Kuka on sun elämäs tärkein ihminen?

Ootteko miettineet tätä kysymystä? Mitä vastaatte? Helposti sitä lähtis miettimään omaa lasta, omaa kumppania, omaa siskoa tai veljeä, omia vanhempiaan tai jotain ystävää? Eikö vaan? Mutta mitä jos vastaus oliskin SINÄ ITSE!

Se ei oo mitenkään hölmösti sanottu, että sun elämän tärkein ihminen oot just sä ite! Se ei oo edes itsekästä. Koska! Jos sä et oo kunnossa, ethän sä pysty olemaan hyvä äiti, kumppani, ystävä, työntekijä.. tai yhtään mitään.

Mä oon oppinut tän asian vasta ihan lähiaikoina. Oikeastaan suurin opettaja mulle tähän on ollut Emma, meiän pieni 1,5-vuotias tytär. 🙂 Mä oon miettinyt tätä asiaa ensin sitä kautta, että mitä jos mulle tapahtuis jotain ja Emma menettäis äitinsä. Oon sen vuoksi esim. päättänyt käydä lääkärissä jos jokin asia mietityttää tai vaikka tarkastamassa silloin tällöin ihan yleisen perusterveyden.

Kuten mä oon aiemminkin useasti kertonut, mun hyvinvoinnille on tärkeetä saada niitä omia hetkiä säännöllisesti. Ihan vaan yksinään ja myös ystävien kanssa. Mua joskus harmittaa, kun mä pidän mun kalenterista niin tiukasti kiinni. Mietin välillä, että hitsi vieköön pitäiskö sittenkin sopia tuohon väliin treffit ystävän kanssa tai tuohon väliin palaveri tai jokin tapaaminen. Mulle tulee jopa huono omatunto, jos en pysty aina vastaamaan kaikille ystäville JOO HETI VAIKKA HUOMENNA, kun yritetään sopia tapaamista.

Mutta silti mä oon päättänyt, että mun on pakko pitää siitä kiinni etten änge kalenteria ihan tupaten täyteen. Muuten mä en jaksa. En jaksa nauttia niistä hyvistä ystävistä, enkä saa irti niistä palavereista tai tapaamisista. Sitä paitsi ennen kaikkea, mä haluan iltaisin olla kotona kun Emma tulee päiväkodista. Mulle illat on sellaista tärkeää Emma-aikaa. Toki kerran viikossa käyn vetämässä treeniryhmän treenit ja silloin tällöin (n. kerran kuussa) saatan nähdä ystäviä arki-iltanakin.

Mä voin henkisesti huonosti, jos mulla on kalenteri ihan täynnä enkä saa mielestäni tarpeeksi aikaa Emman kanssa. Sen takia, mun on pakko sanoa välillä niin ystävillekin kuin yhteistyökumppaneillekin, että nyt ei valitettavasti sovi – sopisko vaikka parin viikon päästä? Me ollaan esim. mun ystävien Hillan ja Lauran kanssa aina sovittu varmaan reilu kuukausi ennen tapaamista jo aika kalenteriin, kaikilla pienet taaperot ja paljon muitakin juttuja – sit tietää aina, että sinne kuukauden päähän kun sopii, ni varmasti löytyy kaikilta tilaa ja rauhaa kalenterista.

Jos mun hyvinvointiin kuuluu oma aika ja itsestä huolehtiminen lääkärissä käymällä, jos jossain kolottaa, niin siihen kuuluu myös treeni ja hyvä ruoka. Mua harmittaa, että mä en oo päässyt jotenkin siihen treenimoodiin nyt oikeastaan ollenkaan tän 1,5 vuoden aikana. Nyt mulla on ollut pari viikkoa sellainen aito kaipuu kuntosalille ja into liikkumaan. Se on ihana tunne, koska sitä ei oo tässä näkynyt. Mä tiedän, että pitääkseni itsestäni huolta mun täytyy päästä myös treenaamaan.

Kun nää kaikki asiat on kunnossa, mä oon kunnossa. Silloin mä pystyn olemaan 100% hyvä äiti ja kumppani ja ystävä ja työntekijä. Jos mä spontaanisti vastaan kysymykseen, että kuka on sun elämäs tärkein ihminen, mä vastaan Emma. Ihan ykkösellä ja suoraan sydämestä. Mutta kuitenkin se on niin, että on pakko opetella pitämään itseään siellä tärkeimpänä – jotta voi olla sille maailman rakkaimmalle pienelle ihmiselle paras mahdollinen versio. Eikö vaan?

Eihän nää asiat oo mitään mustavalkoisia. Enkä mä oikeesti voi rehellisesti sanoa, että vastaisin rinta rottingilla aina olevani itse elämäni tärkein ihminen. Se nimittäin oikeesti kuulostaa jotenkin itsekkäältä. Kyllä mä sanon, että mulle tärkeimpiä on Emma, Tuukka, mun äiti ja veli ja koko perhe. Mutta kyllä te tajuatte pointin. Vai mitä? 😀

Ootteko ite miettineet koskaan tällaisia?

