Mamma lähti juhlimaan… osa 2

Helmikuun 25.pvä oli rakkaan veljeni syntymäpäivät. Olin ajatellut, että silloin jaksan lähteä ensimmäisen kerran pienokaisemme syntymän jälkeen vähän kohottamaan maljaa. Olin innoissani, mutta klo 21.30 tuli väsymys ja kotiinlähdön aika. Olinhan jopa nauttinut yhden kuoharilasillisen ja kaksi siideriä. 😀

Eilen vietettiin ystäväpariskunnan häitä. Ajattelin, että no nyt kyllä lähden sitten ekaa kertaan melkein kahteen vuoteen ihan baariinkin asti. Klo 22.00 kotimatka koitti. 😀

Mietin illalla kotimatkalla, että onko minusta nyt tullut niin vanha ja väsynyt, ettei minusta ole enää juhlimaan. Toisaalta mietin, että oli kuitenkin aivan upea päivä. Oli kunnia olla mukana ystävien häissä ja nähdä sitä ilon, onnen ja rakkauden määrää. Oli ihana nauraa ja höpötellä hyvässä seurassa ja nauttia sen pari lasia kuohuvaa. Ja sitten kun väsymys yllätti klo 21 ja vaakakupissa oli vähän pidemmät yöunet vs. lyhyet yöunet ja ehkä koittava krapula, valitsin unet.

Vihkiminen oli kauniissa Tuomiokirkossa ja hääjuhla Suomenlinnassa, upeassa paikassa ja juhlatilassa. Häissä oli ihan mahtava tunnelma ja turhaa pönötystä ei ollut. Oli kaikenkaikkiaan ihan älyttömän kiva päivä.

Eilinen sai minut taas kerran miettimään omaa suhtautumistani alkoholiin. Juhlimiseen ja alkoholinkäyttöön liittyy niin vahvasti uskomuksia ja ne vahvimmat on siellä omassa päässä. Olen ollut ns. ”hyvä juhlija”. Hauskaa seuraa etkoilta jatkoille ja välissä shotteja naamaan, tanssia ja laulua. Jo ennen Emman syntymistä ja raskautta kuitenkin vähensin juomista radikaalisti. Se tapahtui vähän kuin vahingossa. Kun aloin miettimään enemmän terveellisiä ruokailujuttuja, aloin taas treenaamaan säännöllisesti jne. – samalla jäi juhliminen.

Muistan, kun vuonna 2014 kävin baarissa yhteensä ehkä viisi kertaa. Se oli minulle todella vähän. Olinhan pyörinyt yökerhoissa bileprinsessana melkein joka viikonloppu jossain vaiheessa elämääni. Se, että olen ”osannut juhlia” on ollut iso osa omaa identiteettiäni. Se on ollut minusta hauskaa, että ystävät ja kaverit ovat pitäneet minua huippuna bileseurana. Ja onhan minullakin ollut hauskaa! En sitä kiellä.
Alkoholia en ole koskaan nauttinut yksin. Se on aina ollut vain seurajuomaa.

Nyt kuitenkin ymmärrän, että ei minun tarvitse enää olla samanlainen bileprinsessa kuin 25-vuotiaana. Juhlissa voi olla hauskaa, vaikka ei ottaisikaan valkovenäläisiä ja mummontossuja vuoronperään. Se oma uskomus siitä, että ”Monna on hyvä bilettäjä” on kovin vankkana omassa pääkopassa. Mutta hiljalleen, niitä omia uskomuksiaankin pystyy muokkaamaan. Sitähän elämä on.

Oma ego ja uskomukset ohjaa ihan älyttömän vahvasti meidän tekemisiä ja mieltä. Oletteko huomanneet?

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! <3
Ja kiitos Meri & Joni, kun sain olla mukana teidän ihanassa päivässä!

Kun äiti lähti humpalle.

* sis. mainoslinkin

Lauantaina vietettiin rakkaan veljeni 40-vuotisjuhlia. Tiesin näistä bileistä jo ennen Emman syntymää. Olin miettinyt, että sitten Emma on jo melkein neljäkuukautinen ja silloin voisin lähteä vähän humpalle ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen.

