11 vuotta yhdessä

Eilen 27.tammikuuta oli pitkään odotettu päivä: muutto Espooseen!! Saatiin muuttoavuksi ystäviä ja perhettä, Emma ja koirat meni hoitoon mun äidille ja veljelle. Muutto meni tosi kivasti, ilman apua ei oltais selvitty. Ihanaa, kun on tällaisia ihmisiä ympärillä!! <3

Mutta eilen oli myös merkityksellinen päivä toisesta syystä. Meillä tuli 11 vuotta täyteen siitä, kun alettiin styylaamaan. 😉

Vuonna 2007

Me tavattiin 2007 tammikuussa. Menin töihin Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevaan urheiluvaateliike Sportlandiin, siellä eräs työkaverini oli Tuukka. Taisin ihan heti vähän ihastua.

Tuukalla ja mulla oli yhteinen ystävä, mun super rakas ystäväni Sara. Sara vietti valmistujaisia 27.tammikuuta lauantaina ja päätin pyytää Tuukkaa mukaan sinne. Ajattelin, että jos Tuukka kieltäytyisi, voisin vain sanoa kutsun olleen ”yhteisen ystävän bileisiin”. Jos hän suostuisi mukaan, olisi ne ehkä ekat treffimmme! 😉 Hän suostui.

Tuosta päivästä lähtien on kuljettu matkaa tiiviisti yhdessä. Kun oltiin seurusteltu 4 kuukautta, muutti Tuukka mun luokse asumaan. Muistan kuinka silloin jotkut puolitutut ihmetteli, että ei nyt noin aikaisin kannata muuttaa yhteen. Mutta me tiedettiin jo silloin, että tää meiän juttu on kestävää.

Pian Tuukan muuton jälkeen huomattiin, että yksiö on vähän pieni ja haluttiin muuttaa kaksioon. Löydettiinkin pian kiva vuokra-asunto Kalliosta, Vaasankadulta.

10.7.2010
Kaasot, bestmanit ja me
Häämatka Barcelonaan

Vuonna 2010 vietettiin häitämme. Häissä oli paikalla n.80 meidän lähintä ja rakkainta ihmistä. Paljon ystäviä ja tietysti myös sukua ja perhettä. Heinäkuun 10.pvä oli super helteinen ja kaunis päivä. Pari päivää häiden jälkeen lähdettiin häämatkalle viikoksi Barcelonaan. <3

Häiden aikaan asuttiin Oulunkylässä, meidän ensimmäisessä omassa (omistus)asunnossa. Kalliosta muutettiin siis pari vuotta siellä asumisen jälkeen vähän rauhallisemmille seuduille. 😉

Ensimmäiset kuvaukset MT Personal Trainingin nimissä 2013.

Meiän elämään on mahtunut kaikenlaista tän 11 vuoden aikana. Koko yhteinen matka ei oo ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Eihän se varmasti missään parisuhteessa niin ole. Mutta meillä on aina ollut voimakas halu selvitä niistä alamäistä yhdessä eteenpäin. Eikä niitä nyt tietysti kovin paljoa niitä alamäkiä oo ollut. 😀 Pääosin sitä ruusuilla tanssimista! 😉

Mä luulen, että meillä on pari kantavaa voimaa meiän suhteessa. Yks tärkeimpiä on varmasti se, että ollaan koko suhteen ajan annettu toisillemme mahdollisuus ja vapaus sellaiseen ”omaan elämään”. Että saa tehdä kavereiden kanssa keskenään reissuja tai illanviettoja ja annettu toisillemme tilaa ylipäänsä. Mutta myös se, että on toisaalta sitten tiiviisti tehty ja haluttu tehdä yhdessä asioita. Huumori on myös varmasti yks tärkeimmistä asioista meiän suhteessa.

Syksy 2016, Emma masussa
Emman ristiäiset <3
Ensimmäinen CitySurvivors

Kirja, joka ilmestyy maalis-huhtikuussa.

Kyllä mun täytyy sanoa, että kun nyt tässä uuden kodin sohvalla istuessani mietin meiän menneisyyttä ja yhteistä elämää, on suurin tunne rakkaus ja kiitollisuus. Mitä kaikkea ollaan saatu kokea ja tehdä yhdessä! Nyt meillä on maailman ihanin touhottaja Emma, täällä meiän elämää rikastuttamassa. Ja kaks tosi rakasta koiraa. Ja toisemme. <3

Just tällä hetkellä täällä muuttolaatikoiden keskellä, lihakset kipeinä eilisestä muutosta, mua hymyilyttää ihan kamalasti. Tuntuu siltä, että joku taakka olis tipahtanut harteilta. Enää ei kuulu hälytysajoneuvot 10min välein ja kun katson ikkunasta ulos, näen puita.

