Ne ihanat kommentit!

Monesti nostetaan esiin ne huonot kommentit ja viestit. Ne kaikkein ala-arvoisimmat älynväläykset anonyymeiltä seuraajilta. Niin mäkin oon monesti tehnyt. Ne kaikkein kamalimmat ja jopa satuttavat kommentit tuntuu välillä niin järjettömiltä, että tuntuu kuin ois pakko jakaa ne julkisesti. Tuntuu, että sillä jotenkin sais tukea siihen omaan ajatukseen siitä, miten sekopäisiä ja negatiivisia jotkut seuraajat on.

Mä kuitenkin jossain vaiheessa lopetin niiden nostamisen esiin. Tulin siihen tulokseen, että ne sellaiset kommentit ei ansaitse auringonvaloa yhtään enempää. 😉 Kun vuos sitten otin itselleni ulkopuolisen kommenttien moderoijan, en itse nähnyt edes niitä kaikkein älyttömämpiä kommentteja. Hyvä niin. Pyysin myös moderoijalta ettei hän julkaisisi niitä kaikkein negatiivisimpia, eikä niitä joissa mua tai mun perhettä haukutaan. Päätin, että mä en halua mun blogin kommenttiboksissa olevan niitä.

Mä oon aina sanonut, että mä kerään puoleeni niitä negailijoita ja ilkeilijöitä. Mua edelleen se ihmetyttää aika ajoin. Tiedän toki, että mun tyyli kirjoittaa asioista on suora ja rehellinen, se voi aiheuttaa vastareaktioita. Mutta ne ihmiset, jotka mut tuntee, tietää etten tahdo pahaa kellekään. Että sopu on aina ensisijainen asia. Että mä rakastan jakaa iloa ja hyvää. Sen vuoksi haluankin nyt tässä postauksessa keskittyä hyvään (tämän alkusepostuksen jälkeen 😉 ).

Saan instagramin directiin tosi paljon viestejä. Päivittäin tulee kymmeniä, yritän aina kaikkiin vastata. Oon tosi kiitollinen siitä, että ihmiset haluaa lähettää mulle viestejä. Koen, että mun jutut herättää 95% seuraajille hyvää, iloa, tsemppiä, naurua, motivaatiota. Saan lähes päivittäin viestejä, joissa sanotaan about näin: ”on ihana seurata sun juttuja somessa, sun aitous ja ilo tarttuu ja Emman videot tuo hymyn huulille”. Jokainen tällainen viesti tuntuu ihan todella hyvältä, nää viestit muistuttaa mua siitä kuinka ihana on tehdä tätä mitä teen.

Kysyin kahdelta seuraajaltani erityislupaa julkaista heidän kommenttinsa postauksessa. Halusin nostaa nää kaks viestiä esiin, koska ne on esimerkkejä just niistä ihanista viesteistä ja kommenteista joita saan. Tällaiset viestit on vaan kertakaikkiaan niin ihania ja tällaisia lukiessani mulla nousee suupielet korviin ja tuntuu lämpimältä sydämessä.

Siis minähän olen sitä mieltä, että paras elämä alkaa vasta viisikymppisenä. Mutta kun olet näköjään mua 10 vuotta vanhempi (mitä en olis uskonut, oletin jotain 32 maksimissaan) niin eipä mua haittaa vanheta kymmentä vuotta, kun sinä oot niin kaunis, nuorekas ja hyvin säilynyt. Toivon itelleni samaa kohtaloa! 😉

Tää ensimmäinen viesti oli ihana mm. sen vuoksi, että on jotenkin hienoa olla mukana somessa vaikuttamassa 37-vuotiaana. Omalla tekemiselläni voin ehkä vähän vaikuttaa siihen, että täällä somessa voi ja saa toimia minkä ikäiset vain. 🙂 On se tietysti myös ihana kuulla kehuja omasta ulkonäöstä. 😉

Ihan mielettömän hienot leikkitaidot Emmalla ikäisekseen! Leikkii niin hienosti jo roolileikkiä. Siis wau! 
Oon päiväkodissa töissä ja oon niin harmissani, kun tänä päivänä lapsilta häviää leikkitaidot. Musta on ihana kattoo miten ihanasti puuhaatte Emman kanssa; metsäretkiä, ulkoilua ja sitä normia yhdessäoloa, mikä tänä päivänä perheiltä monesti unohtuu. Ootte ihana perhe ja kasvatatte Emmaa ihanasti. Olkaa ylpeitä Tuukan kanssa.

