Hyvinvoiva äiti

Se on käsite, joka voi merkitä monelle ihan eri asioita.

Itselleni hyvinvoiva äiti tarkoittaa virkeää, iloista, onnellista ihmistä. Hyvinvoivaa niin henkisesti, kuin fyysisesti.
Tyttäremme syntymän jälkeen olen saanut huomata, että jo pelkkä tyttömme katseleminen tuo hymyn huulille. Nyt kun kontaktin ottaminen on lisääntynyt tyttömme suunnalta, odotan jokaista aamua ja hetkeä päikkäreiden jälkeen, kun Emma avaa silmänsä ja tajuttuaan äidin tai isän siinä silmiensä edessä alkaa välittömästi nauramaan. Se nauru ja hymy tuntuu sydämessä asti. Se on aivan ihanaa. Pienen tyttömme sylissäpitäminen tekee onnelliseksi, se läheisyys ja kaikki ihanuus. Kun istun sohvalla Emma sylissäni, tunnen olevani todella iloinen ja onnellinen.

Onnellisuus, virkeys, iloisuus ja kaikenlainen hyvinvointi tarkoittaa itselleni myös sitä, että välillä otan omaa aikaa. Se voi olla 45min kävelylenkki koirien kanssa Keskuspuistossa. Se voi olla treeni kuntosalilla tai vaikkapa lounas hyvän ystävän kanssa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kun opettelee ottamaan niitä pieniä omia hetkiä jo näin pienestä pitäen, tekee se pelkästään hyvää.

Kun Emma oli pienempi, oman ajan ottaminen oli jollain tapaa helpompaa. Hän nukkui ja söi, eikä oikein varsinaisesti tiennyt oliko se äiti vai iskä, joka vaihtoi vaipat tai pisti nukkumaan. Nyt kun Emma on vähän vanhempi, on oman ajan ottaminen hieman vaikeampaa paristakin syystä. Ensinnäkin se, että sen hymyilevän ja nauravaisen vauvan luota ei meinaa raaskia lähteä edes tunniksi. Tai kun pienokaisella meinaa uni painaa silmää ja hän käsillä hieroo simmujaan ja vähän itkeskelee, tekee vain mieli ottaa pikkuinen syliin ja olla kotona, omassa pesässä, eikä lähteä ikinä mihinkään. Toiseksi tuntuu, että nyt Emma alkaa enemmän jo hahmottamaan sitä, että kuka häntä hoitaa milloinkin. Ja se tekee siitä lähtemisestä vaikeampaa. Vaikkakin olen ehdottomasti sitä mieltä, että hänellä on yhtä turvallinen olo iskän kanssa, kuin minun.

Tiedän kuitenkin, että se pieni oma aika edes muutaman kerran viikossa tekee ihan todella hyvää omalle jaksamiselle. On myös todella tärkeää huolehtia omasta kehosta synnytyksen ja raskauden jälkeen. 9kk:n matka äidin kehossa plussauksesta synnytykseen ei nimittäin ole mikään pieni muutos. Siitä palautumiseen pitää antaa aikaa ja tiedostaa myös se, mitä kaikkea mm. lantionpohjalle ja vatsalihaksille tämän matkan aikana tapahtuu.

Me yhdessä bloggaajakollegani ja ystäväni Emman kanssa päätettiin pistää hynttyyt yhteen ja järjestää tapahtuma äideille.
”Hyvinvoiva äiti” on rento iltapäivä täynnä tärkeitä asioita – puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Hyvinvoiva äiti – iltapäivä on jokaiselle äidille suunnattu tapahtuma. Iltapäivän aikana keskustellaan avoimesti ja rennossa hengessä äitiydestä ja yrittäjyydestä, työllistymisestä sekä muista äitiyteen ja työhön liittyvistä asioista. Käymme myös läpi liikunnan aloittamista äidiksi tulon jälkeen teoriassa, sekä pienten harjoitteiden muodossa.

Kannustetaan toinen toistamme ottamaan aikaa itsestään huolehtimiselle kaiken kiireen keskellä, sillä hyvinvoiva äiti on hyvä äiti!

Panelisteina tapahtumassa on nämä kolme ihanaa äitiä :

Tapahtumassa on lisäksi luento: Liikunnan aloitus raskauden jälkeen, puhujana: osteopaatti Sara Lexmond

Päivän päättää helppo kehonpainotreeni jokaiselle, ohjaamassa: Inari Mölsä

Kysymyksiä panelisteille ja puhujille saa laittaa etukäteen osoitteeseen: [email protected] (halutessa kysymykset esitetään nimettöminä)

Sitova ilmoittautuminen: [email protected]

Hinta 49€ / hlö
Tapahtumaan mahtuu 20 henkilöä.

***

Nyt siis kiireen vilkkaa ilmoittautumaan tapahtumaan! 20 paikkaa täyttyy nopeasti! 😉

Tapahtumasta lisää voit lukea Emman blogista TÄSTÄ postauksesta!

Tapahtuman Facebook-sivut.

Treenihommia tältä viikolta!

