Potkurikoneella luonnonrauhaan.

Minä, mun äiti ja Emma lennettiin Rukalle sunnuntaina illalla. Tuukka oli ajanut jo lauantaina autolla koirien kanssa perille.

Meitä odotti Helsinki-Vantaalla pieni ylläri, kun lentokenttäbussi kaarsi pienen potkurikoneen eteen.. KÄÄK!! Me ei kummatkaan mun äidin kanssa olla mitään lentoja fanittavia! Mua pelottaa aina nousut ja laskut. Varsinkin nousut. Äitiä taas jännittää siellä ilmassa ne ilmakuopat. Äiti on joutunut kerran tekemään pakkolaskun Kiinassa sisäisellä lennolla ja se tuskin ainakaan on helpottanu lentämisen fiiliksiä.

Mä en sanois, että mulla on varsinaista lentopelkoa. Mutta esim. pitkät lennot johonkin Jenkkeihin tai muualle kauas on sellaisia mitä en mielelläni tee kovin usein. 😀

Nyt me ollaan tämä viikko täällä Rukalla. Nauttimassa luonnonrauhasta, mutta samalla kuitenkin tekemässä töitä. Lauantaina koittaa Ruka City Survivors ja Tuukka painaa sen puitteissa hommia koko viikon, mun avustuksella silloin kun tarvii. Mä teen omia töitäni ainakin muutaman tunnin päivässä ja sitten ihan vaan rentoillaan luonnossa ja kivassa hotellihuoneessa.

Mun äiti lähti tänne Emman hoitajaksi, jotta voidaan keskittyä varsinkin loppuviikosta ja sitten tietysti lauantaina itse kilpailuun. Myös Tuukan vanhemmat ajaa tänne viikon puolivälissä avuksi. Isoäidit saa sitten yhdessä tai vuorotellen leikkiä Emman kanssa ja me muut valmistellaan kilpailua.

Perjantaina meiän avuksi kilpailuun lentää myös upea Fitnessmallien finalistikymmenikkö. On kyllä ihan erilaista järkätä City Survivorsia täällä Rukalla kuin vaikka Helsingissä tai Turussa. Tosi mielenkiintoista ja kivaa. Täytyy myös sanoa, että Rukan koko henkilökunta on älyttömän palvelualtista ja yhteistyöhaluista. 🙂

***

Nyt me otetaan tää viikko täällä rennosti töitä tehden ja nautitaan siitä, että täällä on niin hiljaista ja kaunista. 

It’s London baby!

Lontoo on mulle jollain tapaa tuttu kaupunki. Oon käynyt elämäni aikana siellä useita kertoja. Lapsena perheen kanssa, nuorena ystävien kanssa ja nyt ihan aikuisiällä Tuukan kanssa. Nyt pääsin käymään Lontoossa ihan yksin, se oli jännää se! 😀

Mä en oo koskaan matkustanut yksin Långvikia pidemmälle! Mä oon sellanen ihminen, joka kaipaa ihmisiä ympärilleen. Vaikka toisaalta välillä kaipaan nimenomaan sitä omaa aikaa, ihan vaan yksikseni. Mutta jotenkin oon aina halunnut matkustaa yhdessä, kokea yhdessä nähtävyyksiä, uusia juttuja, makuja ja vaikka mitä.

Kun torstaina aamupäivällä lähdin hotellilta kävelemään kohti keskustan katuja, meinas pieni paniikki iskeä. 😀 Ei siis oikeasti, mutta se ihmispaljous taas yllätti! Porukkaa ku sieniä sateella! 😉 Muistan pari vuotta sitten New Yorkin matkalla miettineeni, että apua tätä väenpaljoutta. Nyt se sama fiilis tuli ensimmäisenä.

Mutta itse asiassa tällä kertaa se meni nopeasti pois. Siihen ihmismäärään tottui nopeasti ja oli ihan hauska tallata menemään siellä muiden seassa. Yksin matkustamisen ensimmäinen hyvä puoli tuli esiin oikeastaan shoppailussa! Kun mukana ei ollut miestä eikä lasta, sain mennä just oman mieleni mukaan niihin kauppoihin mitkä kiinnosti ja olla niissä niin kauan kun halusin. 😉

Torstaina ehdin kierrellä Oxford Streetillä parisen tuntia ja sitten lähdin takas hotellille. Valmistautumaan itse tilaisuuteen, jota varten tänne matkustin. 🙂 Siitä tilaisuudesta voit lukea TÄSTÄ jos et vielä lukenut.

Perjantaina heräsin aamulla kuuden aikoihin paikallista aikaa, eli Suomen aikaa kasilta. Kävin aamupalalla hotellin ravintolassa, jossa olinkin ensimmäinen ja ainoa pitkän tovin. 🙂 Istuin siellä tunnin verran, join kolme kuppia kahvia ja söin rauhassa. Se oli oikeastaan toinen hyvä puoli yksin matkustamisessa. Sai syödä just niin kauan kun itsestä hyvältä tuntui.

Aamupalan jälkeen tulin hotellihuoneeseen tekemään töitä muutamaksi tunniksi ja sitten mä lähdin taas keskustaan päin.

Tiedättekö mitä? Mä ihan sekosin tuolla kaupoilla! 😀 Mä ostan aika vähän nykyään itelleni mitään vaatteita, mutta nyt tuli kyllä ostettua itelle, Emmalle ja tuliaisiakin sen verran, että piti ostaa matkalaukku!! En kestä! 😉 Näissä kuvissa tässä yllä vain osa ostoksista. Hahaha.. apua.

Täytyy kyllä sanoa, että Lontoossa on tosi paljon kivoja vaatekauppoja, joissa on suhteellisen edulliset hinnat. Sellaista ”H&M”-tasoista hintaluokkaa. Ihania kauppoja, joita ei Suomessa oo. JA ihania kenkiä!!! Siis niin aikuisille kuin lapsille! Lontoossa on ehdottomasti paras valikoima kengissä ja vaatteissa verrattuna esim. NewYorkiin tai Berliiniin, joissa oon ite käynyt. Lasten / taaperoiden kenkävalikoima urheiluliikkeissä meinas lähteä ihan käsistä! Kaiken kukkuraks, kun ne maksoi vaan 25-30 puntaa per pari, niin voi luoja!

En ostanut Emmalle kuitenkaan loppujen lopuks ”kuin” kolmet kengät, kahdet lenkkarit ja yhdet sandaalit kesää varten.

***

Reissusta jäi kaiken kaikkiaan tosi kiva fiilis ja vaikka (varsinkin) iltaisin vaivasi kova ikävä Emmaa, teki tällainen pieni miniloma älyttömän hyvää! 🙂 Nyt odotan vaan sitä, että lento laskeutuu Helsinki-Vantaalle ja saan kaapata Emman syliin!!