Tatuointini

Mistä nää kaikki mun tatuoinnit on saaneet ideansa? Onko kaikilla joku suurempi merkitys? Onko joku tatuointi sellainen, jonka ottaminen kaduttaa? Haluaisinko taas lisää vai onko kuvat nyt tässä? Tällaisia kysymyksiä saan mun tatuointeihin liittyen aika usein. Otin tänään kuvan jokaisesta ja aloitetaan sitten ihan ensimmäisestä!

Kukka selässä – Tän tatuoinnin otin ensimmäisenä. Olin n.19-vuotias. Mua jännitti kovasti ja mun ystävä Salla oli mun tukena. Tatuoija oli sellainen, mitä joskus aina ajattelin kaikkien tatuoijien olevan, sellanen tatuoitu, pikkasen tukeva, keski-ikäinen parrakas mies. Sellanen MC Helvetin Saatanoiden jäsen. 😀 Haha! Kukka piirtyi selkääni noin puolessa tunnissa ja sen jälkeen lähdettiin Roballe (silloinen yökerho) bailaamaan. 😀

Myöhemmin tuohon kukan viereen kävin tatuoimassa perhosen. Perhonen oli ensimmäinen tatuointini Lindalla, jolla oonkin sittemmin ottanut melkein kaikki kuvani.

Kiinalainen kirjain – Seuraava tatuointini oli kiinalainen kirjain käsivarteen. Halusin kirjaimen, jonka tarkoitus oli ”laaja/avara-katseinen”. Jos muistan oikein, tämän kirjaimen teki sama ukko, jonka luona otin tuon ensimmäisenkin. Ainakin se oli sama tatuointistudio, muistaakseni myös sama tekijä.

Rescue Rangersin tyyppi, tähtikuvio ja sydän nuolella – Näiden järjestystä en muista. En muista siis, että minkä näistä otin ensin jne. Mutta samoihin aikoihin nää kaikki kolme. Rescue Rangersin tyypit otettiin mun ystävän Nooran kanssa samaan aikaan. Noora otti sen toisen tyypin ja mä ton toisen. Mulla tuo tatuointi on siis kyljessä. Tähtikuvio alavatsassa oli sellainen, jonka piirsin aikoinaan ite. Se on ehkä kaikkein ”kulunein” tatska, sen muoto muuttui raskauden aikana ja sen reunat (kuten kuvasta näkyy) venyi oudosti. Sydän nuolella on mun toisessa pakarassa ja sellaiset samanlaiset otettiin aikoinaan mun kämppiksen Lauran kanssa.

Näistä vanhemmista tatuoinneista näkee myös ajan patinan. 😉 Ääriviivat ei oo niin tarkkoja ja jotenkin ne vaan näyttää jo vanhemmilta kuvilta. Tosin esim. toi perhonen selässä on aika skrappi edelleen, eli varmasti tekijässäkin on pointtinsa.

Pappa – Halusin johonkin mun isäni nimen. Kutsuttiin isää papaksi, joten se tuntui luonnolliselta tavalta näkyä myös tatuoinnissa. Mun ystävä Sara alkoi niihin aikoihin tekemään ”sivutyönään” tatuointeja ja päätin käydä hänen luonaan tuon Papan tatuoimassa käsivarteen. Se on mulle yks tärkeimmistä tatuoinneista, nimenomaan sen merkityksen vuoksi.

Helinä Keiju ja Tikku-ukot – Nää kaks tatuointia (tai tavallaan kolme) otin myös hyvin samaan aikaan, en muista kumpi oli ensin. Sekä Helinän, että tikku-ukot otin myös Saralla. Tuo Helinä-Keiju tuntui inhottavalta, koska tatuointikoneen ääni rummutti ihan siinä korvan vieressä. Tikku-ukkoja tatuoidessa mua alkoi pyörryttämään ja jouduttiin pitämään pieni lepotauko. 😀 Tikku-ukot otin osittain sillä ajatuksella, että siinä oon minä ja Tuukka. Jalkapöytiin olin halunnut jotain kuvaa ja mun mielestä se oli hauska idea.

Helinä Keijun idea taas lähti siitä, että halusin jonkun kuvan, joka toisi esiin mun ajatusta ”en kasva ikinä aikuiseksi”. 🙂 Peter Pania en jostain syystä halunnut, joten Helinä tuntui kivalta idealta.

Sulka ja timantit – Nääkin otin tosi samoihin aikoihin, joten en muista järjestystä. Sulka oli sellainen, jonka olin halunnut kuvana ihoon jo pidemmän aikaa. Se on mun mielestä edelleen tosi kaunis kuva ja yks mun lemppareista. Sulka on mun mielestä ylipäätään jotenkin tosi kaunis asia aina kuvana. Sekä sulka, että timantit on sellaiset tatskat joilla ei oo mitään sen suurempaa merkitystä. Ne on vaan kauniita. 🙂

Ne molemmat on Lindan käsialaa.

