Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 2

Jes! Tässä tulis toinen osa vastauksia teidän esittämiin kysymyksiin! 🙂 Vielä tulee sitten osa 3, koska tosiaan kyssäreitä oli aikas paljon! 😀 Taas on vastaukset kirjoitettu niin, että ei olla nähty mitä toinen vastaa. Hahaa.. Nyt on ehkä vähän enemmän erilaisia vastauksia kun viimeks! 😉

1. Mistä haluat toista kiittää? / Mistä olet toiselle kiitollinen?

M: Mä oon kiitollinen Tuukalle siitä, että saan olla just sitä mitä oon. Kuten Tuukka ite sanoo; herkkä taiteilijasielu. 😀 Mun mielestä yks tärkeimpiä asioita parisuhteessa on se, että toinen ei yritä muuttaa toista, vaan rakastaa just sellaisena kun on. Tuukka on myös opettanut mua pitämään omista mielipiteistä kiinni ja opettanut sellaista tietynlaista kovuutta.

T: Olen Monnalle kiitollinen vuosien varrella häneltä oppimistani asioista, kuten ennakkoluulottomuudesta, heittäytymiskyvystä. Olen kiitollinen siitä, että Monna on paitsi muuttanut minua ihmisenä, niin uskaltanut muuttua samalla itsekin. Eniten kiitollinen olen kuitenkin päivieni valosta, Emmasta. 🙂

2. Kerro päivän tunteesi toiselle viidellä sanalla.

M: Kiitos, että olet. Rakastan sua!

T: Jännittynyt, iloinen, odottava; City Survivors

3. Kuinka paljon viikossa vietätte yleensä aikaa keskenänne ja miten vietätte aikaa yhdessä? Matkusteletteko vain yhdessä vai myös yksin ja kuinka pitkiä aikoja olette toisistanne erossa? Onko teillä yhteisiä harrastuksia vai onko molemmilla myös omansa? Ovatko kaikki kaverit yhteisiä vai onko myös ”vain toisen” kavereita?

M: Mehän ollaan käytännössä koko ajan yhdessä. 😀 Nyt kun Tuukka on myös ulkopuolisissa töissä, on sellanen 24/7 hengaaminen tietysti vähentynyt ja se on ihan hyvä niin! Tällä hetkellä me vietetään varmasti eniten aikaa yhdessä ihan koko perheenä. Viimeks ollaan oltu kahdestaan nyt toukokuun alussa CitySurvivorsin jälkeen, kun Tuukka varas meille hotellihuoneen ja pötköteltiin siellä väsyneinä ja onnellisina.
Matkustellaan joo pääosin yhdessä, harvemmin tulee tehtyä reissuja yksin. Joskus on jotain tyttöjen ja/tai poikien reissuja. Ei me kovin montaa päivää olla oltu erossa toisistamme koko tän 11 vuoden aikana. 😀

Meillä on aikalailla omat harrastukset, hyvin samanlaiset – mutta käydään itekseen kyllä treenamassa pääosin. Suurin osa kavereista on yhteisiä tai niistä omista on muodostunut yhteisiä. Mutta on myös ns. omia kavereita.

T: Mun mielestä me vietetään todella paljon aikaa keskenämme. Olemme aina viihtyneet hyvin toistemme seurassa. Aika harvoin teemme asioita tai matkustelemme yksin, vaan enemmänkin sitten koko porukalla koiratkin mukaan luettuna. Yhteisiä harrastuksia meillä ei sikäli ole, että niitä yhdessä tekisimme. Me teemme jo myös töitä yhdessä, joten ehkä ne harrastukset ovat molemmille sitten sellainen oo ma juttu. Nykyään osa kavereistamme ovat tulleet enemmän yhteisiksi, mutta ehkä enemmän sellaisen pariskunta-kaveruuden myötä. Meillä on kuitenkin ollut aina myös ne omat kaverit vahvasti mukana. Toki me tunnemme toistemme kaverit, mutta kyllä mulla on silti ne omat kaverit ja Monnalla omat. Minä en esimerkiksi hengaile Monnan kavereiden kanssa ilman Monnaa.