Itsetunto – miten saada se hyväksi?

”Ihanaa Monna kuulla miten sää puhut itsestäsi! Voi kun itse pääsisi itsensä kanssa vielä joskus samaan tilanteeseen. Että osaisi arvostaa itseään ja puhua itsetään yhtä kauniisti kuin sinä.”

Sain tällaisen viestin seuraajaltani instagramissa. Viesti tuli itsetunto-haasteeseen, joka meillä on meidän Hyvinvointiviikolla ig:ssä.

Kysymys antoi hyvän postaus-idean! Onko joillain ihmisillä vain luonnostaan hyvä itsetunto? Voiko sitä harjoittaa paremmaksi? Vai onko sitten aina vain tyydyttävä johonkin, ehkä vähän huonoon itsetuntoon?

Itsetunto on treenaamisen takana! Se on vähän kuin hyvät reisilihakset! 😉 Ne ei tule tyhjästä tai sohvalla makoilusta. Itsetuntoakin pitää treenata.

Jostain syystä se, että kehuu itseään ääneen, on punainen vaate monelle. Se on se vanha suomalainen asenne ”itsekehu haisee”. Mutta minä olen eri mieltä. Mielestäni terve itsevarmuus on erittäin hyvä asia. Ja se vain on niin, että kaikki lähtee siitä, että arvostaa itse itseään.

Annan tähän teille muutaman vinkin, jolla voi ihan päivittäin harjoitella omaa itsetuntoa paremmaksi. 🙂

Mieti itsestäsi viisi hyvää asiaa.

Listaa ylös viisi asiaa, joihin olet tyytyväinen itsessäsi. Ainakin yksi niistä pitää liittyä ulkonäköön, se on monille se vaikein. Minä listasin tällä viikolla esimerkiksi sen, että pidän hiuksistani, olen mielestäni hyvä äiti, olen ennakkoluuloton. Kun käyttää vähän aikaa ja uskaltaa sanoa itselleen niitä hyviä asioita, niin niitä löytyy kyllä.

Yritä katsoa itseäsi toisen silmin.

Katso peilikuvaasi niin, että siinä seisoisi joku toinen. Olisitko yhtä ankara ja kriittinen vartalosta jos se olisi vaikka hyvän ystäväsi? Vai löytäisitkö siitä kenties jotain kaunista?

Olet ainutlaatuinen.

Sinunlaistasi ei ole toista. Ole ylpeä muodoistasi tai hoikkuudestasi. Kenelläkään muulla ei ole juuri samanlaista vartaloa kuin sinulla, ei samanlaisia hiuksia tai tapaa olla ystävä. Jos koet olevasi erilainen kuin moni muu, ajattele sen olevan rikkaus!

Minä olen hyvä.

Sano itsellesi joka päivä, että olet hyvä. Joko ääneen tai ajatuksissasi. Voit tehdä sen myös katsomalla itseäsi peilistä. Se voi tuntua alkuun teennäiseltä ja jopa vaikealta, mutta pikkuhiljaa se alkaa tuntua normaalilta ja myös lause alkaa tuntumaan todelta.

Me kaikki ollaan usein ihan liian kriittisiä omalle peilikuvallemme, omista taidoistamme, omasta luonteestamme. Ihmiset meidän ympärillä näkee meidät usein kauniimmin.

***

Kirjoitin joskus vuosia sitten postauksen; Olet kauniimpi kuin uskot. Heitin silloin kommenttiboksiin haasteen.
Kysy joltain ihmiseltä; ystävältä, perheenjäseneltä, naapurilta, ihan keneltä haluat,
mitkä ovat hänen mielestä kolme kauneinta asiaa sinussa. Voit kysyä tämän myös itse itseltäsi.
Kerro ne sitten minulle ja muille tämän postauksen kommenteissa.
Toivon täysillä, että uskallatte kirjoittaa näitä asioita tänne kommenttiboksiin.
Ne saa sekä sinut, että minut, että muutkin lukijat hymyilemään. Onnellista hymyä.

Heitän tämän saman haasteen uudestaan! 🙂 Kuten kirjoitin, ihmiset ympärillämme näkee meidät kauniimmin kuin me. Voisitko juuri sinä nähdä itsesi samoin kuin ihmiset ympärilläsi, yhtä kauniisti? ❤️ Viimeksi kommentteja tuli melkein sata. Rikotaanko se määrä tällä kertaa ja kerrotaan kauniita asioita itsestämme oikein urakalla kommenttiboksi täyteen?

 

 

 

Kaikki postauksen kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Vaatteet: Yvette

Pst! Käy lukemassa ihanan Elinan (Endorfiinikoukussa) vastaus meidän heittämään ”Kerro viisi hyvää asiaa itsestäsi” -haasteeseen!