Tissiviikko ja parhaat BlackFriday -täkyt!

* sis. mainoslinkkejä

Tällä viikolla ollaan vietetty tissiviikkoa. Kampanjalla halutaan hälventää tisseihin liittyvää häpeää ja yliseksuaalista leimaa. FitFashionilla kirjottava Piia Pajunen, kirjoitti aiemmin tällä viikolla tosi hyvän postauksen pienistä rinnoista. Ja sainkin kimmokkeen kirjoittaa omia ajatuksia rinnoista.

img_20150625_055216

Olen joskus kauan aikaa sitten kirjoittanut postauksen tisseistä, itse asiassa parikin. Pienenä tyttönä (ala-asteella) olin luokkani ensimmäisiä tyttöjä, joille rinnat alkoivat kasvaa. Sehän tietysti merkitsi pientä kiusaamista luokkamme pahistytöiltä ja myös pientä piikittelyä muutamalta pojalta. Muistan edelleen kirkkaasti erään kerran, kun meillä oli yhdistetty liikuntatunti vuotta vanhempien tyttöjen kanssa. Liikuntatunnin alkua odotellessa pukuhuoneessa vanhempi tyttö osoitti sormella minua ja luokkatoveriani ja sanoi: ”Monnalla on tollaset vesimelonit ja Liisalla on viinirypäleet.

Murrosiässä rintani olivat edelleen monia muita ikäisiäni tyttöjä edellä kehityksessä, josta toinen epämiellyttävä muisto pulpahtaa mieleeni. Vanhemmillani oli juhlat meillä kotona ja siellä eräs isäni työkaveri sanoi isääni kyynärpäällä kylkeen tönäisten: ”Ai teiän Monnallahan on jo ihan naisen muodot.” Ja hörötti päälle. Isäni meni vaikeaksi ja kommentoimatta lausetta käänsi puheen äkkiä johonkin muuhun.

Reilu parikymppisenä, juuri isäni poismenon jälkeen sain kuulla todella inhottavan kommentin tädiltäni (johon en enää pidä minkäänlaista yhteyttä). Tämäkin lause on jäänyt elävästi mieleen. Oli isäni tädin perunkirjoitus, tilaisuudessa sanoin jotain ”eihän sillä rahalla ole merkitystä tällaisessa tilanteessa kun rakas sukulainen on kuollut”. Tähän tätini kommentoi: ”Monna, sulla on tainnut valahtaa kaikki järki aivoista noihin sun tisseihin.”

IMG_9211-001

Itse olen kokenut rintani aiemmin usein nimenomaan yliseksuaalisina kapistuksina. Niiden koko on myös jostain syystä tehnyt minusta monien mielestä ”tyhmemmän”. Sellainen isotissinen bimbo.. Olette varmasti kuulleet tämän sanonnan joskus. Ihan kuin rintojen koko jotenkin kertoisi viisaudesta. Jep. 😀

Ennen kuin aloin treenaamaan enemmän ja miettimään ruokavaliotani, oli rintani melko suuret. Rasvaprosentin pienetessä myös rintani pienenivät. Silti kuitenkin rinnoissani kokoa oli pienimmilläänkin kuppikooltaan F. Tämä vaikeutti välillä treenejä. Toki hyvistä liiveistä oli suuri apu, mutta esim. monet hypyt tuntuivat silti inhottavilta rinnoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En aina ole todellakaan tykännyt rinnoistani. Mietin monta vuotta, että menen rintojen pienennysleikkaukseen. Mitä tahansa puin päälleni, rinnat olivat ensimmäinen asia mihin moni kiinnitti huomiota. Eihän niitä voinut piilottaa. Poolokauluspuserotkin korostivat niitä.

Parin viime vuoden aikana olen alkanut pitämään rinnoistani, kun ne viimein hieman pienenivät. Nyt vauvan myötä niille on tullutkin ihan uudenlainen merkitys, ei seksuaalinen – ne ovatkin ravinnonlähde meidän pienelle tyttärellemme.

unnamed

On mielestäni erittäin hyvä, että rinnoista puhutaan. Mutta on hassua, miten muiden tissit kiinnostavatkin ulkopuolisia niin paljon. Myös minun rinnoistani on käyty keskustelupalstoilla väittelyä, että onko ne luomut vai silikonit. Se on hassua, että se kiinnostaa. Mitä väliä silläkään toisaalta olisi onko omani luomut vai kirurgin veitsen kautta tehdyt? Eikä se, että onko jollain pienet rinnat ja jollain toisella isot määritä ihmistä sitten yhtään.

***

Tisseistä sitten vielä loppukevennykseksi BlackFriday -tarjouksiin!! 🙂 Tässä mun täkyt! Nää kaikki on sellaisia sivuja, joista itse nettishoppailen paljon! Ja nyt niistä löytyy tosi hyviä tarjouksia tämän päivän ajan!! Klikkaamalla aina tuota oikeanpuoleista tarjousta, pääset kyseiselle sivulle.

Offefrilla *  Liput kahdelle Flamingo Span aikuisten Spa Kylpylään -50%

Elloksella * BlackFriday -tarjouksia, jopa -70% !

Junkyardilla * Paljon tuotteita tänään -50% mm. Nikeä ja Filaa!!

Biancanevellä * Tuotteita -50% ja KAIKKI alaosat -25% !

Bubbleroomilla * Super makeita pikkujoulumekkoja -30% !

Lorna Janella * Paljon aleja ihanista treenivaatteista!

***LISÄKSI sain Offerilta arvottavaksi yhden kahden lipun paketin Flamingo Spahan! 🙂 Kommentoimalla tähän postaukseen osallistut arvontaan!

