Ollaanko me vielä yhdessä?

Jostain syystä minulta on kysytty tätä asiaa lähiaikoina parikin kertaa. Se on aika hassua. Tai siis, että jos sosiaalinen media ei pursua yhteiskuvia, tulee joillekin sellainen vaikutelma ettemme enää olisi yhdessä.

Sanon ihan rehellisesti, että viimeinen kuukausi on ollut varmasti raskain koko meidän parisuhteen aikana. Me olemme olleet yhdessä pian yksitoista vuotta ja 10.heinäkuuta tuli seitsemän vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Näinkin pitkän parisuhteen aikana on melkeinpä väistämätöntä, että tulee ala- ja ylämäkiä. Mutta se, haluaako niistä vaikeimmista mäistä päästä yhdessä yli on merkittävin asia.

Luulen, että meillä on niin voimakas tahtotila pysyä yhdessä, että selviämme niistä mäistä. Haluamme niin. Vastaus otsikon kysymykseen on siis KYLLÄ. Kyllä me olemme edelleenkin yhdessä. Meidän parisuhteeseen on vaan viimeisin vuosi tuonut hieman haasteita. En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen.

Meille molemmille on tullut yllätyksenä se, minkälaisia olemme toisillemme väsyneinä. Minä olen ennen ollut aika lepsakka vaimo. Ihan suoraan sanottuna. 😉 Mutta nyt naputan asiasta jos toisesta vähän väliä. Menetän pinnani nopeasti ja kiihdyn vielä aiempaa nopeammin nollasta sataan. Myönnän, että minun on vaikea levätä tällä hetkellä. Kun Emma on päikkäreillä, minä pyörin ympäri kotia stressipäissäni siivoamassa. Siinä samalla mennä käksätän Tuukalle, jos hän ei ole vielä ehtinyt viedä kahvikuppia keittiöön tai muuta yhtä viisasta.. Kinastelemme melkein päivittäin jostain turhasta asiasta.

Jos meillä ei olisi tätä maailman suloisinta ja ihaninta tyttöä, olisimme rehellisesti sanottuna varmasti jo pistäneet eropaperit vetämään. Mutta koska tiedostamme sen, että emme käyttäydy nyt ihan normaalisti väsymyksen vuoksi, haluamme päästä tämänkin mäen yli. Yhdessä.

Kinastelun aiheet on usein jotain hyvin pieniä juttuja ja ne unohtuu yhtä nopeasti, kuin on tulleet esillekin. Varmasti se, että meillä on niin paljon yhdessä niitä ilon ja onnen hetkiä, on myös avain suhteen kestämiseen. Jos kaikki olisi pelkkää kinastelua, ei yhdessäoleminen olisi sen arvoista.

Haluamme kuitenkin molemmat viettää vielä monia hääpäiviä yhdessä. Haluamme tarjota tyttärellemme hyvän ja turvallisen kodin, jossa kasvaa. Emme ole pistämässä niitä eropapereita vetämään, emmekä aiokaan. Yli kymmenen vuotta ollaan polkuja kuljettu yhdessä. Neljä vuotta ollaan oltu koiravanhempia ja kohta vuosi pienen prinsessan äiti ja iskä. Viisi vuotta ollaan pyöritetty yhteistä yritystä. Paljon on koettu, eikä ihan jokainen hetki ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa ja yhteiset kokemukset vain vahvistaa.  Kun pysähdyn miettimään elämääni tällä hetkellä, ymmärrän kuinka onnellinen olen. 💜

Seksi synnytyksen jälkeen.

Haluan taas nostaa ”vaietun aiheen” esille. Tällä kertaa se on seksi synnytyksen jälkeen. Ylipäätään pienten lasten vanhemmilla, millaista se seksielämä on? Onko aikaa, onko haluja ja miltä seksi tuntuu synnytyksen jälkeen?

