9 asiaa, joista luopuminen lisää onnellisuutta!

Sain muutama kuukausi sitten yhdeltä seuraajaltani viestiä instagramissa onnellisuuteen liittyen. Viestissä oli lista asioista, joista luopuminen lisää onnellisuutta. Mä olin silloin kirjoittanut jonkun postauksen onnellisuudesta varmaankin. 😀 En muista enää.
Kun sain tän viestin, mietin heti silloin haluavani jakaa kyseisen listan blogissa. Kirjoitinkin luonnoksena blogiin saman tien tuon listan, että en unohtaisi sitä.

Lista on mun mielestä sellainen, jonka vois laittaa jääkaapin seinään ja huonoina hetkinä käydä lukemassa. Muistuttaa itseä siitä, että mitkä seikat luo onnellisuutta.

Näistä asioista luopuminen lisää listan mukaan onnellisuutta:

  1. Tarve saada hyväksyntää
  2. Tarve tehdä toisiin vaikutus
  3. Tarve olla aina oikeassa
  4. Menneiden muisteleminen
  5. Muutoksen vastustaminen
  6. Negatiivinen sisäinen puhe
  7. Rajoittavat uskomukset
  8. Toisten syytteleminen
  9. Valittaminen

Mun mielestä tuo lista on niin totta kuin olla voi! Mä ite sorrun helposti väsyneenä tai kiireen keskellä esimerkiksi tohon negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Sitä omassa päässään alkaa suurentelemaan asioita ja lähtee oikein vellomaan sellaisessa negatiivisessa fiiliksessä. Kun sitten pysähtyy ja miettii, että mikä tässä nyt olikaan huonosti ja mikä hyvin – huomaa liioitelleensa oman pään sisällä.

1. ja 2. -kohdat on myös sellaisia, joihin oon aikoinaan sortunut monesti. Vieläkin joskus, mutta en enää niin usein ja niin paljon. Kohta 3, on sellainen johon mulla jostain syystä ei oo ikinä ollut tarvetta. Mä mielummin vaikenen, kun lähden väittelemään kuka on oikeassa.

Menneitä en usein muistele sillä, että voi kunpa olisin tehnyt toisin tms. Toki on asioita, joita ei enää tekisi tai virheitä, joista on oppinut. Mutta mun mielestä mennyt on mennyttä ja ainoastaan nykyhetkeen ja tulevaan voi vaikuttaa. Toisia on aina helpompi lähteä syyttelemään, kuin katsoa itseään peiliin. Sen voi varmaan tosi moni allekirjoittaa. Mä ajattelen, että me kaikki tehdään virheitä silloin tällöin ja niistä voi vaan oppia jos osaa katsoa asioita vähän ulkopuolelta tai uskaltaa itselleen myöntää omia heikkouksiaan. Se ei oo helppoa, eikä siinä kukaan varmaan aina onnistu.

Mulla itselläni on toiminut tästä listasta varmasti parhaiten kohtdista 1, 2, 6, 8 ja 9 luopuminen. En todella väitä, että onnistuisin aina ne pitämään poissa. Mutta koska oon huomannut miten rauhallinen olo on tullut esim. siitä, että on ymmärtänyt sen ettei kaikkia voi miellyttää, on se helpompi pyyhkiä pois mielestä heti jos se sinne yrittää hiipiä.

***

Onnellista vappua kaikille!

Onnellisuuden tavoittelu mennyt liian pitkälle?

Mä kannustan ihmisiä ottamaan rohkeasti askelia kohti omia unelmia. Uskaltaa hypätä ehkä vähän pelottavankin askeleen eteenpäin ja tehdä omien unelmiensa saavuttamiseksi töitä.

Mutta! Onko se unelmien tavoittelu ja jahtaaminen menny jotenkin jo liian pitkälle? Koko ajan vaan jahdataan unelmia 24 / 7 ja ei ehkä sitten muisteta tai ehditä siinä jahtaamisen tiimellyksessä nähdä sitä mitä kaikkea on jo nyt. Mikä kaikki on jo nyt hyvin.

Tiedättekö kun musta tuntuu, että nykyään on vain trendikästä olla koko ajan saavuttamassa jotakin niistä unelmistansa. Mitä sitten kun se unelma saavutetaan? Kun on jahdannut ja sitten saavuttanut, onko sen jälkeen onnellinen? Mä uskon, että monilla käy niin ettei se onnellisuus alakaan sormia napsauttamalla jahtauksen päätteeksi. Sitten pitääkin keksiä joku uusi unelma ja aloittaa taas jahtaaminen.

Mun mielestä on super mahtavaa, että ihmiset on alkaneet enenevissä määrin keskittymään onnellisuuteen. Miettimään mikä tekee onnelliseksi, hyppäämään ehkä sieltä oravanpyörästä pois ja tehdä jotain muuta, sitä mikä tekee just ittensä onnelliseks. On myös tosi hyvä, että omia tunteita ja tarpeita osataan ehkä kuunnella nykyään enemmän.

Mä mietin, että mulla on nyt tosi onnellinen olo. Oon aika väsynyt, mutta kaikki on silti tosi hyvin. Meillä on vieläkin muuttolaatikoita purkamatta, mutta sekin on ihan ok. Mulle onnea tuo tällä hetkellä sellaiset illat, kun mennään vaikka koko perheen voimin saunaan ja sitten keitetään nakkeja. Istutaan olkkarissa ja katotaan kun meiän touhutaapero juoksee ympäri ja käkättää. Mulle onnea tuo se hetki, kun taapero nukahtaa ja itse saa istua sohvalle pitkän päivän päätteeksi. Rapsuttaa koiria ja jutella miehen kanssa edes pari lausetta niin, että joku ei keskeytä.

Kun mä jahtasin unelmaani, oli se unelma tämä mitä mulla on nyt. Mun unelma oli elättää itteni yrittäjänä ja tehdä etätöitä kotoa käsin. Hiljaisessa ja tilavassa kodissa, jossa on perhe. Mä tavoittelin unelmaa ja onnellisuutta muutaman vuoden kestäneen matkan verran. Ja se kannatti! 🙂 Välillä unohtui nauttia siitä mitä jo on, mutta tän unelmien tavoittelumatkan aikana pysähdyin myös monta kertaa miettimään miten siistejä juttuja on jo tapahtunut!

En tiedä onko onnellisuuden tavoittelu tai unelmien jahtaaminen mennyt liian pitkälle? Ei varmasti. Parastahan se on, jos on unelmia ja haluaa olla onnellinen! 🙂 Kunhan siinä vaan sen jahtaamisen lomassa sitten muistaa nauttia ja iloita myös niistä askeleista matkan varrella.

Vai mitä te ootte tästä asiasta mieltä?
Mikä tekee teidän onnelliseksi?