Emman päivärytmi

Meillä on loppukevään ja kesän aikana otettu ihan uusia juttuja päivärytmiin. Ne on oikeastaan täysin Emman itse ”päättämiä” juttuja. Näin me ollan koettu, että meillä päivät sujuu hyvin ja illatkin leppoisasti.

Emma on nyt reilu 1v 8kk -ikäinen, määrätietoinen ja oman mielipiteensä voimakkaasti esiintuova nuori neiti. 😉 Kun Emma aloitti alkukeväästä päiväkodin, oli tosi mielenkiintoista kuulla päiväkodin henkilökunnalta ajatuksia ja kokemusia Emman luonteesta. Päättäväinen, ei pelkää sanoa omaa mielipidettä, uusissa tilanteissa ensin tarkkailija ja sitten muiden mukana innolla. jne jne.. Näitä samoja juttuja me täällä kotonakin ollaan huomattu.

Päivärytmi meillä on kääntynyt nyt siihen, että aamulla herätään n.klo 7.00 (kuten aika pitkälti tähän astikin), mutta yksi niistä muutoksista on ollut päikkäreiden poisjäänti. Emma on aiemmin nukkunut päikkärit n.klo 11-13 välillä, tunnista puoleentoista. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että päikkärit ei enää maistu. Ei väsytä, menee vaan kiukutteluksi ja taisteluksi.

Päätettiinkin nyt sitten kesälomalla kokeilla uutta rytmiä, jossa ei nukuta päikkäreitä. Tällä hetkellä se toimii oikein hyvin. Illalla nukahdetaan helposti, ilman sen kummempia kiukutteluita tai vääntelyitä klo 19 aikoihin ja aamulla herätään klo 07.00 aikaan. Riippuen yöstä Emma nukkuu joko putkeen sen 12h tai sitten yhdellä tai kahdella heräämisellä. Nyt kuumilla ilmoilla heräämisiä on se yks tai kaks per yö, koska yötkin on kuumia. Selkeästi vaikuttaa meiän neidin uniin.

Tää rytmi sopii meille oikein hyvin, mutta saa nähdä mitä päiväkodissa sanovat, kun esitetään toive ettei Emma nukkuisi päiväunia.. 😉

Emma siis heräilee siinä seiskan aikoihin ja sitten koko päivä touhutaan menemään. Emma ei oikeastaan kauheasti pysähdy, jollei sitä laita pysähtymään. 😀 Näin kuumina päivinä on pakko laittaa Emma välillä syöttötuoliin pöydän ääreen ja Yle Areenasta Pikkukakkonen pyörimään. Se on hetki, jolloin Emma jaksaa sen 15min istua paikallaan. Meillä ei oikeastaan telkkaria katsota, tai siis Emma ei sitä oikein jaksa katsoa – siispä kerran päivässä tälle meiän riehumaakarille tällainen ruutuaika tekee oikein hyvää.

Emma syö kolme kertaa päivässä vähän isommin ja väleissä välipaloja. Toinen muutos päivärytmissä ollaan opittu myös ihan tässä loppukevään ja kesän aikana. Ja se on aamiaisen ajankohta. Meillä ei maistu ruoka heti herättyä. Jos Emma istutetaan pöydän ääreen saman tien herättyään, syö hän ihan vähän leipää, juustoa, jugurttia tms.. Mutta jos hän saa vähän aikaa ensin heräillä, maistuu ruokakin paremmin.

Nää on kaikki asioita, joita jokainen perhe tekee omalla tyylillä ja siten miten kokee siinä omassa arjessa hyväksi. Moni lapsi nukkuu päikkäreitä vielä pitkään, moni lapsi lopettaa ne 1,5-vuoden iässä. Joku syö paremmin heti herättyä, joku toinen syö parhaiten vasta lounaalla. 🙂

***

Väkivaltaiset ihmiset

Kaverin facebook-sivulla oli järkyttävä video. Video lähti pyörimään automaattisesti, kuten fb:ssä on tapana. Näin videota muutaman sekunnin ja se riitti. En pystynyt kommentoimaan sitä, en reagoimaan mitenkään.

