Onko laihdutus kirosana?

Onko se väärin jos haluaa laihduttaa? Onko olemassa joku henkilö, joka voi sanoa, että lopettakaa laihduttaminen? Onko se itsekästä ja turhanpäiväistä jos haluaa laihduttaa? Onko joku, joka voi sanoa mitkä syyt on tarpeeksi ”hyvät” laihduttamiselle? Kuka saa olla kehopositiivinen? Voiko kehopositiivinen olla yhtä lailla laiha kuin ylipainoinen, tai joku siltä väliltä?

Mä oon kirjoittanut tästä ennenkin, itse asiassa moniakin kertoja. Mä en ymmärrä minkä vuoksi sitä arvostellaan ja lytätään jos joku haluaa pitää kehostaan huolta ja laihduttaa? Miksi laihdutus-sanasta on tullut kirosana?

Ikinä en oo allekirjoittanut pikadieettejä, enkä koskaan oo opettanut omille asiakkailleni ”kikkoja” joilla tippuu mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon kiloja. Mutta oon antanut neuvoja miten paino saadaan hitaasti putoamaan, pysyvästi. Mä oon aina sanonut, että mitä nopeammin kilot lähtee, sen nopeammin ne tulee takaisin. Kukaan ei jaksa olla vähäkalorisella kitudieetillä kauaa, siispä sellaisella pudotetut kilot tulee takaisin kun palaa normaalin ruokavalion pariin.

Mun mielestä on hienoa, että ihmisillä on tavotteita. Jos jotain tyyppiä motivoi liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään se, että haluaa painaa ens jouluna 10kg vähemmän kuin nyt, niin GO FOR IT! Jos joku haluaa painaa kahden viikon kuluttua 5kg vähemmän kuin nyt, on luultavasti keinot hölmöjä ja kilot tulee takaisin. Ymmärrätte varmaan mun pointin?

Vaa’an osoittama lukema ei oo itsestään tai pelkästään paras mittari, mutta kehonkoostumuksen muuttuminen ja peilikuva kertoo jo paljon. Kun puhutaan elämäntapamuutoksesta, tarkoittaa se mun mielestä ELÄMÄN tapojen muutoksesta. Ei siis kuukauden tapojen muutoksesta tai viikon tapojen muutoksesta. Kuka vaan jaksaa viikon tai jopa kuukauden elää kaalikeittodieetillä ja tiputtaa 10kg huimalla vauhdilla, mutta KUKA JAKSAA TEHDÄ SITÄ KOKO LOPPUELÄMÄN?

Mä itse tein elämäntapamuutoksen noin kuus vuotta sitten. Se mitä muutin oli päivittäinen ruokailurytmi; viisi ateriaa päivässä, entisen yhden sijaan. Karkit ja herkut jäivät vain yhteen kertaan viikossa, ei päivittäiseksi tavaksi. Alkoholi hävisi jokaviikonloppuisesta kertaan tai pariin puolessa vuodessa. Söin makaroonilaatikkoa, kermaista lohikeittoa, kanapastaa, parsakaalia, risottoja, jauhelihapastaa, nakkikastiketta ja perunamuussia, leipää, juustoa ja metwurstia. Ja paljon muuta. En elänyt tiukoilla rajatuilla ruoka-aineilla, söin lähes tulkoon kaikkea, mutta säännöllisesti ja riittävästi. Pudotin kymmenen kiloa vuoden aikana. Ei siis mikään huima tahti, mutta pysyvä. Samalla kehonkoostumus muuttui niin, että rasvaprosentti tippui n.30%:stä 20%:een. Lihasmassaa tuli lisää ja rasvamassaa lähti pois.

Nyt kun suunnittelen syksyä ja treenijuttuja, mietin innoissani sitä kuinka saan taas (kehoni vihdoin palauduttua raskaudesta) treenata kunnolla ja muokata kroppaani. Haluan päästä muutamasta kilosta pois, mutta ennen kaikkea haluan taas kerätä lihasta kroppaan takaisin ja rasvaa pois. En tee sitä itseinhosta tai siitä etten olisi tyytyväinen itseeni, teen sen halusta voida vielä entistä paremmin. En tee sitä sen vuoksi, että ajattelen mun täytyvän näyttää joltain tietyltä toisten silmissä. Vaan sen takia, kun tiedän miten hyvältä olo kropassa ja pääkopassa tuntui kun voin fyysisesti paremmin kuin nyt.

Mun kroppa voi nyt jo hyvin ja oon tyytyväinen itseeni, mutta tiedän pystyväni voimaan vielä paremmin.

Mun mielestä kukaan ei voi määrittää sitä, kuka ”saa” laihduttaa ja kuka ei. Kukaan ei voi määrittää myöskään sitä, mitä minkäkin kokoinen ihminen tuntee kehossaan. Kehopositiivisuus ei oo sana tai aate, joka on tarkoitettu vain ylipainoisille. Eikö kehopositiivinen voi olla myös normaalipainoinen tai hyvin laiha? Kyllä voi! Mulle kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että jokainen on omassa kehossaan kotonaan ja tuntee olonsa siinä hyväksi. Yhtä lailla laiha, kuin ylipainoinen ihminen voi kokea olonsa kehossaan huonoksi tai toisaalta älyttömän hyväksi.

