Miten se onkin niin vaikeaa?

Olen tehnyt tietoisia läsnäoloharjoituksia parin vuoden ajan. Joskus ajatusten sulkeminen pois mielestä edes pieneksi hetkeksi oli helpompaa. Nyt se tuntuu todella vaikealta.

Vietimme eilen ihanan aamun ja aamupäivän Nuuksiossa, Hawkhill Naturen kodalla erätaitoja oppiessa ja mindfullness-harjoituksen parissa kukkulalla, metsän keskellä.

Aamu alkoi sillä, että kipusimme kukkulalle, josta oli huikeat näkymät järvelle. Jo se maisema rauhoitti. Istuimme alas kallioille ja kuuntelimme läsnäoloharjoitusten opastusta. Ensimmäinen harjoitus tuntui vaikeimmailta. Piti sulkea kaikki ajatukset pois ja kuunnella luonnon ääniä. Oli ihana kuunnella tuulta, lehtien havinaa, lintujen laulua ja muita luonnon omia tarinoita. Mutta silti mieleen yritti koko ajan pomppia ajatuksia kaikesta muusta. Mitä pitää muistaa, mitenköhän Emma voi tällä hetkellä, CitySurvivorsin lähtölistaan pitää lisätä se ja se, koskakohan ehdin tekemään keskivartalon kuntoutustreenin jne jne.. Oli melkein mahdotonta pysäyttää ajatuksia.

Ensimmäisen harjoituksen jälkeen keskustelimme jokaisen fiiliksestä harjoitusta kohtaan. Mitä ajatuksia se herätti ja myös niistä ilontuojista elämässä, sellaisista asioista joiden kanssa haluaa olla läsnä ja ihan vaikka välillä vähän väkisin opetella sitä läsnäoloa. Puhuttiin myös siitä, että ihan jo pelkästään metsässä oleminen ja siellä rauhallisesti kuljeskelu rauhoittaa ihmistä. Jokaisen olisi hyvä käydä kerran päivässä jossain luonnon äärellä. Jos muistan oikein, vain 15 minuuttia metsässä rauhoittaa mieltä ja kehoa huomattavasti. Tietysti olettaen sen, että some, kännykät ja kamerat suljetaan hetkeksi. Niin mekin teimme eilen. Meillä oli ”kuvaushetki” ja sitten pistettiin kaikki välineet pois ja vain keskityttiin siihen hetkeen.

Aamupäivän aikana tuli monia ajatuksia ja kokemuksia. Huomasin myös sen, että olin paljon rauhallisempi läsnäoloharjoitusten jälkeen kuin niitä ennen. Huomaan, että käyn monesti vähän ylikierroksilla. Puhun paljon, nauran paljon, mennä viipotan ja sähellän. Mutta sitten kun rauhoitun, olen vähän iisimpi kaveri. 😉

Läsnäoloharjoituksien jälkeen lähdimme opettelemaan erätaitoja. Keräsimme luonnon omia yrttejä, opimme miltä näyttää lillukanvarsi ja mikä on kiehinen. Saimme myös pienryhmissä tehdä oman nuotion, apuna oli kirves, puukko, puita ja tulitikut. Hakkasimme ensin kirveellä sopivan kokoisia puupökkelöitä, teimme kiehisiä puukolla, haimme tervaskantoa ja kuivuneita kuusen oksia metsästä ja avot! Saimme tehtyä tulen ilman sytytysnesteitä ja kilon pakkaa Hesaria. 😉

Päivän päätteeksi grillasimme omilla nuotioillamme makkaraa, söimme salaattia, joimme kahvia ja söimme korvapuustia. 🙂 Oli todella mukava aamupäivä metsän keskellä. Huomasin kuitenkin miettineeni loppupäivän sitä, että miten se voikin olla niin vaikeaa osata pysähtyä ja rauhoittua. Ja vaikka juuri elämän kiireisimpinä aikoina se hetkellinen rauhoittuminen olisi juurikin ehdottoman tärkeää. Eikä sen joka kerta tarvitse olla kokonainen päivä jossain, se voi tosiaan olla vain pieni hetki vaikka sohvalla istuen.

Meidän erävaatteet päivään tarjosi muuten Lidl! Ne tulevat myyntiin ensi viikolla ja on muuten edullisia!! Ja ihan todella hyväntuntuisia päällä! Ensi viikolla kannattaa siis suunnata Lidliin hakemaan syksyksi hyvät housut, takki ja kengät. Ne päällä voi sitten lähteä sinne metsään rauhoittumaan. 🙂 <3

***

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hyvinvoiva äiti

Se on käsite, joka voi merkitä monelle ihan eri asioita.

