Karsiminen käynnissä.

Tällä viikolla ymmärsin, että mä oon pikkuhiljaa karsinut tosi paljon asioita mun elämästä pois. Oon tiedostamalla ja tiedostamatta järkännyt juttuja niin, että mun on helpompi hengittää ja turhat tai jopa ahdistavat asiat jää taka-alalle.

Oon jättänyt pois myös kivoja asioita, mutta oon yrittänyt miettiä nyt kaikelle tekemiselle syyn. Miksi teen jotain juttua mihin menee vaikkapa tosi paljon aikaa, mutta loppujen lopuks siitä ei synny mitään tai siitä ei jää käteen mitään. Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti työhön liittyviä juttuja.

On hauska huomata, että yhtäkkiä me asutaan täällä kaukana Helsingin keskustasta ihanassa hiljaisuudessa, mä vähennän työhommia, siivoan kotona, tyhjennän kaappeja ja vien kierrätykseen tavaraa. Tyhjennän kalenteria ja jätän joka viikko vähintään kaks arkipäivää johon en sovi mitään. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun tiedän saavani olla vaan täällä kotona lähtemättä mihinkään kauppaa tai päiväkotia pidemmälle.

Luin jokunen aika sitten, että ihmisten erilaiset temperamentit säätelee sitä miten asiat koetaan. On herkempiä ja vähemmän herkkiä ja sitten vielä erityisherkkiä. Mä koen, että mä oon erityisherkkä, sensomotorisesti herkkä ja sosiaalisesti sensitiivinen. Oon huomannut, että mun on tasaisin väliajoin tehtävä sellasta oman elämän konmaritusta. Enkä siis halua ”siivota” elämästä ketään ihmistä pois tai pyyhkäistä maton alle jotain juttua, mutta tarvin sellasen tasapainon ja rauhan.

Temperamenttipiirteitä

Sensitiivisyys voi olla sekä sensomotorista että sosiaalista. Sensomotorisesti herkkä ihminen on herkkä aisteiltaan. Hän huomaa ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan tai oudon hajun. Sensitiivinen häiriintyy metelistä. Ympäristön tarjoamat runsaat virikkeet haittaavat keskittymistä. Virikkeinen tai hälisevä koululuokka halvaannuttaa sensitiivisen lapsen, eikä sensitiivinen aikuinen kykene työskentelemään tehokkaasti maisemakonttorissa, jossa suurin osa energiasta kuluu metelin erittelyyn. Epäsensitiivistä eivät hapan maito, kenkien hiertäminen, sormien palelu tai meteli haittaa – hän ei havaitse niitä.

Sosiaalisesti sensitiiviset ovat hyvin herkkiä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja, kun taas sosiaalisesti epäsensitiivinen on kuin norsu posliinikaupassa: hän ei kykene tulkitsemaan sosiaalisesti monimutkaista viestiä ja loukkaa herkästi tahtomattaan. Jos verbaalisesti annetaan eri viesti kuin äänensävyin, lukee epäsensitiivinen vain sanoja ja ihmettelee toisen loukkaantumista.

Lainaus: TÄSTÄ artikkelista.

Vaikka yrittäjyydessä tällä mun alalla työ onkin aika yksinäistä ja välillä kaipaan tosi paljon työkavereita ja työyhteisöä, huomaan viihtyväni tosi hyvin myös yksin. Tykkään tehdä töitä yksin ja keskittyä ihan 100%. Muiden ihmisten läsnäolo vie multa helposti keskittymiskyvyn.

Mä koen, että mä oon sosiaalinen tyyppi ja viihdyn ihmisten seurassa älyttömän hyvin. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja pitää lämpimät ja läheiset välit vanhojen ystävien kanssa. Mutta mä tykkään olla myös yksin ja ihan jopa tarvin sellaista yksinoloa. Jos mulla on ollut paljon tapaamisia (työ- tai vapaa-ajalla) monena päivänä putkeen, huomaan oikein fyysisesti sen yksinolon tarpeen.

