3kk synnytyksestä

Hurjaa kuinka aika juoksee! Huomenna, 6.helmikuuta tulee kolme kuukautta synnytyksestä, kolme kuukautta pienen tyttäremme syntymästä.

Koko synnytys tuntuu kaukaiselta asialta, jotenkin vähän jopa sellaiselta, että se ei ole tapahtunut minulle. Nyt näin pidemmän ajan päästä siitä, tuntuu koko synnytys paljon rankemmalta kokemukselta mitä silloin heti sen jälkeen. Nyt kun olen lukenut omaa Synnytyskertomusta jälkikäteen, on kylmät väreet kulkenut pitkin selkäpiitä ja kyynelkin noussut silmään. Olemme myös Tuukan kanssa puhuneet, että mitä jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin. Jos lääkäri ei olisi päättänyt tehdä minulle kiireellistä sektiota ja olisin alkanut ponnistamaan alakautta, olisiko pieni tyttäremme selvinnyt. 🙁 No, eihän tällaisia kannata miettiä jälkikäteen.

unnamed-7
Muutaman tunnin ikäinen tyttö VS. Melkein 3kk vanha tyttö <3

Kun mietin ihan ensimmäisiä päiviä kotona vauvan kanssa, se tuntuu edelleen aika sumuiselta ajalta. Se oli oikeastaan jonkinlaista selviytymistä vain vuorokaudesta toiseen. Sitä, että jotenkin todella epävarmana ja myös pelokkaana mietti miten sitä osaakaan hoitaa pientä vauvaa oikein. Kuitenkin aika pian varmuus vanhempana niin minulla kuin Tuukallakin alkoi vain jotenkin automaattisesti kasvaa. Sitä vaan jotenkin osasi käsitellä vauvaa, pitää päätä tuettuna ja pestä peppua oikein. 😉

Kun katson kuvia itsestäni tuolta ensimmäisiltä päiviltä, ne kuvat vähän itkettää. Tulee todella konkreettisesti mieleen se kokonaisvaltainen ihmeellinen olo mikä itsellä silloin oli, niin henkisesti kuin fyysisesti. Koko kroppa oli sekaisin siitä isosta operaatiosta, jonka jokainen nainen kokee synnyttäessään. Joko alateitse tai sektiolla. Yhtäkkiä masussa ei ollutkaan enää sisällä pientä vauvaa, vaan se oli siinä sylissä. Kroppa tuntui vieraalta, sektiohaava tulehtui, äitiys pelotti, huoli vauvasta oli suuri, kroppa oli kipeä. Kun koin vielä sen babybluesinkin, niin ei kyllä helpoimmalla päässyt ensimmäisestä kahdesta viikosta.

ennenjajälkeen

Nyt kolme kuukautta on mennyt. Äitiys ei enää pelota, vauva on maailman ihanin ja ihan se terävin kärki huolelta on pois. Toki äitiyteen kai liittyy jonkinlainen huoli jatkuvasti.. 😉 Huolen aihe vain muuttaa muotoaan.. 😀 Kroppa on palautunut todella mukavasti, keskivartalossa on vielä löysää nahkaa ja vatsalihasten palautuminenkin on vielä kesken. Mutta on ollut ihana huomata miten naisen vartalo palautuu kuitenkin ihan itsestään hyvin pitkälle.

Itselläni tuli raskauden aikana reilu 20kg painoa lisää. Maha venyi todella isoksi ja sen vuoksi tietysti vatsan palautuminenkin kestää. Vaikka raskauskilot on melkein kokonaan karisseet, ei vatsanahka tule perässä yhtä tiukkaan tahtiin. 😀 Joka tapauksessa on ihana fiilis, kun vanhat vaatteet mahtuvat päälle ja kroppa muutenkin alkaa tuntumaan taas ns. normaalilta. Itselleni normaalilta.

