Miten me aikataulutamme arjen?

Se kuulostaa jotenkin kamalalta. Siis aikatauluttaminen. Juurihan kirjoitin siitä, kuinka aikataulut ahdistaa.. 😀 Mutta samalla ne luo kuitenkin sitä järjestystä. Ja niin se on. Yrittäjäperheessä äitiysloma ei ole sama, kuin palkkatyön äitiysloma. Lapsiperheessä, jossa on kaksi energistä koiraa ja joka paikassa heiluvat vanhemmat, on vaan pakko aikatauluttaa arkea. Saati sitten perheessä, jossa on useampi lapsi.

Me olemme Tuukan kanssa löytäneet hyvän taktiikan meidän arjen pyörittämiseen. Jokaisellahan on omat tapansa ja myös ihan omanlainen arki. Me olemme huomanneet, että on stressittömämpää ja jollain tapaa helpottavaa, kun on tietyt pelisäännöt arjessa.

Juttelin joskus alkukeväästä ystäväni kanssa siitä, että tuntuu kuin aika häviäisi johonkin eikä oikein mitään saa tehtyä kunnolla. Tiskit on tiskaamatta, blogikommentit odottaa vastauksia, parisuhde tarvitsisi omaa aikaa, me molemmat tarvitsisimme omaa aikaa ja tietysti tärkeimpänä Emma – aika hänen kanssaan, sellainen laadukas ja läsnäoleva aika. Niin ja tietysti Tuukan työt ja meidän ihanat koirammekin tarvitsee aikaa. Kerroin ystävälleni, että kinastelemme siitä kuinka aika käytetään hyvin ja järkevästi. Mutta emme silti jollain tapaa löytäneet mitään ratkaisua. Ystäväni antoi viisaan neuvon!

Hän sanoi, että ”Tehän olette Tuukan kanssa sellaisia kalenteri-ihimisiä. Eikö? 😉 ” Vastasin myöntävästi. Hän suositteli pistämään kalenteriin myös ne omat ajat, toisen työajat ja aikatauluttamaan arjen. Se oli ihan älyttömän hyvä neuvo! Nimittäin esimerkiksi se ettei meillä töihin lähdetä klo 7.30 ja palata 16.30 tekee haastetta muistaa, että toisella on ne työt. Kun nyt olemme kirjoittaneet kalenteriin ylös ”Tuukan työaika” tai ”Monnan blogin kirjoitusaika” jne.. on asioista tullut selkeämpiä ja helpompia.

On myös helpompi ajatella niin, että kun se oma aika – on se sitten treenaamista tai työntekoa – päättyy, voi tehdä ns. rennoin mielin kaikkea muuta. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan jotenkin ihmeelliseltä, mutta sanoisin niin, että ainakin toiset yrittäjät ymmärtävät tämän. Se ettei ole selkeitä työaikoja eikä toimistoa, tekee paljon haasteita arkeen. Toki myös vapauksia.

Kun minä haluan antaa Tuukalle rauhan tehdä töitä, nautin ajasta Emman kanssa. En yritä tehdä samaan aikaan toisella kädellä jotain muuta, vaan leikin Emman kanssa hänen leluillaan tai lähden Emman kanssa ulos. Joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Nämä tällaiset hetket on minun laatuaikaa Emman kanssa, nautin siitä ettei minun tarvitse tehdä mitään – ei tiskata, ei kirjoittaa blogia, ei mitään. Saan vain olla ja höpötellä Emman kanssa päppäppää-juttuja ja ihmetellä hänen kanssaan maailmaa. Kun taasen on minun vuoroni tehdä jotain, ottaa Tuukka Emmasta vastuun ja vaikkapa lähtee hänen kanssaan jalkapallokentälle potkimaan palloa tai juoksulenkille.

Emma kun haluaa nähdä ja tehdä, on hänen kanssaan ihana mennä. Tietäen, että tämä on se mistä hän tykkää. Mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi ja tyytyväisempi Emma on. 🙂 Hän hihkuu rattaissa ja kertoo omia mielipiteitään siitä kaikesta mitä näkee.

Välillä Tuukka lähtee koko konkkaronkan kanssa ulos (koirat ja Emma) ja minä voin esimerkiksi imuroida rauhassa. Niin, että koirat ei hyökkäile imuria päin ja ettei Emma ole samaan aikaan tunkemassa sormiaan sähköpistokkeisiin. Tämäkin on arjen aikatauluttamista.

Monesti sunnuntaisin istumme alas ja käymme kalenterit kädessä läpi seuraavan viikon. Koska Tuukan työ (ja syksyllä minun) on joka päivä erilaista aikataulujen suhteen, on todella tarpeellista tietää etukäteen miltä toisen viikko näyttää. Minä pyrin nyt äitiyslomalla menemään mahdollisimman moneen aina yhdessä Emman kanssa. Mutta sitten jos on sellaisia tilaisuuksia tai muita juttuja, johon menen ihan vain itsekseni – kerron niistä ajoissa Tuukalle. Silloin Tuukka ei ota samaan aikaan asiakasta tai sovi palavereja.

