Kuka mä oon nyt?

Muuton yhteydessä tuli tavaroita pakkaillessa vastaan pari vuotta vanha lehti nimeltään Fitbody. Kyseisessä lehdessä oli haastattelu musta ja mun kuva kannessa. Muistan, että olin silloin kansikuvasta ja muutenkin koko jutusta fiiliksissä. Olisin toki vieläkin kansikuvatyttönä olemisesta ja lehtihaastattelusta. Mutta kun mä nyt katsoin noita kuvia siinä artikkelissa ja Fitbodyn kannessa, en oikein meinannu tunnistaa itseäni. Enkä tarkoita pelkästään ulkokuorta.

Varsinkin tuo ensimmäisen aukeaman kuva herätti mussa vahvoja mietteitä. Kun katson kuvaa, nään jotenkin tyhjän katseen. Leveän hymyn kyllä, mutta tyhjän katseen. Jotenkin jopa vähän surullisen katseen.

Mä oon ollut tuolloin kyllä oikeasti onnellinen, mutta jotenkin mä oon tainnut hakea paikkaani silti. Jos ihan rehellisesti sanon, oon silloin kovasti katsonut monia ihmisiä ylöspäin ja halunnut jotenkin olla heidän tasollaan. Yhtä kaunis, yhtä treenattu, yhtä suosittu. Oon ihaillut monia ja ajatellut, että jos mäkin teen jotain tuon tyylistä, niin mäkin oon hyvä. Oon tehnyt kaiken kyllä ihan omalla tyylillä ja Monna-tvistillä, mutta nyt mietin olisko ihan kaikkea tarvinnut tehdä? Olisko vähemmälläkin yrittämisellä pärjännyt?

Nyt kun istun täällä ihanan hiljaisessa ja rauhallisessa kodissamme mun olo on tosi hyvä. Mulla on kaikki tosi hyvin ja oon varmasti onnellisempi kuin koskaan aiemmin. Huomaan, että mun kroppa on alkanut taas toimimaan – jonkinlainen stressi on pois. Aineenvaihdunta pelaa, ei väsytä koko ajan ja otsakin vähän kukki pari päivää – ihan kuin puskien pois viimeisiä rippeitä stressistä.

Mulla on jotenkin tosi rauhallinen ja seesteinen olo. Sellainen, että tässä mun on hyvä just näin. Vaikka pari vuotta sitten mun kroppa on ollut ulkoisesti huikeassa kunnossa, en oo ollut silloin tyytyväinen siihen(kään). Vaikka mulla on nyt pehmeämpi kroppa ja pari kiloa painoa enemmän kuin vuonna 2016, oon onnellisempi. Ei oo sellainen fiilis, että koko ajan pitäisi rynnätä sinne ja tänne ja olla mukana siellä ja täällä. On luottavainen ja turvallinen olo näin. Mä riitän ja oon hyvä just näin.

Tottakai välillä, kun nään vaikka instagramista videoita tai kuvia jostain aamujumppa-tapahtumista tai kaikenlaisista lanseeraus- ja pr-tilaisuuksista, mietin miksen mennyt mukaan vaikka sain kutsun. Että miksen tehnyt aikaa kalenteriin ja hypännyt sieltä tänne ja täältä sinne. Silti samaan aikaan tiedostan, että ei mun tarvi. Välillä on kiva käydä ja tavata kollegoita samalla, mutta ei mun tarvi olla koko ajan joka paikassa.

Mun prioriteetit on vaan muuttunut ihan päälaelleen. Ennenkin oon arvostanut kotona olemista ja rauhaa, mutta nykyään arvostan ne tärkeimmiksi. Aiemmin tärkeimpiä asioita on ollut ulkonäkö ja vaikka vaikeata onkin myöntää: se mitä muut on ajatelleet musta. Välitän vieläkin ulkonäöstä, mutta se mitä muut ajattelee musta on jäänyt hyvin vähäpätöiseksi asiaksi.

