Puristava tunne.

En oikeasti tiennyt ennen Emman syntymistä, että miltä se tuntuu kun on jatkuvasti huoli toisesta. Sellainen huoli, että rinnasta puristaa ja kurkusta kuristaa. Jopa ihan vähän oksettaa, kun ahdistaa ja huolettaa. Se on hurja tunne, kun haluaisi vaan pitää omaa lastaan sylissä 24/7 ja kertoa ettei oo mitään hätää. Että äiti on tässä koko ajan, myös silloin kun nukut.

Emmalla oli kolme viikkoa sitten influenssa. Tamiflu-kuuri auttoi ja influenssan pahimmat oireet hävisi kuumetta myöden parissa päivässä. Yskä kuitenkin jäi. Tässä influenssassa on yhtenä oireena ollut pitkittynyt yskä. No, sitähän ei pysty pienelle kertomaan. Hän on muuten riehakas ja energinen oma itsensä, mutta hengästyy helposti ja sitten yskittää niin, että meinaa ykä lentää. Ei kuumetta, ei nuhaa, ei mitään muuta.

Öisin Emma on alkanut heräämään n.klo 02-04 välisenä aikana niin, että hän huutaa ja itkee sängyssään, eikä rauhoitu millään. Lopulta aina nukahtaa syliin. Me ollaan Tuukan kanssa ihan super väsyneitä tällä hetkellä, yöt on rikkonaisia ja huoli Emman voinnista vaan kasvaa. Onko nää yöheräämiset vaan taas joku vaihe ja koska se yskä loppuu??

Viikon päästä alkaa uus päiväkoti. Tehtiin päätös, että Emma siirtyy meiän kodista alle viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan päiväkotiin. Siellä on ihanan pieni ryhmä, vain 11 alle 2-vuotiasta + Emma. Päiväkodista tulee Emman hoitaja meille kylään tällä viikolla, ensimmäinen tutustuminen tapahtuu siis tässä päiväkodissa aina lapsen kotona. <3 Ihana!!

Silti mietin aina hetkittäin, että kunpa voisin vaan olla kotona ja pitää Emman kotona, mun sylissä ikuisesti. Äidin lähellä aina. <3 Että voisin suojella pientä ihan koko ajan kaikelta. Tarkkailla yskää, valvoa öisin sängyn vierellä ja nukkua päivällä päikkäreitä Emman kanssa yhdessä. Leikkiä yhdessä, syödä yhdessä, tehdä retkiä yhdessä ja ihmetellä maailmaa.

Joskus mietin, että kunpa ei olis mitään muuta vastuuta kuin Emma. Ettei tarttis tehdä töitä, vaan vois olla vaan kotiäitinä. About ikuisesti.

Tässä äidin lähellä on turvallinen olla. <3

Lääkäri on varattu taas uudestaan ja eiköhän ne kaikki asiat jotenkin suttaannu.

***

 

 

 

Kuvat: Ossi Pietiliäinen

 

Huolen määrä on vakio?

Vanhemmuudesta taas yksi opittu asia: aina on joku asia, mikä huolettaa.

Jo raskauden aikana huoletti. Ensin keskenmeno, sitten se onko sikiö terve, onko kromosomihäiriötä tai muuta poikkeavuutta. Kun näistä selvittiin alkoi huolettamaan kohtukuolema. Mitä lähemmäs synnytystä mentiin, liikelaskentaa tuli tehtyä kotona myös melkein päivittäin. Kun näistä huolista selvisin, pelotti synnytys. No synnytyspelkoni kyllä omalla kohdalla kävi niin kuin vähän toteen..mutta se on toinen juttu se. Tietysti koko raskauden ajan huoletti, että onko sitä nyt syönyt liikaa salmiakkia viikon sisällä ja onko juonut yhden ylimääräisen kahvikupin tai vaikkapa epähuomiossa vetäissyt nälkäisenä herkullisen metwurstin viipaleen nassuun.

Raskausaikana kuulin useasti, että kuulehan kun raskaudesta selviät, niin alkaa toisenlaiset huolet. Ja niinhän siinä todella kävi.

