Voiko omiin hiuksiin rakastua?

Haha! Tiettekö, mä oon niin fiiliksissä näistä mun hiuksista!! Hitsi vie! Mä oon ihan sitä mieltä, että oon rakastunut mun omiin hiuksiini!! 😀 😀

Mä olin pari viikoa sitten yhdessä kahvilassa mun ystävän kanssa ja kahvilan työntekijä sanoi, että tää hiusväri on mulle jotenkin kuin luotu. Tää sävy on vaan ihan niin nappiin jotenkin mun ihonvärin ja silmien kanssa!

Mä olin viime viikolla Kauneus & Terveys -lehden kuvauksissa ja kävin sitä varten meikissä ja kampauksessa taitavalla ja upealla Laura Anderssonilla. Voi vitsi miten kaunis meikki tuli ja hiuksetkin jotenkin loisti vielä entistä kauniimmin. 🙂 Mä mietin meikistä tullessani, että vitsi jos ite osais laittaa hiukset ja meikin aina näin upeesti!

Tää on nyt tällaista hömppää varmasti jonkun mielestä, mutta mulla on sellanen fiilis kuin oisin heränny jotenkin eloon tän persikkaisen hiusvärin myötä!! 😀 Ihan kun jostain ois vähän kuoriutunut esiin sitä sellaista ”monnamaista” energiaa ja räväkkyyttä.

Ootteko te joskus tunteneet ittenne itsevarmemmaksi kampaajakäynnin jälkeen? Uudella hiusmallilla tai värillä? Kyllä tällaisilla jutuilla vaan on merkitystä.

Nyt joku siellä ihmettelee, että onkohan toi Monna ihan päästään sekaisin, kun joka toisessa postauksessa puhuu itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on ja joka toisessa puhuu jostain ihanasta ulkonäkö-jutusta. 😀 Haha! Mutta siis en mä oo sekaisin. Nää asiat ei nimittäin mun mielestä kumoa toisiaan.

Itseään voi rakastaa ja olla tyytyväinen, vaikka haluaiskin tehdä jotain ”kaunistautumis-juttuja”. Se, että haluaa panostaa ulkonäköön ei kumoa alleen sitä etteikö vois olla sinut omat kroppansa ja ulkonäkönsä kanssa ihan naturellinakin. Se, että on bikinikunnossa ihan vaan bikinit päälle laittamalla – ei tarkoita sitä, etteikö haluais silti treenata ja tehdä asioita myös ulkonäkökeskeisesti välillä.

Ymmärrättekö mun pointin? 😀