4. Keskusteletteko paljon ns.arjen ulkopuolisia asioita, kuten mielipiteitä politiikasta/ajankohtaisuutisista? Jaatteko samat arvot ja pystyttekö olemaan eri mieltä kuitenkin niin että molemmat kunnioittavat toisen eriävää mielipidettä?

M: Joo, kyllä me jutellaan päivän polttavista puheenaiheista, uutisista jne. Meillä on aika samat arvot isoissa asioissa kyllä. Joskus musta tuntuu, että Tuukka on erimieltä jostain kun keskustellaan, ihan vaan sen takia, et sais vähän vääntää.. 😀 Mutta siis hyvällä meiningillä. Ja kyllä mun mielestä meillä voi hyvinkin olla eri mielipiteitä asioista.

T: Kyllä. Ilman muuta. Politiikka ei meitä kumpaakaan kiinnosta. Yksi ehkä kiinnostavin aihe on ihmisen kehitys ja käyttäytyminen eri tilanteissa. Näihin liittyvistä asioista keskustelemme useinkin ja olemme joistain asioista välillä eri mieltäkin. Pystytään olemaan eri mieltä, vaikka minun itsepäisyydelleni se onkin välillä kolaus. 🙂 Olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut jo vähän siihen, että kaikkien ei välttämättä tarvitse olla kanssani samaa mieltä.

Kuva: Ossi Pietiläinen

5. Mikä toisessa ärsyttää eniten?

M: Sukkien jättäminen lattialle! Haha! Tuukka on ehkä vähän ”leväperäisempi” välillä kotona siisteydessä kuin mä. Myös ehkä muissa käytännön asioissa vähän ”höllempi” kuin mä. Vaikka ennen nää jutut oli ehkä toisinpäin. Mutta parasta on kaikki muu; persoona, huumorintaju, se minkälainen isä Tuukka on, vastuuntunto, se kuinka paljon Tuukka jaksaa aina tehdä ruokaa meille koko perheelle jne..

T: Ihan rehellisesti sanottuna eniten tai sanotaanko useimmiten ärsyttää se, että Monna ajattelee liiankin usein muiden mielipiteitä tai kunnioittaa sääntöjä ja on välillä liiankin puhtoinen. Tämä on ehkä meidän suurimpia eroja. Minä olen aina valmis venyttämään sääntöjä ja oikaisemaan asioissa oman mieleni mukaan. Minä en hirveästi perusta siitä, mitä muut minun toiminnastani ajattelee, jos itse olen sitä mieltä, että olen siihen oikeutettu. Minun sääntöni yhteiskunnassa ovat vähän väljemmät, kuin Monnalla. 🙂

6. Jos treenaatte yhdessä niin teettekö aina molemmat omat treenit vai teettekö joskus saman treenin yhdessä? 🙂 Neuvotteko toisianne liikunnassa? Jos neuvotte tai ette niin tuleeko aiheesta ikinä ”sanomista” eli onko erilaisia mielipiteitä esim tekniikoista salilla tms?

M: Jos me joskus päästään nykyään yhdessä salille, niin kyllä me tehdään omat treenit. Itse asiassa niin ollaan tehty aina. Ei me kauheesti neuvota, joskus voidaan antaa jotain liikevinkkejä ja Tuukka on joskus neuvonut mua esim. mavessa tms. Ja on erilaisia mielipiteitä! 😀 Tuukka ei aina ymmärrä mun hilanvitkutus-liikkeitä ja mä taas koen tylsäksi ne ihan perus penkkipunnerrukset.

T: Ei ei ei. Siitä ei tule mitään. Ei treenata yhdessä. Samaan aikaan joskus, mutta ehdottomasti aina omia treenejä. Monna jaksaa kikkailla ja kokeilla koko ajan uusia asioita ja minä olen ehkä yksi maailman huonoimmista opetettavista ihmisistä silloin, jos en ole ennalta päättänyt, että nyt opin uutta. Ei siis treenata yhteisiä treenejä ellei nyt jotain kävelylenkkejä lasketa.

