Oi, ihana toukokuu!

Nyt se on täällä, toukokuu ja kevät! Ehkä enää ei sada lunta? 😉 Muutaman päivän ajan on toukokuu hellinyt meitä siten, miten sen ”kuuluukin”. Lupasin itselleni Ruotsissa ollessamme, katsellessani kuvia Suomen vapusta ja lumisateesta, että minä en tule säätä perklaamaan. Kyllä piti purra hammasta pari kertaa tässä viime viikkoina, mutta en perklannut. 😀

Postaus sisältää mainoslinkin.

Sää on yksi sellainen asia, mihin ei vain voi vaikuttaa. Tämän vuoksi olen joskus aikonaan päättänyt, että en aio sään antaa pilata fiilistäni missään tilanteessa. Hyvä esimerkki on vaikkapa juhannus tai kesäloma. Tai joulu. Juhannus on sellainen, että me suomalaiset jo valmiiksi naureskellaan juhannussäille.. Eikö vaan? Sitten istutaan toppatakit päällä saunan kuistilla ja katsellaan kokkoa. Kesälomia monet ihmiset suunnittelevat sään perusteella. Heinäkuu on hyvä kesälomakuukausi, silloin yleensä on hyvät ilmat. Mutta itse asiassa elokuu taitaa olla nykyään melkein se parempi kuukausi säiden perusteella. Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? 😉 Jouluun kuuluu lumi, se tuo joulutunnelmaa. Mutta entä sitten jos on musta joulu? Onko sitten joulu pilalla?

Olen monet kerrat ollut harmissani siitä, että juhannuksena on satanut vettä ja lämpötila on keikkunut +10c:n alapuolella. Tai siitä, kun kesälomasta kolme viikkoa on satanut vettä ja yhdellä viikolla on paistanut, mutta vaan vähän. Myös lumeton joulu on harmittanut. Sen vuoksi joskus päätin, että en enää aio säätilan antaa vaikuttaa fiilikseen. Joulu on joulu, oli lunta tai ei. Loma on loma, satoi tai paistoi. Ja juhannuskin on ihan kiva juhla, vaikka ei olisikaan hellettä. 😉

Kukkatakki – TÄÄLTÄ

Tottakai se voi vähän harmittaa jos koko loman sataa vettä. En sitä kiellä. Mutta jos sellainen tuuri kävisi, niin toisaalta sillehän voisi vaikka nauraa. Ainakin varmasti sateisella lomalla tulisi levättyä.

Vaikka rakastan aurinkoa, on mielestäni välillä kesällä ihanaa, kun on sateisia päiviä. Silloin saa jollain tapaa luvan kanssa möllöttää kotona sisällä ja ottaa päikkäreitä. En tietenkään sano, että kesä olisi parempi jos sataisi joka päivä.. 😀 Ei, kyllä sitä aurinkoa saisi olla 95% ajasta. Mutta tekeehän sade tietysti hyvää luonnollekin. 😉

Kyllä minä sanon, että tämä sää-asiakin on sellainen asennekysymys. Vai mitä olette mieltä? Asenteista puheenollen, näin ihanan ajatuksen eräässä kirjassa. Liitin sen tähän alle kuvaan. 🙂 Eikö olekin aika hyvä?

***

Ihanaa päivää kaikille! Satoi tai paistoi! <3

Positiivisuus on perseestä.

Tai sitten ei. Ei ainakaan minun mielestäni. Mutta joillekin se on, ainakin välillä. Tajusin perjantaina ollessani ystävän kanssa aamupalalla, että tosiaankin kaikille positiivisuus ei ole se paras juttu ja pelastava tekijä – elämän johtolanka. Ei kaikki näe jokaisessa asiassa positiivista puolta, tai edes sitä pienen pientä palasta.

someday

Juttelimme ystäväni kanssa siitä kuinka vaikea tällaisen meidän kaltaisen ”positiivarin” ja ehkei niin positiivisesti ajattelevan ihmisen on löytää yhteistä säveltä asioiden käsittelyyn. Positiivari yrittää löytää jokaisesta asiasta sen, edes pienen positiivisen puolen ja tämä toinen ei löydä sitä millään ja ahdistuu.
Mietimme sitä, että positiivarin kannustaviksi tarkoitetut puheet ja tsemppilauseet ei todellakaan helpota tämän toisen ihmisen mieltä jos jotain murheellista tai hankalaa on tapahtunut, vaikka positiivari juuri sitä vain haluaisi.