Meillä lokakuisten vauvojen äideillä on facebookissa ihan loistava tukiryhmä. Sieltä olen itsekin saanut ties kuinka monta kertaa vinkkejä, vertaistukea ja vaikka mitä, tämän kohta 8kk -äitiyden aikana. Ryhmässä oli pistetty juhannuksena käyntiin keskustelu seksistä. Aihe on mielestäni niin tärkeä ja valitettavasti sellainen, josta ei kovin paljoa puhuta, siispä halusin nostaa aiheen esille täällä blogissani. Koska täällä äitejä, sekä isejä paljon käy. Pyysin lupaa lokakuisten mammoilta, että saanko julkaista nimettöminä heidän kokemuksiaan seksistä nyt synnytyksen jälkeen. Tässä siis teille kaikille vähän vertaistukea siitä, miten seksi sujuu muilla vanhemmilla.

 

”Mulla oli halut tiessään ensimmäiset 6kk ja sattui kun yritettiin. Nyt vasta onnistuttu ilman kipuja, mutta mulla on edelleen ongelmana haluttomuus. Pitkälti ihan väsymyksen ja stressin syytä että ei ”maistu”.. kai se siitä. Ollaan puhuttu avoimesti ja mies ymmärtää, mutta kurjalta se silti tuntuu kun ei sitä oo…”

”Tää on vaivannut minuu kans. Luvin mielenkiinnolla kommentit. Meillä ollut tosi hiljasta seksin saralla (aktiivisempaa ois voinut olla ennen lokakuistakin). Oiskohan 3 kertaa nyt synnytyksen jälkeen. Varsinaista kipua ei ollu, kireyttä ekalla kerralla, joka oli 3kk synnytyksestä. Tuntuma on jotenkin huonompi miusta. Mies on paljon töissä+ väsynyt ja itse elän vahvasti ”vauvakuplassa” + väsynyt. Haluuttomuus ehkä vähän vaivaa, kun on jotenkin äidiksi tulon jälkeen oma seksuaalisuus hukassa. Uskon, että jos peitto heilus useemmin halutkin palaisi jne. Tää näkyy kyllä suhteessakin, läheisyyden kaipuu ja puute. Riitoja enemmän. Puhutaan kyllä avoimesti asiasta, mut tuntuu että tekoihin pitäs ennemmin ryhtyä. Pitkään kun on ollut sillälailla koskematta se muuttuu hassusti vaikeemmaks, vaikka toinen on ihan tuttu. Haluun miun parisuhteen takas! Meitä kun on tässäkin niin moneen lähtöön. Toisilla jatkuu kuin ennen, jopa parempaa. Toisilla on taas kipuja, paikat ei tunnu samalta. Itse kuulun ryhmään ”vauvakupla”. Sitä elää niin sitä lasta varten, että ei kiinnosta peiton heilutus tai muukaan kiehnäys. Sellaset tuntui aluksi jopa jotenkin likaiselta.”

”Parisuhde ja seksielämä voi hyvin. Vähän enemmän täytyy improvisoida koska lapsi (tämäkään ei toki ole mitenkään huono asia jos ymmärrätte mitä tarkoitan 😉 ).
Meniköhän pari viikkoo lapsen syntymästä (sektio) ku hommat jatku. Sektiohaavaa piti toki aikansa varoa eli mitään kovin akrobaattista ei voinu kokeilla alkuun. Edelleen tuntuu hyvältä, ehkä jopa paremmalta kuin aiemmin!”

”Meillä ei ole enään kuin lapsentekoseksiä, 1-3krt/kk… Haluja ei mun puolesta ole, mutta leikkikaverin lokakuiselle haluaisin. Ekan kerran koitettiin 2-3kk synnytyksen jälkeen, yllätyin kun ei kipuja eikä tuntunu juuri erilaiselta – hieman väljemmältä vain.”

”Itellä on vähän erilainen tuntuma nykyään, ei satu mutta jälkikäteen vähän aristaa. Pari viikkoa synnytyksestä kokeiltiin ekan kerran. Miulla alko sellanen varsinainen haluttomuusjakso vasta ehkä 5kk jälkeen, toisaalta varmaan johtui siitä, kun yleinen jaksaminen ollu huonompaa. Jonkun ehkä kuukauden ajan oli jopa sellasta, et ei tehny mieli kattoakaan mieheen päin, saati sit koskea. Nyt alkaa vähitellen palautua, vaik on se kyl vähän vaivan takana et jaksaa innostua. On kyl auttanu ku on puhuttu avoimesti omista fiiliksistä, muuten varmaan ahdistais se epämääräinen puhumattomuus. Toi tuntumapuoli kyllä mietityttää, kun ei oo ihan niin kivaa ku ennen, että palautuuko koskaan..”

