Hyvä olo motivoi!

Minulta kysytään tasaisin väliajoin, että millä ihmeellä sitä motivaatiota oikein saisi? Myös joskus minulle tulee asiakaspyyntöjä, että haluaisivat pt:n koska ei motivaatiota löydy.

Sanon aina, että mikään muutos tai tavoite ei onnistu, jos ei ole itsellä motivaatiota sitä tehdä. Ulkopuolinen henkilö ei voi toisen motivaatiota ylläpitää. Ellei sitten toimi jonkinlaisena motivaattorina. Pt tai treenibloggari voi hyvin toimia motivaattorina, omalla esimerkillä voi innostaa muita liikkumaan. Jonkun ulkonäkö tai energiamäärä voi motivoida toisen tekemään itselleenkin hyvää.

Olin ystävien kanssa Naantalin kylpylässä toukokuussa, siellä eräs nainen tuli kertomaan minulle, että on lukenut blogiani pitkään. Hän kertoi myös, että hänellä oli jokin treenikuvani tallessa kännykässään. Aina kun motivaatio meinasi lopahtaa, hän katsoi kuvaa ja mietti, että Monnakin pystyy – minäkin pystyn. Tämä oli todella hyvä esimerkki siitä, että joku toinen voi toimia motivaattorina, mutta ne teot lähtevät itsestä.

Kesän kulkiessa syksyä kohti monet miettivät jo syksyn suunnitelmia ja ehkä sitä elämäntapamuutosta. Keräsin teille omat vinkkini ja lukijoideni/seuraajieni kokemuksia motivaatiosta.

  1. Mieti miksi? Miksi haluat laihtua/treenata/muuttaa ruokailutapoja jne? Onko syy ulkonäkö, haluatko näyttää paremmalta? Onko syy energioissa, haluatko olla energisempi ja voida paremmin? Onko syy ulkoinen paine, sanooko joku sinulle, että sinun täytyisi laihtua tai syödä eri tavalla? Moivaatiota tuskin löytyy jos syy on tämä viimeinen. Halu muuttaa tapoja täytyy lähteä itsestä, ei siitä, että joku toinen niin sanoo.
  2. Löydä oma lajisi! Kokeile rohkeasti eri lajeja! Salitreeni tai juoksupolku ei ole ainoita lajeja maailmassa. 😉 Jos kumpikaan niistä ei tunnu omalta, mieti olisiko vaikkapa tanssi, jooga, kehonpainotreeni, uinti tms. sinun oma juttusi. Lajin pitää olla sellainen, jonka pariin haluat! Ei niin, että joka kerta ahdistaa kun joutuu lähtemään.
  3. Mieti sitä oloa! Jos muistat sen fiiliksen mikä on hyvän treenin jälkeen tai sen olon mikä on kropassa, kun olet syönyt paremmin. Energiaa on varmasti enemmän, elämä tuntuu konkreettisesti helpommalta ja iloisemmalta. Fyysinen hyvinvointi on käsikädessä henkisen kanssa.
  4. Keksi tavoite! Sen ei tarvitse olla fyysinen, se voi olla vaikkapa yksi karkkipäivä viikossa. Kun pysyt yhdessä karkkipäivässä per viikko tietyn ajan – palkitse itsesi. Tavoite voi olla fyysinen, voit ottaa jonkin vanhan kuvan itsestäsi, tai vaikka jostain toisesta henkilöstä. Kun heikko hetki tulee, motivaatio laskee – ota kuva esille ja mieti, että kyllä sinäkin pystyt.
  5. Etene pienin askelin. Älä tee itsellesi treenisuunnitelmaa, joka ensimmäisestä viikosta alkaen sisältää kuusi treeniä ja rinnalla ruokavalio, joka sisältää 1300kcal. Muuta asioita pikkuhiljaa ja etene kohti tavoitettasi.

    Tämä kuva toimii itselläni motivaattorina! Myös itse voi olla itselleen motivaattori!

