Ajatuksia siitä, että elämä on julkista.

Välillä saan kysymyksiä siitä, että miltä se tuntuu kun elämä on julkista. Se, että tuhannet ja tuhannet ihmiset tietää mitä teen ja mitä mulle kuuluu. Joskus mietin tätä itsekin.

Varsinkin Emman suhteen välillä mietin, että en halua enää niin paljon jakaa juttuja hänestä. Ainakaan kovin yksityiskohtaisesti joka päivä. Ehkä joku on huomannutkin, että Emma ei enää vilahtele jokaisessa blogipostauksessa, eikä kaikki poastus-aiheet pyöri lapsen ympärillä. 🙂

Mua ei oikeastaan ”haittaa” se, että kirjoitan julkista blogia ja päivitän kuulumisia IG:ssä. Syy miks se ei mua vaivaa on se, että rajaan asioita pois. Mulla on aika tarkkoja rajoja, on paljon asioita joista en puhu somessa. Niistä yks on raha ja talous. Mä tiedän, että monia kiinnostaa raha-asiat. Monesti saan toiveita, että voisitko kertoa teidän perheen rahankäytöstä ja miten jaatte kauppalaskut ja muut laskut. Mutta rahasta en halua puhua. 🙂

Toinen asia, jonka oon rajannut pois on mun ystävät ja perhe. Tottakai välillä joku mun ystävä (joka ei oo jollain tapaa itse somessa esillä) saattaa vilahtaa jossain postauksessa ja/tai IG:ssä. Samoin mun äiti ja veli tai appivanhemmat, tai täti ja serkku. Mutta pääosin haluan pitää heidät pois mun somekanavista. Mun blogi tai IG ei käsittele mun veljen tai äidin elämää tai kenenkään mun ystävän elämää, siks en heitä halua tuoda täällä esiin jatkuvasti. Jotenkin musta myös tuntuu, että on mun velvollisuus huolehtia ettei ne täällä näy tai etten aina heitä tavatessani vaan kuvaa jotain videoita jne..

Kyllä mä tottakai joskus mietin, että vitsi toikin kaupantäti tai kadulla vastaantuleva ihminen tietää mitä oon syöny eilen lounaaksi tai koska oon käynyt viimeks salilla. Mutta kun se mitä kerron on kuitenkin suurimmaksi osaksi aika pintapuolista, ei tunnu se pahalta. Jos tuntuisi, tuskin tätä tekisin. 🙂 Sellainen päiväkirjamainen bloggaaminen ei enää oo mun juttu, se oli sitä silloin ihan alussa. Mutta nyt, kun seuraajamäärät on aika isot, oon halunnut lopettaa sellaisen. Silläkin tavalla rajaan sitä, että kaikki ei koko ajan tiedä missä meen ja mitä teen.

Kuvasin tällä viikolla kahden päivän MyDay-videon. Eli kaks päivää kävelin aamusta iltaan kännykkä kädessä ja kuvasin. Leikkasin ja koostin niistä sitten IGtv:hen 8 minuutin pituisen videon, jota oli toivottu. Jo tokan päivän aamulla musta kuitenkin tuntui, että en jaksa. 😀 No kuvasin sen päivän lupausteni mukaisesti loppuun, mutta oli huojentava fiilis, kun tiesin ettei huomenna tarvi taas kuvata koko päivää kaikkea mitä teen. Mä en siis vois lähteä mihinkään ”Iholla” -sarjaan. 😉 Mutta tuon kahden päivän MyDayn voitte käydä kattomassa TÄSTÄ. Jos toi linkki ei aukene, niin mun IG-profiilista löytyy IGtv ja sieltä tämä on eka video.

***

 

Oi, ihana toukokuu!

Nyt se on täällä, toukokuu ja kevät! Ehkä enää ei sada lunta? 😉 Muutaman päivän ajan on toukokuu hellinyt meitä siten, miten sen ”kuuluukin”. Lupasin itselleni Ruotsissa ollessamme, katsellessani kuvia Suomen vapusta ja lumisateesta, että minä en tule säätä perklaamaan. Kyllä piti purra hammasta pari kertaa tässä viime viikkoina, mutta en perklannut. 😀

Postaus sisältää mainoslinkin.

Sää on yksi sellainen asia, mihin ei vain voi vaikuttaa. Tämän vuoksi olen joskus aikonaan päättänyt, että en aio sään antaa pilata fiilistäni missään tilanteessa. Hyvä esimerkki on vaikkapa juhannus tai kesäloma. Tai joulu. Juhannus on sellainen, että me suomalaiset jo valmiiksi naureskellaan juhannussäille.. Eikö vaan? Sitten istutaan toppatakit päällä saunan kuistilla ja katsellaan kokkoa. Kesälomia monet ihmiset suunnittelevat sään perusteella. Heinäkuu on hyvä kesälomakuukausi, silloin yleensä on hyvät ilmat. Mutta itse asiassa elokuu taitaa olla nykyään melkein se parempi kuukausi säiden perusteella. Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? 😉 Jouluun kuuluu lumi, se tuo joulutunnelmaa. Mutta entä sitten jos on musta joulu? Onko sitten joulu pilalla?

Olen monet kerrat ollut harmissani siitä, että juhannuksena on satanut vettä ja lämpötila on keikkunut +10c:n alapuolella. Tai siitä, kun kesälomasta kolme viikkoa on satanut vettä ja yhdellä viikolla on paistanut, mutta vaan vähän. Myös lumeton joulu on harmittanut. Sen vuoksi joskus päätin, että en enää aio säätilan antaa vaikuttaa fiilikseen. Joulu on joulu, oli lunta tai ei. Loma on loma, satoi tai paistoi. Ja juhannuskin on ihan kiva juhla, vaikka ei olisikaan hellettä. 😉

Kukkatakki – TÄÄLTÄ

Tottakai se voi vähän harmittaa jos koko loman sataa vettä. En sitä kiellä. Mutta jos sellainen tuuri kävisi, niin toisaalta sillehän voisi vaikka nauraa. Ainakin varmasti sateisella lomalla tulisi levättyä.

Vaikka rakastan aurinkoa, on mielestäni välillä kesällä ihanaa, kun on sateisia päiviä. Silloin saa jollain tapaa luvan kanssa möllöttää kotona sisällä ja ottaa päikkäreitä. En tietenkään sano, että kesä olisi parempi jos sataisi joka päivä.. 😀 Ei, kyllä sitä aurinkoa saisi olla 95% ajasta. Mutta tekeehän sade tietysti hyvää luonnollekin. 😉

Kyllä minä sanon, että tämä sää-asiakin on sellainen asennekysymys. Vai mitä olette mieltä? Asenteista puheenollen, näin ihanan ajatuksen eräässä kirjassa. Liitin sen tähän alle kuvaan. 🙂 Eikö olekin aika hyvä?

***

Ihanaa päivää kaikille! Satoi tai paistoi! <3