Missä on valmentajien moraali?

Tämä asia on sellainen, mikä sapettaa minua aivan kamalasti. En oikein tiedä miten tästä voisi kirjoittaa, olen miettinyt tätä pitkään. Tämä on myös asia, joka huolestuttaa minua ihan älyttömän paljon.

Missä on valmentajien moraali? 

Kirjoitin viime viikolla ulkonäkökeskeisestä maailmasta. Yritin siinä jo sipaista tätä asiaa, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tästä syvemmin. Minua nimittäin ihan täydestä sydämestä huolestuttaa nuorten minäkuvat. Samaan aikaan minua sapettaa valmentajien puuttuva moraali. Onko se tärkeintä, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista? Sitten vaikka alaikäisten tyttöjen kustannuksella?!!

Ystäväni soitti minulle tässä yksi päivä. Hän kertoi, että on huolissaan omasta alaikäisestä tyttärestään. Tyttärellä on vahvasti häiriintynyt minäkuva, hän seisoo päivittäin peilin edessä ja itkee kuinka ruma hän on. (Tytär on normaalipainoinen ja erittäin kaunis.) Hän kärsii myös syömishäiriöstä. Tytär oli halunnut osallistua erääseen nettivalmennukseen, jossa luvataan huikeat muodot ja timmit vatsalihakset lyhyessä ajassa. Valmennus pyörii alle 1400kcal:n energiamäärillä per päivä. Ystäväni oli kieltänyt tytärtä osallistumasta. Mutta valmennuksen pt oli kuitenkin suositellut täydestä sydämestään valmennusta alaikäiselle tytölle, joka oli lähestynyt sähköpostitse tätä pt:tä.

Meillä on Tuukan kanssa Muutos-valmennus, kahdeksan viikkoa kestävä nettivalmennus. Meillä on sääntö, että valmennettavan täytyy olla täysi-ikäinen. Jos ei ole, pyydämme huoltajilta luvan. Meillä ei ole valmista ruokavaliota, jonka lätkäisemme kaikille osallistujille sähköpostiin, että ihan sama minkälaiset on lähtökohdat valmennettavalla. Ei. Me kyselemme, teemme taustakartoitusta jne. Ja en todella halua tällä nostaa minua/meitä jalustalle, tiedän hyvin monia valmentajia ja pt:itä, jotka toimivat vastuuntuntoisesti. Näin tekee siis moni kollegamme, ne vastuuntuntoiset ja moraalin omaavat valmentajat.

Jokaisen valmentajan pitäisi ymmärtää oma vastuunsa! Tottakai on olemassa mahdollisuus, että valmennettava huijaa oman ikänsä. Mutta olen sitä mieltä, että taustatietokyselyssä selviää kuitenkin valmennettavasta niin paljon, että sillä vältetään pahimmat hudit. Jos taasen jokaiselle etävalmennukseen osallistuvalle lätkäistään tiukat aikataulutetut samanlaiset ja liian vähäkaloriset ruokavaliot, sekä äärimmäisen raskaita treenejä, ollaan metsässä ja todella syvällä.

Jokainen aikuinen ihminen osaa tulkita asioita ja soveltaa niitä omaan käytäntöön. Mutta alaikäinen lapsi/nuori ei sitä välttämättä osaa.
Jos idolina ja ihanteena on fitnesskisaajan rasvaton (kisapäivän) vartalo ja sen perusteella katsellaan itseä peilistä vertaillen, ollaan pelottavassa tilanteessa. Kun sitten tällainen valmentaja lätkäisee teinille sähköpostitse tiukat ruokavaliot, jossa kielletään tomaatit ja muun väriset kalat kuin valkoiset, ollaan edelleen hyvin pelottavassa tilanteessa. Jos nuori, joka ei todellakaan ole tähtäämässä lavoille, syö kellontarkasti tietyt grammamäärät pähkinöitä ja kuivaksi käristettyä maustamatonta broileria, ollaan vieläkin hyvin pelottavassa tilanteessa.