15kg tippui raskauskiloista aikalailla ensimmäisen kahden viikon aikana. Loput 5-6kg jäi sitten vähän tiukemmin kiinni. 😉 Ja kun joulukuun ajan maistui herkku jos toinenkin päivittäin, ei ne kilot tietystikään mihinkään olleet lähdössä. En kuitenkaan halunnut yhtään stressata mistään kiloista tuolloin. Halusin opetella uutta elämää rakkaan vauvamme kanssa. Halusin antaa itselleni aikaa ja olla armollinen vartalolleni. Kun mieleni teki suklaata, kävin sitä ostamassa.

Tammikuun 9.pvä aloitin meidän Muutos-valmennuksen, muiden asiakkaiden mukana. 🙂 Tässä postauksessa kerroinkin miten oli ensimmäinen viikko valmennuksessa sujunut. Nyt valmennusta on kestänyt jo kolme viikkoa ja painoa on tippunut yhteensä 2,6kg. Edelleen tiukinta tekee säännöllisistä syömisistä kiinnipitäminen. Jollei ruoka tai välipala ole valmiina, on pienen vauvan kanssa säännöllisyydestä vaikeampi pitää kiinni. Sen olen oppinut.

Emma3kk

Myös treenaminen on vaikeampaa. Kotitreenejä voi tehdä, mutta tosiaan kuten johonkin postaukseen kirjoitin – ei sitä aikaa aina ole siihenkään. Pikkuvauvan kanssa se ihan normaali arkielämä on vaan yllättävän aikaavievää. Se on sellainen juttu, jonka oikeasti tajuaa vasta sitten kun on se vauva siinä elämässä mukana. Huomaan, että ennen on tullut pohdittua ja hämmästeltyä, että miten muka sen yhden tunnin ottaminen vaikka päivittäin treenaamiselle on jotenkin muka vaikeaa.. 😉 No, se vain on.

Mutta onneksi kuitenkin olen myös ehtinyt treenaamaan, joko kotona tai salilla. Treeniin palaaminen on ollut iso henkireikä. Kovia treenejä en vielä ole tehnyt, enkä halua tehdä ennen kuin kroppa on täysin palautunut. Ja siihen voi mennä vielä useampi kuukausi. Tällä viikolla aloitin osteopaatti Sara Lexmondin ”Back on track” -kurssilla, joka on tarkoitettu synnytyksestä palautumiseen. Se kestää 7 viikkoa ja sinä aikana olisi tarkoitus saada lantionpohjan lihakset parempaan kuosiin. 🙂 Eli lähemmäs sitä tilannetta, että voi taas joskus alkaa tekemään suoria vatsalihaksia ja niitä kovempia treenejä.

Jotenkin tämä kolme kuukautta on opettanut ihan hurjan paljon. Niin itsestä, Tuukasta, meidän parisuhteesta, kuin tietysti vauvasta ja vanhemmuudesta. Kyllä se ihan oikeasti niin vain menee, että pikkuvauva säätelee elämää ja sitä arjen rytmiä. Eikä se ole yhtään huono asia. 🙂 Jos kuitenkin on ajatellut, (kuten minä aiemmin) että pikkuvauvan kanssa elämä jatkuu ihan samanlaisena kuin ennenkin, niin se voi olla ettei se kuitenkaan ihan niin mene. 😉

Päätin tuossa jokunen aika sitten, että työt saa suuremmilta osin odottaa vielä syksyyn asti. Jatkan äitiyslomaa sinne asti, kun vanhempainraha pyörii – eli syksyyn. Olin aiemmin miettinyt, että tässä vuoden alussa jo palaisin töihin parina päivänä/iltana viikossa. Että ottaisin asiakkaan sinne, toisen tänne. Mutta nyt olen päättänyt, että haluan olla Emman kanssa kotona vielä koko kevään ja kesän. <3 On se niin ainutlaatuista ja ihanaa aikaa. Töitä ehtii tekemään sitten taas myöhemmin.

