Kehitys loppuu tyytyväisyyteen!

Miksi niin moni ajattelee, että kun on tyytyväinen itseensä se on huono juttu?
Että ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”.
Mun mielestä se on tyhmä väite.

Tyytyväinen voi olla, mutta haluta silti jotain kehitystä itselleen.
Eihän ne kaksi asiaa voi (tai ainakaan pitäisi) sulkea toisiaan pois.

Kuinka moni teistä voi sanoa, että ”mä olen tyytyväinen itseeni”?
Toivottavasti moni!!
Ei se ole huono asia. Ei sitä pidä hävetä tai kainostella.
Itseään pitää rakastaa ja juuri sen vuoksi voi tyytyväisenä kehittää itseään. Niin fyysisesti kuin henkisesti.
20141121_101338
Kirjoitin jokunen aika sitten jutun Olet kauniimpi kuin uskot!.
Juttu keräsi todella paljon kommentteja ja se oli ihana huomata. Ihmiset halusivat kertoa itsestään muutaman hyvän asian, jonka kuulivat joltain läheiseltään.
Haluttiin jakaa hyvääoloa ja positiivisuutta itseään kohden.
Ilman, että juttuun liittyi mitään palkintoa. 😉 Palkinto oli se, että jokainen lukija sai itselleen hyvänmielen. Ja ehkä se tyytyväisyys itseään kohtaan taas pikkaisen enemmän kasvoi.

Olen muutenkin paasannut siitä monesti, että itseään olisi hyvä oppia rakastamaan.
Juuri sellaisena kuin on.
Jokaista meitä on vain yksi, se olisi hyvä muistaa. Jos et itse ajattele olevasti tärkeä, miten luulet muiden ajattelevan sinusta?
Itseinhon kautta on vaikea hakea tuloksia. Joillekin toki toimii negatiivisuus, mutta väitän ettei positiivisuudesta olisi haittaa kellekään.
Kun itseään peilistä katsoen tokaisee, että hyi hitto – tuoko se positiivisuutta? Tuoko se tyytyväisyyttä itseensä? Alkaako kehitys siitä?

Eikö itseään olisi mahtava lähteä kehittämään rakastamalla?
Kun seuraavan kerran katsoo peiliin, sanoisikin: ”Okei, tossa mä oon. Se oon juuri minä, minä joita ei oo toista tässä maailmassa. Olen ainutlaatuinen. Mä haluan tehdä hyvää tälle kropalle, tälle pääkopalle. Itselleni. Oon tyytyävinen itseeni, rakastan itseäni. Mutta haluan kehittää vartaloani vielä hiukan.”
Miltä se tuntuisi?

Joka kerta kun sanot ääneen, hyi saakeli kun mä oon läski. Ja laitat instagramiin kuvia itsestäsi hashtagilla fat to fit jnejne. Mietitkö koskaan, mitä joku sinua isompi siitä ajattelee? Jos olet oikeasti normaalipainoinen ihminen, tai vaikkapa vähän pyöreäkin, mieti sanomiasi. Mieti miten se itseinho ja sen ääneen sanominen tai someen laittaminen vaikuttaa muihin? Oletko muka oikeasti FAT? Vai oletko kenties aivan huikeassa kunnossa ja vatsan ympäriltä löytyy vähän pehmeää – luokittelet itsesi läskiksi? Mietipä miten joku oikeasti ylipainoinen, heikolla itsetunnolla varustettu ihminen tuntee tällöin? Ajatteleekohan hän, että voi vitsit joo onpa toi Pirkko muuten oikeasti tosi lihava, hyi hitto sentään. Vai luuletko, että hänestä tuntuu ehkä vähän pahalta? Luuletko, että joku anoreksiaa sairastava nuori tyttö katsoo kuvaasi, jossa vatsapalasi jo selkeästi erottuu, mutta hashtagissa lukee lihavat on leppoisia, että hän ajattelee joo kyllä on muuten on tuo Sirpa lihava. Vai meneeköhän hän peilin eteen ja katsoo omaa vartaloaan vääristynein silmin ja menee oksentamaan?

