Fitness-personal trainereiden muka-pömpöttävät vatsat?

Laitettiin Alonan kanssa viime viikon sunnuntaina käyntiin haaste #tätärakastantätäen & #munkehomunsäännöt. Kaiken pohjana on tuoda sitä sanomaa esiin, että kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset voi tuntea olonsa kehossaan epävarmaksi ja silti rakastaa sitä. Ettei kehopositiivisuus oo vain tietyn painoisille tai kokoisille, että sitä epävarmuutta voi kokea ihan kuka vain. Ja sitä, että vaikka kuinka rakastaisi itseään niin ulkoa kuin sisältä, voi silti olla kohtia kehossa, joita haluaa kehittää. Ja sitä, että kukaan ei saa määrittää sitä, kuka on tarpeeksi ”jotain” puhuakseen asiasta.

”Upeeta, että ootte ottaneet tän asian näin esiin. Ootte ihania! Tunnen myös helpotusta, kun sanotaan ääneen näitä asioita ja puolustetaan kaikkia. Mäkään en ole mikään laiha ja tälläkin hetkellä laihdutan / katson mitä syön. Oon silti pääosin tyytyväinen itseeni, kunhan haluan tätä pöhöä pois. Tuntuu melkein, että ei ole tähän asti uskaltanut edes sanoa tätä. On ollut helppo piiloutua läskivitsien taakse, vaikka oikeasti oonkin tyytyväinen pääosin mun vartaloon. Jatkakaa samaan malliin!”

On ollut ihan huikeata saada niin paljon positiivista palautetta tästä haasteesta! 🙂 Ollaan molemmat saatu paljon yksityisviestejä ja kiitoksia, kun tuotiin tämä pointti esiin. Moni on kuitenkin sanonut, että ei uskalla laittaa itsestään näitä kuvia someen. Syynä on ollut joko se, että on mielestään ”liian iso” tai se, että on mielestään ”liian pieni”. Hurjaa, vai mitä? Tämä on juuri se syy miksi haluttiin tämä haaste pistää pystyyn, että kuka vaan voisi uskaltaa sanoa omasta kropastaan julkisesti kehuja ja uskaltaa myös kertoa jos on jokin kohta mikä ei ole ihan niin hyvä omasta mielestään.

Jokainen kokee oman kehonsa juuri kuin kokee. On ollut kurja, että osa palautteista on ollut tyyliä ”haasteessa fitness-personal trainerit näyttävät muka-pömpöttäviä vatsojaan”. Kurjan tästä tekee se, että mistä kukaan tietää minkälainen on tausta kullakin tähän haasteeseen vastanneista? Kuka tietää miten joku, joka on juuri ja juuri uskaltanut ottaa nämä kuvat ja julkaista ne somessa, onkin ihminen, joka on kärsinyt pahasta syömishäiriöstä ja on pikkuhiljaa paranemassa? Kuka tietää miltä hänestä tuntuu, joka on laittanut kuvan ”muka-pömpöttävästä” vatsastaan ja kokenut sen olevan rohkeinta ikinä, saakin lukea ettei hänellä ole oikeutta sanoa tuollaista, koska mitäs ne isommat ihmiset on mieltä?

On myös tosi hassua (suorastaan sauhu nousee päästä), kun jotkut sanoo ettei kaikki saisi puhua tästä asiasta! On tärkeää, että aiheesta puhutaan – mutta vain tietyt ihmiset saavat puhua. Tietyn kokoiset tai näköiset ihmiset ei saisi käyttää sanaa kehopositiivisuus, koska SE VIE TILAA niiltä, jotka sitä tarvitsee oikeasti. Kuka edes voi määrittää sen, kuka tarvitsee oikeasti? Laiha ihminen ei voi puhua kehopositiivisuudesta, koska ei ymmärrä kun ei ole lihava. Eli jos Sauli Niinistö puolustaa homojen oikeuksia, ei sillä oo mitään merkitystä, koska hän ei itse ole homo.

____________________

”Hei Monna! Oon täysin samaa mieltä. Näin pyöreämpänä naisena on ollut vaikea oppia hyväksymään itseni. Olen dietannut epäonnistuen monesti, olen aloittanut ja yhtä nopeaa lopettanu. Tämän syksyn aikana aion lopettaa diettaamiset ja oppia hyväksymään itseni. Syömään terveellisesti vain jotta jaksan, liikkumaan jotta jaksan, jotta jaksan olla äiti neljälle. Opettelen tätä kehopositiivisuutta, oli muut mitä mieltä hyvänsä.”

Mä muistan sen aina, kun pienenä tyttönä kuulin koulussa ettei ruokalautaselle saa jättää ruokaa, koska Afrikassa lapset näkee nälkää. En jättänyt ruokaa enää sen jälkeen, mutta mietin kuitenkin miten se auttaa afrikkalaisia lapsia nälänhädässä jos minä jätän syömättä osan perunamuussista? Tämä sama pätee mun mielestä tähän mun ja Alonan haasteeseen! Miten se, että joku toinen kokee kehossaan jotain voi vaikuttaa siihen miten joku toinen kokee? Jos minä olen mielestäni naisellinen nainen muotojeni vuoksi, se ei tarkoita sitä ettenkö pitäisi naisellisina naisina vaikkapa pienirintaisia naisia. Voinhan vain ja ainoastaan puhua itseni kautta.