Se on vapauttavaa. Jotenkin mä oon ymmärtänyt sen, että millään muulla ei oo merkitystä kuin omalla perheelle ja ystävillä. Mun ei tarvi miellyttää ketään enää. Se on ihanan helpottavaa. Mun ei tarvi olla samanlainen / samankaltainen kuin joku muu. Parastahan tässä maailmassa on nimenomaan se, että me jokainen voidaan ja saadaan olla uniikkeja yksilöitä.

On ihana huomata, kuinka elämä ja vuodet tuo lisää varmuutta ja rauhaa. Oman lapsen myötä mulla on itsevarmuus lisääntynyt, se ei oo tuonut mukanaan pöyhkeilevää oman egon julistusta maailmalle, se on pistänyt jalat maahan, sydämen paikalleen ja elämänarvot kohdilleen.

Oon myös ymmärtänyt sen ettei mun tarvi enää suorittaa äitinä olemista, toisin kuin Emman ollessa parin kuukauden ikäinen. Oon just se paras mahdollinen äiti mun lapselle, vaikka joku muu äiti tekis oman lapsensa kanssa eri tavalla kuin minä.

Kuka mä oon nyt? Mä oon aikuinen, äiti, leijonaemo, ulkonäöstään välittävä nainen ja vaimo. Sitä mä oon. Mä oon iloinen siitä, että oon oppinut asioita ja ehkä kulkenut välillä leveällä hymyllä, mutta surullisella katseella. Elämä on oikeasti rikkaus ja sen aikana oppii mielettömän määrän asioita. Virheitä voi tehdä, mutta niistäkin oppii. <3

Miten tehdä blogista menestyvä?

Olin viime viikon lauantaina Poseland Networkin pikkujouluissa pitämässä luentoa bloggaamisesta ja somesta. Ja siitä miten niistä voi tehdä menestyvät ja jopa ammatin itselleen.

blogista menestyvä

Alona pyysi mua pitämään luentoa heidän blogiportaalinsa bloggaajille. Luennolla voisin kertoa siitä mitä olen oppinut nyt kuuden vuoden bloggaamisen aikana.

Tein muistiinpanoja, että mistä puhuisin ja mitä kertoisin. Ajattelin, että voisin jakaa nämä vinkit täällä teillekin! Sillä ehkä siellä lukijoiden joukossa on joku bloggaajakin. 😉 Miten tehdä blogista menestyvä?

SÄÄNNÖLLISYYS ja LAATU

Kun kirjoitat blogia, pitää sun miettiä sun lukijoita. Lukijoille on hyvä olla luotettava. Sen takia säännöllisyys on tärkeää. Mieti mikä on se määrä, jonka voit viikossa kirjoittaa. Jos se on kaksi postausta, se on. Jos se on kuusi postausta, se on. Pidä siitä kiinni. Silloin lukijat tietävät kuinka usein blogiisi tulee uusia postauksia. Tähän samaan kategoriaan voi ajatella myös julkaisuajan. Onko lukijat tottuneet, että blogisi päivittyy aina aamuisin tai iltaisin? Pidä siitä kiinni. 🙂

Laatu on myös tärkeää, jos haluat kasvattaa blogisi lukijakuntaa. Ja ehkä myös saada yhteistyökumppanit kiinnostumaan blogistasi markkinointikanavana.
Selkeät, hyvälaatuiset kuvat! Sulla ei tarvitse olla mitään tuhansien eurojen järkkäriä, myös kännykällä saa älyttömän hyviä kuvia. Katso kuitenkin, että kuvat on tarkkoja (ei tärähtäneitä) ja että ne on valoisia (ei hämäriä ja sumuisia). Helppoja ja hyviä ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia kannattaa myös hyödyntää. Mm. PhotoScape ja Picasa on hyviä tässä. PhotoScape on hieman monipuolisempi ja ”ammattimaisempi”. Tietysti myös Photoshop ja Lightroom on hyviä, mutta ne on maksullisia.

