Miten päiväkodin vaihto on sujunut?

Kirjoitin muutamia viikkoja sitten postauksen siitä, että Emma sai päiväkotipaikan tästä meiän kodin läheltä. Silloin jännitti ja mietitytti miten vaihto onnistuu – jopa pelotti tuleeko koko ruljanssi alkamaan alusta. Kuten oon kertonut, Emmalla ei päiväkodin aloitus ollut helpoimmasta päästä. Oli kahden viikon syömälakko päiväkodissa ja joka kerta jäätiin itkun kera.

Kun Emma just oli tottunut entiseen päiväkotiin ja ruokakin oli alkanut maistumaan, tuli meille postia uudesta päiväkotipaikasta. Arvottiin jonkun aikaa, että mitä tehdään. Kävin tutustumassa uuteen päiväkotiin, joka tosiaan sijaitsee meiltä kotoa alle 5min kävelymatkan päässä. Päiväkoti kokonaisuudessaan oli isompi, mutta pikkuisten ryhmä vain se 12 lasta ja kolme hoitajaa.

Loppujen lopuks sitten järki voitti tunteet ja päätettiin yhteistuumin Tuukan kanssa, että on paljon helpompi tehdä se muutos nyt kuin syksyllä. Tässä vaiheessa Emma ei ollut ehtinyt vielä tottua silloiseen päiväkotiin kuin vajaa pari kuukautta, vaihto olisi siis ehkä helpompi nyt kuin vasta syksyllä, kun pikkuinen olis ehtinyt olla siellä jo puoli vuotta.

Nykyisestä päiväkodista tuli Emman ryhmän vastaava, aivan ihana ja lempeä nainen meille kylään uutta aloitusta edeltävällä viikolla. Tässä uudessa päiväkodissa on siis tapana aina ottaa ensitutustuminen ja kontakti lapsiin lasten kotona, turvallisessa ympäristössä. Ihana juttu! Huhtikuun puolivälissä alkoi sitten tutustumisviikko uuteen, viikko meni hyvin ja ekan kerran jätin Emman kokeilemaan ”yksin” olemista tarhassa kauppareissun ajaksi. Ei ensimmäistäkään kyyneltä, sinne hän jäi tököttämään muina tyttöinä.

En tiedä oliko sillä kotikäynnillä, tutustumisviikolla (joka tosin tehtiin jo ekassa tarhassakin) vai millä isoin vaikutus, mutta tää nykyinen päiväkoti on ollut aivan lottovoitto! Emma on syönyt siellä joka päivä, nukkunut hyvät päikkärit ja puuhannut omiaan ja leikkinyt muiden lasten kanssa. Kertaakaan ei oo jäänyt itkun kanssa, vaan joka kerta tyynen rauhallisesti jonkun hoitajan syliin.

Joku teistä lukijoistani epäili, että vaihto tulee olemaan helppo, koska Emma on jo ymmärtänyt päiväkodin tarkoituksen. Nyt vaan vaihtuisi rakennus ja hoitajat ja leikkikaverit. 🙂 No, näin se tosiaan meni. Ihan kuin Emma olis tosiaankin ymmärtänyt, että muutaman kerran viikossa käydään päiväkodissa ja sitten iskä tai äiti tulee aina hakemaan kotiin.

Voin kertoa, että olo on niin huojentunut!! Edellisessä päiväkodissa ei ollut mitään vikaa, päinvaistoin. Ainoa ”miinus” siinä oli etäisyys meiän kotiin – 15km. Nyt viedään Emma aamulla kävellen päiväkotiin ja iltapäivällä kun haetaan, kestää kotimatka sen 5min. 🙂 Tuntuu, että iso kivi on vierähtänyt sydämeltä.

Keskiviikkona päiväkodilla oli äitienpäiväkahvit ja yllätyksenä kahvien jälkeen meille äideille jaettiin maailman hienoimmat äitienpäiväkortit!! Sydän suli ja mun mielestä tää kortti on ihanin lahja mitä oon saanut!!

Emma on näyttänyt päiväkodissa jo omat metkunsa ja ilostuttanut hoitajia mm. tarttumalla rikkaharjaan ja lapioon, sekä työntämällä likaisten astioiden kärryt keittiöön. 😀 Myös Emman oma tahto ja päättäväisyys on tullut ilmi jo tarhassakin. Joka kerta kun oon hakenut Emmaa päiväkodin pihalta hiekkalaatikolta kotiin, on Emma sanonut ei, kun oon kysynyt lähdetäänkö kotiin. <3

***

 

Päiväkodin vaihto edessä?

Ouh.. 🙁 Rintaa puristaa. Just kun Emma alkoi tottumaan päiväkotiin ja luottamaan henkilökuntaan siellä, meille tuli kirje postilaatikkoon, jossa tarjottiin uutta päiväkotipaikkaa.

Kun muutettiin tammikuussa, oltiin haettu Emmalle päiväkotipaikkaa alkavaksi helmikuun puolivälistä tai viimeistään maaliskuun alusta. Meiän lähin päiväkoti oli täynnä ja vapaa paikka Emmalle löydettiin yksityisestä päiväkodista n.15km päässä meiltä kotoa. Otettiin tuo päiväkotipaikka vastaan, koska Tuukan työpaikka on ihan naapurissa. Ja koska tuo päiväkoti tuntui ihanan pieneltä ja lämpimältä paikalta.

Nyt saatiin päätös, että meiltä n.500m päässä olevasta päiväkodista löytyisi Emmalle paikka. Noh. Tämähän on tavallaan ilouutinen, mutta toisaalta ihan ahdistaa.

On jännä miten nopeasti sitä kiintyy johonkin. Nytkin muutamassa viikossa on tullut kiintymyssuhde päiväkodin henkilökuntaan. Tämän hetkisessä päiväkodissa on oikeasti aivan super ihana henkilökunta ja tuntuu siltä, että jokainen lapsi saa siellä syliä, huomiota ja rakkautta yllin kyllin. Ketään ei jätetä yksin itkemään, eikä kukaan kulje kakat vaipoissa pitkin päivää.

Tietysti jos järjellä ajatellaan, on ehdottomasti tämä meidän kotia lähellä päiväkoti parempi vaihtoehto. Ihan vaan sen vuoksi, että edestakas ajaminen tämänhetkiseen päiväkotiin on vähän hölmöä hommaa. Se aiheuttaa vällillä myös haasteita, jos meillä on toisella Treeniryhmän treenit illalla Helsingissä ja toisella on auto, koska hakee Emman.

Mutta sitten jos sydämellä ajatellaan, niin haluaisin ihan hirmuisesti pitää Emman tämänhetkisessä päiväkodissa jatkossakin. Saadaan sieltä joka päivä videoita ja kuvia, miten meiän pikkuinen rakas voi. Häntä pidetään niin paljon sylissä, kuin on tarvis. Nykyään ei enää syliä niinkään tarvi, vaan tanssii muiden mukana musiikkihetkissä ja ruokakin maistuu.

Äh. 🙁 Ei tällaisia päätöksiä pitäis tällaisen tunteella eläjän hartioille heittää. Helpompi olis kun olis joku sääntö, että lähempää kotia oleva päiväkoti on otettava vastaan. Sitten siinä ei voisi tunteilla, kun fakta olis fakta.

Tälle pienelle tahtoo vaan parasta!! <3

***