Onko laihdutus kirosana?

Onko se väärin jos haluaa laihduttaa? Onko olemassa joku henkilö, joka voi sanoa, että lopettakaa laihduttaminen? Onko se itsekästä ja turhanpäiväistä jos haluaa laihduttaa? Onko joku, joka voi sanoa mitkä syyt on tarpeeksi ”hyvät” laihduttamiselle? Kuka saa olla kehopositiivinen? Voiko kehopositiivinen olla yhtä lailla laiha kuin ylipainoinen, tai joku siltä väliltä?

Mä oon kirjoittanut tästä ennenkin, itse asiassa moniakin kertoja. Mä en ymmärrä minkä vuoksi sitä arvostellaan ja lytätään jos joku haluaa pitää kehostaan huolta ja laihduttaa? Miksi laihdutus-sanasta on tullut kirosana?

Ikinä en oo allekirjoittanut pikadieettejä, enkä koskaan oo opettanut omille asiakkailleni ”kikkoja” joilla tippuu mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon kiloja. Mutta oon antanut neuvoja miten paino saadaan hitaasti putoamaan, pysyvästi. Mä oon aina sanonut, että mitä nopeammin kilot lähtee, sen nopeammin ne tulee takaisin. Kukaan ei jaksa olla vähäkalorisella kitudieetillä kauaa, siispä sellaisella pudotetut kilot tulee takaisin kun palaa normaalin ruokavalion pariin.

Mun mielestä on hienoa, että ihmisillä on tavotteita. Jos jotain tyyppiä motivoi liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään se, että haluaa painaa ens jouluna 10kg vähemmän kuin nyt, niin GO FOR IT! Jos joku haluaa painaa kahden viikon kuluttua 5kg vähemmän kuin nyt, on luultavasti keinot hölmöjä ja kilot tulee takaisin. Ymmärrätte varmaan mun pointin?

Vaa’an osoittama lukema ei oo itsestään tai pelkästään paras mittari, mutta kehonkoostumuksen muuttuminen ja peilikuva kertoo jo paljon. Kun puhutaan elämäntapamuutoksesta, tarkoittaa se mun mielestä ELÄMÄN tapojen muutoksesta. Ei siis kuukauden tapojen muutoksesta tai viikon tapojen muutoksesta. Kuka vaan jaksaa viikon tai jopa kuukauden elää kaalikeittodieetillä ja tiputtaa 10kg huimalla vauhdilla, mutta KUKA JAKSAA TEHDÄ SITÄ KOKO LOPPUELÄMÄN?

Mä itse tein elämäntapamuutoksen noin kuus vuotta sitten. Se mitä muutin oli päivittäinen ruokailurytmi; viisi ateriaa päivässä, entisen yhden sijaan. Karkit ja herkut jäivät vain yhteen kertaan viikossa, ei päivittäiseksi tavaksi. Alkoholi hävisi jokaviikonloppuisesta kertaan tai pariin puolessa vuodessa. Söin makaroonilaatikkoa, kermaista lohikeittoa, kanapastaa, parsakaalia, risottoja, jauhelihapastaa, nakkikastiketta ja perunamuussia, leipää, juustoa ja metwurstia. Ja paljon muuta. En elänyt tiukoilla rajatuilla ruoka-aineilla, söin lähes tulkoon kaikkea, mutta säännöllisesti ja riittävästi. Pudotin kymmenen kiloa vuoden aikana. Ei siis mikään huima tahti, mutta pysyvä. Samalla kehonkoostumus muuttui niin, että rasvaprosentti tippui n.30%:stä 20%:een. Lihasmassaa tuli lisää ja rasvamassaa lähti pois.

Nyt kun suunnittelen syksyä ja treenijuttuja, mietin innoissani sitä kuinka saan taas (kehoni vihdoin palauduttua raskaudesta) treenata kunnolla ja muokata kroppaani. Haluan päästä muutamasta kilosta pois, mutta ennen kaikkea haluan taas kerätä lihasta kroppaan takaisin ja rasvaa pois. En tee sitä itseinhosta tai siitä etten olisi tyytyväinen itseeni, teen sen halusta voida vielä entistä paremmin. En tee sitä sen vuoksi, että ajattelen mun täytyvän näyttää joltain tietyltä toisten silmissä. Vaan sen takia, kun tiedän miten hyvältä olo kropassa ja pääkopassa tuntui kun voin fyysisesti paremmin kuin nyt.

Mun kroppa voi nyt jo hyvin ja oon tyytyväinen itseeni, mutta tiedän pystyväni voimaan vielä paremmin.

Mun mielestä kukaan ei voi määrittää sitä, kuka ”saa” laihduttaa ja kuka ei. Kukaan ei voi määrittää myöskään sitä, mitä minkäkin kokoinen ihminen tuntee kehossaan. Kehopositiivisuus ei oo sana tai aate, joka on tarkoitettu vain ylipainoisille. Eikö kehopositiivinen voi olla myös normaalipainoinen tai hyvin laiha? Kyllä voi! Mulle kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että jokainen on omassa kehossaan kotonaan ja tuntee olonsa siinä hyväksi. Yhtä lailla laiha, kuin ylipainoinen ihminen voi kokea olonsa kehossaan huonoksi tai toisaalta älyttömän hyväksi.

Pika- ja kitudieeteille mä sanon ei. Mutta laihduttaminen on täysin hyväksyttävä asia, jos se kerta tekee ihmisen olon hyväksi. Ulkonäkökeskeinen maailma ei oo hyvä asia ja yksinään harvoin se sixpäkki tai pyöreä peppu tuo onnea, mutta ne voi olla polkuja tien varrella onneen. Pelkästään ulkonäköön liittyvät seikat ei tee ketään onnelliseksi, mutta usein kuitenkin itseluottamus monilla on sisäisen ja ulkoisen hyvinvoinnin yhteispeli. Eikö vaan?