Karsiminen käynnissä.

Tällä viikolla ymmärsin, että mä oon pikkuhiljaa karsinut tosi paljon asioita mun elämästä pois. Oon tiedostamalla ja tiedostamatta järkännyt juttuja niin, että mun on helpompi hengittää ja turhat tai jopa ahdistavat asiat jää taka-alalle.

Oon jättänyt pois myös kivoja asioita, mutta oon yrittänyt miettiä nyt kaikelle tekemiselle syyn. Miksi teen jotain juttua mihin menee vaikkapa tosi paljon aikaa, mutta loppujen lopuks siitä ei synny mitään tai siitä ei jää käteen mitään. Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti työhön liittyviä juttuja.

On hauska huomata, että yhtäkkiä me asutaan täällä kaukana Helsingin keskustasta ihanassa hiljaisuudessa, mä vähennän työhommia, siivoan kotona, tyhjennän kaappeja ja vien kierrätykseen tavaraa. Tyhjennän kalenteria ja jätän joka viikko vähintään kaks arkipäivää johon en sovi mitään. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun tiedän saavani olla vaan täällä kotona lähtemättä mihinkään kauppaa tai päiväkotia pidemmälle.

Luin jokunen aika sitten, että ihmisten erilaiset temperamentit säätelee sitä miten asiat koetaan. On herkempiä ja vähemmän herkkiä ja sitten vielä erityisherkkiä. Mä koen, että mä oon erityisherkkä, sensomotorisesti herkkä ja sosiaalisesti sensitiivinen. Oon huomannut, että mun on tasaisin väliajoin tehtävä sellasta oman elämän konmaritusta. Enkä siis halua ”siivota” elämästä ketään ihmistä pois tai pyyhkäistä maton alle jotain juttua, mutta tarvin sellasen tasapainon ja rauhan.

Temperamenttipiirteitä

Sensitiivisyys voi olla sekä sensomotorista että sosiaalista. Sensomotorisesti herkkä ihminen on herkkä aisteiltaan. Hän huomaa ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan tai oudon hajun. Sensitiivinen häiriintyy metelistä. Ympäristön tarjoamat runsaat virikkeet haittaavat keskittymistä. Virikkeinen tai hälisevä koululuokka halvaannuttaa sensitiivisen lapsen, eikä sensitiivinen aikuinen kykene työskentelemään tehokkaasti maisemakonttorissa, jossa suurin osa energiasta kuluu metelin erittelyyn. Epäsensitiivistä eivät hapan maito, kenkien hiertäminen, sormien palelu tai meteli haittaa – hän ei havaitse niitä.

Sosiaalisesti sensitiiviset ovat hyvin herkkiä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja, kun taas sosiaalisesti epäsensitiivinen on kuin norsu posliinikaupassa: hän ei kykene tulkitsemaan sosiaalisesti monimutkaista viestiä ja loukkaa herkästi tahtomattaan. Jos verbaalisesti annetaan eri viesti kuin äänensävyin, lukee epäsensitiivinen vain sanoja ja ihmettelee toisen loukkaantumista.

Lainaus: TÄSTÄ artikkelista.

Vaikka yrittäjyydessä tällä mun alalla työ onkin aika yksinäistä ja välillä kaipaan tosi paljon työkavereita ja työyhteisöä, huomaan viihtyväni tosi hyvin myös yksin. Tykkään tehdä töitä yksin ja keskittyä ihan 100%. Muiden ihmisten läsnäolo vie multa helposti keskittymiskyvyn.

Mä koen, että mä oon sosiaalinen tyyppi ja viihdyn ihmisten seurassa älyttömän hyvin. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja pitää lämpimät ja läheiset välit vanhojen ystävien kanssa. Mutta mä tykkään olla myös yksin ja ihan jopa tarvin sellaista yksinoloa. Jos mulla on ollut paljon tapaamisia (työ- tai vapaa-ajalla) monena päivänä putkeen, huomaan oikein fyysisesti sen yksinolon tarpeen.

Nyt mulla on karsiminen käynnissä ihan selkeästi. Just nyt mä nautin yksinolosta ja yksinään töiden teosta. Odotan myös kovasti meiän kesälomaa, koska ollaan suunniteltu ihania juttuja perheen kanssa – ilman aikatauluja.

***

Sama pää, kesät talvet. Paitsi nyt entistä hömelömpi.

Tiedättekö, mä olen vähän sellainen ”sama pää, kesät talvet” -tyyppinen taivaanrannan maalari. Elän voimakkaasti hetkessä ja ihan oikeasti elän ja hengitän aina vain sitä yhtä juttua kerralla. Ne jutut vaihtuu päivän mittaan paljon ja koettavaa, tunnettavaa ja näettävää on koko ajan. Osa unohtuu iltaan mennessä tai viimeistään muutaman päivän sisällä. Osa jää muistin lokeroihin. Toki sitten kun keskityn asioihin, ne hoidan kunnialla ja myös asiat, joihin keskityn jää päähäni.

monna

Mutta tosiaan iso osa menee vähän välillä ehkä liiaksikin hetkessä elämisen kautta. Työt hoidan aina kunnolla, mutta sitten vapaa-aika menee kyllä niin sydämen kautta kun mennä voi.
Olen miettinyt joskus, että mitä jos tekisin vapaa-ajallani vähemmän asioita, olisiko tämä ”ongelma” tiessään. Jos en näkisikään niin paljon ystäviäni tai sahaisi ees taas joka paikassa, muistaisinko tarkemmin asioita ja häviäisikö ainakin osa siitä hömelyydestä pois.