Tällä viikolla treenit käynnistyi Lavli Living Roomista. Siellä on aina joka toinen maanantai äiti-vauvajumppa ja lähdin nyt ensimmäistä kertaa sitä kokeilemaan! En ole koskaan käynyt äiti-vauvajumpissa, no ei ehkä tämän 3kk -ikäisen vauvan kanssa olisi kovin paljon aiemmin voinut mennäkään. Ei äidin, eikä vauvan puolesta. 😉

Meidän pikku tötterömme Emma, oli ihan ihmeissään tunnilla. Ensin piti vähän tutustua jumppasaliin ja muihin siellä olijoihin äidin sylistä käsin. Sitten uskallettiin jo hetki makoilla jumppamatolla äidin vieressä. 😉 Vähän meinasi itku päästä välillä, mutta äidin sylin lisäksi myös ohjaaja välillä otti pienokaistamme syliin – jotta äiti pystyi tekemään tunnilla edes pari liikettä. 😀

Tunnilla tehtiin siis omalla kehonpainolla ja vauvapainolla. 😀 Liikkeet oli suunniteltu niin, että me vasta vähän aikaa sitten synnyttäneet pystyimme myös niitä tekemään. Jos oli enemmän kuukausia synnytyksestä, pystyi sitten tekemään isommalla teholla.

Äiti-vauvajumpasta jäi tosi hyvä fiilis ja aion ehdottomasti mennä uudestaan. Ehkä jopa sitten heti seuraavalla kerralla kun tuo tunti on.

Tunnin jälkeen pakattiin vauvamme vaunuihin ja lähdettiin vielä vaunulenkille Lauran kanssa. Lenkin pituudeksi tuli 1,5h ihan tuosta noin vain – hyvässä seurassa meni aika taas ihan siivillä. Asutaan Lauran kanssa aika lähekkäin ja päätettiinkin, että yritetään tehdä vaunulenkkejä mahdollisimman usein yhdessä.

Tiistaina pistin taas aamusta trikoot jalkaan ja lähdin Kisahallille treenaamaan Nanan kanssa. Odotin ihan innolla yhteistreenejä ja varsinkin Nanan näkemistä, nimittäin oltiin nähty edellisen kerran babyshowereillani syksyllä.


Päätettiin tehdä kehonpainolla jalkatreeni. En ole vielä synnytyksen jälkeen halunnut tehdä isojen painojen kanssa jalkaliikkeitä (prässiä, kyykkyä tms) ja kehonpainolla tehden saa myös tosi hyvät treenit aikaiseksi. Treenin päätteksi halusin testata onnistuuko vielä yksi ”temppuiluliike”, jonka opin ennen raskautta. Ja onnistuihan se. Ei tosin ihan yhtä hallitusti ja pitkäkestoisesti.. 😀

Keskiviikkona en tehnyt mitään treeniä, kävin koirien kanssa lenkillä ja se jäi päivän ainoaksi liikunnaksi. 🙂 Ajattelen, että on todella tärkeää näin pian synnytyksen jälkeen pitää kevyttä tahtia liikkumisessa, eikä todellakaan tavoitella mitään kuutta treeniä viikossa.

Torstaina oli taas Mommy&Me:ssä Back on track -kurssi. Vaikka kurssi ei olekaan mikään hikitreeni-kurssi, se on ehkä kaikkein tärkein treeni mitä voin nyt tehdä. Siellä opetellaan lantionpohjan lihasten vahvistamista ja erilaisilla liikkeillä valmistetaan keskivartaloa siihen, että sitten joskus tulevaisuudessa voi tehdä niitä treenejä, joissa käytetään vatsalihaksia ja tehdään raskaampia juttuja. Jos voisin jotenkin päättää, niin päättäisin tämän kurssin jokaiselle synnyttäneelle naiselle pakolliseksi. 😉

Tykkään kurssissa myös siitä, että siellä on teoriaosuus jokaisella tunnilla, joten me mammat opimme naisen kehosta ja raskaudesta palautumisesta joka kerta lisää. Meitä on kurssilla vain 8 ja kurssi on siis täynnä. Pieni ihana ryhmä, jossa jo nyt tokan kerran jälkeen tuntuu olevan todella hyvä yhteishenki ja ihanan lämmin tunnelma. <3 Ja tietysti kurssin vetäjä, osteopaatti ja rakas ystäväni Sara on ihan huippu työssään!

BTW. Seuraava Back on Track -kurssi alkaa 21.2 ja sinne mahtuu vielä 4! TÄSTÄ voi käydä katsomassa lisätietoja.

Back on track -kurssilla näkee myös ihania ystäviä, kuten Evelinan ja Merin. <3

***

Tällaisia treenejä tähän asti tällä viikolla. Katsotaan josko lauantaina menisin aamusta tekemään kevyen yläkroppatreenin salille. Mutta sen näkee sitten, minkälainen yö on ollut Emman kanssa ja kuinka väsynyt oma fiilis on. Jos on energiaa, menen. Jos ei, lähden mielummin vaunulenkille.

Ihanaa viikonloppua kaikille!