Miksi bloggaaja ei saa puolustaa itseään?

Monesti me bloggaajat kuullaan, että ”kun oot kerta vapaaehtoisesti oman naamas (tai pyllys) nettiin laittanu, niin kestä seuraukset”. Tai, että ”miksi negatiivisiin kommentteihin pitää vastata negatiivisesti”?

Mä oon sitä mieltä, että joiltain lukijoilta puuttuu välillä ymmärrys siitä, että täällä blogien takana on ihan normaaleita ihmisiä. Henkilöitä, jotka voivat loukkaantua tai pahastua kun heitä arvostellaan. Tai kun heitä kutsutaan tyhmäksi, itsekkääksi ja ties mitä. Miksi ihmeessä bloggaaja ei saisi puolustaa itseään? Miksei saisi kirjoittaa täpäkästikin takaisin? Antaa samalla mitalla, mitä kommentoija antaa?

Joo, tiedän kyllä trolleista ja siitä kun jotkut ihan tarkoituksella käyvät vain haukkumassa eri bloggaajia, jotta saisivat heille pahanmielen. Nää kommentit erottaa joukosta, ne on jotenkin lapsellisia ja monesti aika tökeröstikin kirjoitettu. Ne voi jättää omaan arvoonsa. Mutta sitten on niitä, jotka on selkeästi kirjoitettu ehkä jonkun sellaisen lukijan toimesta, joka ei välttämättä usein lue kyseistä blogia. Sellaisen lukijan, joka lukee yhden postauksen ja sen perusteella lynkkaa bloggaajan tyhmäksi, yksinkertaiseksi, itsekkääksi, tyylittömäksi jne..

Kun Umppu kirjoitti postauksen Dubaista, sai hän päälleen sellaisen p*skamyrskyn, että voi luoja. Umppu oli kommentoijien mielestä tyhmä ja sivistymätön ja häpeäksi suomalaisille ja mitä vielä! Kommenttiboksissa kerrottiin tiivistetysti, että Umppu ei ymmärrä Dubain kulttuurista mitään ja tuskin Suomenkaan. Mun mielestä on älyttömän kapeakatseista ajatella, että jos bloggaaja kirjoittaa Ruotsin pääkaupungista Tukholmasta, hän ei tietäisi Kööpenhaminan olevan Tanskan pääkaunki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Jos Monna kirjoittaa oman mielipiteensä, se ei (tekstin suorasukaisuudesta huolimatta) tarkoita etteikö hän tietäisi että on olemassa vastakkainen mielipide. Se vastakkainen mielipide toki kuuluu tänne kommenttiboksiin, mutta voi sen kirjoittaa ihan asiallisestikin, ei tarvitse ladella törkeyksiä.

Sain itse tällaisen kommentin mun rokote-postaukseen. Mun mielestä toi oli ihan super hyvin sanottu!! Nimenomaan! On ihan älytöntä, että kun kirjoittaa omista mielipiteistään tai kokemuksistaan, pitäisi aina olla tekstin lopussa kappale: ”Tiedän kyllä, että asiassa on myös tämä ja tämä puoli.”

En myöskään ymmärrä sitä, että jos blogipostauksessa on kuvia bloggaajasta tiukoissa treenivaatteissa, on hän epäuskottava. Olisiko hän uskottavampi, jos päällä olisi jätesäkki ja mielellään kasvot meikittä ja hiuksetkin ehkä tummat, kun blondithan on niitä tyhmempiä? Mustavalkoista, mustavalkoista, mustavalkoista!

Mun mielestä on hauska laittaa jopa provosoivasti ihan älyvapaita dingdong-kuvia vakavampiinkin postauksiin. Miks kaiken pitää ylipäätään olla aina niin vakavaa? Faktat peliin ja sitä rataa! 😀 Kyllä mun mielestä rennompi meininki on tervetullutta tähän suorituskeskeiseen maailmaan! Ja ihan tosi, mun kommenttiboksissa julkaistaan kaikki erimielisetkin mielipiteet, mutta vain ne jotka on kirjoitettu järjellä.