”Me ollaan jotain yritetty kaikki neljä kertaa. Mua ei kiinnosta yhtään. Ja parisuhde voi sen mukaisesti… Mull on kans tää vauvakupla. Ihan koko elämässä. Kuplan sisään pääsee vauvan sisarukset ja mun siskot. Isi onneton jää kuplan toiselle puolelle. Sieltä kuuluu ”mikset sä koskaan voi auttaa siivoamisessa, tehdä ruokaa, käydä vaunulenkillä, et saisin ottaa päiksyt, herää yöllä vauvan kanssa”. ”Mikset sä tajua, että mä tarviisin kainaloa, suukkoja, hipeltämistä” ja olen kuitenkin itse niin syvällä kuplassani, etten mitään ota vastaan. Plus sokerina pohjalla vielä se pelko, et toiminko mä enää??? Mitä jos taas tartteekin liukkaria, mitä jos tällä kertaa lantionpohjalihakset kuitenkin pettää ja pissa lirahtaa… ”

”Se et ei harrasteta seksiä kuukauteen, venyy helposti kolmeen kuukauteen, se taas puoleen vuoteen ja kohta on oltu vuosi ilman seksiä. Se kehä kannattaa katkaista jossain vaiheessa. Ei toki väkisin, mut miulla ainakin vaati omaa efforttia et pääsin pois siitä haluttomuudesta, siinä auttoi avuttomuus ja se että totes itelleen sekä miehelle etten halua olla haluton. Siitä tulee helposti sellanen muuri, jossa toinen alkaa ajatella et toi ei halua miusta muuta ku seksiä ja toinen ajattelee että toinen pihtaa vaan koska voi. Tämä siis kärjistettynä. Eli siis se, että näitä asioita voi ja kannattaa työstää, ja pitää suhteesta ja läheisyydestä huolta vaikkei seksiin pystyiskään.”

”Ennen raskautta oli n.5krt viikossa, joskus enemmän joskus vähemmän. Yleensä enemmän. 🙂 Sitten raskauden edetessä piti ruveta varovaiseks ja nyt sitten väsymys vie voiton ja ehkä n. 2krt/vko tällä hetkellä.”

”Itellä ollut synnytyksen jälkeen haluttomuutta! Ärsyttää niin paljon vaikka mies sanoo, että ymmärtää! Kyl sen silti huomaa, että sitä se vähän harmittaa.. mut enemmän tää mun itsetuntoa kalvaa kun miehen. Voi johtua tietysti siitä että kun on kaks pientä lasta ja muutenkin aikalailla kaikki hommat hoidan yksin, kun miehellä niin pitkiä työpäiviä ja paljon ylitöitä, niin ei sitä sit vaan jaksa väsymyksen keskellä. Osaltaan voi olla myös siitä, että kun itteä ärsyttää kun mies ei niin paljon kotona ollessaan osallistu kotitöihin yms, hoitaa lapsia kyllä mutta ei oikein muuta (jonka osittain siis ymmärrän koska on myös töistään tosi väsynyt kun niitä on oikeasti ihan liikaa) niin ei sit oikein huvita itteä mikään hempeily kun ollut niin ärsyyntynyt siitä ettei toinen auta kotitöissä yms.. Hankala juttu! 😀 Mutta ollaan puhuttu kyllä asiasta ja tiedostetaan että joskus nyt vain on tälläisiä vaiheita eikä se kestä koko elämää, mieskin aina sanoo että onhan meillä koko elämä aikaa! 😀  Ja tuosta tuntumasta niin samalta tuntuu kuin aina ennenkin!”

”Meill on kyllä seksielämä hyvin vähäistä. Ei oo ees mitään haluttomuus-juttuja, mutta jostain syystä vaan vähemmän. Riidellään aika paljon ja yks päätekijä voi olla vähäinen peiton heilutus. Ja ei kyllä oo enää sitä samaa tuntumaa mitä ennen synnytystä. Ei kyllä myöskään satu tai mitään. Ennen oli seksiä tyyliin kerran viikossa. Ehkä se sitten imetyksen jälkeen alkaa palaan raiteilleen ku hormoonitki tasaantuu yms.”

