Meiän rakas 1,5 vuotta!

1v 1kk / 1v 6kk

Vimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut tosi isoja harppauksia vauvasta pikkutytöks, varsinkin ihan viimeset pari kuukautta on ollut sellaisia.

Emman kanssa on päivä päivältä helpompi kommunikoida, koska puheenymmärrys on välillä jopa ihan yllättävän hyvää. Yks päivä tällä viikolla kysyin illalla Emmalta, että ”missä on sun unilelut”. Sanoin sen vähän niin kuin ääneen omana pohdintana, kun en oikeasti löytänyt niitä. Emma kattoi mua hetken silmiin ja marssi päättäväisesti keittiöön, avasi kattilakaapin ja poimi sieltä yhdestä kattilasta kaks unileluaan. 😀 Hän oli ne sinne piilottanut ja tiesi mistä puhun, kun pohdin unilelujen sijaintia.

Tän tyylisiä juttuja tulee tosi usein. Me ihan hämmästellään Tuukan kanssa, että miten ihmeessä tää meiän pieni tyttö voi ymmärtää jo näin paljon!! Kun puhutaan hampaiden pesusta, se osottaa omia hampaitaan ja sen jälkeen yläkertaan – siellä on kylppäri, jossa usein hampaat pestään. Kun lauseessa kuuluu sana imuri tai imurointi, hän kipittää kamalaa vauhtia vessan ovelle ja sormella näyttää, että tuolla se imuri on. (Emma muuten rakastaa imurointia)

Syöminen sujuu päivä päivältä paremmin itsenäisesti. Emma ei hirveesti tykkää syöttämisestä, vaan haluaa itse. Nykyään se ruoka jopa pysyy haarukassa tai lusikassa ihan sinne suuhun asti, eikä kaikki tipahda siinä just ennen suuta syliin. 😀 Muutenkin syömisiin liittyen on ihana, kun voi kysyä Emmalta vaikka että haluaako hän vettä ja sitten tulee joko pään nyökytys tai tiukka ei. Hän myös osaa sanoa, joo tai ei kun kysyy onko nälkä. Ja useimmiten se pitää ihan paikkansa.

Iltaisin, kun kysytään väsyttääkö ja hän vastaa ei, niin silloin oikeasti turha mennä yrittämäänkään sänkyyn. Jos taas Emma ite menee renkuttamaan turvaporttia portaiden eteen ja on ettinyt tutin suuhun ja ne unilelut kainaloon, tiedetään hänen olevan oikeasti valmis nukkumaan. Silloin nukahtaminen tapahtuukin ihan parissa minuutissa.

Emman suosikkilaulu on Ihahaa ja sitä se pieni laulaakin heti herättyään, pitkin päivää ja myös unissaan välillä. Pää-olkapää-peppu-…laulua on myös laulettu ja leikitty ja senkin Emma muistaa jotenkin tosi hyvin. Samoin sellainen Revontulitanssi -laulu, jota Emman päiväkodissa on laulettu on suosikki. Siinä Emma osaa heti laulun alettua taputtaa vauhdikkaasti käsiä reisiin (kuten laulussa sanotaan) ja iskeä kantapäätä lattiaan.

Tulee jotenkin ihan pakahduttavan ylpeä olo pienestä rakkaasta, kun tuntuu että just se oma lapsi on maailman fiksuin. 😀 Moni varmasti allekirjoittaa tän fiiliksen. 😉 Tänään 6.5.2018 Emma rakas täyttää puolitoista vuotta!! On tää vaan hurjaa miten nopeasti aika menee!!

Ihanaa ja aurinkoista, tosi keväistä sunnuntaita kaikille!!

Puristava tunne.

En oikeasti tiennyt ennen Emman syntymistä, että miltä se tuntuu kun on jatkuvasti huoli toisesta. Sellainen huoli, että rinnasta puristaa ja kurkusta kuristaa. Jopa ihan vähän oksettaa, kun ahdistaa ja huolettaa. Se on hurja tunne, kun haluaisi vaan pitää omaa lastaan sylissä 24/7 ja kertoa ettei oo mitään hätää. Että äiti on tässä koko ajan, myös silloin kun nukut.

Emmalla oli kolme viikkoa sitten influenssa. Tamiflu-kuuri auttoi ja influenssan pahimmat oireet hävisi kuumetta myöden parissa päivässä. Yskä kuitenkin jäi. Tässä influenssassa on yhtenä oireena ollut pitkittynyt yskä. No, sitähän ei pysty pienelle kertomaan. Hän on muuten riehakas ja energinen oma itsensä, mutta hengästyy helposti ja sitten yskittää niin, että meinaa ykä lentää. Ei kuumetta, ei nuhaa, ei mitään muuta.

Öisin Emma on alkanut heräämään n.klo 02-04 välisenä aikana niin, että hän huutaa ja itkee sängyssään, eikä rauhoitu millään. Lopulta aina nukahtaa syliin. Me ollaan Tuukan kanssa ihan super väsyneitä tällä hetkellä, yöt on rikkonaisia ja huoli Emman voinnista vaan kasvaa. Onko nää yöheräämiset vaan taas joku vaihe ja koska se yskä loppuu??

Viikon päästä alkaa uus päiväkoti. Tehtiin päätös, että Emma siirtyy meiän kodista alle viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan päiväkotiin. Siellä on ihanan pieni ryhmä, vain 11 alle 2-vuotiasta + Emma. Päiväkodista tulee Emman hoitaja meille kylään tällä viikolla, ensimmäinen tutustuminen tapahtuu siis tässä päiväkodissa aina lapsen kotona. <3 Ihana!!

Silti mietin aina hetkittäin, että kunpa voisin vaan olla kotona ja pitää Emman kotona, mun sylissä ikuisesti. Äidin lähellä aina. <3 Että voisin suojella pientä ihan koko ajan kaikelta. Tarkkailla yskää, valvoa öisin sängyn vierellä ja nukkua päivällä päikkäreitä Emman kanssa yhdessä. Leikkiä yhdessä, syödä yhdessä, tehdä retkiä yhdessä ja ihmetellä maailmaa.

Joskus mietin, että kunpa ei olis mitään muuta vastuuta kuin Emma. Ettei tarttis tehdä töitä, vaan vois olla vaan kotiäitinä. About ikuisesti.

Tässä äidin lähellä on turvallinen olla. <3

Lääkäri on varattu taas uudestaan ja eiköhän ne kaikki asiat jotenkin suttaannu.

***

 

 

 

Kuvat: Ossi Pietiliäinen