Miten tämä on mahdollista? Miksi tällaista annetaan tapahtua? 

Miksei tästä asiasta puhuta ääneen?! Olen puhunut todella monen ystäväni kanssa asiasta, he myös työskentelevät hyvinvointi – ja liikunta-alalla. Mutta jotenkin kaikkia kuitenkin pelottaa sanoa sana tästä julkisesti. Niin muuten pelotti myös minua, mutta nytpä sanoin.

Ja kun valitettava fakta on se, että näiden kuivien broilerivalmennuksien kasvoina ovat henkilöt, jotka eivät ole omia muotojaan hankkineet pelkällä heraproteiinilla. Ja jos ovat, on heillä henkilökohtaiset valmentajat, joiden henkilökohtaisesti suunniteltuja ruokavalioita ja treeniohjelmia he itse tekevät. Miksi sitten tämä sama käytäntö ei toimisi jatkumona eteepäin? Niin, että jokainen valmentaja tuntisi vastuunsa.

Toivon, että muutkin valmentajat pistäisivät omia ajatuksiaan tähän asiaan! Joko omiin blogeihin tai muihin somekanaviin tai vaikka tämän postauksen kommenttiboksiin. Niin, että pikkuhiljaa saisimme yhdessä nuorten minäkuvaa paremmaksi!!

Unohda itseinho! Tee muutoksia hyvällä!

Sain jokunen aika sitten viestiä eräältä kaveriltani. Hän kysyi, voisinko kirjoittaa blogissani aiheesta, jonka kanssa hänen kaverinsa on kamppaillut jo melko pitkään.
Miten aloittaa ylipainoisena urheilu ja terveelliset elämäntavat, kun lähtökohta siihen on hyvin negatiivinen, paineilla ja ”itseinholla” värittynyt.

unnamed-5

Työni kautta olen kuullut tämänkaltaista tarinaa useasti. Aloitetaan jonkinlainen LAIHDUTUSKUURI, yleensä sellainen, jossa kalorit tiputetaan minimiin ja KAIKKI ON KIELLETTYÄ. Kuka sellaista jaksaa pitkään? Tai kenelle siitä voisi tulla elämäntapa? Jos on jo pitkään syönyt ihan miten sattuu, lounas on koostunut donitseista ja päivällinen Saarioisten pizzasta, voisiko kenties oikeat ruokailutavat olla oikea reitti parempaan oloon? Entä jos liikunta ei ole kuulunut omaan arkeen moneen vuoteen, tai ehkäpä koskaan, onko juoksulenkki ensimmäinen ja ainoa oikea vaihtoehto? Kieli vyön alla ensimmäisestä metristä lähtien juosten, luultavasti liian kovaa ja väärällä juoksutekniikalla. Oksennus kurkussa ja itku silmässä. Siksi vain, koska ON PAKKO. Olisiko parempi keino jossain?

Monesti kun lähdetään muuttamaan elämäntapoja, niitä muutetaan kertarykäyksellä kokonaan. Kaikki uusiksi ja mielellään niin nopeasti kuin mahdollista. Se on shokki niin elimistölle kuin pääkopallekin, sen vuoksi nämä yritykset kaatuvat omaan mahdottomuuteensa usein kovin pian. Sitten koetaan huonoa omatuntoa ja morkkista. Että ”minä en onnistu, vaikka kaikki muut onnistuvat. Kaikki muut pudottavat painoa ja juoksevat maratoneja ja kasvattavat hauista salilla. Mutta minä en pysty, minä olen aina ylipainoinen enkä ikinä löydä lajia, jossa olisin hyvä.” Mutta kerron nyt muutaman hyvän vinkin, mitä olen oppinut tässä vuosien varrella tätä työtä tehdessäni.