***

Meillä tämä tällainen toimii. Selkeät pelisäännöt arkisin ja sitten vapaapäivinä ollaan kuin ellun kanat. 😀 Minulle on tärkeää se, että saan rauhassa nauttia ja ihastella sitä kaikkea mitä Emma oppii, tuntee ja näkee. Ja siihen rauhaan auttaa aikataulutus.

Miten muut vanhemmat aikatauluttaa arkea?

Töihinpaluu edessä.

Ihan ristiriitaiset fiilikset. Parin kuukauden päästä loppuu äitiyslomani ja palaan töihin.

Olen ollut jo kahdeksan kuukautta äitiyslomalla, koska olin jo koko lokakuun virallisesti. Elokuussa koittaa aika, kun tuet loppuvat ja ihan oikeasti pitäisi ajatella, että mistä sitä elantoaan siitä eteenpäin hankkii. Minä en ainakaan pärjää pelkällä kotihoidontuella, vaan on tehtävä ihan oikeita töitä.

Tavallaan on ihana ajatella, että ns. normaali arki alkaa. Että saa tehdä töitä ja sitten nauttia vapaa-ajasta Emman ja perheen kanssa töiden ulkopuolella. Olen tämän äitiysloman aikana käynyt vetämässä treeniryhmän treenejä silloin tällöin ja auttanut Tuukkaa CitySurvivorsissa. Mitään palkkaa itselleni en ole kuitenkaan nostanut, koska äitiystuki on pyörinyt. Joten tavallaan se, että voi ihan luvan kanssa palata töihin, on jollain tapaa jopa vapauttavaa.

Kuitenkin se, että kotiäitiys loppuu jo nyt on tylsää. Nyt kun Emma touhuaa jo kovasti kaikkea ja oppii koko ajan uusia juttuja, on tylsää olla itse töissä kun pieni puuhaa omiaan sitten hoidossa. Olisihan se ihanaa, jos voisi vain olla kotona ja käydä lounailla äitiystävien kanssa ja hengailla. Puuhata Emman kanssa kaikenlaista, ilman aikatauluja.

Muutenkin olen huomannut, että aikataulut stressaa minua ihan kamalan paljon. En tiedä mistä se johtuu, mutta minua ahdistaa jos joka päivä on joku aikataulu. Vaikka ne kalenterissa olevat jutut olisivat kuinka ihania, on kellon ja kalenterin orjana eläminen jotenkin todella ahdistavaa.

Se on vähän ristiriitaista, koska sitten toisaalta olen sellainen ihminen joka tarvitsee niitä joitakin aikatauluja.
Meillä on käynnistynyt kirjaprojekti, koko projekti kestää yhteensä vajaan vuoden. Ensi keväänä kirja on kaupoissa. Jos kirjaan liittyvissä jutuissa ei olisi mitään deadlinejä, ei tulisi hommia tehtyä. Minä nimittäin olen sellainen, että teen hommat vasta viimeisenä päivänä. 😀 Useimmiten. Varaan kyllä aikaa sille viimeiselle päivälle, enkä tee hutiloiden. Mutta jos aikatauluja ei olisi, en saisi ehkä mitään aikaiseksi.

Tiedättekö? Tavallaan aikataulut ja kalenteri ahdistaa, mutta toisaalta niistä on suuri hyöty. Tämän saman syyn vuoksi töihinpaluu on ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.

Minä jos joku tarvitsisin jonkinlaista koulutusta ajanhallintaan liittyen. 😉 Jotenkin jopa tuntuu, että ihan kuin olisin häslännyt koko äitiyslomani läpi. Että nyt kun se on loppumassa, tuleekin sellainen apua-fiilis! Miten tämä jo nyt loppuu, enhän minä ole ehtinyt nauttia siitä vielä yhtään?!

Ensi viikolla on juhannus ja siitä me jäämme lomalle kahdeksi viikoksi. Olen pistänyt kalenterin ”kiinni” siksi aikaa. Ja niin julmalta kuin se ehkä kuulostaa, en halua nähdä sinä aikana ketään muuta kuin oman perheeni. Niin ihania kuin kaikki ystäväni ovatkin, haluan viettää aikaa vain perheen kesken. Haluan pistää kännykän kiinni ja blogia varten teen valmiiksi muutaman postauksen, että saan laittaa myös blogin kiinni hetkeksi. Haluan istua meren rannalla Emma sylissäni ja ihmetellä merta. Ilman, että on yhtään aikataulua mielessä tai kiire mihinkään.

Sillä syksyllä ei tahti ainakaan hidastu.

Onneksi Emmaa ei vielä kuitenkaan täydy laittaa päiväkotiin. Tai siis eihän päiväkodissa ole mitään vikana ja monilla vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Mutta koska meillä on ihana äitini, joka on luvannut olla elokuusta alkaen Emman kanssa yhden päivän viikossa (ja tarvittaessa enemmän), on töihinpaluu mahdollista järjestää nyt ilman päiväkotia. Myös se, että voimme Tuukan kanssa vuorotella työhommissa on suuri juttu. Katsomme toistemme kalenterit aina läpi, ennen kuin sovimme asiakastapaamisia.

***

Miltä muista äideistä tuntuu töihinpaluu?