Kilpailu päättyy tänään perjantaina 25.11.2016 klo 24!

***

fullsizerender

Miten raskaus on muuttanut minua ihmisenä?

Tiistaina tapasin 08.45 Iltalehden Ilona-liitteen toimittajan Kampin Motivuksessa. Hän oli ottanut minuun yhteyttä, että tekisi mielellään työpäivästäni juttua viikonlopun Iltalehteen. Joten hän kulki matkassani aamusta iltapäivään.

img_1838

Kun treenit Motivuksessa oli tehty, suuntasimme meille kotiin. Kotona työpäivä jatkui Tuukan kanssa muutamia juttuja läpikäyden ja blogia kirjoittaen. Toimittaja seurasi mukana. Kun sitten päätettiin päivä lounaan merkeissä – toimittaja vielä haastatteli minua. Hän esitti monia kysymyksiä, joihin vastaus minulta ei tullut ihan liukuhihnalta.
Yksi niistä oli tämä: Miten raskaus on muuttanut sinua ihmisenä?

Muistan kuinka helmikuussa positiivisen raskaustestin tehtyäni oikein uhmakkaasti mietin ja toitotin ääneen, että tämä ei tule muuttamaan minua yhtään! Että minusta ei tule mitään äityliä, vaan minä olen ikuisesti sama Monna, niin raskaana, äitinä kuin kaikissa muissakin jutuissa. En edes oikeastaan tiedä, miksi niin kovasti olin muutosta vastaan. Mitä siinä pelkäsin?

fullsizerender1
Liittyikö pelko ulkonäköön tai sen menettämiseen? Vai vaan luonteeseen?

Pelkäsin luultavasti niin ulknonäköön, kuin luonteeseenkin liittyviä asioita. Olin jotenkin kovin itsenäinen, uraa tekevä ja paljon treenaava, henkisesti vahva nainen. Pelkäsin kuitenkin siellä vahvuuteni alla jonkinlaista kontrollin menettämistä.

Kuitenkin nyt raskauden loppumetreillä ja tuon ihanan toimittajan esittämän kysymyksen myötä huomaan, että muutosta minussa todella on tapahtunut. Ja vaikka suurin muutos muille näkyykin jättimäisessä masupallossa, on se muutos itselleni tapahtunut pään sisällä.

Olin luullut olleeni itselleni jo kovin armollinen. Mutta vasta nyt huomaan, että moni ennen tärkeäksi luokittelemani tai kokemani asia on menettänyt arvoaan. Armollisuus oman ulkonäön, liikunnan ja syömisten kautta on kasvanut. Sillä ei ole enää merkitystä lähdenkö kauppaan meikittä tai onko minulla samat vaatteet useampana kertana saman viikon aikana päällä. Niinpä.

rv34

Syömisten kanssa olen ennenkin ollut sitä mieltä, että turhat ääripäät ei sovi minulle. Toki jotkin ruoka-aineet on sellaisia, joita on ollut pakko vältellä niiden aiheuttamien vatsakipujen vuoksi. Nyt olen huomannut, että ajattelen vielä avarammin. Ei se ole niin tarkkaa syönkö joskus tuotteita, joihin on lisätty sokeria eikä se ole niin tarkkaa jos ihan kaikki mitä turpaani pistän ole gluteenitonta tai maidotonta. Olen huomannut myös mahani siedättävän paremmin erilaisia ruokia.

Olen miettinyt, että miksi olen aiemmin niin kovasti halunnut pysyä tietyssä kunnossa fyysisesti. Olen tajunnut määritelleeni itselleni tietyn ulkonäön, jossa minun on pysyttävä – tai olen huono esimerkki asiakkailleni. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että ei se jos pt ei ole ihan täydessä tikissä 365 päivää vuodessa tarkoita sitä, etteikö hänen ammattitaitonsa olisi edelleen ihan yhtä hyvä.
Haluan toki päästä raskauden jälkeen takaisin hyvään kuntoon, mutta syy siihen on se, että haluan päästä taas harrastamaan akrobatiaa ja muita ihania lajeja. Ei se, että minun pitäisi näyttää joltain tietyltä tietyn ajan kuluessa synnytyksen jälkeen. Toki ulkonäkö edelleen merkitsee minulle – enkä halua homssuisena kulkea sinne tänne tai päästää itseäni rupsahtamaan. Fyysinen hyvinvointi on kuitenkin iso osa henkistä hyvinvointia – ainakin itselleni.

P1152743

Jos voisi käyttää sanaa ”easy going” – olisi se aika kuvaava sana siitä miten näen itseni nyt. Ja sitä se ei todella ollut aiemmin. Tai oli hetkittäin, mutta ei läheskään aina.

Olen myös tullut itsevarmemmaksi. Jonkinlainen lempeys niin itseäni kuin muitakin kohtaan on lisääntynyt. Huomaan, että vaikkapa jotkin negatiiviset kommentoinnit ei oikeastaan enää hetkauta ollenkaan. Toki saatan hetkellisesti kiukustua jostain, mutta kuitenkin ymmärrys siitä, että meitä on täällä moneen junaan on vain kasvanut. Eikä niillä muilla junilla ole oikeastaan mitään merkitystä minulle. Kunhan pysyn oman junani kyydissä, jossa on minulle tärkeitä ihmisiä ja asioita kyydissä. <3 Ja vaikka välillä meinaisin tippua kyydistä, niin pääsen aina takaisin. Ei kaikkea tarvitse pystyä kontrolloimaan.

Monna

 

 

ps. Lauantaina 24.9 ilmestyvässä Iltalehden viikonloppunumerossa löytyy tämä haastattelu kuvineen päivineen. <3