Autoin veljeäni juhlien järjestelyissä perjantaina ja lauantaina, kävimme hakemassa ilmapalloja ja roudasimme ruokia, kukkia ja muuta juhlatarviketta paikalle. Juhlafiilis kasvoi ja olin aika innoissani siitä, että lähden viettämään iltaa hyvässä seurassa. Emma olisi Tuukan hellässä huomassa ja minä voisin kömpiä vierashuoneen sänkyyn sitten juhlien jälkeen.
Olin kuitenkin miettinyt, että varmasti reilun vuoden tauko alkoholin käytössä ja väsymys voisivat olla pienenä hidasteena juhlimiselle. Mietin, että myös ikävä Emmaa kohtaan voisi poikia hyvinkin aikaisen kotiinlähdön juhlista.. 😉

Juhlat alkoivat klo 14. Ensin oli kutsuttu vain perhe paikalle. Söimme super hyvää ruokaa ja veljeni tekemää tajuttoman hyvää vadelmalaku-juustokakkua. Viiteen asti Emma jaksoi olla juhlissa mukana. 🙂 Sitten väsymys voitti pienen prinsessamme. Tuukka lähti Emman kanssa kotiin koirien luokse ja minä jäin juhliin.

Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja höpötellä kuulumisia. Istuimme tätini, äitini ja serkkujeni kanssa samassa pöydässä melkein koko illan, juteltiin kaikenlaista ja nauroimme ihan vedet silmissä. Puolikymmenen aikoihin minuun iski kova väsymys ja pahaolo. Olin juonut klo 14-21 välisenä aikana kolme lasia kuohuviiniä. Mutta enempää ei maistunut. Ja lähdinkin sitten äitini kanssa samalla tailla kotia kohti jo ennen kello kymmentä.

Huomasin juhlien aikana muutaman asian.

En halunnut olla humalassa. Huomasin, että mieleni seikkaili iloisen nousuhumalan tavoittelun ja ajoissa kotiin nukkumaan -fiiliksen välillä. Mutta sitten se ajoissa kotiin nukkumaan -fiilis voitti aika pian. En selkeästi ollut vielä valmis sellaiseen kreisibailaamiseen. 😀 Eräs kaveri juhlissa sanoikin, että ”Monna, ethän sä enää ees dokaa.” 😀 Niinpä se taitaa nyt olla. Mutta en silti väitä, ettenkö kevään aikana haluaisi kreisibailaamaan ja ihan jopa humaltumaan.. 😉

Viihdyin eniten perheeni kesken. Huomasin, että vaikka oli super ihana jutella vanhojen kaverien kanssa ja oli ihana nähdä vanhoja tuttuja, niin kaikkein kivointa illan aikana oli istua siinä ”perhepöydässä” ja höpötellä kaikenlaista. Jotenkin todella vahvasti tuli sellainen olo, että tässä minun on hyvä olla.

Miellyttämisenhaluni on vähentynyt. Varsinkin nuorempana halusin kovasti miellyttää muita, etsin hyväksyntää ja oikein janosin sitä. Halusin olla kaikille kiva ja mukauduin itse ihmisten mukaan, olin sellainen kuin kuvittelin muiden haluavan minun olla. Nauroin jutuille, jotka eivät naurattaneet ja koitin koko ajan olla mielinkielin ihan kaikille. Vaikka jo muutaman vuoden ajan olen huomannut tämän piirteen haalistuneen käytöksessäni, niin eilen jotenkin huomasin aika vahvastikin sen, että enää minun ei tarvitse tehdä sitä lainkaan.

Tottakai edelleen haluan olla ihmisille kiva ja ystävällinen. Mutta minun ei tarvitse tehdä asioita tai päätöksiä sen mukaan, mitä ajattelen muiden pitävän niistä. Minulle tuli eilen jotenkin sellainen aikuinen olo. Minä olen äiti, aikuinen itsevarma nainen, joka viihtyy perheen parissa, vaikka rakastaa myös ystäviään. <3

Perhe on paras!

***

Näillä fiiliksillä taas kohti uutta viikkoa! <3

Ps. KIITOS kaikille arvontaan osallistuneille!! Foodinin raakasuklaan valmistuspaketin voittajaksi arpakone valitsi nimimerkin:

Laita minulle sähköpostilla yhteystietosi: [email protected]

***

Ensi viikon alussa tulossa taas yksi kiva arvonta! 😉 Olkaahan kuulolla!

***

Mun eilinen juhlahaalari: Serena Chain Jumpsuit / Bubbleroom