Miten valmistautua vauvan tuloon, jos perheessä on koir(i)a?

Olemme Tuukan kanssa miettineet monesti, että mitenhän meidän koirat tulevat vauvaan reagoimaan. Geren suhtautuminen on varmasti hyvin lempeää ja pussailevaa. 😉 Pimun käytös mietityttääkin enemmän, koska Pimu on jo muista koirista vähän mustis. Ystäväni vinkkasi minulle hänen tuttavansa, eläintenkouluttajan palveluista ja tietotaidosta. Lähetin viestiä kouluttajalle ja sain erittäin hyviä vinkkejä, miten vauvan tuloon voi varustautua.

Gere, Pimu

Keräsin tähän teille viisi vinkkiä, miten valmistautua vauvan kotiintuloon koiraperheissä. 🙂

  1. Koiran olisi hyvä tutustua vauvaan hajun perusteella jo ennen vauvan kotiin saapumista. Tähän on erittäin toimiva keino tuoda sairaalasta vauvan tuoksuisia leluja, harsoja, vaatteita kotiin koiralle haisteltavaksi. Niitä voi tuoda useampia ja vaikka jokaisella kerralla kun joku sairaalasta koiran luokse tulee.
  2. On hyvä totuttaa koiraa vauvan ääniin. Pienen vauvan itku, jokeltelu, nauru tai muu ääntely voi tuntua koirasta hyvinkin oudolta ja jopa pelottavalta, jos koira ei ole ikinä vauvan ääntelyä kotona kuullut. Ääniä kannattaa tuoda mukaan arkeen vähän kerrallaan ja nimenomaan antaa niiden olla vain taustalla, eikä kiinnittää niihin sen suurempaa huomiota. Silloin koirakin pikkuhiljaa oppii näihin ääniin.
    TÄÄLTÄ löytyy erilaisia äänipätkiä, mm. tämä Sounds Soothing – baby crying.
  3. Ensikohtaaminen on tärkeä pitää kontrolloituna ja rauhallisena. Ei ole niin väliä onko koirat vastassa kun vauva tulee kotiin, vai tuleeko vauva ensin ja sitten vasta koirat. Tärkeämpää on, että tapaaminen on rauhallinen. Ensitapaamisen pitäisi olla kaikille miellyttävä ja positiivinen kokemus. Koiraa tulisi kehua, jos käytös on rauhallista ja hyvää. Ensimmäiset tapaamiset on hyvä pitää lyhenä.
  4. On erittäin tärkeää, että koiraa huomioidaan edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. Koira voi helposti tuntea olonsa ulkopuoliseksi, jos kertaheitolla kaikki huomio siirtyykin koirasta uuteen tulokkaaseen. Onkin tärkeä muistaa kehua koiraa, antaa sille huomiota myös kahden kesken. Jos koira ei saa huomiota yhtäkkiä lainkaan, voi se yrittää hakea sitä huonollakin tavalla. Jos se tekee jotain kiellettyä, se saa ihmisen huomion – vaikkakin negatiivisena. Mutta koira kokee senkin huomiona ja on tyytyväinen. Siksi hyvästä käytöksestä pitää muistaa kehua ja kiittää.
  5. Kun vauva alkaa liikkumaan, koiralla tulisi olla turvapaikka. Mikäli koira kokee lapsen äkilliset liikkeet pelottaviksi tai haluaa vaan vetäytyä rauhaan välillä, tulisi sille sallia se. Turvapaikkana voi toimia esim. nojatuoli tai koiran oma peti, mutta sen tulisi olla sellainen johon lapsi ei pääse. Koira, joka jännittää lapsen liikkeitä, saattaa koittaa puolustautua lapselta, jos sillä ei ole paikkaa minne paeta. Konfliktien välttämiseksi tilojen rajaaminen ja selvät pelisäännöt kaikille osapuolille helpottaa arjen sujuvuutta. Kaikki koirat eivät luontaisesti osaa väistää, jolloin se tulee erikseen opettaa koiralle esim. ohjaamalla se omalle ”turvapaikalleen”, kun lapsi lähestyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On todella tyypillistä, että vauvan tulo aiheuttaa koirien käyttäytymisessä muutoksia. On hyvin mahdollista, että omistajaansa kiintyneen koiran käyttäytymisessä alkaa näkymään resurssiaggressiivisuuden merkkejä esim. näykkimisenä tai omistajan/vauvan/lelujen tai puruluiden vahtimisena. Usein koira yrittää ensin hakea huomiota omistajiltaan muilla keinoin. Koska omistajat ovat keskittyneitä vauvaan, eivätkä huomioi koiraa enää vanhaan tapaan, koira kokeilee eri keinoja saada omistajan huomio itseensä. Useimmiten huomio on taattu, kun koira murisee tai näykkäisee. Se saa omistajassa aikaan yleensä voimakkaan, koiraan kohdistuvan reaktion ja silloin koira on saanut sen, mitä tavoittelikin. Vaikka huomio olisi negatiivista, se on silti koiralle arvokkaampaa kuin ei huomiota ollenkaan. On siis erittäin tärkeää, että koiraa huomioidaan erityisesti silloin, kun se käyttäytyy toivottavalla tavalla – lepää pedillään, tulee viereen rauhassa, suhtautuu vauvaan rauhallisen tutkivasti jne. Yleensä näissä tilanteissa koiralle palkitsevaa on jo katse ja sanallinen kehu. Tieto siitä, että se on toiminut oikein ja saa jatkossakin näin toimimalla omistajansa huomion.

