Tältä näytän 1v1kk synnytyksestä.

Oon kirjoitellut teille tämän vauvavuoden (tai no nyt jo menneen vauvavuoden) aikana mun palautumisestani. On ollut erkaumaa ja on ollut raskausarpia. Mua toden totta pelotti silloin joskus alkukeväästä, kun tein Bio-Oilin kanssa yhteistyön raskausarpiin liittyen, että voinko mä laittaa julkisesti blogiin kuvia mun mahasta. Sellaisesta, mikä on ihan täynnä arpia ja napa roikkuu ja voih.. 🙁 Mutta uskaltauduin, koska tiesin etten ole arpineni ainoa maailmassa. 😉

Nyt kun katselin noita vanhoja kuvia, löytyi sieltä aika monta sellaista, joita en kuitenkaan uskaltanut julkaista. Nyt julkaisen niistä ”pahimman”. Siinä kuvassa näkyy ihan maallikonkin silmään huomattava erkauma. Maha on pullistunut ja vatsalihakset oudosti pullottaa sivuilla. Myös arvet on aika tummat mun silmään. Samassa kollaasissa kuva ylhäällä, joka on otettu tänään perjantaina 15.joulukuuta. Vuosi ja 1 kuukautta synnytyksestä.

Nyt vasta tuota kollaasia katsoessani tajuan, että mullahan alkaa olla homma hallussa. 😀 Siis vatsalihasten erkauma ei enää pullota ja arvet on haalistuneet lähes olemattomiksi. Arpiin mulle on tehty mikroneulausta Guinotin hoitolassa, josta kerron lisää myöhemmin. Bio-Oilin ja muiden rasvojen käyttö, sekä tuo mikroneulaus on ollut tietysti isosti osallisena arpien haalistumiseen, mutta myös aika. 🙂

Painan tällä hetkellä 2kg enemmän kuin ennen raskautta. 72kg silkkaa Monnaa. 😉 Oon syönyt nyt varsinkin joulukuun ajan vähän miten sattuu ja silti on kroppa voinut aikamoisen hyvin. Kulutus on päivittäin edelleen aika suuri, kun tuon pikkuisen energiapommin perässä koittaa pysyä. Kulutukseni on siis tällä hetkellä keskimäärin n.2500kcal/pvä ja treenipäivinä n.300-500kcal päälle. Eli saan pitää tarkkaan huolen, että syön tarpeeksi!

On muuten myös hauska, miten sitä näyttää housujen vyötärökaistale ylös vedettynä ihan kuin en olisi koskaan raskaana ollutkaan, mutta sitten vyötärökaistale alas vedettynä näkyy se ”todellisuus”. Mikä ei todellakaan ole paha! Mutta tämä on mun mielestä aika hyvä esimerkki tällaisesta ”some-illuusio” -jutusta. Voisin julkaista kuvia vain housut kainaloihin vedettynä tai sitten näyttää välillä oman totuuden.

Osalla naisistahan palautuu niin nahka kuin maha kokonaisuudessaan super nopeesti synnytyksen jälkeen. Mä kuulun siihen porukkaan, jolla se ei tapahdu / tapahtunut niin nopeasti. Mun mielestä on hyvä, että somessakin nähdään molempia versiota! 🙂

***

Mutta kyllä mä sanon, että on se kiva juttu kun kroppa ja varsinkin ne vatsalihakset on palautuneet vihdoin! Vaikka silti, olis mulla arpia tai ei – niin onhan toi ihana pötkylä vaan niin rakas ja ihmeellinen lahja ettei ne arvet siinä rakkauden ja onnen määrässä paljoa paina! 😉

Henkireikä!

Kiitos alkuun kaikille edelliseen postaukseen tulleista kommenteista ja omista, aika tuskaisistakin kokemuksista synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja/tai uupumuksesta. Vastailen teille pian. <3

Haluaisin vielä jatkaa aiheesta vähäisen. Nimittäin sen verran, että kerron teille henkireiästäni.

Henkireikä tarkoittaa urbaanin sanakirjan mukaan henkisen terveyden kannalta erittäin merkityksellistä aikaa, tapahtumaa tai paikkaa. Pitkäaikaista harrastusta tai aktiviteettia, joka auttaa kestämään arjen paineita. Esimerkiksi edesmennelleelle presidentti Mauno Koivistolle se merkitsi liikuntaharrastusta ja varsinkin lentopalloa. 

Myös minulle henkireikä on liikunta. Olen miettinyt tässä parin päivän sisällä sitä, miksi olen ollut ja olen edelleen niin uupunut. Olen kuitenkin saanut nukuttua säännöllisesti 8-10h yöunia, kiitos mieheni, jonka kanssa jaamme Emman yövastuun puoliksi. Mutta miksi minua silti väsyttää. En usko, että se on johtuu vain yöheräilystä tai paljosta tekemisestä. Ymmärsin vasta eilen aamulla, että henkireikäni on ollut kateissa koko tämän vuoden. Uskon sen varmasti lisänneen väsymystäni.

Kun aiemmin liikunta on saanut minun endorfiinivarastoni huippuunsa ja olen saanut niin paljon energiaa treenaamisesta, sen kokonaan puuttuminen on varmasti uuvuttanut minua entisestään. En ole päässyt hengähtämään edes hetkeksi uuden arjen lomassa. Koska en ole saanut. Koska vartaloni on ollut mäsänä ja olen vain kuntouttanut sitä.

Luojan kiitos löysin kesällä Lupauksen, heidän Kuntouta keskivartalo -kurssinsa, sekä sen jälkeen Saran yksilövalmennuksen. Niiden avulla sain erkaumani paranemaan ja lantionpohjan lihakset kuntoon. Olen oikeasti sitä mieltä, että ilman näitä kahta asiaa en olisi kuntoutunut varmasti lainkaan. Erkaumani olisi jäänyt ja olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin alkanut kärsimään alaselkäkivuista ja virtsankarkailusta.

Nyt kun olen parin viikon ajan päässyt treenaamaan ihan oikeasti, siis sellaisia treenejä kuin joskus ennen raskautta, olen tajunnut kuinka olen niitä ikävöinyt. Ja se syy miksi tästä asiasta hehkutan täällä kerrasta toiseen, on se, että haluan jonkun muunkin saada tämän saman tunteen. Ei tarvitse olla äiti tai isä, voi olla ihan yhtä hyvin väsynyt opiskelija tai paljon töitä tekevä henkilö – oman henkireiän löytäminen on ihan ehdoton juttu jaksamisessa!

Tällä viikolla oli hymy herkässä Vertical Clubilla. <3

Mikä on teidän henkireikänne? Oletteko löytäneet sen? Suosittelen vahvasti etsimään sitä ja sen jälkeen saamaan siitä voimaa ja virtaa arjen pyörittämiseen. Ja virtaa siitä arjesta nauttimiseen! <3 Koska ennen kaikkeahan se useimmiten on aika ihanaa ja siitä osaisi nauttia enemmän jos ei olisi väsynyt tai uupunut. Vai mitä?

Klikatkaa itsenne Kuntouta keskivartalosi -kurssille!! Se alkaa taas 6.marraskuuta ja lukijanani saatte sen hintaan 79€! Suosittelen ihan 100% ja rutosti päälle! 😉 Vaikka synnytyksestä olisikin jo pidempi aika. TÄSTÄ pääseet lukemaan lisää ja osallistumaan.