Saako äiti olla pinnallinen?

Saako äiti välittää ulkonäöstään ja treenata sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä? Saako äiti haluta raskausarvista eroon tai löysästä vatsanahkasta? Saako äiti laittaa rahaa kauneutensa eteen?

saako äiti olla pinnalinen

Mun vastaus on, että kyllä, kyllä ja kyllä! Mä olen sitä mieltä ihan 100%, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen ja jopa pieni pinnallisuus ei ole millään tavalla pois rakkaudesta omaa lasta (lapsia) kohtaan. En oikein edes ymmärrä miten se muka voisi olla? No ehkä siinä tilanteessa ymmärrän, että jos kaikki aika menee peilin edessä pläräämiseen, kauneushoidoissa juoksemiseen, treenaamiseen ja otsanahka kireellä ruokien punnitsemiseen ja purkittamiseen. 😉

Mä tiedän, että jollekin tämä voi kuulostaa vieraalta, mutta mun mielestä on hienoa, kun äidit haluavat ja jaksavat pitää itsestään huolta myös lastensaannin jälkeen. Mä katson jollain tapaa hieman ihaillen niitä äitejä, joilla on pieniä lapsia ja silti treenaamiseen ja omaan ulkonäköön halutaan ja ehditään panostaa.

Vaikka mä olen sinut oman kroppani kanssa nyt myös raskauden jälkeen, niin kyllä mä voin myöntää välillä katsovan mahaani, että voi jösses! 😀 Eikä se mun maha ole todellakaan edes paha, arvet on lähes hävinneet ja vatsanahkakin pikkuhiljaa kuroutuu. Mutta ihan hyvällä mä välillä katson mahaani ja mietin, että olipas se joskus siloinen. 😉

Mä en halua itse tehdä mitään muutoksia inhon kautta. Jos raskauskiloja on jäänyt synnytyksen jälkeen tai vatsanahkaa on vähän enempi kuin ennen, on niiden asioiden kanssa elettävä sulassa sovussa ja hyväksyen. Mutta silti voi haluta tehdä muutoksia. Tietysti monen raskauden jälkeen vatsanahka on monesti niin venynyt, että muutos ei tapahdu vaihtamalla irtokarkkipussia parsakaaliin. Mutta kuitenkin esim. raskauskiloista voi päästä pikkuhiljaa eroon jos niin haluaa.

Mun mielestä on tärkeää katsoa kuitenkin kokonaisuutta. Tekeekö se onnellisemmaksi jos pudottaa 5kg jäljellä olevia raskauskiloja ihan hiki hatussa ja se otsanahka kireänä pois? Se voi olla, että tekee! Se voi olla myös, että se vain stressaa ja ahdistaa ja lopputulos on isompi karkkipussi kuin ennen ja vielä huonompi fiilis siitä omasta peilikuvasta. Plus päälle jonkinlainen pettymys itseä kohtaan, että ei onnistunutkaan pudottamaan painoa.

Mutta kyllä silti saa äiditkin miettiä sitä miltä näyttävät. Onhan se tyytyväisyys omaan peilikuvaan kuitenkin myös yksi iso osa henkistä hyvinvointia. Eikö vaan? Ja omalla esimerkillä siitä, miten katsoo itseään peilistä ja puhuu itsestään – on vaikutus myös omiin lapsiin. Jos äiti aina seisoo peilin edessä haukkuen omaa vartaloaan tai on koko ajan ”dieetillä”, vaikuttaa se väistämättä myös lapsien kehonkuva-ajatteluun.

Mulle ei ole enää samalla tavalla tärkeää se, että kuinka pyöreät ne mun pakarat on tai pitäiskö hauiksen olla hieman isompi ja erottuvampi. Kokonaisuus on nykyään se mihin enemmän kiinnitän omalla kohdalla huomiota. Silti kuitenkin haluan näyttää hyvältä ja suon itselleni pienen pinnallisuudenkin.

Mun mielestä jokaisen äidin pitäisi kantaa kehonsa joka tapauksessa ylpeydellä! Kuinka moni teistä ei halua katsoa peilistä itseään? Kuinka moni ei tykkää koskea omaa vatsaansa? Mitä jos siitä yrittäisi harjoitella pois? Ihan vaikka vähän kauempaa alottaisi ensin, muutaman metrin päässä peilistä pari vilkaisua ja päivä päivältä tai viikko viikolta astuisi lähemmäs. Pikkuhiljaa myös koskisi omaa mahaansa, on siinä sitten arpia tai ei. Jos muutoksia haluaa tehdä, niin niihin sitten positiivisuuden kautta! 🙂

***

Pst.. 😉 Meillä on alkamassa taas 8.1 suosittu Muutos-valmennus! <3 Me tehdään jokaiselle henkilökohtaisesti treeniohjelmat, ruokavaliot ja liikuntasuunnitelmat. Ei ole ruokien punnitsemista, eikä yksitoikkoista ruokavaliota. 😉
Käy lukemassa lisää TÄSTÄ! Suosittelen! 😉 <3

Ensimmäiset vertailukuvat!