Käsivarren puolikas hiha – Tän rakentaminen alkoi ensin Saran käsityönä. Sara tatuoi mulle muutaman liljan ja tekstin, jonka halusin: Wish it, Dream it, Do it. Jossain välissä halusin siihen seuraksi väriä, lisää kukkia ja myös timantteja. Ne tehtiin Lindalla. Sitten siihen tuli lisäksi vielä My little pony.

Tuo teksti oli sellainen, jonka silloin varmaan kymmenen vuotta sitten näin mun ystävän luona taulussa. Se kolahti ja halusin ikuistaa tekstin mun ihoon. Se on ollut vähän kuin mun motto, vaikka just mietinkin yks päivä ettei mulla oo mottoa. Mutta tuo kyllä on. My little pony taasen on ollut mun lempparileluja pienenä tyttönä ja muutenkin mun mielestä ne värikkäät, iloiset hahmot on jääneet mun mieleen kivana muistona.

Tanssija – Ponin tatuoimisen jälkeen aloin haaveilemaan jostain isosta. Pyysin Lindaa piirtämään kuvan, jossa tulis esiin mun harrastus lapsesta asti: tanssi. Kun Linda lähetti mulle tuon kuvan luonnoksen, olin ihan myyty! Se näytti just siltä mitä olin sieluni silmin nähnyt. Tanssijaa tatuoitiin mun kylkeen yhteensä kolme kertaa ja yhteensä yli kymmenen tuntia. Se oli ehdottomasti kivuliain tatuointi ikinä!! Se on silti ehdottomasti hienoin ikinä!

My little pony – Kylkitatuoinnin jälkeen nieleskelin kyyneleitä hetken aikaa ennen kuin edes aloin miettimään seuraavaa. 😀 Sitten syntyi ajatus musiikkia kuuntelevasta My little ponystä. Löysin kuvan netistä, josta Linda piirsi vielä vähän uniikimman ja sitten se pistettiin mun pyllyyn. 😀

Emma ja koirat – Viimeisin tatuointi on käsivarressa Emmaa ja koiria kuvaava. Heti kun tulin raskaaksi ajattelin, että haluan sitten meiän lapsen nimen jollain tavalla ihooni. Mietin pitkään mikä olis se hienoin tyyli. Olisko nimi ja syntymäaika, vai mikä. Muistaakseni mun ystävä Laura silloin heitti ohimennen, että mitä jos tatuoinnissa olis myös sun toiset lapset; Gere ja Pimu. 🙂 Siitä se idea sitten lähti; ilmapallot, joista isoin ja keskimmäinen olisi Emma ja siinä vieressä Gere ja Pimu. Linda piirsi upean kuvan jälleen kerran.

***

Nyt viimeisimmästä kuvasta on jo reilu vuos aikaa.. on pikkuhiljaa alkanut tatuointikellot taas soimaan korvissa. 😀 Haha! Mä en kadu yhtään kuvaa mikä muhun on tatuoitu. Ne jokainen kertoo tarinaa, joihinkin liittyy enemmän muistoja tai merkitystä ja joku taas kertoo just siitä elämän vaiheesta. Jos lemppareita pitäis miettiä, niin ehdottomasti tärkeimpiä ja jollain tapaa merkityksellisiä tai upeita kuvia on: Pappa, Tanssija ja Emma + koirat.

Seuraavaa oon miettinyt jo vähän.. mua vähän kiinnostais paikkana toinen etureisi ja kuvatyylikin mulla on jo mielessä. Pöllö on yks mitä oon miettinyt ja myös elefantti. Mutta saas nähdä mitä käy, tuleeko kuvaa vai ei. 😉

 

Kaikkien aikojen takaisinheitot!

Mä tykkään tosi paljon kuvista. Oon jo pienestä pitäen tottunut valokuvaamiseen ja siihen, että ihanat asiat taltioidaan kameralla. Meillä oli kotona yksi kirjahylly täynnä valokuva-albumeja. Jokaiselta kesäreissultamme, pääsiäisistä jouluihin ja kaikkeen siltä väliltä. On ihana katsella noita kuvia edelleen. Niistä tulee hyviä muistoja ja hauskoja hetkiä mieleen. Kaikissa kuvissa ei oo pelkästään hymyä huulilla, jossain kuvissa vähän mökötetään ja jossain temppuillaan olan takaa.

Mä kattelen myös mun vanhoja blogikuvia ja fb-kuvia aina silloin tällöin. Nyt viime viikonloppuna sängyssä maatessani toipilaana, oli taas aikaa selata. Ja voi vitsit kuinka ihania muistoja tulvi mieleen! Ajattelin nyt jakaa teidän kanssa muutamia. Osassa kuvista vähän huono resoluutio, koska on vanhoja. 🙂 Ehkä osan kuvista ootte nähneet ja muistatte, ehkä osaa ette?

Vuonna 2004, kikkarat, polvihousut, beiget korkkarit ja lantiovyö! 😀
Kovimpia bailu-aikoja sinkkuvuosina.