Kaikkia asioita ei tietystikään pysty huomioimaan etukäteen ja jokainen koira on yksilö. Useimmiten lapsen tulo mullistaa kuitenkin koko perheen arjen, mutta se tasaantuu vähitellen ja kaikki sopeutuvat tilanteeseen. Jos vaikuttaa siltä, että koiran käyttäytyminen ei lähde tasaantumaan muutaman viikon kuluessa vauvan tulon jälkeen ja ongelmia on edelleen tai niitä alkaa ilmetä, kannattaa ottaa yhteyttä ammattitutkinnon suorittaneeseen eläintenkouluttajaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ongelmia on aina helpompi lähteä ratkomaan niiden alkuvaiheessa, kun lähteä muuttamaan jo opittua käytöstä pois.

img_1811

Kiitos vinkeistä ja tiedoista:
Karita Häkkinen
Eläintenkouluttaja (AT)
KHA Team / Eläinpalvelu Niin kivaa!

***

Miten teillä koiraperheissä ollaan valmistauduttu tulevan pienokaisen tuloon? Tai miten teillä, joilla on jo kokemusta tästä? Kiinnostavaa tietää, miten koirat on reagoineet tai miten siihen valmistaudutaan. 🙂 Kun valitettavasti myös niitä tarinoita on paljon, joissa koirasta on jouduttu luopumaan vauvan tulon jälkeen. 🙁 Ja sitä me ei kyllä haluta, että Pimusta tai Gerestä jouduttaisiin luopumaan. <3

Monna

Täällä ollaan vieläkin.

Olen tänään 33 viikkoa vanha.
Olen jo aika iso, enkä enää pysty niin kovasti myllertämään äitini masussa.
Vaikkakin yritän kyllä, koko ajan. Temppuilen täällä niin paljon kun pystyn, heitän kuperkeikkaa ja potkin äitiä napaan tosi kovaa. Äitini on harrastanut jotain ”temppuilua” ennen minun ilmestymistäni tänne maha-altaaseen ja taisi se sitä tehdä kyllä silloinkin kun olin vielä aika pieni. Niin minäkin nyt sitten olen jo alkanut tätä temppuilua harrastamaan.

vauva pursiainen

Äiti on kuulemma jo aika iso. Se aina välillä katselee itseään peilistä ja miettii ääneen, että mitenköhän iso tästä pallosta vielä tulee. Ehkä se tarkoittaa sillä pallolla minua. Mutta en minä kyllä ole pallon muotoinen, se saattaa tulla sitten äidille yllätyksenä kun tulen ulos täältä. Minä olen ihan sellaisen pienen ihmisen muotoinen. Minulla on jo varpaiden ja sormienkin kynnet kasvaneet. Että ainoa pallon muotoinen juttu minussa on kyllä minun pää.

Minusta tuntuu, että olen ollut täällä masussa jo tosi pitkään. Välillä kyllä potkin ja tönin äitiä, että hei voisinko jo tulla ulos täältä. Mutta äiti aina silittelee vaan minua ja sanoo, että koitas nyt rauhottua vähän ja että vielä pitäisi muutama viikko pysyä täällä.