Nyt on synnytyksestä pian neljä viikkoa. Pikkuhiljaa keho palautuu takaisin ”omiin mittoihinsa”, mukautuen kuitenkin uuteen. Esimerkiksi siihen, onko lantio leventynyt raskauden aikana tai onko vatsaan jäänyt paljon löysää ihoa. Raskausarvet ja imetyksestä kasvavat rinnat, nekin on uusi juttu kehossa. Silti vertailukuvia on älyttömän kiinnostava ottaa ja katsoa miten kroppa palautuu juuri minulla.

img_3264
2 päivää ennen synnytystä / Reilu 3 viikkoa synnytyksestä

Nyt minulta on pudonnut 15kg synnytyksestä. Vielä on tietysti mahaa jäljellä, enkä odotakkaan sen siitä katoavan hetkessä. Koska kyllähän sitä tuli kasvateltuakin yhdeksän kuukautta. Mitään sikspäkkikuvia en siis vieläkään laita someen.

On hyvä muistaa, että jokainen nainen palautuu raskaudesta eri tavalla. Se on ihan sama asia kuin itse raskaus, niin monta erilaista raskautta, kuin raskaana olevia naisia. Voidaan puhua todennäköisyyksistä ja keskiarvoista, miten yleensä palaudutaan tai miten raskaudessa kerätään kiloja. Mutta silti jokaisen kroppa toimii yksilöllisesti.

Sen vuoksi liika armottomuus omaa vartaloaan kohden onkin syytä jättää heti pois.
Toki helposti sitä tulee mietittyä, että miksi minun vartaloni reagoi näin tai toimii näin. Mutta on turha syyttää itseään hitaasta palautumisesta tai toisaalta on turha häpeillä sitä, jos palautuu nopeasti.

collage

Raskauden loppuvaiheessa söin päivittäin herkkuja. Siis varmasti noin kuukauden ajan ennen synnytystä. Päätin jo silloin, että nyt suon itselleni tämän. Mutta päätin myös silloin, että pian synnytyksen jälkeen lopetan sen. 😀 Täytyy sanoa, että on ollut yllättävän helppo olla ilman jokapäiväisiä herkkuja. Mutta kyllä niitä on silti edelleen tullut syötyä useamman kerran viikossa. Meillä on käynyt melkein päivittäin joku katsomassa vauvaa ja sitten olen ostanut kotiin keksiä ym. tarjoiltavaa. Ja niin tiukka en osaa itselleni vielä olla, että olisin sitten niitä syömättä. 😉

collage2

Turvotus on lähtenyt aika tasaisesti ainakin kasvoista, sormista ja jalkateristä + nilkoista. On ihanaa, kun sormet tuntuvat taas omilta eikä öisin kädet enää puudu. Mahan pienentyessä myös rinnanympärys on pienentynyt, vaikka rinnat ovatkin kasvaneet imetyksen myötä. En kuitenkaan tarvitse enää jatkokappaletta urheiluliivien takaosassa (n. 8cm kokoinen pala tämä jatkokappale).

Muutenkin on mukavaa, kun omat normivaatteet mahtuu taas päälle, eikä tarvitse kulkea pelkästään raskausleggingseissä ja käyttää Tuukan takkia ulkona. 😀

collage3

Treenaamaan tekisi jo mieli, mutta maltan kuitenkin vielä. Aion jälkitarkastuksen jälkeen palailla kevyisiin salitreeneihin kyllä heti kun siihen saan luvan. Parin viikon päästä ystäväni tekee minulle osteopatiahoidon ja olen myös ajatellut käyväni fyssarilla tarkistuttamassa vatsalihasten palautumisen.

Vatsalihastreeniä, hyppyjä, juoksua ja raskaita jalkaliikkeitä salilla aion kuitenkin välttää vielä varmasti alkuvuoteen asti. Juoksua ja hyppyjä/pomppuja sisältäviä liikkeitä vielä pidempään. Enkä toisaalta mikään juoksija olekaan, joten siihen ei hinkua ole. 😉
Salilla aion sitten tehdä hyvin tuettuja liikkeitä yläkropalle ja huolehtia, että keskivartalo ei joudu rasitukseen.

***

Nyt lähden vauvan kanssa vaunulenkille tuonne aurinkoiseen pakkaspäivään. <3
Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!

fullsizerender