Mun blogi ja mun säännöt! 😀 Jos joku tästedes laittaa mulle kommenttia, että tietotasosi on nolla ja olet säälittävä, niin kommentti ei tule näkymään yhtään kellekään. 😉 Että sitten tällaiset kommentoijat voivat ihan keskenään ahdistua ja angstailla. Jos lukija on eri mieltä kanssani, eikä kommentissa haukuta kirjoittajaa – tottakai kommentti tulee näkyviin! 🙂 Fair play! Eikö vaan? <3

Rakkautta ja rauhaa!

Miksi on niin OUT olla samaa mieltä?

Tiedättekö, olen sitä mieltä ettei yksimielisyys ole trendikästä tällä hetkellä. On paljon trendikkäämpää keksiä toinen toistaan nasevampia ja napakampia vasta-argumentteja. Päteä ja päsmäröidä, varsinkin jos ympärillä on muitakin kuulijoita.

Miksi ajatellaan, että henkilö, joka on samaa mieltä toisten kanssa, on jollain tapaa yksinkertainen? Onko sitä tullut koskaan ajatelluksi, että entä jos joku ei pidä väittelystä? Tai miten se vanha sanonta ”viisas vaikenee”?

Ihan pikkutytöstä asti minulla on noussut karvat pystyyn pätemisestä. Minua on aina hieman ärsyttänyt sellaiset ihmiset, jotka kovaan ääneen huutelevat (usein vielä sellaiseen ylimieliseen ja kettuilevaan sävyyn) omia totuuksiaan. Toki on olemassa faktoja, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki ja Suomi on itsenäistynyt vuonna 1917. Mutta sitten on paljon asioita, joista ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Tapoja elää, tapoja treenata, tapoja syödä, olla isä tai äiti, mielipide-eroja ja sen sellaisia.

Asiavirheistä voi toki huomauttaa, mutta eikö senkin voi tehdä hyvillä käytöstavoilla? On aivan eri asia sanoa, että ”voivoi tyttönen, ei se noin mene – se menee näin”, kuin ”aa, sinä olet tuota mieltä, mutta oletko ajatellut asian ehkä sittenkin olevan näin?” Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

On hassua ja ihan älyvapaata ajatella, että itse olisi se ainoa, joka tietää faktat ja toinen ei. Toisten neuvominen ilman, että neuvoa on pyydetty on mielestäni toisen älykkyyden aliarvioimista. Eikä edes tarvitse olla älykkyyden, vaan ihan maalaisjärjen aliarvioimista. Tiedättekö niitä sellaisia tilanteita, joissa olet juuri tekemässä (tai jo tehnyt) jotain ja joku tulee sanomaan, että tiesithän sinä, että sinun pitäisi tehdä näin ja noin?

Minkä vuoksi sen ajatellaan olevan jotenkin heikkoa, jos on yksimielinen muiden kanssa usein? Että kyllä vahvat ja viisaat ihmiset uskaltavat sanoa eriävän mielipiteen ihan kaikkeen. Minkä vuoksi toisten mielipiteet otetaan loukkauksena omia valintoja kohtaan? Eikö vain sillä ole merkitystä mitä mieltä itse on omista valinnoistaan?

Jos minä teen asiavirheitä, otan palautteen vastaan. Ainakin heiltä, jotka sanovat sen asiallisesti. Jos joku bloggaaja kirjoittaa postauksen jostain herkästä aiheesta (tai ihan mistä vain mielipideasiasta) täyttyy kommenttikenttä useimmiten niistä juuri toista mieltä olevista kommenteista. Miksi samaa mieltä olevat pysyvät hiljaa? Koetaanko se vain myötäileväksi lässytykseksi ja miksi niin? Onko se vähän sama asia, kuin negatiivinen palaute asiakaspalvelutöissä. Aina enemmän annetaan sitä negatiivista palautetta kuin positiivista. Vai kuinka usein tulee kaupassa sanottua, että kiitos erittäin ystävällisestä palvelusta? Tuleeko herkemmin sanottua, jos on tyytymätön palveluun?

***

Lue myös: Miniloma Sappeella.