Ymmärrättekö pointin? 

Meidän tarkoitus ei myöskään oo ollut usuttaa ihmisiä oikein etsimällä etsimään vikoja itsestään. Ei todella! Me molemmat itse asiassa kirjoitettiin kohtaan ”tätä rakastan” KOKO KEHO! Kuten myös moni haasteeseen mukaan lähtenyt! 🙂 Halusimme rohkaista ihmisiä, että rakastaakseen itseään ei tarvitse olla ”täydellinen”. Ja se täydellisyys on asia, jonka jokainen luo itse itselleen. Jonkun täydellinen on ihan eri, kuin jonkun toisen täydellinen. 🙂 Jos voisi rakastaa itseään vasta sitten, kun kaikki omasta mielestä ”viat” olisi poissa, olis tilanne aika huono. 🙁 Haasteen myötä haluamme ehdottomasti vain rohkaista ihmisiä keskittymään siihen, mitä kaikkea kehossaan rakastaa ja jos sieltä löytyy joku kohta, mikä ei ole ihan suosikki, voi sitä muokata rakkaudella. Tai sitten olla muokkamatta ja rakastaa silti itseään.

Kuten oon aina kirjoittanut, jo vuosia täällä blogissa, ei sixpack ja pyöreä peppu tuo kenellekään sitä onnea. Hyvinvointi lähtee aina sisältä. Mutta se ei ole väärin, jos hyvinvointiin haluaa liittää myös sen, että tuntee itsensä hyväksi omassa kehossaan myös ulkoisesti.

”Hei, iso kiitos sun postauksesta! Ajattelin jo poistaa oman kuvani haasteesta, koska en voinut ajatellakaan jonkun pahoittavan siitä mielensä. Ihan hullua, että ihmiset jotka suorastaan huutaa erilaisuuden hyväksymisen puolesta dissaa muita niin paljon. Ihan kuin hyväksyttävää olis vain heidän oma erilaisuutensa.”

Eikö kehopositiivisuudesta tai positiivisesta suhtautumisesta kehoon ja siitä puhuminen ja sen tietoisuuden lisääminen oo tärkeintä? Eikö se, että ei-hyväksyttyjen vartaloiden hyväksyntä lisääntyisi voisi myös lisätä sitä, että jokaisella on oikeus tuntea omasta kehostaan mitä haluaa. Myös laihan tai ”fitness”-ihmisen?

Mä ainakin aion myös ensi vuonna Pride-viikolla laittaa profiilikuvan taustalle sateenkaaren värit – vaikka oon hetero, puhua tästä kehopositiivisuudesta – vaikka en oo ylipainoinen ja tehdä muitakin asioita sen eteen että tasa-arvo olis tasa-arvoa! Mä haluan ottaa kantaa ja puolustaa kaikkien oikeuksia olla ja tuntea! Edelleen mä voisin liimata mun laukkuun tän saman tarran, kun liimasin vuonna 1997. Koska tätä mieltä mä oon edelleen: ALL DIFFERENT – ALL EQUAL!!

***

Rakkautta kaikille ja kiitos teille kaikille, jotka ootte jo haasteeseen lähteneet!! Ja kiitos myös runsaasta huikeasta palautteesta!! 🙂

Kursivoidut pinkit tekstit on muutamia esimerkkejä palautteista, joita ollaan saatu. <3

Tätä rakastan! Tätä en.

#tätärakastantätäen  #munkehomunsäännöt

Minä ja Alona päätettiin, että halutaan tehdä jotain tällä kehopositiivisuus -saralla. Aiheen ympärillä on nyt ollut kuhinaa jo jonkin aikaa ja me halutaan nyt avata tätä asiaa siltä kantilta miten me se koetaan. Me molemmat Alonan kanssa ollaan puhuttu kehopositiivisuuden puolesta jo pitkään. Minä jo vuosia. Jo ennen äidiksi tuloa. 😉

Nyt me halutaan haastaa kaikenkokoisia ja näköisiä miehiä ja naisia, rohkeasti kertomaan ja näyttämään meille, mitkä on ne kohdat kehossaan joita rakastaa ja joita ei niinkään. Meillä kaikilla on luultavasti ainakin yksi kohta kropassa, jota haluaisi ehkä muokata tms. Voit olla tyytyväinen koko vartaloon, mutta haluaisit lihaksikkaammat käsivarret, pienemmät jenkkakahvat, suuremmat reisilihakset, pienemmän pepun tms.. 🙂

Jokaisella on oikeus olla seksikäs oli minkä näköinen, kokoinen tai ikäinen tahansa. Jokainen saa tuntea itsensä hyväksi kehossaan, on se sitten tiukkaakin tiukempi tai löysääkin löysempi. 😉  Mutta se ei tarkoita sitä, että jos on sinut itsensä kanssa, rakastaa vartaloaan tai puhuu kehopositiivisuuden puolesta, etteikö saisi olla asioita omassa vartalossaan mistä ei tykkää. Eikä se myöskään tarkoita sitä, ettei saisi haluta pudottaa painoa tai muokata jotain kehonosaa tai kokonaisuutta.