”Eka yritys oli 4kk synnytyksen jälkeen ja sittemmin ehkä 5 kertaa harrastettu seksiä yhteensä. Mä elän viel täydellises vauvakuplassa ja haluja ei oo ollenkaan (ei oo kyl kuukautisiakaan), ja mies on töitten jälkeen väsynyt ja stressaantunut. Ne pari kertaa kun ollaan touhuiltu on tuntunut alun kankeuden jälkeen mukavalta. Liukkaudesta ei oo tietoakaan ja ainoastaan perus lähetyssaarnaajassa onnistuu, joten eipä se mieltä ylentävää puuhaa enään ole. 
Toisaalta me kumpikaan ei edes kaivata seksiä tällä hetkellä ja luotetaan siihen että kyllä ne halut joskus palaa. Kuitenkin suhteemme voi hyvin ja meillä on läheisyyttä ja hellyyttä arjessa, pussailemme ja halailemme, istumme toistemme kainalossa sohvalla ja puhumme tunteistamme.  ”

”Meillä on ollut seksiä synnytyksen jälkeen tasan yhden kerran (6kk synnytyksestä). Molemmat haluttaisiin enemmän, mutta mahdollisuudet siihen on aika vähäiset. Yritetty on monta kertaa, mutta poika herää aina juuri silloin. Tuntumassa en huomannut mitään eroa.
Meillä on paljon muuta läheisyyttä ja hellyyttä. Molemmat ymmärretään että ei tää vauva-aika loppujen lopuksi kauaa kestä ja meillä on loppuelämä aikaa.
Meillä rakkaus näkyy jokapäiväisissä teoissa, sanoissa ja eleissä. Riidelty ei ole vielä lokakuisen syntymän jälkeen. (Nyt kun kävin miettimään niin pariin vuoteen ei ole riitoja ollut) Mutta me ollaankin semmoisia, että riidellään harvoin, mutta sitten kun riidellään niin riidelläänkin sitten kunnolla. 😀 ”

”Minulla oli erittäin vaikea synnytys, repesin ainakin 8 eri paikasta ja jouduin leikkaussaliin nukutukseen. Toipuminen oli hidasta ja joka paikkaa alapäässä kolotti, eikä kipujen takia seksi tullut edes mieleen. Noin 4kk synnytyksestä puhuttiin ja sovittiin, että annetaan paikkojen tervehtyä rauhassa. Nyt n.9kk synnytyksestä ja pari kertaa on onnistunut seksi. Aloitus on silti aina tosi vaikeaa, koska olen todella kipuherkkä. Mutta minulla on auttanut esileikki, geisha kuulilla harjoittelu ja liukasteen käyttö. Myös todella rauhallinen aloitus on ollut todella plussaa, ettei siis heti aloiteta kunnon hikiliikuntaa. Ja siis seksihän on muutakin kuin se yhdyntä. Parisuhde kaipaa myös romanttisia asioita ja tapahtumia. Vauva isovanhemmille hoitoon pariksi tunniksi ja sitten parisuhde aikaa, vaikka illallisella tai leffalla.”

”Noo.. meillä oli pari hikistä yrityksen tapaista ensimmäisen 6kk aikana lokakuisesta. Sitten alkoi toimimaan. Kierukka laitettiin ja siitä tuli vuotoja ja kipuja. Oma tuntuma parani myös esikoisen synnytyksen jälkeen (silloin oli kyllä pitkä toipumisaika koska alakerta repesi pahasti). Nyt toisesta ei tuntuma muuttunut mitenkään.”

***

Kiitän suuresti kaikkia äitejä, jotka halusivat antaa omat kokemuksensa tähän postaukseen. Tämä on asia, joka varmasti monissa kodeissa mietityttää molempia vanhempia – ei vain äitejä. Mutta yksi tärkeä asia mikä myös näistä monista kommenteista tuli ilmi, on puhuminen. Parisuhteessa kun on aina kaksi osapuolta. Ei toinen voi tietää miltä toisesta tuntuu, jos asioista ei puhuta. Pitää myös muistaa, että seksi on muutakin kuin yhdyntä. Läheisyyttä, pusuja, haleja, romanttisia iltoja ja toisen huomioimista.