Unohda itseinho! Tee muutoksia hyvällä!

Sain jokunen aika sitten viestiä eräältä kaveriltani. Hän kysyi, voisinko kirjoittaa blogissani aiheesta, jonka kanssa hänen kaverinsa on kamppaillut jo melko pitkään.
Miten aloittaa ylipainoisena urheilu ja terveelliset elämäntavat, kun lähtökohta siihen on hyvin negatiivinen, paineilla ja ”itseinholla” värittynyt.

unnamed-5

Työni kautta olen kuullut tämänkaltaista tarinaa useasti. Aloitetaan jonkinlainen LAIHDUTUSKUURI, yleensä sellainen, jossa kalorit tiputetaan minimiin ja KAIKKI ON KIELLETTYÄ. Kuka sellaista jaksaa pitkään? Tai kenelle siitä voisi tulla elämäntapa? Jos on jo pitkään syönyt ihan miten sattuu, lounas on koostunut donitseista ja päivällinen Saarioisten pizzasta, voisiko kenties oikeat ruokailutavat olla oikea reitti parempaan oloon? Entä jos liikunta ei ole kuulunut omaan arkeen moneen vuoteen, tai ehkäpä koskaan, onko juoksulenkki ensimmäinen ja ainoa oikea vaihtoehto? Kieli vyön alla ensimmäisestä metristä lähtien juosten, luultavasti liian kovaa ja väärällä juoksutekniikalla. Oksennus kurkussa ja itku silmässä. Siksi vain, koska ON PAKKO. Olisiko parempi keino jossain?

Monesti kun lähdetään muuttamaan elämäntapoja, niitä muutetaan kertarykäyksellä kokonaan. Kaikki uusiksi ja mielellään niin nopeasti kuin mahdollista. Se on shokki niin elimistölle kuin pääkopallekin, sen vuoksi nämä yritykset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa usein kovin pian. Sitten koetaan huonoa omatuntoa ja morkkista. Että ”minä en onnistu, vaikka kaikki muut onnistuvat. Kaikki muut pudottavat painoa ja juoksevat maratoneja ja kasvattavat hauista salilla. Mutta minä en pysty, minä olen aina ylipainoinen enkä ikinä löydä lajia, jossa olisin hyvä.” Mutta kerron nyt muutaman hyvän vinkin, mitä olen oppinut tässä vuosien varrella tätä työtä tehdessäni.

