Epäsuositut mielipiteeni!

Hei! Tällaista postausta on nähty pitkin kevättä ja kesää monissa blogeissa! Nyt minäkin kannan korteni  kekoon ja kerron omia epäsuosittuja (tai jotenkin ihmeellisiä) mielipiteitäni. 😉

sis.mainoslinkkejä

En usko sääennusteisiin. En enää oikeastaan jaksa katsoa säätiedotuksia tai ennusteita, en usko niiden paikkansapitävyyteen. Mielummin katson ikkunasta ulos ja sen perusteella mietin mitä laitan päälleni tai mitä teen.

En tykkää sushista. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei vaan jotenkin nappaa. Ainoa mistä tykkään on se, jossa on riisiä pohjalla ja kypsä lohenpalanen päällä. Eikä senttiäkään sitä merileväjuttua.

Mikä ihmeen SKAM? Tätä on hehkutettu paikassa jos toisessa, myös ystäväni  ja tätini on hehkuttanut. En ole katsonut jaksoakaan, enkä ainakaan tällä hetkellä löydä aikaa sen katselemiseen.

More is more! Siis runsaus, värikkyys, iloisuus, räiskyvyys!! Ai että! Ihanaa ja kaunista!


Housut – TÄÄLTÄ

Paita – TÄÄLTÄ

Rakastan vispipuuroa. Lisätyllä sokerilla. Olen syönyt kesän ajan iltapalaksi melkein joka ilta kaupasta ostettua valmista vispipuuroa ja jopa lisään sinne teelusikallisen sokeria. 😀 Oi nam!

Raejuuston lisääminen erinäisiin asioihin. En ymmärrä! En puuroon, en hedelmäsalaattiin. Raejuusto sellaisenaan tai korkeintaan johonkin suolaiseen ruokaan!

En jaksa snapchattia SEKÄ ig-storya. En vain kertakaikkiaan löydä aikaa molempiin. Ja toisaalta tuntuu tyhmältä jakaa molemmissa niitä samoja, koska kuitenkin myös samoja seuraajia molemmissa kanavissa. Siksi snapchat on kuopattu osaltani.

Oikeinkirjoitus! Siis yksi kirjoitusvirhe ärsyttää ehkä eniten: murunKAA , äitinKAA, koiranKAA… Sitä EI KIRJOITETA YHTEEN!! Kaa = kanssa ja se pitää kirjoitaa erikseen! -> Murun kaa, äitin kaa, koiran kaa… !!!

En ymmärrä kaverien keräämistä fb:ssä. Koska blogini ja ig:ni on suosittuja kanavia, haluan pitää fb:n sellaisena, jossa on ihmisiä kenet oikeasti tunnen. Tai olen edes kerran nähnyt. 😀

Viisivuotis-suunnitelmat on tylsiä. Elämää pitää elää, eikä mennä jonkun excel-tiedoston perusteella eteenpäin.

En pidä näistä sanoista / sanonnoista: masuasukki, CHECK, vaimoke, isäntä / emäntä, homma pelittää, jätän tämän vain tähän, kotiuttaa, pidä ittes miehenä / naisena, omnomnomonom…, menikö tunteisiin?

Tykkään Freddyistä! Haha! 😀 Ehdottomasti yhdet mun lempihousumalleista!

***
Oletteko samaa mieltä vai onko mielipiteeni epäsuosittuja? 😀

Ristiriitaista.

Ei hitsi vie. Kyllä se on munkin avattava sanainen arkkuni. (taas kerran, mutta ensimmäistä kertaa tästä aiheesta)

Mä en ole puinut fitness-kisoja tai buumia blogissa.
En tiedä siitä tarpeeksi, että haluaisin hirveästi paasata asiasta.
Tai sanotaanko niin, että en tiedä tarpeeksi hyvin kumpaakin näkökulmaa.
Omani tiedän, mutta en tiedä mitä kaikkea niihin kisoihin oikeasti kuuluu hyvän valmentajan opeilla.
Siksi en siis halua lytätä täysin fitnesstä.

Viikonloppuna oli Jyväskylässä IFBB:n Fitness-kilpailut.
Nyt tämä aihe taas varmasti nousee hetkeksi vähän enemmän pintaan.

Mä kerron mun oman fiiliksen.
Mua eilen ekaa kertaa oikein puistatti instagramin kuvavirta omasta mielestään ”ei tarpeeksi tiukka”-vartaloisista tytöistä, jotka eivät olleet menestyneet halutulla tavalla kisoissa. Ne näytti mun silmiin vaan uskomattoman väsyneiltä ja laihoilta.
Toki myös kauniilta, kasvoiltaan.
Kylkiluut sojotti ja silmissä kiilui tyhjä ja nälkäinen katse. Tuli surullinen olo.
Teki mieli tykätä kuvista, joissa poseerasi joku tuttu naama. Ja tykkäsinkin, tukeakseni. Mutta samaan aikaan oli sellainen ajatus, että en voi tykätä tästä. Tää ei tee hyvää kellekään.

