Emman suosikkivaatteet

Multa kysellään monesti, että mitä merkkejä suosin Emmalla ja mistä oon ostanut ton ja tän vaatteen pienokaiselle. Mulla ei itse asiassa oo mitään yhtä tai kahta merkkiä, jota suosisin. Mä tykkään yhdistellä, ostaa kotimaista (vähän kalliimpaa) ja ostaa ns. halpismerkkejä. Mä mietin näissä Emman vaateasioissa ekologisuutta niin paljon kuin ”pystyn”. Nää pikkutyypit ikähaarukalla 0-5v (vähintään) kasvaa niin kovaa vauhtia, että koko ajan pitää olla ostamassa pidempää housua ja isompaa paitaa. Sen vuoks (vaikka haluaisin) suosia pelkästään kotimaisia ja ekologista puuvillaa jne.. niin välillä on vaan kukkaron takia ostettava halpismerkkejä.

Mutta! Nykyään myös monilla halvemmilla merkeillä on eettisyys mukana. Mm. KappAhlin Newbie käyttää paljon ekologista puuvillaa. Samoin Elloksen omasta lastenvaatemallistosta löytyy ekologista puuvillaa. Ostan myös jonkun verran H&M:stä, koska ne vaan on kaikkein halvimpia ja kun käyttöaika on about kuukausi per vaate, niin mun kukkarolle ei vaan oo mahdollista ostaa kaikkia t-paitoja ja leggareita ovh. 50€. Mutta tässäkin asiassa mun mielestä on tärkeetä tiedostaa näitä juttuja ja hyvillä valinnoilla voi tehdä parempaa. 🙂 Ei siis mun mielestä oo pakko olla tässä(kään) asiassa ihan hc-tiukkana. 😀 Jos jokainen vois miettiä ekologisia valintoja esim. puolessa omasta kulutuksestaan, vois tää maapallo jo paljon paremmin.

No niin! 😀 Mutta siis joo, tän postauksen aihe ei ollut ekologiset valinnat, VAAN Emman suosikkivaatteet. 😉 Emmahan ei itse (onneks vielä) valitse vaatteitaan, siispä mä saan oikein kunnolla vapaasti pukea häntä just niin prinsessamaisesti tylleihin kuin haluan. 😀 Toki esim. tyllihameet on sellaisia mistä Emma selkeästi pitää. Hän oikein keikistelee niissä. 🙂 Kenkien suhteen Emma on jo vähän tarkempana, usein uloslähtiessä Emma roudaa suosikkikenkänsä aina eteisestä ja huutaa iloisesti NÄÄ! Suosikkikengät on useimmiten Crocsit tai kumisaappaat. 😀 Haha!

Nyt kuumana kesänä, me ollaan suosittu hameita ja mekkoja. Kunnon lapsille tarkoitettua aurinkorasvaa vaan iholle ja menoks. Suorassa auringonvalossa ollaan oltu koiralenkkien ajan ja toki jonkun verran muutenkin, mutta ei mitään rannalla makoilua. 😉 Siks mun mielestä on ollut kivempi vaihtoehto valita lyhythihainen t-paita tai mekko. Niin Emmallakin on kiva olla. Lippis tai olkihattu on aina oltava mukana, sen Emma itse aina haluaa. Joskus pilvisenä päivänä oon sanonut Emmalle ettei tarvita nyt hattua (kun oon laittanu sille ihanan yläponnarin), mutta Emma ei tahdo lähteä kotoa ulos ilman jotain päähinettä. 😀

Yks suosikkivaatteista tänä kesänä on tainnut olla KappAhlista ostamani kukkahaalari. Se on ollut tosi hyvä ja helppo vaate. Laitan tähän alle tän kesän vaatetusta ja kuvateksteihin, mistä mikäkin on. 🙂

T-paita – Lontoosta
Kukkahaalari – KappAhl
Olkihattu & Kengät – H&M
Lippis – MiniRodini
T-paita – Polarn O Pyret
Tyllihame – NameIt
Kengät – Crocs
Rusettibody – Blaa!
Farkkumekko – Cubus
Olkihattu – H&M

Mä tykkään pukea Emmaa värikkäästi. Mun mielestä sellaiset ”lapselliset” vaatteet on myös tosi ihania. Saa olla minniä ja mikkiä tai jotain pieniä yksisarvisia. Toki ihan hauskoja on joskus sellaiset ns. ”aikuisten vaatteet” minikoossa. Mutta meillä itse asiassa on enemmän näitä tällaisia lapsellisia lastenvaatteita. 😀

