Vahinko-unikoulu!

Me yritettiin aiemmin syksyllä tehdä Emmalle unikoulu samalla, kun siirrettiin pinnasänky meidän makkarista pois. Noh, siitähän ei tullut mitään. 😀 Joko me ei oltu tarpeeksi tiukkoja ja vahvoja tai sitten Emmalla vaan oikeasti oli vielä nälkä silloin öisin.

unikoulu

Päädyttiin ratkaisuun, että annetaan se 1-2x/yö maitoa ja koko huusholli nukkuu paremmin. Emma kun heräsi aina vaan syömään ja saman tien nukahti takaisin, kun pullo otettiin pois ja tutti vaihdettiin tilalle.

Jotenkin mua silti vähän alkoi jo mietityttämään se yösyönti. Että onko Emmalla oikeesti nälkä, vai onko se vaan tapa. Samalla mietin sitä, että kun hampaat on pesty illalla – ei yösyöttö tee ainakaan kovin hyvää hampaille. Ja kolmantena mietin sitä, että kun yösyönnit jäisi pois – paranisi samalla päivällä syöminen.

Mietin, että viimeistään sitten uudessa kodissa tehdään stoppi yösyömisille, silloin Emma on jo 1v3kk. Silloin koittaisi uudestaa unikoulu ja sillä kertaa tehtäisiin se loppuun saakka.

Mutta!! Meillä kävi tuuri! Nimittäin lomamatkallamme Fuerteventurassa Emma vetäisi itse vahingossa oman unikoulunsa! 😀
Ensimmäisenä yönä hän heräsi kerran ottamaan tuttia ja muuten nukkui sikeästi kuin possu. Mä ajattelin ensin, että se johtui vaan lennosta ja sen tuomasta väsymyksestä. Mutta kun toinenkin yö meni samaan tapaan, alkoi jo toivo heräillä!

Päätettiin siellä Tuukan kanssa, että kokeillaan josko ei annettaisi nyt täällä lomalla ollenkaan öisin maitoa. Se meni nappiin ja Emma veteli joka yö sikeitä syömättä. Tuttia hän halusi riippuen yöstä 1-5 kertaa.

Mä olin jotenkin siinä uskossa (ja pelossa 😉 ), että kun tullaan kotiin – palaa Emma samoihin tapoihin ja maito maistuu taas öisin. Mutta toisin kävi! Nyt Emma on ollut juomatta maitoa öisin kolme viikkoa! Huraa! 🙂 Tuskin enää palataan takaisin yösyömisiin ja päivällä on maistunut entistä paremmin ruoka.

Uskon, että tämä vahinko-unikoulu tapahtui suurelta osin sen vuoksi, että lomalla päivisin oli niin paljon tekemistä ettei pieni jaksanut herätä öisin syömään. Ja siitä se sitten tuli tavaksi. Kyllä edelleen öisin käydään laittamassa tuttia suuhun kerrasta kolmeen kertaa. Hyvinä öinä se yksi kerta riittää ja vähän huonompina saattaa tulla jopa itku yöllä. Silloin otetaan syliin, rauhotellaan, laitetaan tutti suuhun ja sitten hän jo nukahtaa.

***

Mitä kokemuksia teillä on unikouluista?

 

 

* KIITOS kaikille osallistumisesta Suun hyvinvointi -postauksen arvontaan! <3 Onnelliset voittajat ovat:

  1. palkinto (Listerinet koko vuodeksi) -> 
  2. palkinto (Oral-B Genius sähköhammasharja) -> 

***

Lue myös aiempi postaus aiheesta: Unikoulu – ai miten meni?

 

Kaikki kolme lasta.

Meidän perheessä on kolme lasta. Yksi ihmislapsi ja kaksi koiralasta.

Gere, meidän esikoispoika tuli meille vuonna 2013. Pimu, tuli meille vuonna 2015 ja sitten syntyi rakas pieni tyttömme Emma vuonna 2016. Kerronkin teille nyt pienen tarinan kaikista ja siitä miten rakkaus kaikkia kohtaan on olemassa.

Gere – opaskoiran pentu

Me haimme opaskoirakoululle kasvatusperheeksi alkuvuodesta 2013. Tuukka oli lukenut netistä, että opaskoirakoulu kaipaa kasvatusperheitä labradorinnoutajille pentuvuodeksi. Ajatus kuulosti kivalta. Voisimme tehdä hyväntekeväisyyttä ja samalla saisimme vuodeksi koiran.

