Saanko kysyä, että onko sulla silarit?

Muutama viikko takaperin minulta kysyttiin tämä kysymys. Pitkästä aikaa. Minua se hymyilytti. 😀 Kysymys oli puhtaasti mielenkiinnosta ja hyväntahtoinen. Sen jälkeen olemmekin heittäneet asiasta huulta aina siihen sopivassa tilanteessa. 😀

Ajatus tähän postaukseen syntyi tuosta kysymyksestä ja sitten se ajatus taas hieman laajeni. Vaikka tosiaankaan alkuperäinen kysymys ei liittynyt tähän, mutta haluan kirjoittaa kehonkuvista ja niiden hyväksymisistä.

Minulta on kysytty usein rinnoistani, onko ne luomut vai silikonit. On ihmetelty reisieni kokoa ja kerrottu minun näyttävän mieheltä, silloin kun treenasin paljon. Joskus minulla sanottiin olevan lättäpylly ja joskus on kerrottu minun olevan peppuidoli. On kerrottu, että minulla ei ole hartioita ja että minun kannattaisi treenata välillä vähän myös ylävartaloa ja keskivartaloa.

Olisi hienoa, jos naiset oppisivat arvostamaan toisia naisia enemmän. Olisi hienoa, jos naiset oppisivat arvostamaan omaa kehoaan enemmän. On se keho sitten pyöreämpi tai laihempi, tai ihan sellainen ”normaali”. Tai on siinä luomurinnat tai silikonirinnat. Tai siloinen pieni maha, vähän pyöreämpi maha tai jotain siltä väliltä. Opittaisiin kantamaan oma keho ylpeydellä. Ja jos siinä on jotain mitä haluaa korjata tai muokata, pitäisi senkin olla sallittua. Jokainenhan tekee valinnat oman vartalonsa suhteen.

Kaiken pitäisi kuitenkin mielestäni lähteä hyvästä. Ei itseinhosta, vaan siitä, että haluaa tehdä keholleen ja samalla monesti mielelleen hyvää. Jos joku ei halua tehdä samanlaisia valintoja, ei niitä muiden tekemänä pitäisi parjata. Kauneusleikkauksista on monia mielipiteitä. Kaikki eivät halua silareita, mutta kaikki eivät myöskään halua pieniä luomurintoja. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka haluaisi pienennyttää isommat luomurintansa. On myös sairauden vuoksi tilanteita, jonka jälkeen haluaa tehdä kauneusleikkauksen. Nykyään tehdään myös paljon muita leikkauksia kuin silikoneja. Leikataan mm. alimpia kylkiluita pois ja yritetään saada keinotekoisesti hyvin kapea uuma. Kohotetaan poskipäitä ja silotetaan otsaa. Minä olen sitä mieltä, että jotkin kauneusleikkaukset on ok, mutta jotkut taas menevät yli ja kovaa. Nimenomaan oman terveyden vuoksi yli.

Kauneusleikkauksien lisäksi on tietysti ihanista ihanin photoshopaaminen. Isojen brändien ja lehtien mainoksissa photoshoppaaminen on mennyt pitkälle. Malleilta karistetaan kiloja tieyistä paikoista tai lisätäään muhkeutta tiettyihin paikkoihin. Näillä toimenpiteillä luodaan vääristyneitä ja ei todellisia kauneusihanteita. Jos joku haluaa tehdä itselleen jonkun kauneusleikkauksen, joka ei ole terveydelle riski – tehköön niin. Omasta vartalostahan siinä on kyse, ei kenenkään muun. Mutta mielestäni myös niistä kauneusleikkauksista olisi hienoa kertoa. Varsinkin niiden henkilöiden, jotka on julkisuudessa ja monien esikuvana. Se, että leikkauttaa uumaan kapeaksi, pepun ja tissit isommaksi, silottaa otsan ja tekee huulista turpeammat ja sitten kertoo julkisuudessa, että ”juu, on minulle tehty pieni rintojen suurennus” – on valheellista puhetta ja monen esikuvana moraalitonta toimimista.

Sitten vielä se on mielestäni erittäin hassua kun sanotaan, että timmi tai laiha nainen ei olisi ”oikea”. Kaikki ovat varmasti nähneet iltapäivälehtien kansissa otsikoita tältä oikeat naiset näyttävät. Kysymys herää, että ai miten niin oikeat?! Eikö luonnostaan laiha tai treenillä ja ruokavaliolla hyvinvointiaan vaaliva, timmissä kunnossa oleva nainen ole oikea? Muistan kun joskus muutama vuosi sitten Dovella oli mainos, jossa oli monta naista ja kaikki oli erikokoisia ja erinäköisiä. Oli tummia, oli vaaleita, oli isompikokoisia ja pienempikokoisia. Siinä tuli mielestäni esille se, että jokainen nainen on kaunis. Siinä ei parjattu laihoja tai ylipainoisia. Eikä kerrottu, että mikä vartalo on se oikea.

