Positiivisuus = epäaitous

Miks positiivisuuden ajatellaan olevan epäaitoa tai teeskentelyä? Miks valittamista pidetään uskottavampana kuin hehkuttamista?

Mä oon aina ollut iloinen ihminen, ihan lapsesta asti. 🙂 Mun elämänvire on vaan sellainen, että suhtaudun asioihin ensimmäiseksi hyvällä ja avoimesti. Toki siitä on joutunut ottamaan takkiinsa välillä (aika useastikin), mutta silti oon edelleen sellainen. Mun positiivisuus on kuitenkin kasvanut iän ja elämän koulun mukana.

Mä oon ajatellut aina niin, että mulle maailma lataa aika paljon kaikenlaista koettelemusta. Mun kaikki isovanhemmat on kuolleet jo yli kymmenen vuotta sitten, mun isä kuoli ennen kun ehdin täyttämään 25. Mua on kohdeltu kaltoin parisuhteissa, ystävyyssuhteissa ja työpaikoilla esimiesten toimesta, toki kohdeltu myös hyvin ja ihanasti. Mun isä oli alkoholisti, meiän vanhemmat erosi kun oltiin veljen kanssa nuoruuden kynnyksellä. Oon ollut työtön ja oon joutunut laskemaan pennejä ja pyytämään rahaa lainaksi. Ennen kuin tapasin Tuukan, olin varma etten ikinä löydä miestä joka rakastaisi mua eikä vaan mun ulkokuorta. No, näitä juttuja voisin luetella tässä aika paljon, mutta en jaksa.

Joku voi ehkä ajatella, että no joo puolet avioliitoista päätyy eroon ja moni on kokenut vanhempansa kuoleman. Mutta en tässä nyt kilpailekaan sillä kuka on kokenut pahimman ja mikä sen määrittää. Kerron vaan siitä, että koettelemukset mun elämän varrella on kasvattaneet musta vaan positiivisemman. Mä oon oppinut sen, että koska kaikki voi päättyä ihan yhtäkkiä – on elämästä nautittava. Se mun positiivinen elämänvire on tehnyt sen, että en oo katkeroitunut näistä asioista, vaan oon oppinut ja jatkanut eteenpäin.

Se, että suhtaudun elämään ja asioihin positiivisuudella, ei tarkoita sitä etteikö mulla olis ihan susip**koja päiviä tai jopa viikkoja. Tai etteikö mua joku asia ottais päähän tai harmittais tosi paljon. Kyllä mulla niitä on ja niistä vaikeista ja inhottavistakin asioista täällä blogissakin aina aika ajoin kirjoitan. Mutta positiivisuus on mun voimavara ja sitä haluan puskea ulospäin ja jakaa niin paljon muillekin kuin mahdollista.

Kyllä tähän maailmaan mahtuu niin paljon pahaa, että se jos meitä ”positiivisuuden lähettiläitä” on edes muutama, ei se oo pois keltään. 🙂 En myöskään ymmärrä sitä, miks monien mielestä positiiviset ihmiset on jotenkin hölmömpiä tai hömppiä kuin ne, jotka negistelee? Eihän ilo ja positiivisuus oo mikään tyhmyyden mittari. Vai onko jonkun mielestä?

***

 

Voiko normaalilla ruualla pudottaa painoa?

Toivepostaus

Saan silloin tällöin kyselyitä siitä, että voiko ihan ”normaalilla ruualla” pudottaa painoa tai koettaa opetella terveellisempiä elämäntapoja. KYLLÄ! Kyllä voi! Ja minun mielipiteeni on, että NIMENOMAAN sillä!

Olen sitä mieltä, että ns. me normaalit ihmiset ei tarvita mitään ihmekonsteja painonpudotukseen tai lihasmassan kasvattamiseen. Paras ja toimivin konsti siihen on oikeanlainen ja riittävä ravinnonsaanti. Sillä ei ole merkitystä syötkö gluteenitonta leipää tai maidottomia vanukkaita, ei ne sinun painoasi pudota tai ole pudottamatta. Sillä on merkitystä mikä on kokonaisuus.

