Tältä näytän 1v1kk synnytyksestä.

Oon kirjoitellut teille tämän vauvavuoden (tai no nyt jo menneen vauvavuoden) aikana mun palautumisestani. On ollut erkaumaa ja on ollut raskausarpia. Mua toden totta pelotti silloin joskus alkukeväästä, kun tein Bio-Oilin kanssa yhteistyön raskausarpiin liittyen, että voinko mä laittaa julkisesti blogiin kuvia mun mahasta. Sellaisesta, mikä on ihan täynnä arpia ja napa roikkuu ja voih.. 🙁 Mutta uskaltauduin, koska tiesin etten ole arpineni ainoa maailmassa. 😉

Nyt kun katselin noita vanhoja kuvia, löytyi sieltä aika monta sellaista, joita en kuitenkaan uskaltanut julkaista. Nyt julkaisen niistä ”pahimman”. Siinä kuvassa näkyy ihan maallikonkin silmään huomattava erkauma. Maha on pullistunut ja vatsalihakset oudosti pullottaa sivuilla. Myös arvet on aika tummat mun silmään. Samassa kollaasissa kuva ylhäällä, joka on otettu tänään perjantaina 15.joulukuuta. Vuosi ja 1 kuukautta synnytyksestä.

Nyt vasta tuota kollaasia katsoessani tajuan, että mullahan alkaa olla homma hallussa. 😀 Siis vatsalihasten erkauma ei enää pullota ja arvet on haalistuneet lähes olemattomiksi. Arpiin mulle on tehty mikroneulausta Guinotin hoitolassa, josta kerron lisää myöhemmin. Bio-Oilin ja muiden rasvojen käyttö, sekä tuo mikroneulaus on ollut tietysti isosti osallisena arpien haalistumiseen, mutta myös aika. 🙂

Painan tällä hetkellä 2kg enemmän kuin ennen raskautta. 72kg silkkaa Monnaa. 😉 Oon syönyt nyt varsinkin joulukuun ajan vähän miten sattuu ja silti on kroppa voinut aikamoisen hyvin. Kulutus on päivittäin edelleen aika suuri, kun tuon pikkuisen energiapommin perässä koittaa pysyä. Kulutukseni on siis tällä hetkellä keskimäärin n.2500kcal/pvä ja treenipäivinä n.300-500kcal päälle. Eli saan pitää tarkkaan huolen, että syön tarpeeksi!

On muuten myös hauska, miten sitä näyttää housujen vyötärökaistale ylös vedettynä ihan kuin en olisi koskaan raskaana ollutkaan, mutta sitten vyötärökaistale alas vedettynä näkyy se ”todellisuus”. Mikä ei todellakaan ole paha! Mutta tämä on mun mielestä aika hyvä esimerkki tällaisesta ”some-illuusio” -jutusta. Voisin julkaista kuvia vain housut kainaloihin vedettynä tai sitten näyttää välillä oman totuuden.

Osalla naisistahan palautuu niin nahka kuin maha kokonaisuudessaan super nopeesti synnytyksen jälkeen. Mä kuulun siihen porukkaan, jolla se ei tapahdu / tapahtunut niin nopeasti. Mun mielestä on hyvä, että somessakin nähdään molempia versiota! 🙂

***

Mutta kyllä mä sanon, että on se kiva juttu kun kroppa ja varsinkin ne vatsalihakset on palautuneet vihdoin! Vaikka silti, olis mulla arpia tai ei – niin onhan toi ihana pötkylä vaan niin rakas ja ihmeellinen lahja ettei ne arvet siinä rakkauden ja onnen määrässä paljoa paina! 😉

Saako äiti olla pinnallinen?

Saako äiti välittää ulkonäöstään ja treenata sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä? Saako äiti haluta raskausarvista eroon tai löysästä vatsanahkasta? Saako äiti laittaa rahaa kauneutensa eteen?

saako äiti olla pinnalinen

Mun vastaus on, että kyllä, kyllä ja kyllä! Mä olen sitä mieltä ihan 100%, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen ja jopa pieni pinnallisuus ei ole millään tavalla pois rakkaudesta omaa lasta (lapsia) kohtaan. En oikein edes ymmärrä miten se muka voisi olla? No ehkä siinä tilanteessa ymmärrän, että jos kaikki aika menee peilin edessä pläräämiseen, kauneushoidoissa juoksemiseen, treenaamiseen ja otsanahka kireellä ruokien punnitsemiseen ja purkittamiseen. 😉

Mä tiedän, että jollekin tämä voi kuulostaa vieraalta, mutta mun mielestä on hienoa, kun äidit haluavat ja jaksavat pitää itsestään huolta myös lastensaannin jälkeen. Mä katson jollain tapaa hieman ihaillen niitä äitejä, joilla on pieniä lapsia ja silti treenaamiseen ja omaan ulkonäköön halutaan ja ehditään panostaa.