Se mikä mua kauhistuttaa tässä on se, että kehonkuva vääristyy.
Miten sellaiset pienet ja laihat tytöt ajattelevat, että en ollut tarpeeksi kireässä kunnossa?! Apua. Toki se on vertausta vain siihen kisakireyteen. Ja TOIVON että suurin osa ei ajattele niin ns. offilla.
Mutta tiedän, että monille se jää päälle. Kisojen jälkeen onkin todella vaikea hyväksyä se että kroppaan alkaa taas kertyä nesteitä ja rasvaprosenttikin (luojan kiitos) nousee taas takaisin normaaliin ja terveeseen.

Mulla on yksi todella hyvä ystävä, joka kisailee. Ja sen lisäksi tiedän monia. Tykkään heistä jokaisesta ja haluan kannustaa ja tsempata. Mutta samalla mulle tulee surullinen olo niistä katseista siellä kisalavojen takahuoneissa. Varsinkin tuttujen ihmisten. Silmät. Ne on ihan väsyneet ja tekis mieli vain ottaa jokainen heistä kainaloon ja paijata. Kertoa, että sä olet ihan älyttömän kaunis ihminen. Nyt syö ja pue jotain päällesi.
Kertoa, että olet tehnyt hienon ja ison työn. Mutta nyt kuuntele taas kehoa hetken ja tee sille hyvin.

On tosi ristiriitaista kun samaan aikaan mun mielestä on hienoa kun jollain on niin älytön itsekuri ja tahdonvoima tehdä jotain niin ”tiukkaa”. Mutta samalla se kaikki on jotain sellaista mitä en täysin ymmärrä. Enkä oikein haluakaan ymmärtää.
En silti arvota ketään ihmistä sen perusteella kisaako hän vai ei.

IFBB:n lisäksi on tämä toinen liitto Suomessa, jossa esim. Else Lautala pyörii. En valitettavasti muista liiton nimeä, eikä se ole nyt olennaista.
Siellä on myös muutama tuttu kisaillut ja yksi vähän läheisempikin kaveri kisailee Pariisissa lokakuussa.
Olen ymmärtänyt, että siellä on vähän ”armollisempi” meininki. Kehoja ei pistetä ihan niin koville kuin tässä toisessa liitossa.
Mutta en arvostele nyt liittoja, koska en niistäkään tiedä sen enempää. Eikä se ole juttuni pointti.
On se liitto mikä hyvänsä on mun mielestä tärkeää, että jokaisen kisailijan takana olisi oikeasti osaava valmentaja. Ja ettei kisoja vedettäisi liian montaa liian lyhyen ajan sisällä. Sitä ei kroppa vaan yksinkertaisesti kestä.
Itse en osaa tässä lajissa valmentaa, enkä haluakaan. Mutta jos valmentaja on ammattilainen, voi kisaaja kisata ilman että kroppa kärsii.

Samaan aikaan kun itse valmennan ihmisiä kuntosalilla ja autan heitä painonpudotuksessa, mietin että on ihan hullua kun rasvaton lihaksikas kroppa on noussut ihan jumalattomiin sfääreihin ihannevartaloissa tai koko elämän sisällössä.
Samaan aikaan kun itse treenaan ja syön terveellisesti, käyn InBody-mittauksissa katsomassa omaa rasvaprosenttiani, mietin että voi kunpa tärkeimmäksi tavoitteeksi ihmiset haluaisivat rasvattoman lihaksikkaan kropan sijaan terveellisen ja hyvinvoivan, normaalipainoisen vartalon.

Aino kirjoitti myös hyvän tekstin aiheesta, milloin on hyväksyttyä dietata.
Ja Marissa kirjoitti myös todella hyvän tekstin aiheesta.

Näissä ristiriitaisissa fiiliksissä haluan kuitenkin onnitella kisoissa menestyneitä. Haluan onnitella myös heitä, jotka yrittivät ja tekivät ison työn. Ja haluan sanoa, että jos JUURI SINÄ haluat kisata fitness-lavoilla joku päivä, etsi ainakin se osaava valmentaja ensin.
Ja haluan sanoa, että jos ehkä vasta harkitset kisalavoja, niin mieti kuitenkin vielä hetki.
Kestääkö kroppasi ja ennen kaikkea, kestääkö pääsi?

Kaikella rakkaudella,
Monna <3

IMG_20140914_164928