Kaveri oli jakanut kamalan uutisen lastenhoitajasta, joka hakkasi n.1-vuotiasta vauvaa nyrkeillä vatsaan ja päähän, koska vauva itki. Se pieni pätkä mitä videota näin teki mulle ihan kamalan olon. Mä en voi miteknään käsittää kuka pystyy tekemään tuollaista!! Video sai mut yht’aikaa vihaseksi, pahoinvoivaksi ja surulliseksi. Se mikä tekee siitä kamalinta on se, että väkivaltaisia ihmisiä on maailma täys.

Mä en voi käsittää, kuinka joku vanhempi voi lyödä omaa lastaan. Uskon, että voi tulla hetkiä kun meinaa hermo pettää, mutta jos oma harkintakyky ja itsehillintä on epäkunnossa, pitäis silloin hakea apua asiaan. Pieni, viaton lapsi on aina heikompi, eikä pysty tai osaa antaa takaisin. Vähän vanhempi lapsi ei taasen välttämättä edes uskalla lyödä takaisin, jos oma äiti tai isä lyö.

Mun pääkoppaan ei mahdu ymmärrystä väkivaltaisia vanhempia kohtaan. Sitä, että pystyy asettamaan oman lapsensa niin kamalaan pelkoon ja kipuun.

Ylipäätään väkivalta on jotain ihan kamalaa. Mun on aina tehnyt todella pahaa nähdä esim. uutisissa videopätkiä, joissa joku makaa maassa ja joku toinen (tai pahimmassa tapauksessa jotkut toiset) potkii ja lyö uhria. Mä en pysty ymmärtämään sitä tilaa, mikä on ihmisen päässä, kun se pystyy satuttamaan tietoisesti jotain toista.

Myös eläinten kaltoinkohtelu saa palan nousemaan kurkkuun. Liian usein näkee ihmisiä, jotka lyö omaa koiraansa ”kouluttaakseen” sitä. Tai vetää ja retuuttaa kaulapannassa niin, että meinaa kaula katketa. On ihan tutkittua tietoa, että koira oppii loistavasti keskittymällä onnistumisiin. Kun koiraa kehutaan ja palkitaan onnistuneesta suorituksesta, eikä haukuta ja lyödä väärästä teosta – oppii koira säännöt.

Mikä on se voima, joka ajaa ihmisen tekemään pahaa vastustuskyvyttömälle ja heikolle? Miten raukka ihmisen täytyy olla, jos hän lyö pientä lasta, koiraa tai vanhusta? 

Kosto ei ole mikään paras keino (tai hyväksyttyvä asia) maailmassa, mutta joskus kun näen tällaisia kauheita videoita sydämettömien ja empatiakyvyttömien ihmisten toiminnasta, mietin kunpa tuo saisi itse samalla mitalla takaisin. Joltain itseään isommalta ja sellaiselta, jota kohtaan ei pystyisi tai uskaltaisi puolustautua. Että tällainen väkivaltainen kurja ihminen saisi itse tuntea ja kokea sen pelon ja kivun, jota on toiselle aiheuttanut.

Jos joku joskus tekisi jotain pahaa Emmalle, en tiedä miten osaisin käyttäytyä. Koska sillä hetkellä leijonaemo sisälläni heräisi kovaa ja luultavasti kosto olisi ensimmäisenä mielessä. Mutta mikä olisi pahin rangaistus väkivaltaiselle ihmiselle? Mikä olisi keino, että väkivalta loppuisi? Miten sitä voi opettaa lapselleen, että kosto ei ole ratkaisu, eikä toista saa lyödä takaisin? Kun samaan aikaan tekisi mieli sanoa, että jos joku sinua ikinä lyö, lyö kovaa takaisin!

***