Vaikka mä olen sinut oman kroppani kanssa nyt myös raskauden jälkeen, niin kyllä mä voin myöntää välillä katsovan mahaani, että voi jösses! 😀 Eikä se mun maha ole todellakaan edes paha, arvet on lähes hävinneet ja vatsanahkakin pikkuhiljaa kuroutuu. Mutta ihan hyvällä mä välillä katson mahaani ja mietin, että olipas se joskus siloinen. 😉

Mä en halua itse tehdä mitään muutoksia inhon kautta. Jos raskauskiloja on jäänyt synnytyksen jälkeen tai vatsanahkaa on vähän enempi kuin ennen, on niiden asioiden kanssa elettävä sulassa sovussa ja hyväksyen. Mutta silti voi haluta tehdä muutoksia. Tietysti monen raskauden jälkeen vatsanahka on monesti niin venynyt, että muutos ei tapahdu vaihtamalla irtokarkkipussia parsakaaliin. Mutta kuitenkin esim. raskauskiloista voi päästä pikkuhiljaa eroon jos niin haluaa.

Mun mielestä on tärkeää katsoa kuitenkin kokonaisuutta. Tekeekö se onnellisemmaksi jos pudottaa 5kg jäljellä olevia raskauskiloja ihan hiki hatussa ja se otsanahka kireänä pois? Se voi olla, että tekee! Se voi olla myös, että se vain stressaa ja ahdistaa ja lopputulos on isompi karkkipussi kuin ennen ja vielä huonompi fiilis siitä omasta peilikuvasta. Plus päälle jonkinlainen pettymys itseä kohtaan, että ei onnistunutkaan pudottamaan painoa.

Mutta kyllä silti saa äiditkin miettiä sitä miltä näyttävät. Onhan se tyytyväisyys omaan peilikuvaan kuitenkin myös yksi iso osa henkistä hyvinvointia. Eikö vaan? Ja omalla esimerkillä siitä, miten katsoo itseään peilistä ja puhuu itsestään – on vaikutus myös omiin lapsiin. Jos äiti aina seisoo peilin edessä haukkuen omaa vartaloaan tai on koko ajan ”dieetillä”, vaikuttaa se väistämättä myös lapsien kehonkuva-ajatteluun.

Mulle ei ole enää samalla tavalla tärkeää se, että kuinka pyöreät ne mun pakarat on tai pitäiskö hauiksen olla hieman isompi ja erottuvampi. Kokonaisuus on nykyään se mihin enemmän kiinnitän omalla kohdalla huomiota. Silti kuitenkin haluan näyttää hyvältä ja suon itselleni pienen pinnallisuudenkin.

Mun mielestä jokaisen äidin pitäisi kantaa kehonsa joka tapauksessa ylpeydellä! Kuinka moni teistä ei halua katsoa peilistä itseään? Kuinka moni ei tykkää koskea omaa vatsaansa? Mitä jos siitä yrittäisi harjoitella pois? Ihan vaikka vähän kauempaa alottaisi ensin, muutaman metrin päässä peilistä pari vilkaisua ja päivä päivältä tai viikko viikolta astuisi lähemmäs. Pikkuhiljaa myös koskisi omaa mahaansa, on siinä sitten arpia tai ei. Jos muutoksia haluaa tehdä, niin niihin sitten positiivisuuden kautta! 🙂

***

Pst.. 😉 Meillä on alkamassa taas 8.1 suosittu Muutos-valmennus! <3 Me tehdään jokaiselle henkilökohtaisesti treeniohjelmat, ruokavaliot ja liikuntasuunnitelmat. Ei ole ruokien punnitsemista, eikä yksitoikkoista ruokavaliota. 😉
Käy lukemassa lisää TÄSTÄ! Suosittelen! 😉 <3