Kehopositiivisuuden kaikki kulmat

Kehopositiivisuus on asia, jonka puolesta puhutaan paljon. Niin mäkin! On ihanaa, että lähivuosina on alettu tuomaan esille muodokkaampaa vartaloa hoikkien rinnalle niin mainoskuvissa kuin somessa ylipäänsä.

Mä oon yrittänyt itse ottaa blogissa esille kehopositiivisuudesta puhuttaessa sen, että kehopositiivinen pitää olla kaikkia kehoja kohtaan. Oon varmasti sortunut siihen, että oon puolustellut enemmän niitä muodokaampia kuin niitä hoikkia. Mutta oon koittanut painottaa kuitenkin sitä, että kaikenlaiset kehot on kauniita.

Yleisin tapa puhua tästä aiheesta on muodokkaampien kroppien esille nosto. Se on tietysti hyvä asia, koska kuitenkin edelleen eniten mm. mainoksissa pyörii suhteellisen laihat naiset. Mutta oikeasti pitäis muistaa myös hoikkien naisten kehopositiivisuus. 🙂

Luin Oi mutsi mutsin super hyvän kirjoituksen Kaksoisleuka ja riipputissit on ihania! ja katsoin upean Marjaana Lehtisen IG:stä tätä kaunista kuvaa. Mietin heti näitä postauksia ja kuvia katsellessani, että onpa Elsa ja Marjaana kauniita ja rohkeita ja upeita naisia! Kehopositiivisuuden puolesta puhujia on myös paljon muitakin kaunottaria! Mun mielestä jokainen, joka puhuu tai kirjoittaa tästä asiasta on upea! Ihan oikeasti! Mitä enemmän tästä puhutaan, sen enemmän ihmiset alkaa oikeasti miettimään mitä se tarkoittaa.

Lumenella starttasi Naistenpäivänä #LightTheWay -kampanja, jossa oli teemana 5 rohkeaa ja päämäärätietoista naista, 5 inspiroivaa tarinaa uskalluksesta ja rajojen rikkomisesta. Tästä kampanjasta oli hälyä vähän siellä ja täällä, että miksi mukaan on valittu viisi hoikkaa ja ”samasta pussista” olevaa naista. Muistan, että olin itsekin vähän naama nutturalla, että onpa nyt kummallista kun ei mukaan ole otettu yhtään muodokkaampaa naista tai vaikka yli 50-vuotiasta naista.

Nyt kuitenkin mietin, että oma reaktioni oli vähän hölmö. Kampanjaan oli valittu viisi upeaa naista, kaikki erilaisia ja rohkeita ja hienoja naisia. Jokainen näistäkin viidestä naisesta on varmana käynyt pohdintaa omasta kehostaan, onko se hyvä sellaisenaan. Onko liikaa muotoja tai liian vähän. Se, että he ovat nyt hoikkia ei tarkoita sitä eikö heidänkin kehoja kohtaan pitäisi olla positiivinen.

Mietin, että jos hoikka nainen laittaa someen kuvan itsestään alusvaatteisillaan, luokitellaan kuva helposti pornahtavaksi tai itsensä tyrkyttämiseksi. Miksi muodokkaamman naisen tällainen kuva on hyväksytympi? Toisaalta jos rintava nainen laittaa kuvan, jossa on avara kaula-aukko – on hänen kuvansa tyrkky, mutta pienempirintaisella tällainen kuva on tyylikäs. Vähän ristiriitaista, eikö?

Mun mielestä tässä kehopositiivisuudessa ois hyvä nähdä kaikki kulmat, kaikenlaiset vartalot hyväksyttyinä. Vai mitä? 

Elsa kirjoitti postauksessaan mm. näin: Uskon myös, että erilaisten vartaloiden näkyminen mediassa edesauttaa meitä hyväksymään toistemme kautta myös itsemme ja vähentää pelkän laihuuden ja ulkonäköpaineiden vuoksi itsensä rääkkäämistä. Liikkumisen ja terveellisesti syömisen kun ei pitäisi perustua itsensä vihaamiseen, vaan itsensä rakastamiseen. 

Nimenomaan! <3 

 

 

Kuvat: Petri Mast
Vaatteet: Yvette
MUAH: Satu Arvo

Sananen siitä BMI:stä..

Mua rasittaa koko hiton BMI. Se on mittari, joka joutais mun mielestä jo roskakoriin!! Ihan tosi! Miten kukaan voi käyttää sitä enää millään tapaa oikeanlaisena mittarina painolle? Sehän on vain matemaattinen kaava. Se ei kerro kehonkoostumuksesta, siitä mistä kroppa on tehty. Siinä ei lasketa rasvamassan suhdetta lihasmassaan, eikä katsota rasvaprosenttia tai viskeraalisen rasvan osuutta.