Vaikka päivä päivältä Emma kasvaa ja voimistuu, tulee silti tilanteita, kun äiti ja iskä meinaa molemmat saada slaagin. 🙁 Kuten toissayönä, kun klo 05 Emma ei meinannut saada happea. Kakoili vaan pää punaiseina. Onneksi pari napakka taputusta lapaluiden väliin ja pystyasennossa pitäminen laukaisi tilanteen ja pieni sai köhittyä limaa kurkusta pois. Lääkäriin jouduttiin lähtemään lauantaina illalla, kuume nousi ja pikkuinen oli vielä tukkoisempi. Toivottavasti menee pian ohi. 🙁

***

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

Kehonkoostumus raskauden jälkeen?!

Tiesin, että sunnuntaina 8.tammikuuta mittaan kehonkoostumukseni ekan kerran raskauden jälkeen. Mietin, että piru vie, ennen se olin minä kun näytin yhtä hyvältä kuin nyt Ida Jemina tiukoissa trikoissaan. Mietin, että tänään näytän joltain muulta. Ei sillä, en vaihtaisi pois sitä mitä minulla on nyt, jotta saisin runkoni takaisin. En tietenkään!! En mistään hinnasta! Jokainenhan sen tajuaa. Kun ennen katsoin peiliin ja ajattelin, että tsiisus kun näytän hyvältä. Katson nyt peiliin lempeästi hymyillen ja ajattelen, että ok.

Pidän itseäni kauniina edelleen. Jopa hyvännäköisenä. Mutta vaikka niin kovin olin huudellut kylillä, että minähän treenaan ihan viimeiseen asti, niin toisin kävi. Ensimmäiset kolme kuukautta meni raskauspahoinvoinnin vuoksi vähemmillä treeneillä, keskivaiheen treenasin ihan normaalisti, mutta sitten viimeinen kolmannes olikin sellaista mahan kannattelua, ettei enää treeni minun kohdallani ottanut luonnistuakseen. Eikä toisaalta loppuvaiheessa enää edes kiinnostanut. Tämä tietysti vaikutti kehonkoostumukseen.

Tänään sitten kävin ottamassa InBody -kehonkoostumusmittauksen ekan kerran raskauden jälkeen. Se jännitti. Tiesin, että rasvamassaa on tullut lisää, tiesin myös jalkojeni lihasmäärän pienenneen. Jännitti, että kuinka erilaiseksi voi kehonkoostumus vuodessa muuttua. Laitan tähän alle kolmen kuvan koosteen. Ensimmäisessä olen varmaankin parhaassa kunnossa aikuisiällä, toinen on reilu kuukausi ennen raskaaksi tuloani ja kolmas on tältä päivältä. Myös aiemmat tulokset näiltä samoilta ajankohdilta.

kehonkoostumus

Tältä se näyttää kuvissa. Ja miltä se näyttää luvuissa:

Päivämäärä 09 / 2015 01 / 2016 01 / 2017
Paino 68,4kg 70,6kg 75,8kg
Lihasmassa 31,3kg 29,1kg 29,9kg
Rasvamassa 13,3kg 18,5kg 22,7kg
Rasvaprosentti 19,4% 26,2% 29,0%

Täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti!! Olin oikeasti erittäin iloinen varsinkin tuosta lihasmassasta! Sitä oli tullut yläkroppaan jopa lisää! Ja sen kyllä olen peilistä huomannutkin. Hauis on kasvanut Emmaa kanniskellessa. 😉 Mutta toki rasvaa oli tullut lisää raskauden aikana ja siitä nyt jäljellä noin neljä. Ja tosiaan alakropasta oli lihasta lähtenyt ja sen olen myös huomannut peilistä. 😀

Nyt kuitenkin olen palaillut treenien pariin into piukassa. On ihana käydä salilla muutama kerta viikossa ja on ihana käydä melkein joka päivä vaunulenkillä. Odotan innolla kun huhtikuussa meinaan ottaa mittauksen uudemman kerran, että mitä tulokset silloin sanovat.

unnamed-10

Olen osallistumassa ystäväni Saran järjestämään synnytyksestä palautumisen kurssille. Kerroin kurssista jo aiemmin ja nyt sen päivämäärät on selvillä. Eli nyt kaikki äidit huomio!

