Sisko tai veli Emmalle?

Ensin kyseltiin, että no koskas teille tulee Vauva Pursiainen. Kun Vauva Pursiainen täytti vuoden, alkoi kyselyt siitä tuleeko hänelle siskoa tai veljeä. Kyselyitä ei oo tullut lähipiirissä, mutta kysymyksiä on esittänyt tutuntutut ja te siellä ruudun toisella puolella.. 😉

Mutta asia ei oo niin yksinkertainen.

Jos olisin vielä 25-vuotias, olis helpompi miettiä asiaa. Sitä päätöstä sisaruksesta vois lykätä ehkä vielä pari vuotta, mutta nyt on kuitenkin sellainen asia kuin biologia edessä. Iän myötä hedelmällisyys heikkenee niin miehillä kuin naisilla. Myös raskaus ja siihen liittyvät komplikaatiot on isompi juttu, kuin nuoremmilla.

Omalla kohdalla asiaa painaa myös se, että meillä ei Emmakaan tullut ihan ensimmäisestä eikä toisestakaan kierrosta kun jätti ehkäisyn pois. Uskaltaako siihen soppaan lähteä enää? Mitä jos en tulekaan raskaaksi? Tuleeko siitä vaan taas ahdistus ja pahamieli? Pettymys joka kerta, kun ne kuukautiset taas alkavat.. Vai osaisko siihen suhtautua nyt rennommin?

Mulla ei oo ikävä raskausmahaa. Mutta jollain tapaa sitä raskautta on. Vaikka se ensimmäinen kolmas mulla olikin pahoinvointia ja viimeinen kolmas oli aikamoista lyllertämistä ison mahan kanssa. Ja ainiin, ne puutuvat sormet ja pakaroiden särky öisin! Mutta silti, jollain tapaa se raskaana oleminen oli aika ihanaa.

Nyt kun katson kuvia Emmasta ihan pienenpienenä vauvana, tulee tosi haikea fiilis. Miten se olikin noin pieni?! Tulee ihan rehellisesti sanottuna vauvakuume. Että saisi pitää sellaista pientä tuhisevaa tyyppiä sylissä taas. Silittää, pussailla ja heijata toinen uneen.

Mutta sitten toisaalta, en rehellisesti sanottuna tiedä jaksaisinko enää sitä, että yöt menisi taas valvoessa. Kun juuri nyt Emma on oppinnut nukkumaan vihdoin ja viimein 😉 yöt läpeensä. Kestäiskö mun kroppa toisen raskauden? Entä synnytys? Kävisikö siinä samalla tavalla kuin viimeks? Entä raskaudesta palautuminen? Ottaisiko se taas vuoden vai tapahtuisiko se nopeammin?

Ja tosiaan, tulisinko edes raskaaksi??

Mä oon miettinyt, että olis ihanaa antaa Emmalle sisko tai veli. Olis ihanaa nähdä se sisarten välinen yhteys. Mutta toisaalta oon myös miettinyt, että Emma riittää. <3 Meillä on maailman ihanin lapsi ja sillä kaksi koirasisarusta. Kavereita on jo nyt ja lisää tulee päiväkodissa. Tavallaan on ihanaa, kun on vain Emma. Voi keskittyä häneen 100% ja antaa kaiken rakkautensa hänelle. Mutta toisaalta, kyllä sitä rakkautta ehkä riittäisi sisaruksellekin.. 🙂

Eli, summa summarum: en osaa vastata kyselyihin juuta tai jaata. Sillä en vaan oikeesti tiedä itsekään vielä vastausta.

Ehkä vuosi 2018 näyttää vastauksen! <3

OIKEIN IHANAA VUODEN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!! 

Pian siitä on vuosi.

Luin eilen vanhoja postauksiani. Tasan vuosi sitten kirjoitettuja. Oli meneillään viimeinen viikko ennen synnytystä. Muistan kuinka kärvistelin ison mahan, turvonneiden sormien ja kipuilevien pakaroiden kanssa. Laskettu aika oli jo mennyt ja aloin synnytyksen käynnistymisen odottamisen lisäksi uudestaan pelkäämään sitä.

Tasan vuosi sitten.

Oli jotenkin haikeaa lukea noita vanhoja postauksia. Ja nyt yhtäkkiä siitä on kohta vuosi, kun Emma syntyi. Voi ettien että!! Muistan ihan kirkkaasti ensimmäisen yön sairaalassa perhehuoneessa. Se yö oli aivan kuin unta, jotenkin sitä oli niin pihalla ja onnellinen ja väsynyt ja kaikkia tunteita yhtä aikaa. Muistan, kun makasin sairaalavuoteella ja imetin Emmaa. Se oli kummallista, samaan aikaan sattui ja tuntui hienolta. Että siinä se meidän pieni tyttö nyt makaa, syö maitoani, eikä tiedä tuon taivaallisesta yhtään mitään.

Muistan miltä se tuntui, kun en saanut liikkua sängyssä. Tuukka joutui aina nostamaan Emman rinnalleni ja hän myös joutui ensimmäiset vaipat vaihtamaan. En saanut nousta kiireellisen sektion jälkeen vuoteesta vuorokauteen. Tuijotin yöllä Kätilöopiston ikkunasta ulos ja katsoin kun pimeän, öisen Käpylän ylle leijaili iso kerros lunta.

Nyt Emma täyttää vajaan viikon päästä vuoden. Aika on mennyt aivan käsittämättömän nopeasti. Aaltoja on ollut tämän vuoden aikana enemmän kuin ikinä aiemmin elämässä. Eikä niiden määrää ole varmasti vähetänyt se, että rakensimme kolme suurta kilpailua, teimme yhteisen kirjan ja ennen kaikkea kasvoimme perheenä isosti. Yhdellä pienellä tytöntylleröisellä, mutta suuren suurella muutoksella. <3

***

Nyt Emmalla on taas uusi vaihe elämässään. Muutamia askeleita on tullut jo otettua, maanantaina hän otti ensiaskeleet mummun luona ja puheenymmärtäminen lisääntyy päivä päivältä. Myös äidillä ja isällä on uusi vaihe elämässä, yhtäkkiä on taas energiaa treenaamiseen. Myös into uudesta tulevasta kodista kutittelee päivittäin mieltä. <3

Hei! Loppuun vielä yksi info! 🙂 Järjestän Hyvinvointistudio Lupauksella 18.marraskuuta lauantaina ”Monna ja äidit treenaa” -aamupäivän. Luvassa on paljon tietoa raskauden jälkeiseen liikuntaan ja jokainen osallistuja oppii testaamaan vatsalihasten erkauman. Päivässä on koko ajan mukana treenaamassa Hyvinvointistudio LUPAUKSEN äitiysvalmentaja Sara Nevalainen, sekä tietysti minä. Päivä päättyy vielä ihanaan hetkeen,  kun LUPAUKSEN ihana Life Coach Emmi Lehtomaa johdattelee jokaisen osallistujan itsetunnon kattoon!

Tähän tapahtumaan mahtuu vain 15 henkilöä ja puolet paikoista on jo lunastettu. EDIT: Paikkoja jäljellä enää viisi!! Kannattaa siis vilkaista lisätietoa TÄSTÄ ja ilmoittautua pian mukaan! <3

***