Unelmakroppani?

Sain tällaisen kommentin blogiin: Teit joskus aikoinaan kirjoituksen unelmapepusta. Voitko tehdä samanlaisen? Peppu? Hauikset? Selkä? Mikä vaan. Laittaa kuvia, että mikä sinua inspiroi?

Bloggaajakollegani Johanna kirjoitti muutama viikko sitten postauksen Minun vartaloihanteeni. Hän kertoi, että hänellä ei ole mitään tiettyä henkilöä tai vartaloa, joka olisi juuri se ”the body”. No itse asiassa ei oo mullakaan enää. Joskus vielä muutama vuosi sitten oli. Tai ei ehkä suoraan sanottuna niin, että jollain tietyllä ihmisellä oli mun mielestä unelmakroppa, vaan enemmänkin niin, että jollain oli mahtava peppu ja jollain toisella huikeat olkapäät jne.. 😉

Nyt kuitenkin mulla on tavoitteena saada oma kroppa parempaan kuntoon mitä se on nyt. Haluan kiinteytyä ja saada sitä lihasmassaa takaisin. Haluan myös, että mun kroppa voi sisäisesti yhtä hyvin kun aiemmin, että niistä vatsan kipuiluista pääsisin taas eroon. Mä voisin sanoa, että mun unelmakroppa tällä hetkellä olis jotain tämän nykyisen vartaloni ja sen aiemman vartaloni välistä. 🙂 Kuten oon kertonut, katon tälläkin hetkellä peilikuvaani hymyillen (ainakin vaatteet päällä 😉 ). Mutta kun tiedän sen mihin mun kroppa on pystynyt, haluan jotain siitä entisestä takaisin.

Ajattelinkin, että pistän nyt ihan kunnolla itteni likoon ja otin tällaiset ”alkutilanne”-kuvat. Tein myös lihaskuntotestit; punnerrus, kyykky ja vatsalihakset. Jaan nää kuvat ja nää tulokset tähän postaukseen ja joulukuussa kerron mikä on tilanne! Hitaasti, mutta varmasti siis mennään kohti sitä ”terveempää minää”.

  • Punnerrukset: 25
  • Kyykyt: 23
  • Vatsalihakset: 23

Testit on tehty niin, että kuinka monta toistoa 30 sekunnissa kutakin liikettä. Tämän saman testin teen sitten joulukuussa. 🙂 Ihan jo jännittää!

25.7.2018

Tässä on nyt lähtötilanne. 🙂 Vaakaa en enää omista, joten painoa en teille saa kerrottua. Toisaalta mua ei ne kilot eniten kiinnosta, vaan peilikuva ja se kehon vointi ulkoa ja sisältä. Lihaskuntotestit on sitä varten, että nään sen kehityksen myös niissä lihaksissa. Jos mä jostain vaa’an löydän, niin ehkä hyppään siihen lähiviikkoina ja sitten taas joulukuussa.

Mulla on syksyä varten sovittu kerta viikkoon salitreenit ystävän kanssa, sen lisäks aloitan ehkä jonkun ”temppuilukerhon” taas ja sitten tietysti teen kotitreeniä / ulkotreeniä ja ostan myös salikortin tauon jälkeen.

Meillä on syksyllä tulossa Tuukan kanssa sellaiset Bootcampit! Kerran viikossa treenataan yhdessä, mun ryhmä tiistaisin klo 18 ja Tuukan ryhmä keskiviikkoisin klo 18. Molempien ryhmiin mahtuu vaan 15 henkilöä ja puolet molemmista ryhmistä on jo täynnä. 🙂 Jos sua kiinnostaa tulla meiän ryhmiin mukaan, niin lue TÄSTÄ lisää. Hinta on 89€ / ryhmä tai molemmat ryhmät yhteenstä 149€.

Bootcampissa:

  • jokainen treenaa oman kuntotasonsa mukaan
  • tehdään kehonpainotreeniä, kahvakuulaa, liikkuvuutta jne..
  • treenataan ilon kautta ja hymy huulilla
  • otetaan lihaskuntotestit ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla

Lisätietoja: [email protected]

Te äidit siellä, joilla on synnytyksestä pari kuukautta tai vaikka vuosi – tässä jotain teille! Mulla on ollut Hyvinvointistudio Lupauksella ”Monna ja äidit treenaa” -päiviä. Nyt järkätään taas sellainen, mutta miniversiossa. Tapahtuma on 4.8. lauantaina klo 10-12 ja TÄSTÄ pääset ilmoittautumaan. Mä en itse oo paikalla, mutta osaavat ja ammattitaitoiset valmentajat Sara ja Sanna on. Mukaan mahtuu tällä kertaa 25 ensimmäistä, viimeksi paikat meni loppuun parissa tunnissa! 😀 Joten olkaahan vikkeliä, jos haluatte mukaan. Hinta on vain 25€.

Tapahtuman aikana käydään läpi mm. seuraavia asioita:

  • muutokset kehossa raskauden aikana
  • muutokset kehossa synnytyksen jälkeen (mm. vatsalihasten erkauma ja mistä sen tunnistaa)
  • miten aloittaa treeni synnytyksen jälkeen, mikä on turvallista
  • erkauma-liikkeitä – lantionpohja-asiaa, miksi sitä on tärkeää treenata (ja kuinka päästä eroon virtsankarkailusta)
  • pääset halutessasi myös testaamaan oman vatsalihasten erkaantumasi

Lisätietoja: [email protected]Tapahtuma on vain teille mun blogini lukijoille!!