Tässä vähän infoa kurssista, tekstin on kirjoittanut ystäväni ja kurssinvetäjä Sara:

Back on Track – palaudu synnytyksestä

Kurssi on tarkoitettu raskausajasta ja synnytyksestä aiheutuvien kehollisten epätasapainojen palautumiseen. Mikäli olet juuri tai jo vuosia sitten synnyttänyt, olet tervetullut kurssille!
Kurssi sisältää teoriaosion anatomiasta ja fysiologiasta sekä harjoitteita, joilla saamme sekä keskivartalon lihakset että lantionpohjan palautumaan entiselleen.

Kurssin jälkeen ymmärrät, mitkä asiat vaikuttavat sekä lantionpohjaan että keskivartaloon jokapäiväisissä askareissamme. Lisäksi ymmärrät miten treeni vaikuttaa kehoon ja voit turvallisin mielin palata oman lajin pariin, kun keho sen sallii.
Kurssilla:
-Yhteys keskivartaloon palautuu
-Laskeumien syntyä ehkäistään
-Erkauman paraneminen käynnistyy
-Virtsankarkailuoireet helpottavat
-Saat paremman tuntuman omaan kehoon
-Ryhti paranee
-Niskahartiavaivat helpottuvat.

Mikäli keskivartalon lihakset eivät ole kunnossa, vartalon tuki on heikentynyt. Sinulla saattaa esiintyä muun muassa selkäkipuja tai virtsankarkailua, kenties myös tunne, että jokin lantionpohjassasi on valahtanut. Myös pallealla on iso rooli kehon optimaalisessa toiminnassa, tämä ei jää kurssilla huomaamatta!

Kannattaa olla tarkkana aloittaessaan jälleen kuormittavan liikunnan. Kuormittavan liikunnan aloittaminen liian varhain voi johtaa vaivoihin myöhemmin, vaivoja voi syntyä jälkitarkastuksenkin jälkeen.

Kurssi alkaa to 2.2.17 klo 10.30-11.30. Kurssi kestää yhteensä seitsemän kertaa.
Kurssi pidetään Mommy & Me: ssä, Erottajankatu 9 B.
Kurssinhinta on 120€.
Ilmoittautumiset: [email protected]
Vauvat ovat tervetulleita mukaan, vaikka kurssilla keskitytään äitien harjoitteluun!

Back on Track -kurssit ovat saaneet paljon hyvää palautetta pienryhmäharjoittelusta. Haluamme panostaa siihen, että pystymme takaamaan kaikille osallistujille yksilöllistä ohjausta läpi kurssin.

Back on Track -kurssituksesta vastaa osteopaatti Sara Lexmond. Sara on erikoistunut raskausajan, synnyttäneiden naisten sekä lasten osteopatiaan. Hän on kouluttautunut erkaumien hoitoon ja lihasten palautumiseen synnytyksestä Heller konseptin mukaan. Kurssien ohjaajana hänellä on hyvä, varma ja rauhallinen ote. Voit tutustua Saraan tarkemmin osoitteessa: http://www.keholle.fi/

***

Tuolle kurssille ei mahdu kuin kahdeksan osallistujaa, koska se on pienryhmä. Itse olen yksi osallistujista, joten vain seitsemän mahtuu lisäkseni. Nyt kannattaakin olla nopea jos haluaa mukaan!! 🙂 Jos lähdet mukaan tälle kurssille, niin ilmoittautuessa kerro olevasi blogini lukija, niin saat 10% alea!! 🙂

unnamed-1

***

Tällaisilla aatoksilla ja koostumuksilla etiäpäin! 🙂 Ensi viikolla meillä onkin muutto ja vielä ei ole pakattuna tavaraakaan! 😀 Että tsemppiä meille! 😉

logo