Love

Nyt raskauden aikana olen huomannut, että keskittymiskykyni on entuudestaan huonontunut. Teen hassuja juttuja ja unohtelen asioita. Jo aiemmin esimerkiksi kaikki työasioihin liittyvät asiat olen kirjannut ylös, jotta en unohda mitään. Nyt tuntuu, että voisin alkaa pitämään päiväkirjaa, jotta muistaisin edes seuraavana päivänä mitä olen eilen tehnyt.

Mutta mistähän tämä johtuu? Olenko vain todella niin korkealentoinen tunteella eläjä, että en vaan kertakaikkiaan jaksa pistää keskittymispanosta kaikkiin asioihin ihan 100%? Vai onkohan mulla ADHD? Tai onko se tämä elämäntyyli, somet ja blogit ja ystävät ja perheet ja kaikenlaiset jutut – että keskittyminen ei vaan riitä kaikkeen?

kesä

Ostin tällä viikolla Kon Marin siivouskirjan ja nyt olen lukenut sitä jo melkein puolet. Odotan innolla, että päästään kotimme kimppuun jätesäkkien kanssa ja ehkä sillä tapaa rauhoitettua kodin feng shuita. Uskon jotenkin vahvasti siihen, että kaiken ylimääräisen ”poistaminen” elämästä rauhottaa. Ja tietysti turhat kotona olevat tavarat, vaatteet jne pitää jonkinlaista kaaosta yllä. Vaikka ne onkin suurimmalta osalta vain kaappien ovien takana piilossa. Mutta silti sen tietää.

monna ja tuukka

Olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa elämäni tahtia viimeisen puolen vuoden aikana. Vähensin viime syksynä asiakkaiden määrää, vähensin erilaisissa pr-tilaisuuksissa käymistä. Mietin vielä tarkemmin ketkä on niitä ystäviä keiden seurassa haluan aikaa viettää jne.. Ja nyt ennen raskautta tämä kyllä toimi, se rauhoitti mieltäni ja tuntui, että tarkkaavaisuus lisääntyi. Tein sellaista oman elämän siivoamista.
Mutta nyt lähikuukausien aikana on tuntunut, että taas vauhti on liian kova.

Päätin pari kuukautta sitten, että ennen kuin jään äitiyslomalle tihennän hetkeksi tahtia. Otin pari asiakasta lisää ja olen myös rampannut enemmän niissä pr-tilaisuuksissa. Ajattelin, että nyt teen vähän säästöön rahaa äitiyslomaa varten. Mutta jo tässä vaiheessa tuntuu, että hitsi vie, pitäisiköhän sitä tahtia kuitenkin hidastaa takaisin.

tuukka ja monna

Tää on hassu juttu. Jos mulla on vaikka jokin työprojekti, joka vaatii paljon keskittymistä ja työtunteja – pistän kaikki muut värkit pois päältä. Kirjaudun ulos Facebookista, laitan kännykän äänettömälle jne. Ja sitten pureudun vain siihen tehtävään asiaan ihan 100% ja teenkin nämä asiat usein suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti, mutta silti hyvällä lopputuloksella.
Kuitenkin nyt tässä raskauden aikana olen huomannut, että jos en tee tätä keskittymispäätöstä, voi aika mennä ihan siivillä. Pari tuntia saattaa ”hävitä” vuorokaudesta siihen, että olen vastannut pariin meiliin, kirjoittanut vähän blogia, katsonut Facebookkia ja Instagramia, tehnyt vähän välipalaa ja viestitellyt Whatsappissa jne jne..

Toisaalta helpottavaa on tietää, että on oikeasti myös ihan tutkimustuloksia raskausajan muistista. Tästä artikkelista löytyi paljon mielenkiintoista tietoa. Mm. se, että  todiste raskausajan vaikutuksesta muistiin liittynee raskausajan hormoneihin, estrogeeniin ja progesteroniin. Niiden määrä elimistössä kasvaa raskausaikana räjähdysmäisesti, ja molempien hormonien tiedetään vaikuttavan ihmisen muistitoimintoihin.

***

Tunnistatteko itsessänne tällaista? Onko keskittymiskykynne aina ihan 100%? Tai edes suurimman osan ajasta? Vai unohtuuko asioita? Tuntuuko, että koette niin paljon asioita ettei kaikkea muista, eikä kaikki vain mahdu kovalevylle? Vai onko kaikki hallussa?

Eilen ihanaa aikaa ystävien kanssa. <3 Kuva Marissalta.
Eilinen huikea juhlapäivä päättyi ihanaan iltaan ystävien kanssa. Kuva Marissalta. <3