Hae kaltaistasi seuraa, lähde salille yhdessä ystävän kanssa tai lenkkipolulle kaverin kanssa. Ota selvää treeniryhmistä tai ryhmäliikuntatunneista, jos yksin liikkuminen ei innosta. Kun päätät tehdä jotain, seiso omien sanojesi takana. Ei ole noloa kieltäytyä baari-illasta sen vuoksi, että huomenna on kiva tanssitunti aamupäivästä. Ei ole väärin sanoa ei kiitos anopille kahvipöydässä, kun hän tarjoaa pullaa.

Motivaatio lähtee aina jokaisesta itsestä sieltä sisimmästä! <3 Elämäntapamuutoksissa kannattaa olla määrätietoinen ja vaikka ihan kirjoittaa asioita ylös. Mitä toivoo itseltään? Mitä toivoo muutoksella saavutettavan? Tekeekö muutokset itseä varten vai jotain toista varten?

***

Aurinkoista torstaipäivää kaikille!!

Kertokaa omia motivaation lähteitä, motivaattoreita, asioita mitkä teitä motivoi tai keinoja millä ylläpidätte motivaatiota!

Jäätävä muutos nopeasti?!

Tiedättekö mitä? Minut tekee oikeasti vähän surulliseksi, kun luen juttuja joissa joku on pudottanut 1200 kcal:n dieetillä neljässä viikossa kymmenen kiloa. Minua myös surettaa, kun katson muutos-kuvia vaikkapa instagramista, joissa kuvatekstissä hehkutetaan, kuinka pullukasta tuli timmi kahdeksassa viikossa.

Jäätävän monta tuntia, viikkoa, kuukautta salitreeniä ja uutta elämäntapaa.

Itsekin myyn kahdeksan viikon nettivalmennusta, nimeltään Muutos. Mutta me AINA painotamme, että valmennus on vain ensisysäys elämäntapamuutokselle. Ei se ainoa hetki, joka nipin napin jaksetaan kärsiä jollain käsittämättömän niukalla ruokavaliolla ja hurjalla määrällä treeniä.

Minä en oikeasti ymmärrä sitä kiirettä. Miksi pitää saada paino putoamaan tai kroppa pehmeästä kireäksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Mikä siinä on, että osa ihmisistä ei käsitä niiden kitudieettien tuoman onnen sieltä peilikuvan ja vaa’an lukemien kautta kestävän usein vain hetken? Kunnes alkaa taas syömään hiilihydraatteja tai jopa värillisiä vihanneksia. OMG!!

Minua ihan oikeasti suututtaa se, että normaaleille ihmisille syötetään sellaista sontaa, että tomaatit lihottaa tai ettei marjoja voi syödä, koska ne sisältävät liikaa sokeria!!! OIKEASTI!!! Eiköhän ne jokaisen hankkimat liikakilot tai kropan pehmeydet johdu ihan jostain muusta kuin hedelmistä, marjoista tai tomaateista?! Tulen oikeasti vihaiseksi tällaisesta.

Minulta aina välillä pyydetään postausta omasta elämäntapamuutoksestani. Ehkä osalle jo tuttua tarinaa, mutta monta uutta lukijaakin matkassa mukana. 🙂

Vuonna 2005 kävin Kisakalliossa Liikunnanohjauksen peruskurssin, jonka jälkeen aloin ohjaamaan mm. ryhmäliikuntatunteja ja kuntosaliohjauksia. Vuonna 2007 tapasin mieheni Tuukan. Olin urheileva, hyvässä kunnossa oleva bööna. 😉 Seurusteltuamme pari vuotta, alkoi koti-illat olla erittäin tuttua puuhaa ja niitä mukavasti kuljetti eteenpäin shipsit, limut ja irtokarkit. Jääkaapista löytyi myös aina Juissia ja muuta mukavaa.. 😉 😀 Pikkuhiljaa paino kipusi ylöspäin, eikä treenaaminen kiinnostanut enää. Alkoholi oli lähes joka viikonloppu mukana elämässä, kotona emme juoneet kaksistaan – mutta bileitä oli aina. Vuonna 2011 työskentelin eräässä suomalaisessa pienessä vaatefirmassa, olin todella stressaantunut ja hyvin lähellä jonkinlaista loppuunpalamista. Kevensin oloani sillä, että JOKA viikonloppu vedin pääni täyteen ja sitten seuraavana päivänä söin pizzaa, karkkia jne.. Poltin myös tuolloin päivittäin tupakkaa.