Samoihin aikoihin, vuonna 2004-2005 otettu kuva. Minä ja Anna! Kaivohuoneen kuumimmat kissat! 😉

Tämä myös samoilta vuosilta. Annan luona Sörnäisissä alottelemassa ja suuntana taas Kaivohuone. 😉

Vuonna 2014 FitFashionin porukkaa Aussie Blog Awardseissa. Muistatteko vielä nämä kaikki bloggaajat? Osa edelleen FitFashionissa, osa kirjoittaa muualla ja osa lopettanut koko bloggaamisen.

Vuonna 2014 Töölön sairaalassa sormi paketissa. Koira puri multa sormenpään irti koirapuistossa, kun menin väliin puolustamaan Gereä. Opin, että kättä ei kannata laittaa kahden tappelevan koiran väliin ja etten mee enää koirapuistoon. 😀

2007 juhannus Alajärvellä. Tuukan kaverin mökillä oltiin viettämässä juhannusta ja oli muuten sen luokan juhannus, että oksat pois. 😀 Hahaha! Mutta voi ristus miten hienot tyylit meillä on ollut Tuukan kanssa! 😉

2011 mulla oli tällainen ihana toiselta puolelta pitkä-hiustyyli ja me oltiin Lontoossa Tuukan kanssa. Mua on nuorempana sanottu usein Britenyn näköiseksi ja oli sitten Madame Tussaudsin vahakabinetissa otettava tällanen potretti! 😉

Vuonna 2014 mietin, että voinkohan mä julkaista tätä kuvaa, kun mun maha pömpöttää.. Jepjep.

Kyllä minä ja Anna muutakin ollaan yhessä tehty kun juhlittu. 😀 Tää kuva on Märskystä 2013. Molempien pt-uran alussa otetut kuvat.

Mulla oli myös tällanen ihana sivusiili! Tää taitaa olla vuonna 2015, oltiin mun pikkuserkun kanssa Turussa NRJ:n jossain jumppatapahtumassa. 🙂

Tää kuva on mun ihan yks suosikkikuvista. Minä, Anna ja Sara. Tää tais olla vuonna 2014, oltiin kaikki ihan treenihuumassa ja itse asiassa Anna oli raskaana tässä. Nyt en muista tiesikö hän jo ite sen vai epäilikö vasta.

Young love! 😉 Tuukan kanssa kahdestaan kesälomalla, kuva otettu Uudessakaupungissa. Ei ollu vielä Gereä, Pimua eikä Emmaa.

Tää on toinen mun suosikkikuvista ikinä! Meiän hääpäivänä 10.7.2010. <3 <3 <3

Pienen pieni Gere. Oltiin kattomassa näitä kuusiviikkosia pieniä Opaskoirakoululla ja pari viikkoa tän jälkeen saatiin Gere kotiin. Siitä alkoikin sitten puolentoista vuoden mittainen retki, jonka päätyttyä saatiin ilouutinen ja Gere jäi meille kotikoiraksi.

Kipein tatuointi!! Koko kyljen kokoinen tanssija, jonka otin mahtavalla Linda Räihällä. Sattu niin paljon, että mietin jo koko projektin lopettamista. Tatuointia tehtiin yhteensä kolme kertaa ja melkein 15 tuntia. Mutta tuli siitä myös ihan sika hieno!

Minä ja ihana Emmi! Tutustuttiin vuonna 2014 tai 2015, en ihan muista. 😀 Mutta heti kyllä klikkas ja ollaan oltu siitä lähtien hyvät ystävät. Emmi ja Tuukka kutsuu toisiaan siskoksi ja veljeksi, koska ne on tosi samanlaisia keskenään ja molemmat ainoita lapsia, jotka olis aina halunnu siskon tai veljen. 😀

Tää kuva on ihan uutukainen, mutta nää kaks taaperoa ja niiden äidit on super ihania ystäviä. Ilman näitä pieniä taaperoita meistä kolmesta ei ehkä olis kuoriutunut näin läheisiä ystäviä.

Pari kuukautta ennen Emman syntymää, koirasisko ja -veli käytti tulevan pikkusiskon sänkyä hyväksi. 😉 😀 Muistan, kun tässä vaiheessa jo kovasti odotti sitä hetkeä kun pikkuinen syntyy.

Tääkin kuva tuo hyviä muistoja mieleen. Umppu ja Emma oli meillä kylässä pikkuistensa kanssa. On ollu suuri ilo, kun lasten myötä on saanut tutustua ihaniin ihmisiin.

Tää on kanssa yks ihanimmista kuvista ikinä. Emma oli tässä tasan viikon ikäinen, vietettiin isänpäivää ja koko aamu ja aamuyö oli ihan ihmeellinen. Meiän Töölön kodin alakerran vanha ukko huusi apua ja me soitettiin paikalle poliisia ja isännöitsijää. Kun aamu sitten valkeni, mulla oli niin kovat kivut mahassa, että jouduin lähtemään Kätilöopistolle. Multa löytyi sektiohaavan tulehdus.

***

Sellaisia muistoja! 🙂 Oliko tuttuja? Onko tällaiset postaukset kivoja välillä vai ihan nounou-kamaa? 😀

Ihanaa viikon alkua kaikille!