Elle toivoi ilmaista yöpymistä hotellissa ja tarjosi vastineeksi hotellille näkyvyyttä somessa. Itse pyynnössä ei mielestäni ollut mitään outoa, mutta siinä miten hotellin omistaja siihen reagoi oli.

Ajattelin, että en ota tähän asiaan kantaa. Mutta eräs seuraajani toivoi mun kirjoittavan oman mielipiteen asiasta. Joten itse blogia useamman vuoden kirjoittaneena sanon oman näkökulman tähän juttuun.

Bloggaaminen on nykyään ammatti, halusi joku sitä tai ei. Mun mielestä on kamalan outoa, miksi bloggaajista on tullut ”halveksittu ammattiryhmä”. Ammatikseen bloggaavat henkilöt on tehneet ison työn sen eteen, että korvauksena somenäkyvyyttä ja kirjoitusta vastaan tulee erilaisia tuotteita, palveluita jne. Pelkällä rasvapurkilla tai hammasharjalla ei kukaan elä, joten näistä kaupallisista yhteistöistä myös maksetaan kirjoituspalkkiota.

Bloggaaja näkee vaivaa yhteistyöpostauksien eteen. Se ei ole mikään parin minuutin juttu ja sinnepäin.. Vaan niihin panostetaan. Tottakai!! Koska ne on työtä, niistä on saatu palkkaa, joko pelkästään tuote/palvelukorvaus tai rahaa.

Yhtään firmaa ei kiinnosta antaa päiväpeittoja, hotellimajoituksia tai spirulinajauheita blogiin, jossa ei ole lukijoita. Blogimarkkinointi on kuitenkin äärettömän hyvä ja toimiva mainoskanava nykyään. Haluaako mainostaja mainoksen Hesariin, jossa on kuva siitä päiväpeitosta ja maksaa siitä 500€-2000€ vai haluaako hän mainoksen johonkin blogiin, jossa bloggaaja kertoo päiväpeitosta ja laittaa useamman kuvan? Mainostajalle hinta-hyötysuhde on monesti blogeissa suurempi, kuin printtilehdessä.

Nykyään monet nimittäin hakevat tuotearvosteluja, kokemuksia matkakohteista jne blogeista. On kiinnostavampi lukea jonkun ”oikean ihmisen” kommentteja tuotteista tai palveluista, kuin nähdä pelkkä kuva lehdessä. Viisas mainostaja ei anna bloggaajalle mitään valmista tekstiä tai kerro kuinka palvelua pitäisi arvostella. Bloggaaja tekee sen itse ja silloin se on myös lukijoille uskottavaa ja luotettavaa.

Se, että joku bloggaaja sanoo kirjoittavansa vain tuotteista, joista oikeasti pitää – voi hyvin myös pitää paikkansa! 😉 Osa toki saattaa hamuta vain ilmaista tavaraa, mutta kyllä suurin osa bloggaajista haluaa oikeasti tuottaa sellaista sisältöä, josta lukijat pitävät ja jollaista juuri se oma lukijakunta kaipaa. Joten pelkästään kaikenmaailman tuotteiden ja palveluiden kehuminen postauksesta toiseen ei houkuttele yhtään lukijaa palaamaan blogiin.

Koska bloggaajat panostavat yhteistöihin olisi todellakin myös yhteistyökumppanin niin tehtävä. Ei oo olemassa ilmaisia lounaita. Ei bloggaajille, eikä niille yhteistyökumppaneille. On myös mielestäni bloggaajan työn halveksumista ja aliarvioimista tarjota jotain shampoopurkkia ja pyytää siitä vastineeksi yhtä postausta. Ei se mene niin. Ei kukaan toimittajakaan kirjoita ilmaiseksi lehteen juttuja, heille maksetaan kirjoittamisesta. Ei kukaan lääkärikään hoida ilmaiseksi potilaita, heille maksetaan siitä.