  • Jos kuntosali on ihan tuntematon paikka ja ylipainoa on kertynyt vuosien varrella, voi salille meneminen pelottaa kovastikin. Olen kuullut sen monta kertaa, kun asiakas miettii ”Voinko mä tänkokoisena mennä sinne salille pyörimään ihan hoomoilasena, mitä ne muutkin siellä sanoo ja miettii? Että mitä tollanen läski on tänne salille tullut pyörimään..” Mutta kun itse asiassa se on niin, että ei siellä salilla kyllä oikeastaan kukaan ehdi katsella miltä joku toinen näyttää. Siellä keskitytään omaan treeniin, ei siihen onko joku kanssatreenaaja ylipainoinen tai onko hänelle eriväriset trikoot kuin jollain toisella. Jos kuntosali tuntuu treenimuotona kiinnostavalta, suosittelen ehdottomasti ottamaan ensimmäiselle ja toisellekin kerralle mukaan joko pt:n tai pyytämään kuntosalilta omaohjausta. Silloin laitteet tulevat tutuiksi ja saa käteen sellaisen ohjelman, jonka kanssa on helppo mennä sitten yksinkin salille.
  • Jos lenkkipolulle mieli halajaa, kannattaa aloittaa kävelystä. Jos juoksu ei ole koskaan kuulunut omiin lajeihin, ei kannata aloittaa 60min lenkillä juosten. Ensin on myös hyvä hankkia oikeanlaiset juoksukengät. Käydä sellaisessa urheiluliikkeessä, jossa katsotaan askel ja onko ylipronaatiota jne.. Oikeanlaiset juoksukengät vaikuttaa jo todella paljon lenkin mukavuuteen. Kun sitten niillä uusilla plääkillä lähtee sinne lenkkipolulle, kannattaa aloittaa rauhassa. Ensimmäinen lenkki ihan vain reipasta kävelyä. Sitten pikkuhiljaa mukaan juoksua, esim. intervallilenkkejä. Juoksukunto paranee aika nopeastikin ja pian huomaa, että voi juosta pidempääkin pätkää. Myös erilaisista juoksukouluista kannattaa ottaa selvää.
  • Kuntosalin ja juoksulenkkienkin lisäksi on vaikka mitä lajeja! On hyvä tiedostaa, että kaikkien ei tarvitse tykätä lenkkeilystä tai kuntosalista. Voi aloittaa vaikka zumban, vesijuoksun, sauvakävelyn, uinnin, joogan jne jne… Olisi tärkeää, että löytyisi sellainen laji mitä tykkää harrastaa. Se on avain pitkäkestoisuuteen. Jos joka kerta treenaamaan lähtiessä on iso patti otsassa, kaikki ymmärtää ettei se voi jatkua pitkään. Mutta jos löytää lajin, jota rakastaa – on treenaamaan lähteminen aivan super ihanaa!
  • Jos painonpudotus on tavoitteena, kannattaa aloittaa siitä, että miettii mitä oikeasti tällä hetkellä turpaansa pistelee. Meneekö koko päivä ilman ruokaa, pelkällä kahvilla ja yhdellä proteiinipatukalla? Ja sitten illalla on ihan kamala (loputon) nälkä ja leipäviipaletta menee toinen toisensa perään nassuun.  Yksi isoimmista virheistä painonpudotuksessa tehdään sillä, että syödään liian vähän. Kaikenlaiset kitudieetit, jossa vedellään tuhannen kalorin vuorokausimäärillä on suoraan sanottuen ihan pyllystä. On tärkeää, että ravintoa tulee tarpeeksi. Vain sen avulla voi tehdä pysyviä muutoksia. Tuukalla on alkamassa 13.2 taas tykätty Safkat kuntoon -valmennus! Suosittelen!
  • Yksi tärkeimmistä asioista tässä koko paletissa on itsensä arvostaminen. Kaikki kannattaa aloittaa siitä, että haluaa tehdä itselleen hyvää. Ei sillä itseinholla! Ei katsoa itseään peilistä ja ajatella, että HYI, kamalan näköinen otus. Vaan oppia katsomaan itseään peilistä ja sanoa: Minä haluan tehdä itselleni hyvää. Haluan löytää oikeanlaiset ruokailutavat ja haluan nauttia liikunnasta. Haluan, että mieleni ja kehoni voi hyvin. 

muutos

***

logo