Pika- ja kitudieeteille mä sanon ei. Mutta laihduttaminen on täysin hyväksyttävä asia, jos se kerta tekee ihmisen olon hyväksi. Ulkonäkökeskeinen maailma ei oo hyvä asia ja yksinään harvoin se sixpäkki tai pyöreä peppu tuo onnea, mutta ne voi olla polkuja tien varrella onneen. Pelkästään ulkonäköön liittyvät seikat ei tee ketään onnelliseksi, mutta usein kuitenkin itseluottamus monilla on sisäisen ja ulkoisen hyvinvoinnin yhteispeli. Eikö vaan?

Kehopositiivisuuden kaikki kulmat

Kehopositiivisuus on asia, jonka puolesta puhutaan paljon. Niin mäkin! On ihanaa, että lähivuosina on alettu tuomaan esille muodokkaampaa vartaloa hoikkien rinnalle niin mainoskuvissa kuin somessa ylipäänsä.

Mä oon yrittänyt itse ottaa blogissa esille kehopositiivisuudesta puhuttaessa sen, että kehopositiivinen pitää olla kaikkia kehoja kohtaan. Oon varmasti sortunut siihen, että oon puolustellut enemmän niitä muodokaampia kuin niitä hoikkia. Mutta oon koittanut painottaa kuitenkin sitä, että kaikenlaiset kehot on kauniita.

Yleisin tapa puhua tästä aiheesta on muodokkaampien kroppien esille nosto. Se on tietysti hyvä asia, koska kuitenkin edelleen eniten mm. mainoksissa pyörii suhteellisen laihat naiset. Mutta oikeasti pitäis muistaa myös hoikkien naisten kehopositiivisuus. 🙂

Luin Oi mutsi mutsin super hyvän kirjoituksen Kaksoisleuka ja riipputissit on ihania! ja katsoin upean Marjaana Lehtisen IG:stä tätä kaunista kuvaa. Mietin heti näitä postauksia ja kuvia katsellessani, että onpa Elsa ja Marjaana kauniita ja rohkeita ja upeita naisia! Kehopositiivisuuden puolesta puhujia on myös paljon muitakin kaunottaria! Mun mielestä jokainen, joka puhuu tai kirjoittaa tästä asiasta on upea! Ihan oikeasti! Mitä enemmän tästä puhutaan, sen enemmän ihmiset alkaa oikeasti miettimään mitä se tarkoittaa.

Lumenella starttasi Naistenpäivänä #LightTheWay -kampanja, jossa oli teemana 5 rohkeaa ja päämäärätietoista naista, 5 inspiroivaa tarinaa uskalluksesta ja rajojen rikkomisesta. Tästä kampanjasta oli hälyä vähän siellä ja täällä, että miksi mukaan on valittu viisi hoikkaa ja ”samasta pussista” olevaa naista. Muistan, että olin itsekin vähän naama nutturalla, että onpa nyt kummallista kun ei mukaan ole otettu yhtään muodokkaampaa naista tai vaikka yli 50-vuotiasta naista.

Nyt kuitenkin mietin, että oma reaktioni oli vähän hölmö. Kampanjaan oli valittu viisi upeaa naista, kaikki erilaisia ja rohkeita ja hienoja naisia. Jokainen näistäkin viidestä naisesta on varmana käynyt pohdintaa omasta kehostaan, onko se hyvä sellaisenaan. Onko liikaa muotoja tai liian vähän. Se, että he ovat nyt hoikkia ei tarkoita sitä eikö heidänkin kehoja kohtaan pitäisi olla positiivinen.

Mietin, että jos hoikka nainen laittaa someen kuvan itsestään alusvaatteisillaan, luokitellaan kuva helposti pornahtavaksi tai itsensä tyrkyttämiseksi. Miksi muodokkaamman naisen tällainen kuva on hyväksytympi? Toisaalta jos rintava nainen laittaa kuvan, jossa on avara kaula-aukko – on hänen kuvansa tyrkky, mutta pienempirintaisella tällainen kuva on tyylikäs. Vähän ristiriitaista, eikö?

Mun mielestä tässä kehopositiivisuudessa ois hyvä nähdä kaikki kulmat, kaikenlaiset vartalot hyväksyttyinä. Vai mitä? 

Elsa kirjoitti postauksessaan mm. näin: Uskon myös, että erilaisten vartaloiden näkyminen mediassa edesauttaa meitä hyväksymään toistemme kautta myös itsemme ja vähentää pelkän laihuuden ja ulkonäköpaineiden vuoksi itsensä rääkkäämistä. Liikkumisen ja terveellisesti syömisen kun ei pitäisi perustua itsensä vihaamiseen, vaan itsensä rakastamiseen. 

Nimenomaan! <3 

 

 

Kuvat: Petri Mast
Vaatteet: Yvette
MUAH: Satu Arvo