En väitä etteikö jokaisella saisi olla omia tavoitteita ja omia haaveita ja vaatimuksia kehoaan kohtaan.
Mutta olisi hyvä muistaa, että omilla sanoilla ja teoillaan on usein heijastumia muita kohtaan. Varsinkin tässä nykymaailmassa kun internet ja some-maailma on niin jumalattoman isossa roolissa nuorten silmissä ja kaikkien muidenkin, olisi hyvä ehkä miettiä pari kertaa tekojensa seurauksia.

Itse käynnistin kuukaudekiristely-kampanjan pari viikkoa sitten.
Sanoin silloin, että oma syöminen oli heittänyt häränpyllyä ja treenaaminen vähentynyt. Olo omassa kropassa oli tukala ja turvonneempi kuin yleensä. Sanoin silti, että olen tyytyväinen itseeni, mutta haluan vähän haastaa itseäni ja kehittyä.
Mulla ei tulisi mieleenkään mennä jollekin mun ystävälle, jolla on hiukan ylipainoa marisemaan, että voi hemmetti ku mä oon läskissä kunnossa! Ei ikinä!!
Tai kirjoittaa facebookiin statuspäivitys, että voi itku kun oon läski ja hyi hitto! Ei ikinä!!

Mua suututtaa katsoa instagramista kuvia ihmisistä, jotka on oikeasti aivan huikeassa kunnossa ja kutsuvat itseään lihavaksi!! Se ihan tosissaan saa mun sapen kiehumaan.

 

Olkaa tyytyväisiä itseenne.
Rakastakaa itseänne.
Aloittakaa kehitys oppimalla rakastamaan itseänne.

♥: Monna

20141121_101455

Conchita Wurst ❤️

Conchita Wurst Portrait SessionParrakas mies voitti Euroviisut. Niin. Mies. Jolla on parta. Ja todella kauniit syvän ruskeat silmät. Jumalattoman kaunis vartalo ja vielä kaiken kukkuraksi upea ääni.

Tää on pistänyt maapallon sekaisin. Venäjä meinaa kieltää maataan osallistumasta enää koskaan Euroviisuihin.
Osa ihmisistä on aivan innoissaan ja haltioissaan kuinka hienoa on, että erilaisuus voitti. Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus voitti.
Osa on aivan käärmeissään ja repii pelihousujaan keskustelupalstoilla, että herranjumala sentään mihin tää maailma on menossa.

Mä kuulun siihen porukkaan, joka on tohkeissaan ja innoissaan siitä että suvaitsevaisuus voitti.
Ja hemmetin lahjakas laulaja voitti. Siis ennen kaikkea.

Mä mietin, että mitä sillä on väliä onko laulaja nainen vai mies, vai mies jolla on parta? Vai nainen jolla on parta? Vai transsukupuolinen? Vai homo? Vai lesbo? Vai hetero?
Mitä väliä sillä on mihinkään?
Miten se voi tehdä kellekään pahaa?

Kuuntelin tänään aamulla SuomiPopin aamushowta ja siellä Jaajo Linnonmaa sanoi jotain mikä sai mut tekemään tän jutun tänään.
Nyt on käynyt niin, että kohu on noussut. Kaikki, jotka nyt kohisee käärmeissään Euroviisuvoittajasta onkin itse vähän peloissaan. Ne miehet on kattoneet, että ei saatana tossa on hyvännäkönen muija. Ja sitten pelästyneet omaa reaktiotaan, eivätkä oo osanneet muutakaan, niin hätäpäissään alkaneet vihaamaan.
Tää on sellainen teoria mitä mä oon ennenkin ajatellut.
Johtuuko homofobia pelosta? Ei se välttämättä kaikkiin päde. Osaan pätee vaan järjettömän suppea maailmankatsomus ja suvaitsemattomuus.

Tää asia on mulle lähellä sydäntä. Mä en itse pysty oikein sietämään suvaitsemattomuutta.
Se on sellainen asia missä mulla nousee ihan samantien karvat pystyyn ja mä voisin nousta barrikaadeille ja lähteä huutamaan ja meuhkaamaan tonne Eduskuntatalon portaille plakaatit käsissä.