Neuvotaan toki toisiamme työssämme ja pyydämme toisiltamme useinkin apua, kun vastaan tulee asioita, mistä tietää toisen tietävän enemmän. Meillä on onneksi aika hyvin erottuneet ne omat osaamisalueet, mikä tarkoittaa sitä, että toinen usein tietää asiasta, mistä itse et.

7. Mikä vauvavuoden hetki oli rankin? Miksi?

M: Mä koen, että jostain syystä se vaikein hetki oli viime syksy. Eli siis silloin, kun Emma oli jo melkein vuoden. Mä oon ajatellut, että se oli raskas sen vuoksi kun univelkaa oli alkanut kertymään jo pitkältä ajalta ja ehkä siihen liittyi jotenkin jotkut hormoonitkin. En tiiä. Mutta jostain syystä se oli se.

T: Vaikea vaikea kysymys. Meidän vaikein hetki oli varmaan vasta vauvavuoden jälkeen, kun samaan aikaan muuttui niin paljon asioita. Oli paljon uusia työkuvioita, tuleva muutto jne. Se aiheutti molemmissa stressiä ja sanomista tuli milloin mistäkin. Vauvavuodelta ehkä suurimpana juttuna on jäänyt mieleen se unettomuus. Jälkikäteen se vuosi on jäänyt mieleeni hieman sumuisena juuri väsymyksen takia.

8. Miten pyydätte ja annatte toisillenne anteeksi?

M: Ihan vaan, että anteeks – mä taisin olla vähän herkillä. tms. 😀 Me ei kumpikaan olla mitenkään super pitkävihaisia ja osataan kyllä myös pyytää anteeks. Joskus tosin on sellasia hetkiä, kun molemmat on loukkaantunut eikä oikein tiedetä kumpi tässä nyt sais olla se osapuoli jolta pyydetään anteeks. 😉 Niissä tilanteissa pyydetään molemmat.

T: Välillä paremmin, välillä huonommin. Minä olen luonteeltani nollasta sataan – nopeasti ailahteleva tyyppi. Saatan kiivastua nopeasti ja olla aika riehakaskin, mutta myös rauhoitun yleensä nopeasti ja pyydän sitten anteeksi ja sanon, että ollaanko taas kavereita. Monna taas on hieman hitaammin kiihtyvä, mutta myös hitaammin leppyvä. Minulla itselläni on ainakin sellainen olo, että minä teen useammin aloitteen anteeksipyynnössä, kun se on minulle helpompaa. Minä en myöskään itse jää kiinni siihen riitaan, vaan olen valmis jatkamaan elämää muutama minuutti riidan jälkeen, kun Monna taas tarvitsee enemmän aikaa.

Tämä on vähän sellainen temperamentti-asia. Muistan, kun Monna sanoi joskus pari vuotta seurusteltuamme, että sitä välillä ahdistaa käydä mun vanhemmilla, kun me tapellaan koko ajan ja minä olin ihan ihmeissäni, että eihän me tapeltu ollenkaan. Se mikä meidän perheessä on normaalia mielipiteenvaihtoa oli Monnalle ja hänen perheelleen jo suuri riita. Tämän asian oppimisessa meillä meni puolin ja toisin aikaa. Minua taas ärsytti aina se, että Monna ei sanonut esim. sen äidille vastaan hirveän kovasti, kun taas minä olin tottunut vastustamaan myös oman äitini ja isäni mielipiteitä erittäinkin kovaäänisesti, jos en ollut heidän kanssaan samaa mieltä jostain.

Tämäkin liittyy siihen sääntö-asiaan, mistä kerroin aiemmin. Monnalla on enemmän kunnioitusta sääntöjä ja auktoriteetteja kohtaan, kun minä taas olen tottunut tappelemaan koko elämäni niitä vastaan. Minulle mikään ei ole sillä tavalla pyhää, että en sanoisi omia eriäviä mielipiteitäni. Sekään ei siis ole mikään hyvä asia, mutta niin se vain menee. Haluan nyt loppuun vielä sanoa, että en ole auktoriteetti-kammoinen millään lailla, vaan 100% joukkuepelaaja aina, mutta minä en kunnioita sikäli ketään pelkän aseman takia, oli kyseessä sitten isä, äiti, pappi, poliisi, opettaja tms.

