SokeriTON, maidoTON, gluteeniTON…

Mä sain yhdeltä lukijaltani hyvän kommentin tässä hetki sitten. Lukija sanoi, että on harmi kun kaikesta tehdään TONTON ja niitä tuotteita tarjotaan jo lapsille. Mä ymmärsin lukijan pointin ja oon itekin osittain samaa mieltä. Mutta oon myös eri mieltä. 😀

Mun mielestä on tosi hienoa, että nykyään jo pikkuvauvojen ruuansulatusta, allergiaoireita ym. tarkkaillaan ja vanhemmat on niistä kiinnostuneita ja tietoisia. Onko se oikeasti muka ihan ok jos vauvalla toimii vatsa vaan kerran viikossa? Vai voisko se johtua jostain? Olisko just kyseisellä vauvalla vaikeuksia sulattaa perunaa, banaania tms? Voisko niiden tuotteiden jättäminen imettävän äidin ruokavaliosta tai soseita syövän taaperon ruokavaliosta pois auttaa vatsan toimintaa? Uskon vahvasti, että kyllä. Ja ainakaan testaamisesta ei oo haittaa.

Mä ajattelen, että on myös tosi hyvä kun vanhemmat miettii sokeriherkkujen määrän rajoittamista lapsilleen. Tai sitä, että niitä edes säännöstelee. Suomessa kuitenkin lasten ylipaino on koko ajan kasvussa, eikä se oo mikään hyvä juttu! Mm. se, että jos lapsella on ylipainoa vaikuttaa se samoin kuin aikuisellakin sokeriaineenvaihduntaan, joka taas on yhteydessä tyypin 2 diabeteksen syntyyn. 

Välillä sokeritonta jäätelöä..
..ja välillä munkkia!

Vaikka meistä moni on 80-luvulla syönyt jätskiä joka päivä kesällä ja muut vuodenajat vetäny kiisseliä poskeen tarhasta yläasteelle, ei se tarkoita sitä etteikö niiden asioiden suhteen ois voitu kehittyä ja löytää uusia, ehkä parempia ratkaisuja. On ehkä huomattu tässä vuosien saatossa, että viljat ei sovi kaikille tai joku lapsi voi olla yliherkkä maidolle. 😉 Nää jutut ei oo vaan jotain ”trendikästä höpötystä ja hifistelyä”, kyllä niissä on ihan järki ja fakta mukana.

Tietystikään kaikki lapset ei tarvitse gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota, eihän kaikki aikuisetkaan tarvi. Mä ajattelen, että on vähän turha kieltää lapselta viljatuotteet tai maidon juonti jos ei itse niitä käytä. Jos lapsi tykkää leivästä ja maidosta, eikä se oo niille allerginen, niin on hyvä antaa lapsen syödä monipuolisesti. Lapset voi sitten itse päättää vanhempana mitä ruokavaliota haluaa noudattaa ja mitä ei. 

Mä en missään nimessä oo sitä mieltä myöskään, että kaikki sokerituotteet on pahasta ja että alle 10-vuotiaalta pitää kieltää kaikki muut kuin mansikat. Kyllä meillä ainakin Emma saa maistaa silloin tällöin jätskiä, keksiä tai suklaata. Mutta en lähtis ihan päivittäin hänelle ostamaan omaa jäätelötötteröä tai suklaapatukkaa.

Suloinen ja ihana keskitie, se on se meiän perheen väylä tässäkin asiassa. 😀

***

Vauvavegaani?!

Mieheni linkkasi eilen Facebookkiin TÄMÄN uutisen. Uutinen käsitteli sitä, että kaikki kunnat eivät tue vegaania ruokavaliota päiväkodeissa. Ymmärrän sen täysin, että päiväkodeissa ja/tai kouluissa ei ole resursseja alkaa keittelemään jokaiselle lapselle omaa ruokaa. En ymmärrä sitä silloin, jos siihen liittyy allergiat tai uskonto.

Olen samalla linjalla Tuukan kanssa, on melko hurjaa pistää pieni vaapero/taapero vegaanille ruokavaliolle ja vaarantaa sillä lapsen riittämätön ravintoaineiden saanti. Vanhemmat voivat pitää omista ruokavalioistaan kiinni, on ne sitten maidottomia, viljattomia tai lihattomia. Mutta lapsen pitäisi antaa päättää se itse, sitten kun on siihen kykenevä. Siihen asti vanhemmat tuovat ruuan kotiin ja pitävät huolen lapsen riittävän monipuolisesta ravinnonsaannista.

Eettiset syyt nousevat nykyään paljon lihattoman ruokavalion puolesta. En ole kovin paljon asiaa tutkinut, lukenut muutaman artikkelin ja dokumenttielokuva Before the flood on tarkoitus katsoa pian. Mutta tiedän toki jo nyt, että punaisen lihan tehotuotanto ja nykyään myös massamainen broilerituotanto olisi todella tärkeä saada maailmassa vähemmälle.

Kuitenkin minua itseäni huolettaisi kovasti pistää oma pieni tyttäremme jollekin todella rajatulle ruokavaliolle kasvuiässä. Jos päättäisimme Tuukan kanssa, että meidän pieni yksivuotias tyttömme ei muuten enää tätä maailmaa vedä alaspäin syömällä yhden lihapullan päivässä, kokisin suuren moraalittomuuden tunteen äitinä.

Eettisiä arvoja voi lapselle opettaa, kun se niitä alkaa ymmärtämään. Sitä ennen aion ainakin itse antaa Emmalle monipuolista ruokaa. Paljon kalaa, kasviksia ja jonkin verran myös lihaa. Me olemme antaneet hänelle eniten kalaa, koska hän myös pitää siitä eniten. Broileria emme ole antaneet kertaakaan, mutta jauhelihaa kyllä. Sen tiedän, että voisin skarpata ostamalla lähituotettua lihaa pieniltä farmeilta enemmän.