Nyt mulla on karsiminen käynnissä ihan selkeästi. Just nyt mä nautin yksinolosta ja yksinään töiden teosta. Odotan myös kovasti meiän kesälomaa, koska ollaan suunniteltu ihania juttuja perheen kanssa – ilman aikatauluja.

***

Mitä se läsnäolo on?

Edelleen puhutaan paljon läsnäolosta. Siitä miten tärkeä olis olla läsnä hetkessä, nauttia siitä mitä on just nyt tapahtumassa – eikä haahuilla ympäriinsä puolivaloilla.

Läsnäoloa on monenlaista. Mun mielestä läsnäoloa on esimerkiksi se, että koittaa keskittyä siihen mitä tapahtuu sillä hetkellä. Laittaa kännykän pois, kun joku puhuu sulle ja kuuntelee mitä asiaa hänellä oikeasti on. Läsnäolo on mun mielestä myös sitä, että jos menee vaikka katsomaan lapsen kanssa lampaita, keskittyy siinä hetkessä niihin lampaisiin. 😀 Ettei koko ajan vaan stressaa siitä, mitä kaikkea vielä pitää ehtiä tänään tekemään ja noniin nyt mennään jo eteenpäin…

Mun mielestä on tärkeetä tehdä arkeen ja viikonloppuun niitä hetkiä, kun ihan ”pitää” olla läsnä. Ne hetket rauhoittaa ja saa edes hetkeksi pysähtymään. Tää tapa on tärkeää mulle ja mun mielenrauhan säilymiselle. Se ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikilla.

Mä oon jo pitkään yrittänyt harjoittaa tietoista läsnäoloa. Sitä, että ihan oikeasti pyrkisi olemaan mukana koko sielun ja ruumin voimin aina siinä hetkessä mitä just silloin tapahtuu. Kuuntelisi omaa fiilistä, miltä tuntuu kehossa ja miltä tuntuu mielessä ja sydämessä. Miltä missäkin näyttää, tuoksuu ja kuulostaa.

Se ei todellakaan aina onnistu!! 😀 Ei ei. Mutta kun mun ystävä, Tuukka, mun veli, kuka vaan rakas ihminen puhuu mulle, haluan kuunnella. Olla siinä, kysellä lisää. En halua näpyttää silloin kännykkää ja miettiä, että mitähän asioita olikaan siellä to do-listalla ens viikolla.

Oltiin sunnuntaina käymässä koko perheen voimin Haltialan maatilalla. Kun ajettiin sinne, tuntui kuin kaikki autot olis ajaneet tuhatta ja sataa sivulta ja takaa. Talla pohjassa, aivan tuskassa. Mietin silloin, että kuinka moni oikeasti rentoutuu viikonloppuisin tai edes yhtenä päivänä viikossa? Vai meneekö monilla vapaapäivätkin aivan ahdistuneena miettien jo seuraavan päivän työasioita?

Läsnäolo ja sen tuoma rauhallisuus on ollut mulle itelleni tosi tärkeä oppi. Vaikka kotona odottais miljoonan metrin pyykkivuori ja kalenteri olis minuutilleen täyteen suunniteltu seuraavan viikon ajan, yritän edes yhtenä päivänä viikossa relata. 😀 Sulkea hetkeksi pois ”to do” -asiat ja pällistellä vaikka niitä kikkarakarvaisia lampaita. 😉

Sunnuntaina aamulla mietin, että huhhahhei.. viikko on pulkassa ja huomenna alkaa uus. Mietin, että viikon aikana oon tuntenut hurjaa energiamäärää, endorfiinia ja hyvää mieltä. Mutta tuntenut myös väsymystä, pahaa mieltä ja ihan sellaista ”pää räjähtää kohta” -fiilistä. Silti sunnuntaina illalla sängyssä mieitin, että nyt on levännyt olo. Lähden innolla uuden viikon pyörteisiin ja sydän ja silmät auki kaikelle mahtavalle!

***

Mitä läsnäolo on teille?