Emmalla on selkeästi jo tosiaan kenkien ja hattujen kanssa oma meno, hän haluaa aina päättää laitetaanko jompikumpi lippiksistä vai tuo lemppari olkihattu. Kenkien suhteen mä oon vähän pitänyt sitä linjaa, että jos lähdetään johonkin pidemmälle, laitetaan lenkkarit jotta ois hyvä kävellä. Jos mennään vaan pihalle leikkimään ja Emma haluaa laittaa vaikka ne kumisaappaat, niin antaa mennä! 🙂

T-paita – jostain nettikaupasta
Tyllihame – NameIt
Lenkkarit – Nike
Tyllibody – H&M
Lippis – H&M
Kengät Nike
Lippis – MiniRodini
T-paita – KappAhl (muistaakseni)
T-paita – saatu ystävältä
Mekko – Levis
Kengät – Vans

Mä juuri kattelin, että Gugguulta ja Metsolalta on tulossa pian myyntiin ens talven pipot sun muut. Mietin jo, että nyt muuten tilaan äkkiä! Mutta sitten mietin, että itse asiassa voisinkin tilata viime talven värejä, saan ne halvemmalla ja ei Emma siitä välitä minkä kauden väriä pipo on. 😉 Mun mielestä on tosi kiva tosiaan ostaa välillä kotimaista tai jotain laadukkaampaa ja vähän panostaa. Esim. syksyksi ostin yhdet super makeet Niken lenkkarit, ne maksoi 40€ – mutta niitä käytetään koko syksy. Kun taasen kesäkengät ostin H&M:stä 6,90€, ne kun menee vaan tän lyhyen (mutta sitäkin ihanemman 😉 ) kesän ja sitten ei enää.

Mitä merkkejä te suositte lapsillanne? Onko jotain ekologisia, mutta suht edullisia merkkejä joita suositella? Entä suositteko itse kotimaista vai ulkomaista vaatetta lapsillanne?

Päiväkodin aloitus – mitä fiiliksiä siitä nyt?

Noin puolisen vuotta sitten meillä alkoi päiväkotitaival. Silloin sitä koki kyllä niin äiti, isi ja itse lapsikin vaikka mitä tunteita ja ajatuksia, miltä tuntuu nyt?

Loman jälkeen eka päiväkotipäivä edessä.

Helmikuussa Emma aloitti päiväkodin, ollessaan 1v3kk. Tutustuminen päiväkotiin sujui mukavasti, iskän ja äidin kanssa oli kiva käydä leikkimässä uusilla leluilla uudessa paikassa. Välillä haettiin turvaa sylistä ja sitten taas uskallettiin olla itekseen muiden lasten seassa ja jopa ”jutella” päiväkodin hoitajien kanssa. Viikon ajan tutustuttiin ja kerran pari kokeiltiin itsekseen jäämistäkin.

Kun sitten ensimmäinen päivä päiväkodissa koitti, jännitti meitä kaikkia. Päätettiin, että isi vie ensimmäiset päivät – ajateltiin sen olevan helpompi. Oltiin myös kuultu, että tällainen toimintatapa on monilla käytössä. Lapsi aistii äidin  (tai isän) jännityksen ja jos näkee äidin itkevän / empivän hoitoon jättämistä – on paketti valmis ja lapsi ei päiväkotiin jää huudotta.

Ekat päivät oli aika kamalia suoraan sanottuna. Emma itki iskän lähtiessä suoraa huutoa, tutti pysyi visusti suussa kaikki päivät ja pupu kädessä yhtä tiukasti. Ruokaan Emma ei koskenutkaan ja iltapäivällä Emman kotiin hakiessa oli pieni aivan hurjan nälissään. Kun kolmantena päivänä oli mun vuoro viedä Emma, olin ihan järkyttynyt. Emma piti musta kiinni kaksin käsin ja huusi ei-ei-ei-ei.. Yritin reippaana antaa Emman ihanan päiväkodin hoitajan syliin ja sanoa sitten hymyn kera, että ”heippa, äiti tulee hakemaan kohta”. Juuri ja juuri sain pidäteltyä itkua päiväkodin oven ulkopuolelle.

Autossa itkin ihan hysteerisenä. Mulla oli joku työpalaveri kaupungissa ja oli pakko lähteä sinne. Muistan kun mietin siinä autossa istuessani, että nyt haen Emman takas, me lopetetaan koko päiväkoti ja mä perun kaikki työjutut. Soitin Tuukalle ja mun äidille, itkin vaan etten voi jättää Emmaa sinne. (mua alkaa muuten nytkin itkettää kun kirjoitan tätä ja muistan sen tunteen) Tuukka ja äiti kannusti vaan, että nyt lähdet töihin ja luotat siihen ettei Emmalla ole siellä mitään hätää.

