Mennyt – Nykyisyys – Tuleva

Mielestäni on hauska katsella mennyttä näin jälkikäteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että on turha katua ja harmitella joitain tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Menneeseen kun ei pysty vaikuttamaan. Menneistä voi oppia, mutta jossittelu tehdyistä tai tekemättömistä asioista menneisyydessä on mielestäni turhaa.

Heinäkuussa 2014 menin kovaa. Työrintamalla meni hyvin, asiakkaita oli paljon ja blogi kasvoi hurjaa vauhtia. Treenasin paljon, näin ystäviä, vietin aikaa Geren ja Tuukan kanssa. Samana vuonna muutama kuukausi aiemmin olin kokenut kohdun ulkoisen raskauden. En pysähtynyt sitä käsittelemään. Menin vain eteenpäin ja mietin, että minusta tulee vain koiraäiti ja hyvä niin. Elämä pyöri vahvasti treenaamisen ympärillä ja myös ulkonäön. Sain valtavasti energiaa ja hyvää oloa treenaamisesta.

Kesällä 2015 kaikki oli oikeastaan hyvin samoin, kuin vuosi takaperin. Edelleen työrintamalla pyyhki hyvin, samoin treenihommissa. Koti oli muuttanut Haagasta Etu-Töölöön. Nautimme molemmat Tuukan kanssa siitä, että asuimme niin lähellä keskustaa. Töölö oli muutenkin ihana paikka asua ja kotimme oli ihana. Kesällä Gere lähti opaskoirakoululle takaisin ja olimme varmoja ettemme enää saisi sitä takaisin, suru oli puserossa. Niin meillä kuin Pimullakin. Onneksemme Gere oli sen verran tohelo, että hänestä ei opaskoiraa tullut. 2015 täytin 35-vuotta ja pidin isot syntymäpäiväjuhlat kaikille kavereilleni. Elämä oli jokseenkin aika kevyttä. Se on ehkä aika kuvaava sana silloiselle elämäntilanteelle.

Viime kesänä, tasan vuosi sitten heinäkuussa 2016 olin maha pystyssä.

Silloin ajatuksissa oli edessä siintävä synnytys ja uusi elämä pienen vauvan kanssa. Se jännitti ja sitä odotti. Kesällä minulla oli raskaudessa varmasti paras aika, se keskiraskaus. Alkuraskauden pahoinvointi oli poissa eikä maha ollut vielä niin iso, että se olisi tehnyt oloa tukalaksi.

Muutenkin viime kesä meni jotenkin ihanan leppoisasti, oli aurinkoisia päiviä paljon ja se sellainen jonkinlainen raskauden lempeysviitta oli hartioillani.

Nyt maha ei ole pystyssä, vaan meillä on rakas pieni tytär. Sunnuntaina illalla katselin Emmaa ja kyynel kohosi silmään, se jotenkin konkretisoitui kovin vahvasti, että meille on suotu tällainen ihana ja touhukas lapsi. Katsoin Emmaa ja silittelin hänen hiuksiaan, kun hän pälätti omia juttujaan istuen olohuoneen lattialla ja tunkien jotakin lelujaan suuhun. Tuntui ihan suunnattoman onnelliselta.

Luin eräästä kirjasta hyvän jutun siitä, että mitä mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus on. Kirjassa oli myös tehtävä, jossa käskettiin ottamaan kolme valkoista paperia ja värikynät käteen. Yhdelle paperille piti piirtää mitä mieleen tulee menneestä, toiselle nykyisyydestä ja kolmannelle tulevaisuudesta. Ja sen jälkeen tarkkailla mitä nämä kolme erilaista paperia tuo esille. Tein tämän harjoituksen päässäni.

Jos mietin värien perusteella mennyttä, näen paljon kirkkaita erilaisia värejä sikinsokin. Kun mietin nykyisyyttä näen kirkkaita erilaisia värejä, mutta myös pastellin sävyjä. Kun katson tulevaan, näen pastellin sävyjä enemmän, mutta myös kirkkaita värejä vierellä. Ajattelen niin, että elämäni koko ajan hieman rauhoittuu ja tasapainottuu. Näen, että kirkkaat värit ovat hyvä asia. Ne ovat iloa, riemua ja energiaa. Mutta ne voivat olla hallitummin mukana elämässä. Näen, että pastellin sävyt ovat rauhaa ja tyytyväisyyttä. Ja koen, että niitä värejä ja tunteita on ja tulee koko ajan olemaan enemmän.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki kokemani asiat ovat olleet merkityksellisiä. Kaikella on tarkoituksensa ja olen oppinut asioista. Haluan löytää aikaa rauhoittumiselle ja läsnäololle nyt ja tulevaisuudessa enemmän, mitä sitä on ollut. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että omaan elämään voi vaikuttaa paljon ihan vain ajatuksilla ja suhtautumisella asioihin. Siitä syystä haluankin miettiä paljon mitä teen, miksi teen ja mitä tekemisilläni on vaikutusta muihin.

Onnellista viikkoa kaikille!