***

Kaikilla on kuitenkin erilainen käsitys kauniista vartalosta. Jonkun mielestä se, että on ”vähän lihaa luiden ympärillä” on kaunista ja toisen mielestä taas vimosen päälle treenattu timmi kroppa on kaunista. Joku toinen tykkää itsellään isommista rinnoista, joku toinen ei välitä minkä kokoiset ne rinnat ovat. Yhdelle kaunista on se, että kroppa toimii hyvin ja on terve – ei kilot tai muut ulkoiset seikat. Se olisi hienoa, jos annettaisiin jokaisen olla kaunis omalla tavallaan. Joskus muutama vuosi sitten oli sellainen ig-kampanja kuin #stopbodyshaming, mielestäni se on ajankohtainen vielä ja ehkä entistä enemmän nyt.

Niin ja ei, minulla ei ole silikoneja. 😉

Uusi ammatti / vanha ammatti?

Minusta tulee isona hyvä iskelmälaulaja.
Sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen
jonkun juhannuksen aikana.

Minusta tulee isona paras tenniksen pelaaja.
Aina pyttyjä saan, niitä kaappiini paan,
voiton otan joka kerralla.

Minusta tulee isona joku semmonen karjakko,
joka lehmiä lellii ja niityllä kellii
ja tuo kukkia myös maljakkoon.
 

Minusta tulee isona ihan oikea lentäjä.
Halki ilmojen tien minä ihmiset vien
sinne, minne ne on vietävä.

Minusta tulee isona kiltti sairaanhoitaja.
Minä hoitelen vaan, kaikki terveeks saan,
olen heikommille voimana.

Minusta tulee isona oman kuormurin kuljettaja.
Ajan lastia vaan kuorma kukkurallaan,
kaikki tiet on minun tunnettava.

Minusta tulee isona oikein kuuluisa taiteilija.
Taulut kauniit mä luon, niitä näyttelyyn tuon,
sitten tulee joku ostaja.

Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti.

Tuo viimeinen kappale tästä kaikille tutusta lastenlaulusta on niin ihana. Niinpä! Niinhän sen pitäisi mennä. Ehkä juuri sen vuoksi, tämä postaus on ollut minulla luonnoksissa jo keväästä saakka. Mikä on minun unelmien ammatti? Luulin jo löytäneeni sen.

Sitähän sanotaan, että jokaisella ihmisellä on jokin asia missä on tosi hyvä. Että jokainen on oikeasti hyvä jossain. Minä uskon niin ja uskon, että moni ihmisistä on hyvä monessakin asiassa. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet sitä asiaa missä ovat hyviä – tai eivät ole osanneet tarkastella omia taitojaan.
Minulle esitettiin viime viikolla kysymys, joka liittyi työasioihin. Kysymys kuului:

Mikä on asia, jossa sinä olet Monna ihan paras ja mitä rakastat tehdä eniten? 

Hetken pohdittuani tiesin vastauksen. Rakastan sitä, että voin innostaa, motivoida, kannustaa ja tsempata ihmisiä. Rakastan sitä, että voin auttaa löytämään ihmisten omat vahvuudet ja uskomaan itseensä. Minun mielestäni on ihana nähdä ihmisissä onnistumisen tunteita ja ja sitä kuinka ylpeitä he ovat itsestään, vaikkeivat aina sitä ihan myönnäkään. 😉

Minun taitoni on saada ihmiset tuntemaan itsensä hyväksi. Se voi kuulostaa jonkun korviin ihan älyttömältä. Mutta tulin siihen tulokseen keskusteltuani ystäväni kanssa, että sitä ei ymmärrä kaikki. Eikä se haittaa. Joku ulkopuolinen voi ajatella sen olevan teeskentelyä tai epäaitoa toimintaa. Mutta ne, ketkä tuntevat minut, tietävät sen olevan täydestä sydämestä ja 100% aitoa. Viime viikolla minun ystäväni kysyi minulta miten suhtaudun muihin ihmisiin ja käyttäydyn vieraassa tai tutussa seurassa. Hetkeän pohdittuani vastasin, että haluan olla ihmisille hyvä. Haluan nähdä ihmisten ilon ja tykkään tehdä jokaisen olosta hyvän ja tykätyn.

Jos mietin jotain unelma-ammattia, sellaista mitä voisin tehdä jos vaan kaikki kliksahtaisi kuin saduissa. Ei vastaus olisi kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta unelma-ammattini olisi jonkinlainen ”hyväntahdon lähettiläs”. Voisin toimia jonkinlaisessa valmennusroolissa, motivoida ja kannustaa ihmisiä. Ehkä siis nimenomaan nykyinen työni. Toisaalta voisin auttaa ihmisiä löytämään omat unelmansa, taitonsa ja supervoimansa. Voisin toisaalta toimia myös jonkinlaisissa esimiestehtävissä, mutta en kuitenkaan missään ihan ns. normi työpaikassa. Ja sitten vielä tämän päälle minua kiinnostaa todella kovasti media, markkinointi ja some. Jokin työ niiden aiheiden parissa olisi älyttömän kiinnostavaa! Että vinkatkaa vaan, jos tiedätte avoinna olevia työpaikkoja.. 😉

***

En tiedä, tulevaisuus on aina avoin ja se saattaa tuoda eteen mitä vain! 🙂 Mutta jos tietää omat taidot ja vahvuudet, voi niitä ainakin yrittää hyödyntää omassa arjessa ja ehkä siinä työelämässäkin! 🙂 Vai mitä olette mieltä?