Emma oli alkuun vain kolme päivää viikossa päiväkodissa. Se oli meille kevyt aloitus, mutta toisaalta kun päiväkotipäivät oli ti, ke ja to – oli kotipäiviä välissä niin pitkään, että Emma ehti aina välissä unohtaa sen päiväkodin. Ekojen päivien ajan saatiin päiväkodista tekstiviestejä ja kuvia Emmasta. Siellä se istui päiväkodin hoitajien sylilssä, ei itkenyt, mutta ei paljon muutakaan. Ruoka ei maistunut kahteen viikkoon.

Kuulin koko ajan kaikilta, että kaksi viikkoa – se on se maaginen raja ja sitten lapsi tottuu. Mietin hiljaa mielessäni, että niinköhän meillä.. Kun sitten noin pari viikkoa aloituksesta tuli viesti ja valokuva päiväkodista, jossa Emma söi karjalanpiirakkaa ja kurkkua, meinasin alkaa itkemään. Sen jälkeen päiväkotiin jääminen oli koko ajan helpompaa.

Kurkku ja karjalanpiirakka maistuu. 🙂

Alkuun tuli paljon sairasteluja, kuten monilla päiväkodin aloittaessa. Emma oli kipeänä kolmen viikon sisällä varmaan neljä kertaa ja yksi niistä oli influenssa. Sairastelujen vuoksi tietysti päiväkodista oltiin pois ja mietin, että mitenköhän käy kun taas palataan päiväkotiin. Samaan aikaan saatiin viesti, että meidän lähipäiväkodista vapautuisi paikka Emmalle.

Kävin tutustumassa tähän päiväkotiin, johon kävelin 5min kotoota. Tapasin päiväkodin johtajan, kiersimme päiväkodin ympäri ja sen jälkeen juttelimme. Aloin hänellekin itkemään. Mielessä oli vaan pelko siitä, että se kaikki tutustuminen ja ne kamalat itkut alkaisi alusta. Se tunne oli sydäntäraastava. Päiväkodin johtaja yritti tsempata, että tässä vaiheessa on paras aika vaihtaa, kun pieni ei ole vielä ehtinyt olla edellisessä kuukautta pidempään. Hän myös sanoi, että monesti nämä pienet ymmärtävät, että tämäkin on päiväkoti siinä missä se toinen – eikä tämän vuoksi kaikki ala alusta.

Mietittiin ankarasti Tuukan kanssa vaihtoehtoja. Ensimmäinen päiväkoti oli ihana, pieni yksityinen päiväkoti Tuukan työpaikan vieressä. Emma oli jo alkanut pitämään siellä olostaan ja me Tuukan kanssa tykättiin tosi paljon hoitajista ja koko päiväkodin väestä. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja vaihtaa meidän lähipäiväkotiin. Voi pojat, että mua jännitti!

Myös tässä uudessa päiväkodissa aloitettiin tutustumisjaksolla. Ihan ensin Emman tulevan ryhmän vastuuhoitaja tuli meille kylään. Se oli ihana tapa, mikä heillä on käytössä. Ensimmäinen kontakti uuteen ihmiseen siis kotona, turvallisessa ja tutussa paikassa. Ekan kerran kun sitten jätin Emman päiväkotiin kaupassakäynnin ajaksi, Emma vilkutti vain mulle ja jäi sinne leikkimään muiden kanssa. Silloin uskalsin toivoa, että ehkä sitä kaikkea ei tosiaan tarvi aloittaa alusta.

Niin siinä kävi, että ruoka maistui ekasta päivästä lähtien, leikit muiden kanssa alkoi samantien ja päikkäreillekin nukahdettiin rauhallisin mielin. Itkua ei tainnut Emmalta päästä kuin yhden ainoan kerran mun lähtiessä ja sekin oli luultavasti enemmän väsymyksen piikkiin menevä juttu.

Nyt kesäloman jälkeen taas vähän jännitti, että muistaako Emma kavereita päiväkodista ja hoitajia. Mutta niin vaan meiän pieni reipas tyttö asteli päiväkotiin loman jälkeen kuin vanha tekijä. <3 Miten ihana fiilis onkaan, kun voi hyvällä mielellä jättää rakkaan lapsen päiväkotiin hoitoon. Ja ihan tosi, niin se kuuluisa ”ekat kaksi viikkoa on pahimmat ja sitten helpottaa” kävi meilläkin toteen.

***