Kirje tyttärelleni. ❤️

Rakas Emma,

Olet minulle kaikki kaikessa. Rakastan sinua enemmän kuin mitään. Haluan, että tiedät sen aina. Haluan, että tunnet aina itsesi rakastetuksi. Haluan, että tunnet aina olosi turvalliseksi. Haluan, että tiedät minun sylini olevan aina ja niin kauan kuin minussa henki pihisee sinulle avoinna. Voit aina tulla luokseni, on sinulla mielessä iloa, surua, pelkoa, riemua, rakkautta, epävarmuutta tai ihan mitä vain.

Haluan opettaa sinulle tästä maailmasta asioita. Että yhdessä seikkailemme ja ihmettelemme uusia asioita. Haluan nähdä riemusi, kun opit jotain uutta. Ja haluan olla läsnä, kun kaikki ei menekään kuin saduissa. Silloin olen siinä tukena ja kertomassa sinulle, että ei se mitään. Voimme yhdessä nauraa asioille ja oppia miten elämä kohtelee, välillä hyvin ja välillä vähän huonommin.

Haluaisin suojella sinua kaikelta pahalta. Että et ikinä joutuisi tuntemaan itseäsi yksinäiseksi tai kiusatuksi. Haluaisin, että et ikinä joutuisi tuntemaan pohjatonta surua tai ikävää. Että saisit olla vain aina onnellinen. Tiedän, että se ei varmasti ole mahdollista, mutta haluaisin silti suojella sinua kaikelta pahalta.

Haluan opettaa sinulle, että toisia pitää kohdella hyvin. Ettei ketään saa kiusata. Haluan opettaa sinulle, että on rohkeaa mennä väliin jos jotakuta kiusataan. Tai ainakin kertoa koulussa opettajille tai kotona vanhemmille, jos näkee kiusaamista koulun pihalla. Opettaa sen, että ketään ei saa jättää yksin. On paljon hienompaa ja rikkaampaa rakastaa ja olla ystävällinen kaikille, kuin kiusata tai olla välinpitämätön.

Minun mielestäni sinä olet maailman söpöin vauva, pieni taapero. Minun mielestäni sinulla on maailman ihanimmat varpaat ja pienen pieni nenä. Sinä olet kaunein lapsi, jonka olen koskaan nähnyt ja sinun silmistäsi loistaa valo. 

Haluaisin ihan kamalasti pitää sinua enemmän sylissä ja pussata pehmeitä poskiasi, mutta sinä olet sellainen vipeltäjä ettet viihdy sylissä. Katson sinun menoasi hymy huulilla ja sydämessäni. Jos välillä kiukuttelet, en osaa olla sinulle vihainen kuin sekunnin. Sillä kun katsot minuun ja hymyilet, olen sillä sekunnilla unohtanut kiukuttelusi. Vaikka välillä väsyttää, odotan aina aamua. Sitä kun unenpöpperössä viihdyt sylissä hetken pidempään ja höpötät omia juttujasi. Kun jo ihan muutaman minuutin päästä herättyäsi naurat jo ensimmäisen kerran ja kiljahtelet riemusta. Kun taas on edessä uusi päivä, joka voi tuoda eteensä mitä ihmeellisimpiä ja parhaita asioita kanssasi.

Olen äitisi, enkä koskaan olisi voinut kuvitella kuinka hienoa se on.

Pieni, iso tyttö!

Ajatella, että meidän pieni rakas tyttömme on tänään jo 10 kuukautta! Tässähän täytyy pian alkaa suunnittelemaan 1-vuotisjuhlia! Meillä niitä nimittäin meinataan juhlia oikein isosti! 😉

Emma on päivä päivältä isompi tyttö. Pieni, iso tyttö. Ihan pikkuinen vasta, mutta silti niin osaava jo. Emma on alkanut näyttämään jo ihan itseltään, ei enää vain pieneltä vauvalta – vaan ihan sellaiselta pikkutytöltä, omalta itseltään. Annan puheenvuoron taas Emmalle, kuten monesti näissä kuukausipostauksissa olen antanut. 😉

Tervehdys teille!

Minä olen tänään jo kymmenen kuukautta vanha. Minulla on suussa kahdeksan hammasta ja ehkä yhdeksäs tulossa, en ole antanut äidin tai iskän katsoa suuhuni, niin ne eivät tiedä onko sinne tulossa jo yhdeksäs. Kovasti minun kyllä tekee mieli jotain pureskella koko ajan. Kaikista maukkaimmalta maistuu äidin tai iskän sormi! Välillä kun oikein nopeasti toimin, saan haukattua heistä jomman kumman sormen suuhun ja sitten äkkiä puren niin kovaa kun osaan. Ne kyllä aina huudahtaa, kun sattuu ja sitten ne vetävät äkkiä sormensa pois. Siksi olenkin sitten joutunut pureskelmaan kaikenlaisia muita juttuja.

Minä puhua pälätän joka päivä kamalasti, koska minulla on ihan heti herättyäni jo todella paljon kerrottavaa. Herään usein kuuden ja seiskan välissä omasta sängystäni, äidin ja iskän sängyn päästä. Kipuan sitten ihan heti pystyyn ja alan höpöttämään, että äiti tai iskä heräisi. Monesti myös kiljahtelen veljelleni Gerelle, jotta hänkin tulisi minua moikkaamaan ja pussaamaan. 

Olen alkanut syömään ihan todella paljon! Minulla puhkesi jokunen aika sitten kauhean monta hammasta ja ei kyllä oikein mikään muu maittanut kun maito. Mutta nyt maistuu! Rakastan kaikenlaisia hedelmäsmoohtieita ja perunamuussi on hyvää ja lohi! Tykkään kovasti sellaisista ruuista mitä äiti ja iskä syövät. Suolaiset soseet eivät niinkään minuun maistu, mutta äidin tekemä makaronilaatikko on hyvää ja iskän uunilohi ja perunamuussi. 

Minä haluaisin kovasti kävellä koko ajan. Onneksi minulla on sellainen kärry, jonka kanssa saan mennä ees taas täällä kotona. Kun äiti ja iskä ei koko ajan jaksa taluttaa minua. Olen kerran jo koittanut seistä ilman tukea, mutta ihan vain muutaman sekunnin ajan uskalsin irrottaa molemmat kädet pöydän reunasta yhtä aikaa. Äiti sanoi minulle yksi päivä, että osaisin jo kuulemma seistä ilman tukea ja ehkä jopa kävellä ilman kärryä tai äidin käsiä! Täytyy ehkä kokeilla tässä vaikka 10-kk päivän kunniaksi!

Nukun nykyään yhdet pitkät päikkärit ja yhdet lyhyet, toissapäivänä nukuin koko päivänä vain yhdet päikkärit! Iltaisin minua alkaa väsyttämään kovasti joskus kahdeksan aikaan ja sitten yöllä herään kerran tai joskus kaksi kertaa syömään maitoa. Kuulin tuossa yksi päivä, kun äiti ja iskä puhuivat keskenään, että meinaavat kohta koittaa jotain lempeää unikoulua minulle! Hitto vieköön! En ehkä suostu siihen! Se nimittäin tarkoittaisi sitä, että en saisi sitä rakastamaani maitoa sitten enää yöllä!

Tätä unikoulu-asiaa täytyy vielä hieman sulatella. Mutta muuten minulla menee kyllä oikein kivasti! Toivottavasti teilläkin!