Tämän kolmen kuukauden aikana olen ehtinyt olla huolissani jo ainakin näistä asioista:

  • vauvan hengitys – onko se liian tiheää/hidasta/rohisevaa/tukkoista (olen googlettanut myös, että kuinka monta kertaa minuutissa keskimäärin vauva hengittää)
  • vauvan kakka – kuinka paljon/minkä väristä/kuinka usein
  • mistä johtuu hikka – onko paljon hikotteleva = refluksia sairastava?
  • unenmäärä – kuinka paljon vauva missäkin vaiheessa nukkuu?
  • käkytkuolema – jossain sanotaan, että alle 3kk iässä on se suurin riski, jossain sanotaan, että 6kk asti riski on ”ilmoilla”
  • vauvan vatsa!! – ehkä noin joka päivä epäilen, onko vauvalla vatsanpuruja ja/tai ilmaa masussa
  • tukkoisuus – missä vaiheessa tukkoisuus on normaalia ja milloin pitää mennä lääkäriin?
  • vauvan kieli – kuinka paljon terve vauva työntää kieltään ulos suusta?
  • huitovat kädet – onko normaalia, että nukkumaan mennessä kädet vispaa ympäriinsä kuin parhaalla monitoimikoneella? On se..
  • ja ja ja… en edes muista kaikkea 😀
  • ainiin ja about jokaisten päikkärien aikana ja useita kertoja yössä: hengittääkö vauva?

Kätkytkuolema on varmasti yksi isoimmista peloista ja huolista, mitä olen pohtinut. Hengityksen kuuntelu ja tukkoisuuden tarkkailu on vain pahentanut huoltani kätkytkuolemasta. Järki ja tilastot kertovat, että kätkytkuolemat on vähentyneet huomattavasti, kun vatsallaannukuttamista ei enää suositella pikkuvauvoille. Myös tutin imeminen nukkumaanmennessä vähentää riskiä. No, mutta kun järki ja tilastot ei aina riitä poistamaan äidin huolia. 😉

Siispä otin selvää erilaisista konsteista! Kätkythälytin, se oli avainsana! Täytyy sanoa, että tämä Nannyn kätkythälytin tuli kyllä kotiin niin oikeaan aikaan kun olla ja voi!

Meillä alkoi Emmalla jonkinlainen nuha/limaisuus/tukkoisuus helmikuun ekoina päivinä. Öisin tukkoisuus aina paheni ja aamut oli ihan sellaista nenä tukossa touhuamista. 🙁 Tai oikeastaan se ei ollut selkeästi nenä, joka oli tukossa. Mielestäni se oli enemmänkin kurkussa se lima.

Saatiin paketti viikon puolivälissä ja torstaina Emman oireet vähän paheni ja perjantaina aamusta tuli sellainen tilanne, että meinasi tyttö raukka unohtaa miten hengitetään. 🙁 Kakoili vaan pää punaisena. Ihan kamala tilanne!
Laitettiin kätkythälytin samantien pinnasänkyyn ja pe-la yönä se oli ekaa kertaa käytössä. Oli todella paljon turvallisempi fiilis nukahtaa itse Emman viereen, kun oli tuo hälytin!!

Tätä samaa Nannyn hälytintä käytetään kotien lisäksi myös mm. lastensairaaloissa vuodeosastoilla. Nanny kätkythälytin on turvallinen, laadukas ja helppokäyttöinen vauvan hengityksen valvontaan suunniteltu laite, joka hälyttää äänekkäästi mikäli vauvan hengitystiheys laskee alle 8 hengitystä/min tai jos vauva on hengittämättä 20 sekuntia. Aikainen hälytys antaa vanhemmille mahdollisuuden herätellä lasta, antaa ensiapua ja kutsua apua paikalle. Näin sanotaan Raskauskeijun sivuilla tästä tuotteesta. 🙂

Tietysti mietin myös, että tekeekö tämä hälytin sitten jotenkin pelokkaammaksi ja lisää vain huolta. Että mitä jos se yöllä tekeekin väärän hälytyksen, jos vauva kieppuu tuon sensoripatjan kohdalta pois. Mutta ainakaan tähän mennessä niin ei ole käynyt. Vaikka tuo meidän Emma onkin aikamoinen kieppuja unissaan.

***

Mutta näin se on tosiaan vanhemmuus yhtä huolta toisensa perään. 😀 Kaipa ne huoletkin jossain vaiheessa vähän tasoittuu, tai kuulemma ainakin siihen huolestuneisuuteen tottuu. 😉

Energistä ja iloista viikon starttia kaikille!

 

* Kätkythälytin saatu Raskauskeijulta. <3