Askeleen edellä.

Tiedättekö luulen, että en ole ainoa äiti, joka koittaa olla koko ajan askeleen edellä. Vai mitä tuumaatte?

Kun Emma nukkuu päikkäreitä, on todella harvassa ne kerrat kun minäkin osaan vain olla. 98% niistä hetkistä käytän tehokkaaseen toimintaan. Niin tehokkaaseen, että tulee hiki ja pienehkö stressikin pukkaa päälle. Kun parin tunnin aikana (tai joskus tunnin) yrittää tehdä kaiken.

Kirjoitan blogia valmiiksi.

Yritän näpytellä aina päikkäriaikaan edes jotain luonnosta postaukselle, jotta saisin postauksia ulos tasaiseen tahtiin. Sehän kun on fakta, että jos postaustahti harvenee tai tulee epäsäännölliseksi – karkaa lukijat muualle. Tietysti samalla pitäisi ehtiä vastaamaan kommentteihin ja muokkaamaan myös kuvat valmiiksi seuraavaa postausta varten.

Tiskaan, imuroin, laitan pyykkejä, järjestän.

Nopeasti kun heti Emman nukahdettua tiskaa edes muutaman lasin ja lautasen altaasta, niin on taas keittiö siistimpi. Ja tyhjentää pyykkikassin ja petaa sängyn ja pyyhkäisee olkkarin pöydän. Jos oikein vauhdikkaaksi meinaan, otan äkkiä imurinkin esiin.

Luen meilit ja kirjoitan pari.

No sitten tietysti katson nopeasti meiliin, onko tullut jotain super urgenttia. Vastaan pikaisesti niihin. Ja voi apua, kun en todellakaan ehdi vastata kaikkiin. Vastaan kuitenkin vielä pariin, että ”hei kiitos viestistäsi, palaan sinulle mahdollisimman pian”…

Syön lounasta. 

Tai edes kupillisen kahvia ”rauhassa” samalla, kun näpytän meilejä tai postausta. Hyvässä lykyssä ehdin tehdä jotain lounastakin. Paras tilanne on silloin, kun edellisenä päivänä on tullut tehtyä jotain sellaista ruokaa, mitä riittää vielä tällekin päivälle.

Laitan itseni kuntoon.

Käyn pikasuihkussa, laitan vähän bb-voidetta nassuun ja valokynää silmien alle. Harjaan hiukset ja suihkutan niihin kuivashampoota, hyvällä tuurilla ehdin pestä hiukset. Jos olen pessyt hiukset, kuivaan ne ja jopa suoristankin välillä.

Emman kamppeet valmiiksi.

Tuttipullot puhtaiksi, vaippakassiin vaippoja ja eväitä Emmalle. Vaatteet valmiiksi lipaston päälle, jos päikkäreitä ennen ei ole vielä vaihdettu yökkäriä pois. Mietin myös läpi, että mitä Emma söi ennen päikkäreitä ja mitä niiden jälkeen syötäisiin.

***

Jos olen sopinut lounastreffeistä tai jostain muusta tapaamisesta, lähden ehkä päikkäriaikaan jo kaupungille. Emma nukkuu matkalla rattaissa ja minulta jää tuo kaikki yllämainitsemani tekemättä. Ja vaikka siellä kaupungilla olisi aivan ihanaa, jyskyttää seuraavia päikkäreitä varten vielä enemmän hommia. Kasautuneita sellaisia. Koska koko ajan pitää olla askeleen edellä ettei hommat vaan kasaantuisi liian suuriksi pinoiksi.

Aivan. Kyllä ne pienet Sappeen lomat ja muut hetket, joissa ei tarvitse päikkäriaikaan kun pötköttää sohvalla hetki, tekee ihan älyttömän hyvää ainakin tälle äidille!! Onneksi on osallistuva mies, joka tekee näitä arjen askareita yhdessä kanssani, hoitaa koirat lähestulkoon yksin ja päälle omat työnsä tietysti. Mutta silti Tuukka osaa ottaa myös välillä rennosti Emman päikkäriaikaan, mennä pötkölleen ja lukea kirjaa.

Miksi me äidit ei osata? Tai ainakaan minä. 😀

Lue myös: Vaapero!

Miniloma Sappeella.

*Sisältää mainoslinkkejä

Tämä loma tuli niin tarpeeseen! Saavuimme Sappeelle synttäripäivänäni, perjantaina 6.lokakuuta. Kaunis monivärinen luonto otti meidät vastaan ja siisti sekä viihtyisä loma-asunto toivotti tervetulleeksi. 🙂

Oltiin mietitty jotain pientä irtiottoa arjesta CitySurvivorsien jälkeen. Tämä Sappeen loma on osoittautunut täysin oikeaksi valinnaksi. Luonnon rauhaa, hiljaisuutta, kauniita maisemia, oma sauna jne.. Koirat nauttii, me nautimme ja Emma nauttii. 🙂

Löysin kesällä tarjouksen Sappee Chalets -kaksiosta Offerilan sivuilta. Siellä on edelleen tämä sama tarjous voimassa, eli Chalet-huoneisto 2 yöksi Sappeen Matkailukeskuksessa 2-4:lle alk. 99€TÄSTÄ pääset katsomaan lisää! 🙂 Tuo tarjous on voimassa on joulukuun 22.pvään asti! Eli hyvin pääsee myös nauttimaan laskettelurinteiden annista, jos lähtee vaikkapa joulukuussa pienelle minilomalle. 😉

Päätimme jo Helsingistä lähtiessä, että otamme nyt ihan täysin lomailun kannalta perjantain ja lauantain. Tietokoneet pysyi kiinni, luimme kirjoja, kävelimme vaellusreittejä ja nautimme vain koko perheen seurasta.

Täällä on ollut ihanan rauhallista, vaikka kuitenkin muitakin lomailijoita on näkynyt. Jotenkin vain tämä luonnon läheisyys ja kaupungin hälinän puuttuminen tekee niin älyttömän rauhallisen fiiliksen. En muista koska olisin Emman päikkärien aikana vain istunut sohvalla ja lukenut kirjaa. Se on tehnyt ihan uskomattoman hyvää.

Me olemme täällä vielä pari yötä ja tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen suljen taas koneen ja nautin hiljaisuudesta. Leikin Emman kanssa, lähdemme retkelle läheiseen pikkukylään, menemme koirien kanssa metsäkävelylle, lämmitämme ehkä tänäänkin saunan ja vain olemme. Niin ihanaa.

Kännykkä pysyy äänettömällä ja pyrin pitämään kaikki työajatukset ja ”se pitää muistaa tehdä”-ajatukset syrjässä.

Meistä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Sappeella, mutta tämän reissun jälkeen tulemme varmasti tänne toistekin! Suosittelen ihan suurella sydämellä tätä paikkaa. Laskettelurinteitäkin löytyy monia ja muutenkin ihana pieni laskettelukeskus ja mökkikylä.

***

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!