***

Maanantaina olin toisen ystäväni kanssa aamupalalla ja myös hänen kanssaan puhuimme tästä aiheesta. Mietimme sitä, että me positiivarit haluamme jakaa ulos sitä positiivista sanomaa. Me koemme, että maailmassa on pahuutta ja pahoja asioita ihan tarpeeksi jo muutenkin. Että me haluamme osaltamme tuoda sitä positiivisuutta ja iloa ulos niin paljon kuin se on mahdollista. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme kokisi pa*koja päiviä tai huonoja hetkiä. Eikä se tarkoita sitä, että olisimme jotenkin naiiveja ymmärtämään maailman karuutta ja todellisuutta.

Me olemme valinneet kulkea sitä kadun aurinkoista puolta. Vaikka välillä sinne pilviselle ja pimeällekin puolelle meinaisi askel kaartaa ja kaartaisikin, haluamme silti aina palata pian aurinkoiselle puolelle. Se on tapamme käsitellä niin iloisia kuin surullisiakin asioita. Mutta kaikille se ei ole.

Professori Barbara Heldin mukaan kyse on positiivisen ajattelun tyranniasta.
– Kulttuurissamme siedetään huonosti niitä, jotka eivät hymyile vaikeuksia kohdatessaan.

Heldin mukaan ihmisten odotetaan pääsevän nykyään nopeasti yli hyvinkin traumaattisista kokemuksista. Tyrannia toimii kahdella tasolla.
– Ensin tulee suru. Sen jälkeen tulee syyllisyys siitä, ettei osaa olla kiitollinen kaikesta, mitä on jo saanut elämässä. Tämä on kaksoisisku, ja se jälkimmäinen isku tekee pahempaa jälkeä, Held kertoo.

Tällainen osui silmiini pari päivää sitten Ilta-Sanomien sivuilta. Ja se lisäsi vielä pohdintaani tästä aiheesta. Lue koko juttu TÄÄLTÄ.

Olen myös täällä blogissa monesti kirjoittanut siitä, kuinka aina kaikesta löytyy se positiivinen puoli. Ja että se on vain omasta halusta kiinni löytääkö sitä vai ei. Toki joidenkin kohdalla se voi olla näin. Ei edes haluta etsiä sitä positiivista puolta, halutaan mielummin olla vihaisia, pettyneitä ja katkeria. Mutta joillekin sen positiivisen puolen löytäminen vaikeasta asiasta voi oikeasti olla todella hankalaa tai jopa mahdotonta.

Kyllä itsekin muistan, että niitä pahimpia ja rankimpia elämäntilanteita kohdatessani olen ajatellut, että tässä meni elämältä pohja. Tai ettei minulle tapahdu ikinä mitään hyvää, miksi minua koetellaan näin paljon. Olen ollut todella maassa ja itkulle ei ole meinannut tulla loppua. On ollut myös niitä hetkiä, jolloin on tehnyt mieli jäädä peiton alle eikä nousta sieltä ollenkaan. Mutta kun olen päässyt siitä pahimmasta surusta tai ahdistuksesta yli, olen löytänyt ajan kanssa näistäkin asioista jotain positiivista. Jotain joka on opettanut minua eteenpäin elämässä. Se on minun tapani selvitä vaikeista asioista.

***

Olen ollut aina sitä mieltä, että ei ole väärin tuntea huonoa mieltä, surua tai ahdistusta. Mutta se mitä olen oppinut iän myötä on se, että minä en halua olla se joka jakaa negatiivista energiaa. En siis halua olla se, joka lataa facebookkiin feedin täyteen mitä kaikkea pa*kaa tänäänkin on tapahtunut. Haluan mielummin kertoa niistä iloisista asioista. Olen myös ymmärtänyt sen, että kaikille se tapa ei ole mieluisa ja hyväksynyt sen, että ne keillä keittää yli minun positiivisuuteni – voivat blokata minut fb:stä tai jättää lukematta juttujani.

laughter

Tässäkin asiassa olisi hienoa muistaa ettei kaikki kulje samaa tietä. On se oma tapa käsitellä asioita sitten positiivinen tai negatiivinen, ei kumpikaan ole väärin. Toki itse ajattelen niin, että positiivisuutta ei koskaan ole liikaa – eikä sitä positiivista energiaa voi koskaan jakaa liikaa. Mutta kaikki ei ajattele niin. Ja se on varmasti hyvä niin. 🙂

Minä toivotan kuitenkin iloista ja ihanaa sunnuntaita! <3

Monna