Nää yllä olevat kuvat on otettu vuosina 2014-2015, jolloin mulla oli kroppa ns. ”parhaimmassa kunnossa”. Silloin mun rasvaprosentti huiteli 20%:n tietämillä, välillä himpan alle ja välillä himpan päälle. Mulla oli koko ajan BMI:n mukaan ylipainoa. Mun painoindeksi oli 25,4 tai 25,6 eli sen mukaan lievän ylipainon puolella. Mulla oli kehossa rasvamassaa 14 kiloa! Siis neljätoista kiloa!! Ja lihasmassaa reilut 30 kiloa.

Mun mielestä mä olin tosi normaalin kokoinen, treenattu nainen. Söin terveellisesti, mutta myös karkkia ja kävin salilla 3 kertaa viikossa. Toki treenasin myös tanssia ja ”temppuilua” pari kertaa viikossa. Mun silmään mun kroppa ei ollut ylipainoinen, vaikka BMI niin kertoikin. Mä voin hyvin, olin energinen ja kroppa toimi.

2014-2015
Rasvamassa: 13-14kg
Lihasmassa: 30-31kg
Rasvaprosentti: 19-21%
BMI: 25,2 – 25,6
2017-2018
Rasvamassa: 22-24kg
Lihasmassa: 28-29kg
Rasvaprosentti: 27-28%
BMI: 25,6 – 25,8

Nyt mulla on suurin piirtein sama BMI kuin ennen raskautta, edelleen lievästi ylipainoinen. Mutta mun kropan koostumus on muuttunut. Koska mulla oli vaikea ja hidas raskaudesta palautuminen, en oo päässyt treenin pariin kunnolla kuin vasta nyt reilu vuosi synnytyksestä. Lihasmassaa on kadonnut ja rasvaa on tullut tilalle. Kertooko BMI nyt miten mun kroppa voi? Ei, ei kerro tässäkään tapauksessa. Mulla on edelleen lihasmassaa kropassa enemmän kuin rasvaa. Mun rasvaprosentti on edelleen viitearvojen sisällä (naisilla 28%).

Mä en käsitä miksi siitä painoindeksistä jauhetaan edelleenkin? Jos ihminen on sairaalloisen ylipainoinen, kyllä sen tietää ilman BMI:täkin. Mun mielestä pitäisi keskittyä esim. siihen, että tutkittaisiin viskeraalisen rasvan arvo. Se voi olla korkea on sitten yli- tai alipainoinen. Sisäelimiä ympäröivä rasvakerros, viskeraalinen rasva on vaarallista jos sitä on liikaa. Sen korkean määrän tiedetään lisäävän mm. riskiä sairastua diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja rasvamaksaan.

Mun mielestä pitäisi myös miettiä sitä miten ihminen voi. Jos aina väsyttää, sattuu päähän, aineenvaihdunta ei toimi ja kaikki kenkuttaa – on varmasti jossain jotain vikana. Näistä olotiloista ja vaivoista mikään ei suoraan kerro onko henkilö minkä kokoinen. Toisaalta painoindeksien mukaan ylipainoinen ihminen voi taas vastapainoisesti olla elämänsä kunnossa. Hän on virkeä, harvoin kipeänä, aineenvaihdunta toimii ja elämä kukoistaa. Nää painoasiat ei oo mitään mustavalkoisia juttuja, että jos on näin niin sitten on noin.

Kuva: Petri Mast

Mun mielestä on hassua, että vaikka on olemassa ihan yleinen tieto siitä ettei viskeraalisen rasvan aiheuttamat riskit ole vain BMI:n mukaisesti ylipainoisten ongelma. Silti mm. lääkärit, työterveyshoitajat, kouluterveydenhoitajat jne puhuu aina ja ikuisesti vain siitä pirun BMI:stä!

Vaikka mä kirjoitin postauksessa Onko normaali vartalo nykyään ”se isompikokoinen”? siitä, että minkä kokoisia vaatteita mä käytän – ei vaatekoko todella kerro kaikkea. Kyllä normaalikokoisia on yhtä lailla S-kokoa tai 40-kokoa käyttävät ihmiset! 🙂 Kyllä mullakin löytyy kaapista vaatteita niin S-kokoa kuin L-kokoakin.

Kun mä kirjoitin ”normaalikoosta” en tarkoittanut yleistää kokoa M ainoaksi sellaiseksi. 😉 Tarkoitin lähinnä sitä, että kuinka vääristynyttä kuvaa some antaa vartaloista. Kun osataan vääntää ja kääntää lantiota ja peppua juuri oikeassa kulmassa peiliä kohti, näyttää se vyötärökin kapeammalta kuin oikeasti on. Myös unohdetaan se, että vaaka ei kerro koko totuutta. Eikä tosiaan ainakaan se BMI!! 😀

***

UGH! Olen puhunut! 😉