  • Jos kuntosali on ihan tuntematon paikka ja ylipainoa on kertynyt vuosien varrella, voi salille meneminen pelottaa kovastikin. Olen kuullut sen monta kertaa, kun asiakas miettii ”Voinko mä tänkokoisena mennä sinne salille pyörimään ihan hoomoilasena, mitä ne muutkin siellä sanoo ja miettii? Että mitä tollanen läski on tänne salille tullut pyörimään..” Mutta kun itse asiassa se on niin, että ei siellä salilla kyllä oikeastaan kukaan ehdi katsella miltä joku toinen näyttää. Siellä keskitytään omaan treeniin, ei siihen onko joku kanssatreenaaja ylipainoinen tai onko hänelle eriväriset trikoot kuin jollain toisella. Jos kuntosali tuntuu treenimuotona kiinnostavalta, suosittelen ehdottomasti ottamaan ensimmäiselle ja toisellekin kerralle mukaan joko pt:n tai pyytämään kuntosalilta omaohjausta. Silloin laitteet tulevat tutuiksi ja saa käteen sellaisen ohjelman, jonka kanssa on helppo mennä sitten yksinkin salille.
  • Jos lenkkipolulle mieli halajaa, kannattaa aloittaa kävelystä. Jos juoksu ei ole koskaan kuulunut omiin lajeihin, ei kannata aloittaa 60min lenkillä juosten. Ensin on myös hyvä hankkia oikeanlaiset juoksukengät. Käydä sellaisessa urheiluliikkeessä, jossa katsotaan askel ja onko ylipronaatiota jne.. Oikeanlaiset juoksukengät vaikuttaa jo todella paljon lenkin mukavuuteen. Kun sitten niillä uusilla plääkillä lähtee sinne lenkkipolulle, kannattaa aloittaa rauhassa. Ensimmäinen lenkki ihan vain reipasta kävelyä. Sitten pikkuhiljaa mukaan juoksua, esim. intervallilenkkejä. Juoksukunto paranee aika nopeastikin ja pian huomaa, että voi juosta pidempääkin pätkää. Myös erilaisista juoksukouluista kannattaa ottaa selvää.
  • Kuntosalin ja juoksulenkkienkin lisäksi on vaikka mitä lajeja! On hyvä tiedostaa, että kaikkien ei tarvitse tykätä lenkkeilystä tai kuntosalista. Voi aloittaa vaikka zumban, vesijuoksun, sauvakävelyn, uinnin, joogan jne jne… Olisi tärkeää, että löytyisi sellainen laji mitä tykkää harrastaa. Se on avain pitkäkestoisuuteen. Jos joka kerta treenaamaan lähtiessä on iso patti otsassa, kaikki ymmärtää ettei se voi jatkua pitkään. Mutta jos löytää lajin, jota rakastaa – on treenaamaan lähteminen aivan super ihanaa!
  • Jos painonpudotus on tavoitteena, kannattaa aloittaa siitä, että miettii mitä oikeasti tällä hetkellä turpaansa pistelee. Meneekö koko päivä ilman ruokaa, pelkällä kahvilla ja yhdellä proteiinipatukalla? Ja sitten illalla on ihan kamala (loputon) nälkä ja leipäviipaletta menee toinen toisensa perään nassuun.  Yksi isoimmista virheistä painonpudotuksessa tehdään sillä, että syödään liian vähän. Kaikenlaiset kitudieetit, jossa vedellään tuhannen kalorin vuorokausimäärillä on suoraan sanottuen ihan pyllystä. On tärkeää, että ravintoa tulee tarpeeksi. Vain sen avulla voi tehdä pysyviä muutoksia. Tuukalla on alkamassa 13.2 taas tykätty Safkat kuntoon -valmennus! Suosittelen!
  • Yksi tärkeimmistä asioista tässä koko paletissa on itsensä arvostaminen. Kaikki kannattaa aloittaa siitä, että haluaa tehdä itselleen hyvää. Ei sillä itseinholla! Ei katsoa itseään peilistä ja ajatella, että HYI, kamalan näköinen otus. Vaan oppia katsomaan itseään peilistä ja sanoa: Minä haluan tehdä itselleni hyvää. Haluan löytää oikeanlaiset ruokailutavat ja haluan nauttia liikunnasta. Haluan, että mieleni ja kehoni voi hyvin. 

muutos

***

logo

Mikä saa jatkamaan?

” Kirjoita siitä, mikä saa sinut jatkamaan päivästä toiseen..?
Mikä juuri sinua motivoi bloggaamaan ja treenaamaan?
Ja ennen kaikkea olemaan noin iloinen ja positiivinen? 🙂 ”

Näin kysyi eräs lukijani minulta. Nyt yritän siihen vastata.

P2112959

On todella hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, mitkä ne on ne omat motivaattorit ja syyt joiden kautta haluaa jatkaa treenamista ja bloggaamista. Ehkä se saa myös jollain tapaa pitämään hereillä. Tavoitteet saattaa matkan aikana muuttua ja jotkut ei tykkää tavoitteista lainkaan.

Mulle tavoitteet antaa potkua. Mutta jos tavoite on liian utopistinen, se ahdistaa. Esimerkiksi jos asettaisin tavoitteeksi juosta kokonaisen maratonin, se ahdistaisi. Mutta jos asetan tavoitteeksi käsilläkävelyn, se tuntuu haastavalta muttei mahdottomalta.

Pari viikkoa sitten kävin fysioterapeuttini Tuulian luona FysioForeverissa lopputesteissä. Olimme asettaneet joulukuun alussa minulle tavoitteeksi päästä molemmilla jaloilla puhdas pistoolikyykky. Tavoitteen asettamisen aikaan se onnistui juuri ja juuri oikealla, mutta vasemmalla ei lainkaan.

Onhan tää nyt siistiä!! -postauksesta voitte käydä katsomassa videon, jossa näkyy alkutaso ja pari päivää ennen tätä lopputestiä otettu taso.

Tuulialta joulukuun alussa saamillani henkilökohtaisilla ohjeilla pääsin tavoitteeseen kahdessa kuukaudessa. Se oli aivan jäätävän siistiä ja motivoivaa! 🙂
Mutta se matka siihen tavoitteeseen oli tälläkin kertaa kiinostavin osuus. Kun teki asioita kohti tavoitteen onnistumista ja huomasi pieniä onnistumisen askelia, se motivoi jatkamaan. Toki matkalla tälläkin tuli epäonnistumisia ja tuntui siltä, että hitto kun piti tällaisia tavoitteita mennä asettamaan – enhän mä tätä tule oppimaan. Kuitenkin jatkoin, koska olin luvannut itselleni, fysioterapeutilleni, sekä julistanut tämän tavoitteen julkiseksi täällä blogissa. En siis halunnut luovuttaa.