Tällaisia suunnitelmia siis tänne! 🙂 Mitäs sinne? Kuka lähtee mukaan kokeilemaan mitä saa aikaiseksi oman kropan suhteen syksyn aikana? 😉 Jos teitä kiinnostaa, niin tehkää nuo lihaskuntotestit ja ottakaa itsestänne kuvat ja laittakaa ne talteen. Joulukuussa sitten uudet testit ja kuvat!

Jos haluatte, laittakaa hashtagilla #kohtiterveempääminää kuvia IG:hen ja kertokaa myös lihaskuntotestien tulokset!! Yhdessä sitten eteenpäin! 😉 Eikö vaan? KUKA ON MESSISSÄ??

Jos sua ei itteäs kiinnosta lähteä mukaan tai sulla on muita suunnitelmia syksyä ja treenejä varten, mutta sua kiinnostaa nähdä miten mulla menee -> pistä @monnapursiainen IG-tili seurantaan. 😉 

Lue myös:

 

Kehonkuvani matka

Luin ihanan Kipan postauksen hänen kehonkuvastaan ja siitä, kuinka jo pienestä tytöstä hän oli kokenut olevansa pullea. Muhun kolahti toi teksti, koska mä oon itse aina ajatellut itteni vähän pyöreäksi ja pikkusen isommaksi kuin muut.

Mulla ei koskaan oo ollut syömishäiriötä, muistan kylläkin kerran nuorempana kokeilleeni jos osaisin oksentaa sormet kurkkuun työntämällä. En osannut ja hyvä niin. Syömättä en oo pystynyt olemaan koskaan, on tullut aina niin super paha olo jos ei oo saanut tarpeeks usein ruokaa koneeseen. Ihan pikkutytöstä asti.

Mä olin meiän luokan ensimmäisiä tyttöjä, jolla alkoi rinnat kasvaa ja muotoja tulla. Silloin mua kiusattiin. Mun luokan muutama tyttö naureskeli mun rinnoille ja huuteli, että Monnalla on tollaset vesimelonit. Vuotta vanhempien luokalta myös muutama tyttö mulle jotain huuteli rinnoista, mutta se onneks loppu lyhyeen. En muista ainakaan kuin nämä muutamat kerrat.

Mun ruumiinrakenne on aina ollu sellanen muodokas ja ”tanakka”. Tai niin mä oon sen itse aina ajatellut. Mä en oo koskaan ollut mikään siro. Kun aloin treenaamaan taas enemmän viis vuotta sitten, mulle muodostu tosi nopeesti lihaksikkaat jalat ja peppuun lisää lihasta. Vaikka mulla olikin silloin ns. ”parhaimpina” treeniaikoina hyvä kehonkoostumus ja lihasta paljon, niin mä pidin itteäni silti vähän isona. Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä, mutta niin se on.

Mä oon paljon puhunut kehopositiivisuudesta ennen ja jälkeen raskauden ja ennen ja jälkeen mun elämäntapamuutoksen. Se miks oon kirjoittanut siitä niin paljon johtuu just tästä mun matkasta. Mä en oo koskaan tainnut olla täysin sinut oman kroppani kanssa. Enkä oo sitä tänäkään päivänä 100%.

Juttelin yhden ystäväni kanssa pari päivää sitten näistä kehonkuvista. Hän laitto mulle viestiä, että oli rohkeeta kirjoittaa Melkein alaston totuus. Puhuttiin siitä, että meillä molemmilla on aika samanlainen kuva omasta kropasta tällä hetkellä: vaatteet päällä JES ja alasti ei niin jes. Puhuttiin myös siitä, että vaikka ois hyvä itsetunto ja ois vahva ja varma ihminen, voi silti olla niitä hetkiä kun ei koekaan itseään 100% hyväksi, nimenomaan ulkoisesti. Mutta että se on ok olla välillä epävarma.

Mutta mitä enemmän näistä kehopositiivisuus ja kehonkuvamietteistä puhutaan ääneen, sen parempi. Ja olin mä sitten mitä hyvänsä mieltä omasta kropastani, niin en halua ikinä Emman edessä haukkua omaa vartaloani tai ulkonäköäni. Muutenkaan en usko negatiivisuuden voimaan, en siis usko siihen tässäkään asiassa.

Meillä kaikilla on vaan se yksi keho, meiän pitäis muistaa kohdella sitä hyvin. Puhua siitä kauniisti ja ajatella siitä nätisti. Mun mielestä on kamala kuulla, kun naiset sanoo ettei voi katsoa itseään peilistä tai että inhoaa omaa vartaloaan. Se mitä peilistä näkyy on vaan kuori, pitäis aina muistaa ajatella mitä kaikkea muuta se keho tekee ja olla kiitollisia myös siitä miten se toimii. Jos se oma peilikuva ei jonain päivänä miellytä, niin se on ihan ok! Jos peilikuva alkaa ahdistamaan niin paljon ettei halua edes katsoa itseään peilistä, pitäis asialle löytää joku ratkaisu. Apu voi löytyä kehoa muokkaamalla treenin tai ruokavalion tai vaikka kirurgin veitsen avulla, mutta sen pohjimmaisen ratkaisun pitäis aina lähteä pään sisältä.

***

Kaunista viikonloppua! <3

 

 

 

Lue myös:

– Itseluottamus – minun tarinani

– (Lähes) alaston totuus.

– Onko normaali vartalo nykyään jo se isompi?

– Sananen siitä BMI:stä

– Muhkuramanifesti