Laatuun vaikuttaa myös kielioppi. Kirjoita yhdyssanat oikein, jos et oo varma kirjoitetaanko salipäivä yhteen vai erikseen, tarkista se. Jos et tiedä kirjoitetaanko suomalainen pienellä vai isolla, tarkista se. Muista myös, että kaikki erisnimet kirjoitetaan ISOLLA! Lauserakenteisiinkin kannattaa tutustua. Lukemalla kirjoja oppii aika hyvin kirjoitustaitoa – ja tietysti ihan vain kirjoittamalla.

Mikä on sun juttu?

Se voi olla oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä! Se voi olla myös paljon asioita sekaisin – lifestyleä. 😉 Jos sä haluat kirjoittaa sun treenaamisesta ja sun kodista, se on ihan ok! Ei ole mikään pakko valita vain toista. Tärkeintä on kuitenkin se, että OLE OMA ITSESI!! Se on asia, mitä kukaan muu bloggaaja ei voi sulta ottaa. Eli jos haluat erottua joukosta tee just sitä juttua mikä on sun mielestä kiinnostavaa ja eniten sua.

Jonkinlainen punainen lanka kannattaa blogissa olla. Esimerkiksi mulla ennen punainen lanka oli treeni, nyt se on enemmänkin äitiys ja hyvinvointi. Mutta silti kirjoitan välillä treenistä ja ruokajutuista ja mun päivistä. Kannattaa myös miettiä jakaako ihan kaiken blogissa, vai asettaako jotkut rajat. Mä olen rajannut blogista pois raha-asiat, mun muun perheen paitsi Tuukan ja Emman, mun ystävät joilla ei itsellään ole blogia ja ihan henkilökohtaisimmat asiat. 🙂

Yhteistyöt ja seuranta

Kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön Google Analytics ja Social Bluebook. Ne on apuvälineitä, joilla pystyt määrittämään oman blogin tai instagramin arvon. Analyticsistä näät kuinka paljon sun juttuja luetaan, mitkä jutut kiinnostaa eniten, mihin aikaan päivästä sun blogia luetaan eniten, sukupuolen ja sijainninkin näkee. Social Bluebook taas on väline, joka arvoi arvosi! 😉 Sinne voit syöttää blogisi, instargramisi, snapchatin ja mitä tahansa kanavia pidätkään. Bluebook laskee seuraajien ja/tai kävijöiden perusteella sun postaukselle arvon ja ig-kuvalle arvon. Näin voit saada osviittaa siitä, kuinka paljon sun kannattaa laskuttaa yhteistöistä.

Yhteistöitä kannattaa ottaa vastaan ja yrittää solmia myös itse. Niistä saa usein uusia lukijoita, koska myös firmat jakavat mielellään omista tuotteistaan tehtyjä postauksia. Yhteistyöt on myös hyvää verkostoitumista ja tietysti, jos bloggaat ammatiksi tai edes osapäivätyönä, niistä saat leivän päälle voita. 😉 Yhteistyöt kannattaa tehdä aina super hyvin. Silloin joku toinenkin firma saattaa kiinnostua tekemään just sun kanssa yhteistyötä, kun näkee jälkesi yhteistyöpostauksessa jonkun toisen brändin kanssa.

Valitse kuitenkin yhteistyökumppanit tarkasti. Älä mainosta yhdellä viikolla K-markettia ja toisella viikolla S-markettia.

Oma persoona!

Se on se tärkein juttu! Älä piilottele sitä! Älä pelkää olla oma itsesi! Varaudu siihen, että negatiivisia kommentteja voi tulla. Mitä enemmän blogia luetaan, sen suurempi todennäköisyys on saada ilkeilijöitä lukijaksi. Ei oo mikään pakko kovettua, joskus lukijan kommentti saattaa satuttaa ja vaikka kuinka ajattelee järjellä, joku kommentti voi iskeä sen järjen läpi. Kuitenkin kannattaa muistaa, että blogin lukijoista 98% on niitä, jotka oikeasti haluaa lukea just sun juttuja sun OMAN PERSOONAN vuoksi! 😉

 

 

Ps. Tän postauksen kaikki kuvat on otettu Olympus Pen -järkkärillä, mutta muokattu Samsung Galaxy S8:n omalla kuvanmuokkaus-ohjelmalla! 🙂