IMG_20160220_190011

Nyt kun lopputestit on tehty ja saavutin tavoitteen – nyt jatkan harjoittelua ja kehityn.

Tavoitteet, joita itselleni asetan on sellaisia mitä haluan tehdä myös sen onnistumisen jälkeen. Ei niin, että kun opin seisomaan päälläni, olisin sen heti jättänyt pois. Tai nyt kun osaan sen pistoolikyykyn, niin jättäisin sen heti treeneistä pois. Ei, nyt haluan oppia tekemään sitä lisää ja useammin.

Treenaamisessa mua motivoi se fiilis mikä joka kerta treenin aikana ja sen jälkeen tulee. Erilaisten tavoitteiden asettaminen ja toteutuminen motivoi. Näiden asioiden lisäksi motivoi se, että huomaan kehittyväni myös voimallisesti ja liikkuvuudeltani. Eli kroppani toimii koko ajan paremmin. Se motivoi, että harrastan niitä lajeja mistä todellakin tykkään. En yritä väkisin lähteä sinne juoksulenkille, koska en siitä pidä. Vaan treenaan niitä juttuja, joista pidän ja joista saan hyvää haastetta mutten ärsyttävää tai negatiivista fiilistä lähteä tekemään.

handstand

Iloisena ja positiivisena mut pitää elämä. En todellakaan aina ole iloinen ja positiivinen, mutta olen päättänyt etten vello siinä negatiivisuudessa kauaa vaan etsin ratkaisuja asioiden ja fiiliksen parantamiseen. En tykkää olla allapäin, en tykkää negistellä. Haluan olla täynnä virtaa ja olla iloinen. Elämä on opettanut kovaa ja korkealta, se on ehkä yksi syy miksen halua viettää aikaani negatiivisuuden vallitessa ilmapiiriä tai synkistellessä tulevaisuutta tai nykyhetkeä.

Olen oppinut, että synkistely ja asioiden vatvominen ei vie niitä asioita eteenpäin. Ei se auta, että valittaisin päivästä toiseen kuinka kamala on peilikuvani tai kuinka inhottava työpaikka minulla on. Sehän vain lisäisi sitä p*skaa fiilistä. On pakko uskaltaa tehdä asioille jotain jos on onneton tai joka päivä on vaan askel askeleelta sonnassa tarpomista, odottaen tulevan ilta tai viikonloppu tai kesäloma. Se ei ole mielestäni elämisen arvoista elämää. Toki joillekin se voi olla, en sitä halua sanoa. Mutta itselleni se ei sovi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä kuulostaa kliseiseltä, mutta elämä on lahja. Kaikki me ei täällä olla kahdeksaakymmentä vuotta tai yli, osa lähtee aiemmin. Joillekin se lähtö voi tulla ihan yllättäen tai ainakin liian aikaisin. Koska ympäriltäni on nukkunut pois monia ihmisiä, olen ehkä oppinut arvostamaan elämää vielä enemmän. Ei elämää kannata hukata siihen, että miettii vaan päivittäin, että ”kelle täällä pitäis maksaa ettei kaikki olis niin paskaa”.. 😉

***

Bloggaamista jatkan siksi, että tykkään tästä niin paljon. On super kivaa ja kunnia motivoida teitä lukijoita liikkumaan, syömään terveellisemmin ja voimaan paremmin. Myös henkisesti. <3 On ihanaa ammentaa asioita eteenpäin, joita on elämän varrella oppinut. Bloggaaminen on myös tietynlainen henkireikä itselleni, on todella opettavaista kirjoittaa välillä pohdiskelevia kirjoituksia ja samalla joutua miettimään omia ajatuksiaan.
Bloggaaminen on antanut todella paljon, sen kautta olen saanut paljon mahdollisuuksia. Ja vaikka välillä tuleekin sitä mielensäpahoittaja-kommenttia, on kuitenkin iso osa sitä mukavaa ja teidän vuoksi jatkan. Ei kukaan bloggaaja halua kirjoittaa vuodesta toiseen, jos aina vain saisi kakkaa niskaan kirjoituksistaan tai kuvistaan tai kaikesta. 🙂

PUS! <3 Ihanaa sunnuntaita! <3

Positiivisuudesta kirjoitin toisenkin postauksen viime viikolla:
Pakahduttava tunne