Tuntuu, että edelleenkään kaikilla firmoilla ei ole käsitystä siitä, kuinka paljon bloggaja näkee vaivaa yhden postauksen eteen. On hassua, että edelleen on yrityksiä ja ihmisiä, jotka luulevat bloggaajien kirjoittavan mistä tahansa ylistäen brändiä/tuotetta/palvelua, vain ilmaisten trikoiden, purnukoiden, jumppatuntien tai muiden lahjusten nimissä. Se miten yhteistyö tehdään ja miten molemmat kokevat yhteistyön sujuvan on asian ydin. Onko yhteistyö molemminpuolista vai vain yksipuolista?

Oon itse tässä vuosien varrella yksityisyrittäjänä ja bloggaajana saanut tavata monia erilaisia ihmisiä työn merkeissä. Yhteistyökumppaneita on ollut paljon, niin blogin kautta kuin personal trainer-työni kautta. Oon saanut tehdä upeiden ihmisten kanssa töitä yhdessä ja haluankin painottaa, että varmasti 95% yhteistöistä mitä oon tehnyt on ollut upeita kokemuksia.

Mulle tärkeää yhteistyötä tehdessä on molemminpuolisuus. Se on ihan prioriteetti nro 1! On sitten kyse jostain tapahtumasta, jossa meidän yritys on mukana valmentajana tai blogiyhteistyö jonkin brändin tai yrityksen kanssa. Haluan aina tehdä oman osuuteni 110%! Haluan olla varma, että työnjälkeeni voidaan olla tyytyväisiä. Tämän vuoksi en halua koskaan lähteä mukaan blogin kautta yhteistöihin, jossa mainostettaisiin jotain tuotetta/brändiä/asiaa, jonka takana en oikeasti voisi seistä tai mistä en oikeasti pitäisi. Tämän vuoksi en myöskään koskaan halua lähteä mukaan sellaisiin tapahtumiin tai tilaisuuksiin valmentajana, joiden pointit on jotain muuta kuin omani valmentajana tai joihin tietotaitoni ei vastaa.

Mun mielestä on myös erittäin kiinnostavaa aina saada palautetta toteutuneista yhteistöistä, niin blogin kuin valmennustyön osalta. On mielenkiintoista kuulla, miten jokin kampanja on onnistunut tai onko jotain tuotetta myyty, jota olen suositellut blogissa. On oikeasti ihana kertoa lukijoille hyvistä kokemuksista joistain tuotteista tai palveluista. On mahtavaa, jos edes yksi lukija löytää blogini kautta jonkin omaa arkeaan helpottavan palvelun tai oppii jotain uutta jostakin tuotteesta kauttani ja ehkä rohkaistuu itsekin kokeilemaan. Uskaltaa ostaa jonkin jutun, jota on ehkä jo miettinyt, mutta luettuaan suositukseni, tekee lopullisen ostopäätöksen.

Oon kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä niin monien eri tahojen kanssa. Oon kiitollinen siitä, että saan tutustua uusiin ihmisiin, uusin tapoihin tehdä asioita. En koskaan halua asettua kenenkään yläpuolelle, eikä mielestäni muidenkaan niin pitäisi tehdä. Koska itse lähden yhteistöihin mukaan ihan täydellä sydämellä ja panostuksella, toivon aina sitä myös siltä vastapuolelta. Mielestäni parhaimmat jutut löytyvätkin sillä, kun molemmat osapuolet haluavat hyötyä, mutta molemmat osapuolet haluavat myös toisen hyötyvän JA molemmat osapuolet tietävät kenelle markkinoidaan ja mitä. Parhaat yhteistyöt syntyvät aina siitä, kun molemmilla osapuolilla on sama tavoite ja kohderyhmän kiinnostukset tiedossa.

Hyvät jutut aiheesta kirjoitti myös Hilla ja Nata! Itse Darbyn kohusta voi lukea lisää tästä.

***