Vuoden 2012 alussa määräaikainen työsopimukseni päättyi tuossa kyseissä firmassa. Jäin työttömäksi, joka oli loppujen lopuksi onnenpotku! Mietin, että mitä haluaisin ihan oikeasti tehdä elämässäni. Mikä olisi sellainen juttu, jota haluaisin tehdä työkseni ihan oikeasti. Kouluttauduin pt:ksi ja perustin oman yrityksen. Samalla kun kouluttauduin pt:ksi, aloin muuttamaan pikkuhiljaa omia elämäntapojani. Muutos ei tapahtunut neljässä, eikä kahdeksassa viikossa.

Juissi-mehua ei enää jääkaapista löytynyt, eikä perjantaisin keittiöstä leijunut kananugettien tuoksu. Tupakointi loppui samalla, kun työni siinä kamalassa työpaikassa. Jokaviikonloppuinen bilettäminen loppui. Aloin käymään taas kuntosalilla ja syömään oikeasti.

En jättänyt hiilihydraatteja, söin tomaatteja, söin marjoja päivittäin. Jätin karkit, alkoholin ja einekset. Söin viisi kertaa päivässä ja treenasin. En ollut päivääkään minkäänalaisella kitudieetillä, vaan söin joka päivä paljon ruokaa. Melkein joka viikonloppu söin yhtenä päivänä irtokarkkeja. 🙂 Rasva alkoi palamaan ja kroppaan alkoi kertymään lihasta. Paino tippui hiljalleen, kahdessa vuodessa kymmenen kiloa. Lihasmassa kasvoi muutamassa vuodessa monta kiloa ja rasvamassa kutistui. Olin ihan rakastunut kuntosalilla käymiseen, siihen energiseen oloon minkä sain treenaamisesta ja syömisestä.

Kun nyt mietin tuota aikaa, elämäntapamuutostani, näen sen kuinka maltillinen olen ollut. Onneksi niin. Sen vuoksi muutos on ollut pysyvä. Kiloja ei ole tullut takaisin. Ainoa hetki, jolloin kilot on kasvaneet, on ollut raskauteni. 😉 Nyt raskaudesta palautuminen on tapahtunut hyvin samoilla meiningeillä, kuin elämäntapamuutokseni alkutaival. Herkkuja olen syönyt ehkä ”hieman” enemmän nyt, kuin silloin. Mutta tämän vuoden alusta asti olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni siitä yhdestä herkkupäivästä viikossa.

Minun ei tarvitse olla jossain tietyssä kunnossa ensi kesänä tai kuukauden kuluttua. En todellakaan halua syödä vain 1200kcal päivässä ja saada sillä nopeita tuloksia. Mitä se hyödyttäisi? En todellakaan halua olla syömättä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Taikka hiilihydraatteja! Kroppa ja aivot tarvitsevat hiilihydraatteja!!

Ihmiset rakkaat, miettikää mihin teillä on kiire niiden muutosten kanssa? On todellakin ok haluta näyttää hyvältä ja voida hyvin. Mutta uskokaa tai älkää, hitaasti tapahtuvat muutokset on niitä pysyviä. Ei ns. normaali-ihmisen tarvitse näyttää siltä, kuin fitness-kisaajien kisapäivänä. Eiväthän hekään näytä siltä kuin sen yhden päivän ajan. Kun mietitte painonpudotusta tai treenin aloittamista, miettikää niitä tapoja, joilla jaksatte porskuttaa pitkään. Älkää tehkö mitään väkisin tai pakolla. Ihan oikeasti, syökää hyvänen aika niitä marjoja, niistä saa vitamiineja ja kuituja ja vaikka mitä! Ei kukaan varmasti ole lihonnut tai tule lihoamaan viinirypäleistä tai mangosta!

En tiedä. Minulle vain tulee jotenkin surullinen ja turhautunut olo tällaisesta. On ihan eri asia olla kisadieetillä, kuin miettiä painokilojaan tai kehonkoostumusta ns. normaalielämässä. Se olisi niin super hienoa, jos tämä asia jotenkin ymmärrettäisiin.

***

Joka tapauksessa iloista sunnuntaita kaikille,