Kun en ymmärrä sitä. Suvaitsemattomuutta. Kukaan ei oo mulle pystynyt kertomaan mitään järkevää argumenttia sen puolesta, että homous olisi jotenkin väärin.
(nyt kun kirjoitan homoudesta, puhun samalla siis sekä naisista että miehistä)
Jos mä mietin tällaisia ihmisiä jotka inhoo homoja, mitä he oikeasti inhoavat siinä? Millä tapaa heidän omaan elämäänsä vaikuttaa konkreettisesti se onko joku ihminen homo tai hetero? Monesti kuulee tällaisen lauseen ”mulle on ihan ok onko se homo vai hetero, kunhan ei tuu mua iskemään”. SIIS MITÄ?! Ensinäkin, miksi hemmetissä juuri joku homo haluaisi iskeä heteroa? Eihän heterokaan pokaile homoja, koska heillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ja toiseksi, miksi homot olisivat jotenkin ihmeellisen innokkaita iskemään koko ajan kaikkia? Eihän heterotkaan ole. Paitsi kännissä.

Mulla on lähipiirissä paljon homoja, niin naisia kuin miehiäkin. Mä en koskaan oo arvottanut heidän ystävyyttään tai mitään muutakaan sen mukaan kenestä he tykkäävät.
Mulle on jotenkin sydämen asia puolustaa heidän oikeuksiaan, koska kaikki eivät ymmärrä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon päälle.
Mä olen myös oikeasti ihan ylpeä jokaisesta mun homoystävästä ja rakkaasta, jotka ovat uskaltaneet tulla kaapista ja olla oma itsensä.
Mun veljeni on homo ja mä olen hänestä niin ylpeä! Enkä siis pelkästään sen vuoksi, että hän on homo! 😀 Vaan sen vuoksi, että hän uskaltaa olla oma itsensä. Ja on onnellinen. Ylpeä mä olen hänestä myös monen muun syyn vuoksi. ❤️

Mä muistan elävästi sen hetken kun veljeni kertoi mulle, että hänellä on poikaystävä.
Mä olin silloin Studio51:sen vessassa. Napanderia oli tullut nautittua kaverin kanssa ja mä olin niin tohkeissani!! Mä olin niin innoissani ja iloinen mun veljeni puolesta, että mä menin ottamaan vessassa ollutta siivojanaista kädestä ja hihkuin sille, että ”hei mun veljeni on homo”. Siivojatäti katteli mua ihmeissään ja eikä varmaan tiennyt yhtään mitä pitäis sanoa.
27203_365641240350_2231066_n 10176074_10152320528260351_1040746995_n

Muistatteko muuten, että vuonna 1998 Euroviisut voitti Israel ja Dana International?
Hän on syntynyt miehenä, mutta oli transsukupuolinen ja leikkautti itsensä naiseksi.
Mä en muista kohua silloin. Mutta varmasti silloinkin kohistiin.
dana2Kaunis nainen ja myös biisi oli hieno. Oli ihan pakko vähän kuunnella sitäkin tänään. 🙂

Mä olen vaan sitä mieltä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Kukaan näistä kukista ei tee pahaa toiselle. Ainakaan sen takia, että onko homo vai hetero.

Nyt meni postaus kovaa ja korkealta ohi yhtään minkään tän blogin ”aihepiireistä”. Mutta mä halusin tämän mulle tärkeän ja kuohuttavan asian kirjoittaa paperille.
Seuraavassa postauksessa mä kirjoitan mun tämän viikon treeneistä ja syömisistä. Sillä mulla on tällä viikolla oma pt! 😉

puspus ❤️
Rakastetaan toisiamme!
2014-05-14 11.17.10
Ps. Mä ostin eilen uuden puhelimen!! Nyt tulee entistä laadukkaampia kuvia kännykälläkin! 🙂 Hihii! Niitä voit seurailla myös mun instagramista TÄÄLTÄ!