Neuvolakokemuksia

Emmalla oli eilen 1v-neuvola. Se vähän venähti, kun marraskuussa tuli jo täyteen vuosi. Ainoa vapaa aikaa marraskuulle olis ollut meidän matkan kanssa päällekkäin. Seuraava vapaa aika löytyi tammikuun alusta. Eikä sillä niin kiire ollutkaan. 🙂

Mua jännitti tää kyseinen neuvolakäynti tosi paljon. Tiesin, että siellä tulee kolme piikkiä pienelle. Aiemmat rokotukset on saaneet aikaan itkun, aika kovankin sellaisen. Mutta oireilta ollaan vältytty. Muistaakseni jotain ihan pientä lämpöä on noussut samana iltana, mutta ei muuta. Kuitenkin mua jännitti se miten Emma suhtautuu piikkeihin tällä kertaa.

Se tuntuu niin kamalalta, kun ei voi pikkuiselle selittää järjellä vielä tällaisia asioita. Että tämä on vain pieni kipu ja kohta helpottaa. Se tuntuu kamalalta, kun joutuu väkisin pitämään pientä itkevää rakasta paikallaan ja sitten neuvolantäti pistää piikkiä toisen perään. Mutta onneks se kipu hellittää pian.

Meillä on ollut onni matkassa neuvolan kanssa. Me saimme aivan ihanan neuvolantädin, joka jo mun raskausaikana oli todella mukava, eikä mistään asiasta tuomitseva. Olin kuullut silloin jo paljon sellaisia kokemuksia, että äidin painonnousua tai sen nousemattomuutta raskausaikana on neuvolassa päivitelty ihan olan takaa. Osoitettu syylistävällä sormella, jos painoa on kertynyt ja samalla sormella jos sitä ei oo kertynyt. Mutta mä en saanut kertaakaan sanomista mun painosta.

Emma on aina kasvanut käyrien mukana, siellä keskikohdassa. Kuten neuvolantäti on monesti sanonut, on Emma ihan keskiarvojen keskellä kulkeva lapsi. Emma ei oo tainnut vierastaa kertaakaan tätä meiän neuvolantätiä, vaikka on ollut niitä pahempiakin vierastusvaiheita. Eilen kun käytiin 1v-neuvolassa, oli se samalla viimeinen neuvolakäynti Töölön neuvolassa. Seuraavaksi käydään Espoossa.

Ainoa huonompi kokemus neuvolasta oli mun jälkitarkastus. Se tuntu vähän pintapuoliselta ja tosiaan silloin sain luvan lähteä liikkumaan / treenaamaan normaalisti. No, se arvio oli väärä. Siitä toki oon maksanut nyt hintaa vuoden verran. Olis ehkä täytynyt käydä vielä yksityisellä puolella tarkistamassa erkauman tilanne ennen kuin aloitin treenit.

Mutta joka tapauksessa voin antaa kyllä Töölön neuvolalle arvosanan 10+ !! Sinne on aina ollut mukava mennä, vaikka onkin ehkä jokin asia jännittänyt tai mietityttänyt niin Emman vauvavuoden aikana, kuin silloin raskausaikana. Mulla siis neuvolakokemukset on tähän asti positiivisia. 🙂

1v-neuvolakäynti meni mallikkaasti! Emma höpötteli omiaan, naureskeli ja hymyili neuvolantädille. Mun äiti oli mukana ja koko käynnin ajan oli mukava tunnelma. Vaa’alle Emma kapusi itse punnitukseen, mutta pituuden mittaaminen selinmakuulla ei ollut kiva juttu. Siitä nousi metakka. 😀 Kun oli piikkien vuoro ehdotti neuvolantäti meille, että laitetaan rokotukset kahdessa erässä. Näin tehtiin! Eilen saatiin mpr ja kaksi muuta haetaan avoimesta myöhemmin. Rokotus sattui tai ainakin se tilanne pelästytti, itku oli kova. Mutta onneks siitä selvis niin Emma kuin mäkin! 😀

***

Minkälaisia neuvolakokemuksia teillä on?

 

Erilaisia pieniä.

Mun mielestä on ihanaa katsoa miten jo vuoden ikäisistä ja allekin huomaa persoonan. Miten erilaisia on nää pikkutyypit. Osa on herkkiä, rauhallisia tutkiskelijoita, osa rämäpäitä ja energisiä. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. 😀

Meillä on Emma ehdottomasti toi rämäpää ja energiapakkaus. Varsinkin kotona ja tutussa porukassa. Mä luin eilen meidän mammaryhmästä fb:stä, siitä miten erilaisia kaikkien lapset on. Yksi kuuntelee musiikkia ja selaa kirjaa ihan rauhassa, viihtyy sylissä ja ihastelee maailmaa. Toinen juoksee ympäri kotia, kantelee tavaraa sieltä tänne ja täältä sinne, ei viihdy sylissä kuin harmituksen tullen.

Mun kummityttö on Emmaa puoli vuotta nuorempi. Nyt jo huomaa kuinka erilaisia Emma ja hän on. Molemmat pieniä ihania tyttöjä, toinen selkeästi rauhallisempi ja herkempi kuin toinen. On ihanaa miten erilaisia pieniä ihmisiä tässä maailmassa kasvaa.

Mun mielestä on tärkeää antaa lapsen olla just sellainen, kun on. Kirjoitin jokunen kuukausi sitten jutun, missä kerroin Emman olevan rämäpäinen poikatyttö. No tuosta poikatyttö-termistä tuli sanomista. 😀 Mutta se ei ollut jutun juoni. Vaan se, että vaikka mun mielestä voisikin olla hauskaa ja liikuttavaa katsoa Emman kantavan nukkevauvaa ympäriinsä mukana, hän ei piittaa tippaakaan nukesta, vaan tykkää enemmän leikkiautosta, palikoista ja kirjoista. Niin ja eläimistä, oikeista ja pehmoleluista. Pehmolelut on huomattavasti kivempia kuin nuket hänen mielestään. 😉

Ja olkoon niin. Eihän sillä oo mitään merkitystä millä Emma tykkää leikkiä. Ei nukkeleikit tai palikoilla rakentelu oo kumpikaan sen parempi leikki, molemmat on yhtä hyviä.

Emman kaveri Emil, joka on Emmaa pari kuukautta vanhempi, on taas tosi samanlainen kuin Emma. Niillä on tosi paljon samankaltaisuutta luonteissa ja tekemisessä. Jopa ilmeitä ja ääniä tulee samanlaisia, vaikka he eivät toisiaan näe mitenkään päivittäin. Käytös ei siis voi olla opittua / matkittua toisiltaan.

Mä tykkään hirveesti seurata lasten käytöstä ja sitä miten eri tavalla (ja toiset samalla tavalla) reagoi asioihin. Siinä jos missä on läsnä, kun oikein asettuu sinne lapsen maailmaan ja miettii asioita kuten he. Hämmästelee vaikka sitä, kuinka rasiasta löytyy aina ja aina uudestaan samat duplo-palikat, kun rasian kannen avaa. 🙂

***

Minkälaisia lapsosia teillä vilistää pitkin kotia?

Aurinkoista ja iloista viikon alkua kaikille!