Jos haluaa laihtua nopeasti (mitä en tavallaan ymmärrä), on pakko syödä vain sen verran mitä kuluttaa eikä hirveästi ylimääräistä. Sellainen tyyli kyllä pistää nälkäpeikon huutelemaan. Painoa voi tippua esimerkiksi kilo viikossa, mutta koska kukaan ei jaksa olla dieetillä koko elämäänsä – paino usein kohoaa takaisin kun dieettihanskat isketään naulaan.

Pysyviä tuloksia painonpudotuksen saralla saadaan yksinkertaisesti vain sillä, että opetellaan syömään omalle kulutukselle sopivasti. Tämä onnistuu nimenomaan ihan sillä ”normaalilla ruualla”. Jotta paino ei tipu kokonaan lihaksesta vaan myös sitä rasvaa lähtisi, pitää syödä monipuolisesti. Tarpeeksi hiilareita, tarpeeksi proteiinia, tarpeeksi hyviä rasvoja jne. Ylipäätään tarpeeksi! Lihamakaroonilaatikko, lihapullat ja perunamuussi, tonnikalarisotto, kanawokki, jne jne.. Ruokia on satoja. Painonpudotusta varten ei tarvitse unohtaa kaikkea muuta kuin kuivat kanafileet ja parsakaalin.

Näen punaista kun kuulen, että viinirypäleitä ei kannata syödä painonpudotuksen aikana. Tai ettei voi ostaa mansikoita kesätorilta, koska on laihdutuskuurilla. SIIS MITÄ? Ihan oikeasti kukaan, EI KUKAAN ole kerännyt kilojaan viinirypäleillä ja mansikoilla. Tai yhtään millään muullakaan hedelmällä tai marjalla. Kyllä silloin on peiliin katsomisen paikka, jos kirkkain silmin väittää lihonneensa, koska on syönyt niin paljon tomaatteja ja viinirypäleitä.

Lisäravinteet ja superfoodit eivät myöskään ole millään tapaa pakollisia. Heraproteiini on sellainen, jota suosittelen lisäravinteista ensimmäisenä. Tai jokin muu lisäproteiini, esim. hamppu – tai riisiproteiini. Niitä saa hyvin lisättyä päivän proteiininsaantiin, esim. smoothien sekaan tai niihin kuuluisiin banaanilettuihin. 😉 Jotka on muuten tosi hyviä, helppoja ja käteviä. Monesti varsinkin naisilla jää proteiinin saanti vähäiseksi, siksi lisäproteiini on ihan tervellut. Mitään rasvanpolttokapseleita en lisäisi kenenkään normaalin ihmisen ruokavalioon ikinä. Niitä voi käyttää sitten ne, jotka haluavat lisätä rasvanpolttoa vaikkapa kisalavoja varten. Vaikkapa BCAA, chlorella, spiruliina, maca, Opti-MSM, jne on ihan toimivia asioita, mutta vasta sitten kun se muu ruokavalio on kunnossa.

***

Että nyt kun kesän jälkeen on joka paikka täynnä toinen toistaan villimpää dieettiä, niin pieni vinkki: ei ole oikotietä onneen. 😉 Jos kahdeksan kiloa tippuu kuukaudessa, ne tulee takaisin. Muistakaa, että puoli kiloa viikossa on äärimmäisen hyvä tahti painonpudotuksessa. Muistakaa syödä kunnolla! Jos ihan oikeasti haluatte terveellisistä elämäntavoista ELÄMÄNTAPOJA, niin miettikää mikä on sellainen tapa millä jaksatte koko elämän! 😀 Ei siis vaan hädintuskin kuukauden aivan tuskassa.

Pus!