Kumpi oli parempi?

Katselin eilen taas niitä satoja kuvia, joita löytyy niin kännykästä kuin kamerastakin. Miten yksi kuva valikoituu sieltä kymmenien muiden joukosta? Miksi ei oikeastaan ikinä ole tyytyväinen ensimmäiseen kuvaan? Oli se kuva sitten ruuasta, koirista, minusta itsestäni tai mistä vain. Aina otan samasta tilanteesta useamman kuvan.

Kävin viime syksynä kuvauskoulussa A-lehdillä, jossa meille sanottiin, että mielummin sata ruutua samasta tilanteesta kuin yksi. Että niiden sadan joukosta löytyy aina sitten se yksi helmi, jossa on valo kohdillaan, ilme kohdillaan, annos näkyy hyvin jne..
Tein joskus toissa kesänä postauksen, ”kuvat, joita en julkaissut” – siihen olin kerännyt niistä kymmenistä kuvista ne mielestäni epäonnistuneimmat. Kannattaa tsekata tuo postaus läpi, nimittäin on hauskaa kuinka itse näkee jonkinlaisia virheitä kuvissa, joissa toinen ei nää mitään huonoa.

Nyt luvassa on kuvapareja kännykältä, joissa on tilanteessa mielestäni huonoiten onnistunut otos ja  parhaiten onnistunut. Ja että miksi juuri näin. 🙂

Vasemmalla kuva, jonka julkaisin. Mielestäni se oli hauska, siinä näkyi myös ponnaria vähän. Oikealla kuva, joka jäi valitsematta. Jotenkin pönötän ja on vähän teennäisen oloinen ilme.

Ylempänä kuva, jonka valitsin. Mielestäni siinä näkyi makeasti nuo vaatteet ja tuo tila ja liike näytti paremmalta. Alapuolella kuva, jonka jätin valitsematta. Ei vaan ollut niin hyvä.

Vasemmalla kuva, joka valittiin molemmat Emmin kanssa. Oli jotenkin luontevampi ja paremmat ilmeet. Oikealla kuva, joka jäi valitsematta. Se tärähti ja oli jotenkin muutenkin huonompi.

Vasemmalla kuva, jonka julkaisin. Tästä tilanteesta otettiin monta kuvaa! 😉 Oli joko liian iso pää tai liian isot rinnat. Tai jotenkin jäykkä asento. Oikealla näitä kaikkia.

Vasemmalla taas kuva, jonka julkaisin. Siinä hiukset lepattavat kauniisti, hymy on kiva ja kroppakin näyttää kivalta. Oikealla ihmeellinen pönötys ja jalat aivan vinkurallaan. Vähän myös tärähtänyt kuva.

Vasemmalla kuva, jonka valitsin. Koska kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä mielestäni jalkani näytti paremmilta. 😀

Vasemmalla hauska meno, vaikka Tuukalla ei näykään naama kokonaan. Oikealla pääni näyttää isolta ja hartiat korvissa. Plus Emmalla kiukku-ilme. 😀

***

Hahaa! 😀 Tällaista pinnallista, mutta monelle tuttua toimintaa. Olisitteko valinneet näistä kuvista toisin kuin minä?

Iloista sunnuntaita!

 

Uusi oppi!

On ihana oppia uutta ja vielä ammattilaiselta. Minä, Nana, Emmi ja Laura saimme ajatuksen, että haluaisimme oppia valokuvaamisesta lisää. Niinpä otin yhteyttä valokuvaajaystävääni, joka lupasi meille pitää koulutuksen. Palkkasimme hänet heti ja löimme kalenteriin pian koulutuspäivän kiinni.

kuvauskoulu

Odotimme kaikki innoissamme koulutusta. Jokainen meistä oli jo aiemmin kuvannut digijärkkäreillä kuvia, mutta halusimme oppia lisää. Miten lisätä syvyyttä, aukon suuruuden säätäminen jne jne..

Valokuvaaja Sebastian Dannberg ja me tytöt näimme eilen Tuomiokirkon portailla heti tärppänä aamulla. Koulutus alkoi kameran manuaali-säädön opettelemisesta. Tuli niin paljon uutta tietoa ja vaikka olenkin kokenut jo osaavani kuvata jonkin verran, opin ihan hurjasti lisää.

Kuvauskoulu2 Kuvauskoulu4

Kun olimme oppineet (ainakin suurinpiirtein) kameran toiminnot, Sebastian laittoi meidät pareittain harjoittelemaan itse kuvaamista. Oli super kiva heti päästä kokeilemaan miten säätää ISO-arvoa, aukon suuruutta ja valoitusta. Ja miten kuva kannattaisi valottaa kuvaushetkellä, jotta siitä saisi muokattua hyvännäköistä kuvaa sitten blogiin.

13397032_10154182376763972_536818585_o

Kun sitten olimme ottaneet toisistamme tarpeeksi kuvia, lähdimme Nanan luokse jatkamaan koulutusta. Seba oli pyytänyt meitä lataamaan jokaisen omalle koneelle Lightroomin, maksullisen kuvankäsittelyohjelman, jota moni ammattilaiskuvaaja käyttää. Ja itse asisassa moni ammattilaisbloggaaja.

Olin itsekin tästä ohjelmasta haaveillut, mutta en ollut jaksanut nähdä vaivaa itse sen käytön opetteluun. Siispä nyt pyysimme, että koulutukseen sisältyisi myös kuvankäsittely. Kuvankäsittely on valokuvaamisessa oikeastaan 90% työstä. Se itse kuvan ottaminen on vasta ihan alkusoittoa kokonaisuudessaan valokuvaamiselle.

dav dav Kuvauskoulu3

Kuvauskoulu jatkui ruuan ohessa. Tilasimme nepalilaista Nanan luokse ja sitten masut täynnä jatkoimme.
Lightroomin käytön oppimisen jälkeen tuntuu, että koko tämä kuvamateriaalin sisältö blogissani tulee kokemaan ihan uudet sfäärit. Olimme kaikki niin tohkeissamme, että emme meinanneet malttaa kuunnella Seban oppeja loppuun asti.

Pääsimme sitten muokkaamaan sekä itse ottamiamme kuvia, että meistä otettuja kuvia. Taidettiin kaikki rakastua Lightroomiin niin täysillä, että varoituksen sanalla kotiväelle: koneella saattaa mennä tästä lähin enemmän aikaa. 😉

Tässä alla muutama uusi kuva. Ja myös blogini uusi banneri. <3

Monna-001 NanaMonna3

Kuvien laatu blogissa on itselleni todella tärkeää. Vaikka välillä onkin kännykkäräpsyjä, on silti suurimmaksi osaksi ihana oikein keskittyä kuvanlaatuun. Nyt kun me kaikki opimme super paljon uutta, tulee varmasti kuvanlaadut myös paranemaan entisestään.

Paljon on vielä opeteltavaa Lightroomin käytössä ja valokuvaamisestakin koko ajan oppii käytännön kautta lisää. Mutta jo nyt olen niin fiiliksissäni tästä, että en meinaa housuissani pysyä! Koko ajan tekisi nyt mieli lähteä kuvaamaan ja sitten tulla koneelle käsittelemään. 😀 Uuden oppiminen on vaan jotain niin siistiä! Ihan kaikessa! <3

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3