27.1.2018 – 11 vuotta yhdessä JA muuttopäivä! 😉

Kuten Tuukka kirjoitti eilen instagramiin tämän yllä olevan kuvan tekstiin: ”Me juhlittiin 11-vuotiasta yhdessäoloamme hieman rankemmin, muuttamalla Espooseen. Mukana juhlissa oli kuitenkin niin parhaita ystäviämme, kuin sukulaisiakin, joten kävihän se näinkin. Jos kuitenkin ensi vuonna keksitään jotain muuta..” 😉

***

Nyt meinaan juoda aamukahvin loppuun ja sitten intoa puuskuten kasaamaan huonekaluja ja purkamaan laatikoita!! <3 <3

Ollaanko me vielä yhdessä?

Jostain syystä minulta on kysytty tätä asiaa lähiaikoina parikin kertaa. Se on aika hassua. Tai siis, että jos sosiaalinen media ei pursua yhteiskuvia, tulee joillekin sellainen vaikutelma ettemme enää olisi yhdessä.

Sanon ihan rehellisesti, että viimeinen kuukausi on ollut varmasti raskain koko meidän parisuhteen aikana. Me olemme olleet yhdessä pian yksitoista vuotta ja 10.heinäkuuta tuli seitsemän vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Näinkin pitkän parisuhteen aikana on melkeinpä väistämätöntä, että tulee ala- ja ylämäkiä. Mutta se, haluaako niistä vaikeimmista mäistä päästä yhdessä yli on merkittävin asia.

Luulen, että meillä on niin voimakas tahtotila pysyä yhdessä, että selviämme niistä mäistä. Haluamme niin. Vastaus otsikon kysymykseen on siis KYLLÄ. Kyllä me olemme edelleenkin yhdessä. Meidän parisuhteeseen on vaan viimeisin vuosi tuonut hieman haasteita. En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen.

Meille molemmille on tullut yllätyksenä se, minkälaisia olemme toisillemme väsyneinä. Minä olen ennen ollut aika lepsakka vaimo. Ihan suoraan sanottuna. 😉 Mutta nyt naputan asiasta jos toisesta vähän väliä. Menetän pinnani nopeasti ja kiihdyn vielä aiempaa nopeammin nollasta sataan. Myönnän, että minun on vaikea levätä tällä hetkellä. Kun Emma on päikkäreillä, minä pyörin ympäri kotia stressipäissäni siivoamassa. Siinä samalla mennä käksätän Tuukalle, jos hän ei ole vielä ehtinyt viedä kahvikuppia keittiöön tai muuta yhtä viisasta.. Kinastelemme melkein päivittäin jostain turhasta asiasta.

Jos meillä ei olisi tätä maailman suloisinta ja ihaninta tyttöä, olisimme rehellisesti sanottuna varmasti jo pistäneet eropaperit vetämään. Mutta koska tiedostamme sen, että emme käyttäydy nyt ihan normaalisti väsymyksen vuoksi, haluamme päästä tämänkin mäen yli. Yhdessä.

Kinastelun aiheet on usein jotain hyvin pieniä juttuja ja ne unohtuu yhtä nopeasti, kuin on tulleet esillekin. Varmasti se, että meillä on niin paljon yhdessä niitä ilon ja onnen hetkiä, on myös avain suhteen kestämiseen. Jos kaikki olisi pelkkää kinastelua, ei yhdessäoleminen olisi sen arvoista.

Haluamme kuitenkin molemmat viettää vielä monia hääpäiviä yhdessä. Haluamme tarjota tyttärellemme hyvän ja turvallisen kodin, jossa kasvaa. Emme ole pistämässä niitä eropapereita vetämään, emmekä aiokaan. Yli kymmenen vuotta ollaan polkuja kuljettu yhdessä. Neljä vuotta ollaan oltu koiravanhempia ja kohta vuosi pienen prinsessan äiti ja iskä. Viisi vuotta ollaan pyöritetty yhteistä yritystä. Paljon on koettu, eikä ihan jokainen hetki ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa ja yhteiset kokemukset vain vahvistaa.  Kun pysähdyn miettimään elämääni tällä hetkellä, ymmärrän kuinka onnellinen olen. 💜