Kahdeksan viikon ikäisenä pieni musta pallero, Gere haettiin kotiin. Gere oli valloittava! Mennä tohelsi ympäri kotiamme, pissasi pitkään kuin tyttökoirat ja rakasti jo pennusta asti lunta. Ja ruokaa. Gere hurmasi meidät ihan satasella. Aloimme pelkäämään sitä, että miten meidän käy jos Gere läpäisee opaskoiratestit ja lähtee meiltä pois. Tiedettiin toki alusta asti, että tämä on ns. ”tarkoitus”, mutta emme todellakaan tienneet kuinka kovasti tullaan rakastamaan Gereä.

Sitten kävi kuitenkin niin, että Gere oli sellainen tohelo ja energiapakkaus opaskoiratesteissä ettei se läpäissyt niitä. Saimme Geren takaisin testeistä, mutta tulevaisuus oli silti vielä auki. Gere lähetettäisiin tullikoiratesteihin. Sydän syrjällään jännitettiin miten testeissä käy, mutta tohelo ei jaksanut sielläkään keskittyä. 😀 Saimme Gerestä oman koiran.

Pimu – ystävän koirien vahinkolapsi

Sitten tuli Pimu! Meidän ystävämme koirat oli tehneet vahingossa pentuja ja sieltä tuli maailmaan kuusi söpöä pientä koiraa. Kävimme katsomassa koiria ja ihastuttiin samantien. Halusimme antaa Pimulle kodin.

Jännitettiin, että mitähän se Gere oikein sanoo Pimusta. Jääkö pieni koiranpentu Geren alle ja ymmärtääkö meidän tohelopoika yhtään omaa kokoaan Pimun rinnalla. Gere oli aivan hämmästyksissään, mutta nopeasti heistä tuli ylimmät ystävät. Pimu juoksi Gereä pakoon ympäri kotia ja sujahti välillä sohvankin alle piiloon. Sinne Gere ei mahtunut. 😀

Pimu oli pienestä pitäen tomera tyttö. Hän näpäytti Gereä jos Gere yritti tulla syömään Pimun ruokia tai ottamaan Pimun leluja. Pimu sai Gerestä kovasti turvaa ja ihan ensimmäisistä päivistä lähtien Pimu hakeutui aina Geren päälle nukkumaan. Tekee sitä edelleen. <3

Pimusta tuli mun lellikki. Gere on aina ollut enemmän ”iskän poika” ja Pimusta tuli mun tyttö. Hellin ja lellin Pimua pienestä asti. Pidin sitä kovilla pakkasilla toppatakin sisällä ja Pimu nukkui tyynylläni pitkään. Pimu on edelleen hyvin läheisyydenkaipuinen. Hakeutuu aina tosi lähelle nukkumaan.

Emma – maailman rakkain tyttö

Sitten meidän perheeseen saapui Emma. Maailman rakkain tyttö!! Vaikka koirat olikin jo ennen Emmaa aivan todella rakkaita, rakkaus Emmaa kohtaan oli kuitenkin jotain hurjasti suurempaa. Ei sitä oikeastaan osannut edes aavistaa tai ajatella, miten paljon omaa lasta voi rakastaa.

Emma on vienyt mun sydämeni. Emma on vienyt rakkauden määrän ihan omalle tasolle. <3

Mutta onko sitten rakkaus koiria kohtaan muuttunut Emman myötä?

Ei se ole muuttunut. Rakastan edelleenkin Pimua ja Gereä ihan tosi paljon. Silti kuitenkin mun aika koirille on vähentynyt. Koirat on enemmän Tuukan vastuulla, se on mennyt jotenkin luonnollisesti niin. Emma on mun vastuulla vähän enempi ja siten oma aika koiria kohtaan on vähentynyt.

Kyllä mun mielestä on edelleen ihana välillä käydä koirien kanssa ulkona ja iltaisin kun Emma jo nukkuu, rapsutella Pimua ja Gereä. Rehellisesti sanottuna on ollut jopa huono omatunto siitä, että tämän vauvavuoden aikana en niin paljon kuin ennen ole ehtinyt olla koirien kanssa. Mutta luulen, että se tulee muuttumaan nyt kun Emma kasvaa. 🙂

Meillä on mun mielestä tosi hyvä ja toimiva kombo! 🙂 Emma tykkää todella paljon koirista ja koirat Emmasta. Gere antaa Emman ratsastaa ja vetää hännästä. Pimu pesee ja pussailee Emmaa ja on heti tarkkana, jos Emman huoneesta kuuluu iltaisin ähinää. <3

Me pidetään huolta kaikista kolmesta. On ihanaa, kun on just nää kaikki kolme rakasta lasta. 😉