Koska me haastetaan ihmiset kertomaan parhaat puolet (tai edes yksi) kropastaan ja se jokin mistä ei niin pidä, tottakai me Alonan kanssa kerrotaan myös ne omat!

Tätä rakastan!

Tätä rakastan!  Kokonaisuutta, koko omaa vartaloani ja kasvojani. Tykkään myös mun rinnoista ja muodoista, siitä kun oon naisellinen. Mä oon oikeasti tosi tyytyväinen mun peilikuvaan ja siihen miltä mun kroppa näyttää, kun puen sen mulle sopivasti. Mä tykkään korostaa mun hyviä puolia – tottakai! 🙂 Tykkään käyttää treenitrikoita, koska mun reidet näyttää niissä aika hyviltä. Tykkään käyttää paitoja ja toppeja, jotka tuo mun muodot esiin kauniisti.

Tätä en.

Tätä en. Mun mahaa. Se on mulle arka paikka ollut aina ja myös nyt raskauden jälkeen. Raskauden tuomat arvet on ollut tavallaan helppo hyväksyä, tavallaan ei. Mutta ei ne arvetkaan oo se ”huonoin juttu”, vaan ihan sen turvotus ja pömpötys. Myös se, että se ei oo tällä hetkellä ihan timmein versio itsestään – on sellanen asia mitä haluan muokata. Näihin kaikkiin auttaa oikeanlainen ruokavalio, eli se mistä oon puhunut – syön sellaisia juttuja, jotka sopii mun mahalle ja suolistolle. Ja tietty treeni! 🙂


Meillä jokaisella on oikeus päättää oman kropan suhteen asioista. Moni on varmasti nähnyt englanniksi hashtagin #mybodymyrules Siitä tän meidän toisen hashtagin ajatus lähti #munkehomunsäännöt ❤ Koska niinhän se on. Meillä jokaisella on oikeus tykätä kropastaan sellaisena kuin se on, jokaisella on myös oikeus haluta muokata sitä. Kuten oon paljon nyt lähiaikoina kirjoittanut, että hienointa olis kun se kaikki tapahtuis rakkaudesta itseään kohtaan.

Tän haasteen myötä kun mietitte sitä kohtaa siinä omassa kropassa mikä on se, josta ei niin pidä – tehkää sekin rakkaudella. Mä itse ajattelen esim. mun mahasta niin, että se näyttää nyt tältä miltä näyttää. ”Let’s deal with it”. Ja sitten kun sen asian on jotenkin hyväksynyt, voi muutoksia alkaa tekemään jos haluaa. Jos ei halua, niin sekin on fine! 🙂

Muistakaa, että kukaan muu ei määritä sitä mitä te tunnette omaa kehoanne kohtaan! Kukaan ei voi sanoa, että toinen on liian laiha tai liian hyvässä kunnossa – eikä siks voi kokea epävarmuutta kehossaan. Kukaan ei voi myöskään sanoa, että tottakai sä oot kehopositiivisuuden kannalla, koska oot ylipainoinen. Eikä myös sitä, että kehopositiivisuuden varjolla selitellään ylipainoa. Ei. Niin tää homma ei mee. Kehopositiivisuus on aate, jota jokainen saa käyttää. Voi olla kehopositiivinen, vaikka haluais laihduttaa tai tietäis omassa kehossaan olevan ”pari kiloa” ylimääräistä. Voi olla myös kehopositiivinen, vaikka rasvaprosentti olis 15%.

Myös laihdutus on kehopositiivista, jos henkilö itse kokee laihdutukseen positiiviseksi! Myös se on kehopositiivista jos ei tahdo laihduttaa. Kehopositiivisuuteen ei kuulu toisten vartaloiden kommentointi tai arvostelu, kehopositiivinen pyrkii hyväksymään itsensä ja oman vartalonsa lisäksi myös kaikenlaiset muut vartalot. Tämä on juuri se = Mun keho, mun säännöt! Vain sillä on merkitystä mitä itse koet omasta vartalostasi! ❤


Nyt löydät siis instagramista nää mun ja Alonan kaks kuvaa ja myös ne somevaikuttajat, jotka me haastettiin mukaan!! 🙂 Mun tililtä @monnapursiainen ja @alonakuusisto :n tililtä näet siis lisää. Ylipäänsä instagramissa näiden hashtagien #tätärakastantäten ja #munkehomunsäännöt takaa toivottavasti löytyy pian PALJON kuvia ja ihmisiä, jotka lähtee tähän haasteeseen mukaan!!

KUKA ON MUKANA?? MÄ TOIVON, ETTÄ SUPER MONI!!!

❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