Äitiä jännittää minun syntymäni. Se on käynyt iskän kanssa juttelemassa jonkun sellaisen tädin kanssa, joka sitten avustaa minua täältä ulostulossa. 
Minä olen kyllä yrittänyt äitille viestitellä, että en minä sitä yritä satuttaa kun tulen täältä. Että haluan vaan ihan kamalasti nähdä jo äitin ja isän, siksi sitten tulen onneksi täältä ulos.
En minä kyllä tänne mahaan haluaisi jäädä. Vaikka ihan kiva täällä on ollut asustaa.
Mutta yritän kyllä tulla mahdollisimman nätisti täältä ulos. Eikä äitikään enää pelkää niin kovasti.

Minulla on kuulemma kaksi karvaista sisarusta. Olen kuullut tosi monta kertaa sanan Gere ja aika monta kertaa myös sanan Pimu. Se Gere on minun karvainen veljeni. Se kuulemma herättelee äitiä ja iskää hirmuisen aikasin ja on tehnyt sitä jo kolme vuotta. Että minun kyllä pitää sitten kiittää Gereä, kun se on vähän jo valmistanut äitiä ja iskää niihin yöherätyksiin ja vähäisiin yöuniin.
Sitten kun tulen täältä ulos, niin voidaan sitten yhdessä veljen kanssa herätellä aina äitiä ja iskää. Vaikka vuorotellen. Että kun toinen meistä nukkuu, voi toinen herättää. Se olisi aika hauskaa.

Se minun karvainen siskoni Pimu on vähän kiltimmän oloinen tapaus. 
Minä olen monta kertaa kuullut sen sydämen lyönnit ja hengityksen, kun se nojailee äitin masua vasten. Sekin kuuntelee minua. Me keskenämme kuuntelemme toinen toisiamme.
Välillä kun Pimu on siinä mahan vieressä, niin minä potkaisen sitä täältä maha-altaasta, että hei täällä minä olen sisko! Se ei ole vielä potkaissut takaisin, mutta se on kyllä nuollut äitin mahaa.

Minun iskäni huutelee minulle aina iltaisin. Olen keksinyt sellaisen kivan leikin, että aina kun iskä laittaa kätensä äidin mahalle, minä leikin nukkuvaa. Ja sitten iskä tökkii minua ja huutelee, että hei Kaneliii täällä on iskä! Minä hihitän täällä masussa ja yritän pysyä mahdollisimman liikkumattomana. Mutta en kyllä usein sitten jaksa. Sitten aina potkaisen iskää takaisin, että hei iskä kyllä kuulin sinun huutosi.

Pari viikkoa sitten lauantaina minä olin ihan lopen uupunut ja nukuinkin tosi pitkän pätkän niin etten liikkunut ollenkaan. Äiti ja iskä yritti minua tökkiä ja huudella minulle, mutta minä en kyllä yhtään jaksanut niiden juttuja sillä kertaa ja jatkoinkin uniani. 
Mutta sitten äiti ja iskä vähän säikähti. Ne lähti käymään sairaalassa ja sitten kun kuulin, että ne oli aika tosi huolissaan ja äidille laitettiin jotkut ihmeelliset mittarit mahan päälle, niin sitten minä ajattelin ilmoittaa olevani ihan kunnossa. Potkinkin sitten koko päivän edestä ja äiti sai laskettua, että  tunnin aikana potkin sitä 40 kertaa. Sitten ne pääsikin lähtemään kotiin. Kotona ne karvaiset sisarukseni odottivat ihan huolissaan, kun oltiin keskellä yötä lähdetty pois kotoa.

vauva pursiainen _ 2

Nyt on 55 päivää siihen, kun minun on arvioitu tulevan täältä ulos. En ole vielä päättänyt, että jaksanko niin pitkään olla. Mutta toisaalta sitten mitä lähempänä ollaan sitä päivää, voikin olla etten halua tulla täältä vielä ulos. Ehkä odotutan äitiä ja iskää vähän ja tulenkin vasta marraskuussa täältä ulos. Olen kyllä ajatellut, että haluaisin syntyä lokakuussa. Se on kiva kuukausi, koska silloin on myös äidin synttärit.

Monna