Itselleni hyvinvoiva äiti tarkoittaa virkeää, iloista, onnellista ihmistä. Hyvinvoivaa niin henkisesti, kuin fyysisesti.
Tyttäremme syntymän jälkeen olen saanut huomata, että jo pelkkä tyttömme katseleminen tuo hymyn huulille. Nyt kun kontaktin ottaminen on lisääntynyt tyttömme suunnalta, odotan jokaista aamua ja hetkeä päikkäreiden jälkeen, kun Emma avaa silmänsä ja tajuttuaan äidin tai isän siinä silmiensä edessä alkaa välittömästi nauramaan. Se nauru ja hymy tuntuu sydämessä asti. Se on aivan ihanaa. Pienen tyttömme sylissäpitäminen tekee onnelliseksi, se läheisyys ja kaikki ihanuus. Kun istun sohvalla Emma sylissäni, tunnen olevani todella iloinen ja onnellinen.

Onnellisuus, virkeys, iloisuus ja kaikenlainen hyvinvointi tarkoittaa itselleni myös sitä, että välillä otan omaa aikaa. Se voi olla 45min kävelylenkki koirien kanssa Keskuspuistossa. Se voi olla treeni kuntosalilla tai vaikkapa lounas hyvän ystävän kanssa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kun opettelee ottamaan niitä pieniä omia hetkiä jo näin pienestä pitäen, tekee se pelkästään hyvää.

Kun Emma oli pienempi, oman ajan ottaminen oli jollain tapaa helpompaa. Hän nukkui ja söi, eikä oikein varsinaisesti tiennyt oliko se äiti vai iskä, joka vaihtoi vaipat tai pisti nukkumaan. Nyt kun Emma on vähän vanhempi, on oman ajan ottaminen hieman vaikeampaa paristakin syystä. Ensinnäkin se, että sen hymyilevän ja nauravaisen vauvan luota ei meinaa raaskia lähteä edes tunniksi. Tai kun pienokaisella meinaa uni painaa silmää ja hän käsillä hieroo simmujaan ja vähän itkeskelee, tekee vain mieli ottaa pikkuinen syliin ja olla kotona, omassa pesässä, eikä lähteä ikinä mihinkään. Toiseksi tuntuu, että nyt Emma alkaa enemmän jo hahmottamaan sitä, että kuka häntä hoitaa milloinkin. Ja se tekee siitä lähtemisestä vaikeampaa. Vaikkakin olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänellä on yhtä turvallinen olo iskän kanssa, kuin minun.

Tiedän kuitenkin, että se pieni oma aika edes muutaman kerran viikossa tekee ihan todella hyvää omalle jaksamiselle. On myös todella tärkeää huolehtia omasta kehosta synnytyksen ja raskauden jälkeen. 9kk:n matka äidin kehossa plussauksesta synnytykseen ei nimittäin ole mikään pieni muutos. Siitä palautumiseen pitää antaa aikaa ja tiedostaa myös se, mitä kaikkea mm. lantionpohjalle ja vatsalihaksille tämän matkan aikana tapahtuu.

Me yhdessä bloggaajakollegani ja ystäväni Emman kanssa päätettiin pistää hynttyyt yhteen ja järjestää tapahtuma äideille.
”Hyvinvoiva äiti” on rento iltapäivä täynnä tärkeitä asioita – puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Hyvinvoiva äiti – iltapäivä on jokaiselle äidille suunnattu tapahtuma. Iltapäivän aikana keskustellaan avoimesti ja rennossa hengessä äitiydestä ja yrittäjyydestä, työllistymisestä sekä muista äitiyteen ja työhön liittyvistä asioista. Käymme myös läpi liikunnan aloittamista äidiksi tulon jälkeen teoriassa, sekä pienten harjoitteiden muodossa.

Kannustetaan toinen toistamme ottamaan aikaa itsestään huolehtimiselle kaiken kiireen keskellä, sillä hyvinvoiva äiti on hyvä äiti!

Panelisteina tapahtumassa on nämä kolme ihanaa äitiä :

Tapahtumassa on lisäksi luento: Liikunnan aloitus raskauden jälkeen, puhujana: osteopaatti Sara Lexmond

Päivän päättää helppo kehonpainotreeni jokaiselle, ohjaamassa: Inari Mölsä

Kysymyksiä panelisteille ja puhujille saa laittaa etukäteen osoitteeseen: [email protected] (halutessa kysymykset esitetään nimettöminä)

Sitova ilmoittautuminen: [email protected]

Hinta 49€ / hlö
Tapahtumaan mahtuu 20 henkilöä.

***

Nyt siis kiireen vilkkaa ilmoittautumaan tapahtumaan! 20 paikkaa täyttyy nopeasti! 😉

Tapahtumasta lisää voit lukea Emman blogista TÄSTÄ postauksesta!

Tapahtuman Facebook-sivut.