***

Ihanaa sunnuntaita kaikille! <3

Toivottaa,

Monna & Tuukka

Lue myös: Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1

Miten meiän parisuhde on muuttunut Emman myötä?

Tätä kysymystä multa kysellään aika usein. Onko muuttunut ja jos on, niin miten. Me molemmat vähän sivuttiin tätä aihetta parissakin kysymyksessä postauksessa Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1, mutta ajattelin pureutua tähän aiheeseen vielä vähän syvemmin.

Me ollaan nykyään perhe. Ei pelkästään mies ja vaimo, vaan myös äiti ja isä. Meille on tosi tärkeetä, että Emma on mukana mahdollisimman monessa ja tehdään yhdessä kaikkea. Myös koirat mukana! 😉

Mutta on pakko myöntää, että parisuhde on kyllä jäänyt vähälle tässä puolentoista vuoden aikana. Jos lasketaan jotain meiän kahdenkeskisiä ”treffejä” tms. niin kyllä ihan yhden käden sormet riittää. Monesti myös iltaisin ollaan molemmat niin puhki päivän askareista, että kun Emma nukahtaa – me ollan ihan loppu ja mennään pian itekkin nukkumaan.

Täytyy myös myöntää, että se kännykkä ja some on jotenkin jonkinlainen ”ajatukset pois arjesta” -väylä. Kun on koko päivän tehnyt töitä, juossut ees taas ja sitten kun koti hiljenee ja rauhoittuu – tuntuu siltä, että haluaa tehdä jotain aivotonta vähän aikaa. Sen takia kännykkä tulee otettua helposti käteen ja pläräys alkaa.

Vaikka oikeasti parempi rauhoittumistapa olis katsoa vaikka sen kumppanin kanssa joku leffa tai olla vaan lähekkäin. Mutta sitten pitääkin jo viedä koirat iltalenkille ja pistää huomiset tarhavaatteet valmiiksi ja tyhjentää astianpesukone jne.. Se on hassua, että sitä tiedostaa kyllä ettei aikaa sille tärkeälle asialle muka ole, mutta silti taas kerran asioita priorisoimalla olis.

Me molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen kanssa perhejutut menee edelle ja ymmärretään se ettei sitä kahdenkeskistä aikaa vaan voi olla ihan niin paljon kuin ennen lasta. 😀 Faktahan se on. Meille on vaan tällä hetkellä koko perheen kesken puuhastelu tärkeämpää ja saadaanhan me siinäkin olla yhdessä. Jollain tapaa jopa tuntuu, että ollaan lähennytty Emman myötä.

Kun nyt ajattelen sitä aikaa ennen kun tulin raskaaks, me oltiin tosi itsenäisiä ja tehtiin paljon juttuja yksin ja/tai ns. ”omien kaverien” kanssa. Toki myös kahdestaan, mutta paljon kuitenkin sekä töitä, että vapaa-aikaa omilla tahoillamme. Nyt Emman myötä me ollaan oltu paljon enemmän yhdessä ja tekemiset omilla tahoilla on vähentyny huomattavasti. Viihdytään yhdessä ja just niinku sanoin; perheenä.

Toki ollaan puhuttu, että olis kiva lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle tässä nyt joku kerta ihan kaksistaan. Tosin ollaan puhuttu siitä jo varmaan vuosi. 😀 Mutta eiköhän me vielä joku kerta tässä saatais se aikaan. Olishan se tosi ihanaa.

Mutta niin, kuten Tuukka sanoi me ollaan nykyään äiti ja isä, eikä vaan pariskunta. Se on meiän mielestä paljon enemmän. Toki elämä on muuttunut paljon lapsen myötä, mutta kuitenkin vaan parempaan suuntaan.

Jari ”Metallisydän” teki hauskan postauksen nyt vs. 10 vuotta sitten. Mä ajattelin, että voisin tehdä samanlaisen meiän parisuhteesta. 😀 Oisko se hyvä idea ja kiinnostavaa luettavaa? 😉

***