Huono olo ja väsyttää – keho ja mieli tottuu.

Onko sulla usein väsynyt olo ja vähän kiukuttaa? Vielä kylkiäisenä sellainen pikkuisen huono olo ja ehkä vielä päänsärkykin kaupan päälle. Niin ja siis raskaustestin tekeminen ei oo mielessä. 😉 Jep, näitä oireita moni kokee raskauden alkuvaiheessa. Mutta nyt en siis puhu niistä.

Mullakin oli tällanen olo pitkään loppukeväästä ja alkukesästä. Mä kirjoitin blogiinkin, että mun täytyy käydä mittauttamassa kaikenlaiset arvot ja mennä lääkäriin jne.. Mutta tiettekö! Se väsynyt olo ja energioiden laahaaminen johtui mun syömisistä ja henkisestä kuormasta. Silti siihen jotenkin jo tottui, tällaista tää nyt vaan on. Mutta nyt kun onkin taas oma itsensä, energiat kohdillaan ja ilo ylimmillään – huomaa sen eron.

Mä tunnen sen mun kehossa niin super tarkasti, kun se voi sisältä hyvin. Mulle tulee sellainen kevyt olo, helppo hengittää, iho on kuulas ja silmätkin jotenkin kirkkaat. 🙂 Ja kaikki johtuu siitä, että ei mätä sokeria turpaan joka päivä. Plus tietysti omalla kohdalla ne FODMAP-hiilihydraatit on lisäks niitä, joita täytyy vältellä. Mutta kun syön niin kuin mun keho on oikeutettu saamaan ravintoa – toimin kuin duracel-pupu! 😀

Myös se, että oon oikeasti miettinyt paljon niitä asioita mitkä mua stressaa tai jollain tapaa ahdistaa. Miettinyt syitä ja tehnyt töitä ajatuspuolella. 🙂

Liiallinen sokerin määrä siis vaikuttaa mm. unen laatuun, aiheuttaa ummetusta, ilmavaivoja, migreenikohtauksia, tekee ihosta epäpuhtaan jne.. Sokeri on myös se, joka heittää energiat nopeasti kattoon ja yhtä nopeasti alas.

Mun vinkki onkin nyt kaikille väsymyksestä ja nuutuneesta olosta kärsiville tarkkailla vähän omia syömisiä. Mitä syö, kuinka usein syö, juoko tarpeeksi vettä, syökö tarpeeksi monipuolisesti, miten paljon sitä sokeria kuluu päivässä? Miettiä myös sitä, että turpooko maha aina maitorahkan jälkeen tai raa’asta sipulista? Kokeilla vähän erilaisia juttuja niissä omissa syömisissä ja kattoa auttaisko se jo niihin energiatasoihin. 🙂

Toki jos nyt on aivan lopen uupunut ja joka päivä sattuu päähän ja mahaan ja joka paikkaan, kannattaa lääkärissä käydä ottamassa esim. ne ferritiiniarvot ja kilpirauhasarvot jne. Mutta silti sen oman syömisen tarkkailu on ihan hyvä juttu! Kuinka moni teistä on pitänyt joskus ruokapäiväkirjaa? Kokeilkaapa! Ihan vaikka kaksi päivää. Kirjatkaa ylös kaikki mitä syötte (huijaamatta) ja myös mitä juotte. Kirjatkaa ylös myös kellonajat kun syötte. Tarkistelkaa sitten näitä päiväkirjoja, onko ruokailujen välissä 8h tai syöttekö vaan eineksiä? Onko päiväkirjoissa näkyvissä myös vihanneksia, hedelmiä ja kasviksia? Entä se sokeri? Meneekö herkkuja (vaikka pienssäkin määrässä) päivittäin? Testatkaa tätä! 🙂

Moni valittelee väsymystä ja ihmettelee, että miks on niin apea mieli eikä jaksa tehdä mitään. Niin mäkin tein, ehkä osa teistä muistaakin. 😉 Mutta syy voikin olla niinkin yksinkertainen, kuin se oma ruokailu. Moni myös kokee stressiä syksyn tullen, kesälomien loputtua ja arjen alettua. Stressiä voi lisätä se, että ”pitää” tehdä skarppausta elämäntavoissa ja lähdetään heti kauheella höökiksellä vetämään seitsemän treeniä viikossa ja syödään vaan yks kuiva kananrintafile päivässä. 😀 Tottakai sekin väsyttää! Muutenkin pitää muistaa myös tarkkailla sitä, miten paljon siellä henkisen kapasiteetin kohdalla on painolastia. Ja miksi?