Tää toinen viesti taasen oli ihana monella tapaa. Ensinnäkin mun mielestä on tosi kiva kuulla asioita Emman kehityksestä joltain sellaiselta henkilöltä, jolla on kokemuksesta lapsista ihan ammattinsa puolesta. Mun on vaikea tietää onko Emman kehitys missäkin asiassa millä tolalla, kun ei oo vertailukappaletta. 😉 Toisekseen tällaiset kommentit, jossa puhutaan hyvää mun tai meidän vanhemmuudesta on ihania. Silloin Emman ollessa pieni sain niin paljon kuraa niskaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä ja se satutti ihan kamalasti. Sen vuoksi tällaiset kommentit tuntuu erityisen hyvältä. 🙂

Muutenkin mun mielestä ihmiset kehuu toisiaan vähän turhan vähän. Jokainen tykkää kuulla kehuja! Sen ei tarvi olla edes mitään suurta, mutta pienikin kaunis sana ulkonäöstä, luonteesta, jostain tekemisestä tms. tuntuu varmasti jokaisesta hyvältä. Sitähän sanotaan aina, että pitäis muistaa kehua itseään ja katsoa peiliin joka aamu tai ilta ja sanoa jotain hyvää itsestään. Mutta ei se pahaa tee, jos niin tekee ystävälle tai perheenjäsenelle. Tai vaikka työkaverille.

Mitä jos seuraavan kerran, kun näät sun ystävällä, työkaverilla tai perheenjäsenellä jotain kaunista yllä, sanoisit sen hänelle? Tai jos hän näyttää erityisen kauniilta juuri sinä päivänä, kertoisit sen hänelle? Tai jos hän on tehnyt jonkun saavutuksen urallaan tai opinnoissaan, kehuisit häntä? 

Oon sanonut tän ennenkin, mutta se on edelleen fakta: ilo lisää iloa ja hyvä lisää hyvää. 

***

Aurinkoista viikon alkua kaikille!

Kommentit!

Eräs lukijani kysyi viime viikolla multa mielipidettä kommentteihin vastaamisesta. Kysymys oli tosi aiheellinen! Monessa blogissa (varsinkin suosituimissa), jossa kommentteja tulee monta yhteen postaukseen, ei bloggaaja ehdi aina vastata kaikkiin. Ainakaan heti.

Mä koen huonoa omatuntoa tästä!! Mua oikeesti harmittaa, että en aina ehdi vastaamaan kommentteihin! Yritän aina tehdä parannusta tässä asiassa, koska mun mielestä vuorovaikutus lukijoiden kanssa on kivaa ja ehdottoman tärkeää! Välillä ehdin vastata heti postauksen kommentteihin, välillä vastaan perästä vanhoihinkin kommentteihin.

Umppu oli kirjoittanut justiinsa tosi hyvän postauksen kommenteista: Ärsyttävimmät kommentit. Juteltiinkin Umpun kanssa tästä, että kommentit on tosi kaksipiippuinen juttu. On ihana saada kommentteja, joskus on postauksia joihin ei tuu yhtään kommenttia ja se tuntuu siltä, että postaus ois jotenkin ollut huono. Sitten joihinkin postauksiin tulee ihan tajuton määrä kommentteja, omia kokemuksia tai mielipiteitä. On tosi kiva lukea ihmisten omia kokemuksia tai hyviä neuvoja, joita sain esim. päiväkodin aloittamis-postaukseen.

Sitten on ne kommentit, joita ei edes julkaista ja sitten ne joihin on suoraan sanottuna ärsyttävä vastata. 😀 Ne on sellaisia, jossa kerrotaan bloggaajan tekemistä virheistä ja korjataan, kuinka tämän ja tuonkin asian voisi tehdä paremmin. Niihin vastaamiseen joutuu käyttämään paljon enemmän energiaa, koska ei voi vastata mitä vain mieleen tulee. Sillä siitä tulee sanomista.

Mun mielestä kommentit on parhaimmillaan blogien suola ja sokeri. Sen vuoksi mä yritän taas tehdä parannuksen ja vastata AINA kommentteihin! <3 Voi olla, että en ehdi samana päivänä, mutta vastaan kyllä!