Monesti tuntuu myös, että kun lähdetään tekemään esim. elämäntapamuutoksia, ei keskitytä ihan niihin olennaisiin asioihin. Jos ruokailutavat ja ruokailurytmi on pielessä ja herkutkin maistuu melkein päivittäin – onko silloin kannattavaa keskittyä siihen, syökö päivässä yhden hedelmän tai kaksi? Entä jos aloittaa urheilemisen pitkän tauon jälkeen, onko heti oltava kaikenlaiset bcaa:t ja laturit ja palarit laukussa mukana? Vai riittäisikö ihan se, että sinne treenaamaan pääsee alkuun edes sen muutaman kerran viikossa ja sitten katsoo, että saa tarpeeksi ravintoa ja oikeita ravintoaineita ihan normi kotiruuasta. 😉 Niin ja sitä lepoa ja palautumista. Niin mielelle, kuin kehollekin. Eikö vaan?

Jos teitä kiinnostaa seurata myös muita meitä hyvinvoinnin ammattilaisia, jotka puhutaan näistä asioista. Niin tässäpä muutamia ihania seurattavia vaikuttajia:

***

Karsiminen käynnissä.

Tällä viikolla ymmärsin, että mä oon pikkuhiljaa karsinut tosi paljon asioita mun elämästä pois. Oon tiedostamalla ja tiedostamatta järkännyt juttuja niin, että mun on helpompi hengittää ja turhat tai jopa ahdistavat asiat jää taka-alalle.

Oon jättänyt pois myös kivoja asioita, mutta oon yrittänyt miettiä nyt kaikelle tekemiselle syyn. Miksi teen jotain juttua mihin menee vaikkapa tosi paljon aikaa, mutta loppujen lopuks siitä ei synny mitään tai siitä ei jää käteen mitään. Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti työhön liittyviä juttuja.

On hauska huomata, että yhtäkkiä me asutaan täällä kaukana Helsingin keskustasta ihanassa hiljaisuudessa, mä vähennän työhommia, siivoan kotona, tyhjennän kaappeja ja vien kierrätykseen tavaraa. Tyhjennän kalenteria ja jätän joka viikko vähintään kaks arkipäivää johon en sovi mitään. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun tiedän saavani olla vaan täällä kotona lähtemättä mihinkään kauppaa tai päiväkotia pidemmälle.

Luin jokunen aika sitten, että ihmisten erilaiset temperamentit säätelee sitä miten asiat koetaan. On herkempiä ja vähemmän herkkiä ja sitten vielä erityisherkkiä. Mä koen, että mä oon erityisherkkä, sensomotorisesti herkkä ja sosiaalisesti sensitiivinen. Oon huomannut, että mun on tasaisin väliajoin tehtävä sellasta oman elämän konmaritusta. Enkä siis halua ”siivota” elämästä ketään ihmistä pois tai pyyhkäistä maton alle jotain juttua, mutta tarvin sellasen tasapainon ja rauhan.

Temperamenttipiirteitä

Sensitiivisyys voi olla sekä sensomotorista että sosiaalista. Sensomotorisesti herkkä ihminen on herkkä aisteiltaan. Hän huomaa ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan tai oudon hajun. Sensitiivinen häiriintyy metelistä. Ympäristön tarjoamat runsaat virikkeet haittaavat keskittymistä. Virikkeinen tai hälisevä koululuokka halvaannuttaa sensitiivisen lapsen, eikä sensitiivinen aikuinen kykene työskentelemään tehokkaasti maisemakonttorissa, jossa suurin osa energiasta kuluu metelin erittelyyn. Epäsensitiivistä eivät hapan maito, kenkien hiertäminen, sormien palelu tai meteli haittaa – hän ei havaitse niitä.

Sosiaalisesti sensitiiviset ovat hyvin herkkiä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja, kun taas sosiaalisesti epäsensitiivinen on kuin norsu posliinikaupassa: hän ei kykene tulkitsemaan sosiaalisesti monimutkaista viestiä ja loukkaa herkästi tahtomattaan. Jos verbaalisesti annetaan eri viesti kuin äänensävyin, lukee epäsensitiivinen vain sanoja ja ihmettelee toisen loukkaantumista.

Lainaus: TÄSTÄ artikkelista.

Vaikka yrittäjyydessä tällä mun alalla työ onkin aika yksinäistä ja välillä kaipaan tosi paljon työkavereita ja työyhteisöä, huomaan viihtyväni tosi hyvin myös yksin. Tykkään tehdä töitä yksin ja keskittyä ihan 100%. Muiden ihmisten läsnäolo vie multa helposti keskittymiskyvyn.

Mä koen, että mä oon sosiaalinen tyyppi ja viihdyn ihmisten seurassa älyttömän hyvin. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja pitää lämpimät ja läheiset välit vanhojen ystävien kanssa. Mutta mä tykkään olla myös yksin ja ihan jopa tarvin sellaista yksinoloa. Jos mulla on ollut paljon tapaamisia (työ- tai vapaa-ajalla) monena päivänä putkeen, huomaan oikein fyysisesti sen yksinolon tarpeen.

Nyt mulla on karsiminen käynnissä ihan selkeästi. Just nyt mä nautin yksinolosta ja yksinään töiden teosta. Odotan myös kovasti meiän kesälomaa, koska ollaan suunniteltu ihania juttuja perheen kanssa – ilman aikatauluja.

***