Tiukempi toukokuu?

Mä päätin ennen vappua, että toukokuun ajan ottaisin taas omista neuvoistani ihan käytäntöön asti asioita pikkusen tarkemmin. Oon kirjoittanutkin siitä, että esim. herkuttelu on tässä välillä lähtenyt vähän lapasesta, eikä treeniinkään oo ollut aikaa.

Ajatus lähti oikeastaan siitä, että haluan tuntea taas sen energian ja hyvän fiiliksen, joka tulee siitä kun ei syö sokeria päivittäin tai pääsee tekemään edes muutaman kerran viikossa jonkunlaisen treenin. Mulla ei oo mitään painonpudotustavotteita, vaan haluun mennä se hyvä fiilis edellä.

Huomaan omassa olossa nimittäin jo parissa päivässä sen, kun mietin vähän mitä suuhuni pistän. Se tarkottaa käytännössä sitä, että syön säännöllisesti päivän aikana ja päivään kuuluu pari kunnon ateriaa, ei vaan jotain hätäisiä välipaloja. Se tarkottaa myös sitä, että ne karkit jää kaupan hyllyyn arkisin, enkä nälkäisenäkään osta mitään ”pientä suklaapatukkaa”.

Sunnuntaina vietetään Älä laihduta -päivää. Mä tykkään, että se on tosi hyvä päivä olla olemassa. Mun mielestä on ns. hyvää ja huonoa laihduttamista. Nopea laihtuminen on useimmiten sellainen asia, joka ei oo missään määrin hyvä juttu. Usein mitä nopeammin paino on pudonnut, sen varmemmin ne kilot palaa takaisin, koska kukaan ei jaksa olla millään ihmedieeteillä ikuisesti. . Laihdutuksessa pitäis aina muistaa maltti ja järki. On ihan älytöntä lähteä pudottamaan esim. kymmentä kiloa kuukaudessa. Pysyvämpiä tuloksia saavutetaan vähän maltillisemmilla tavoilla.

Painonpudotus voi kuitenkin olla jollekin se isoin motivaattori, jolla lähteä liikkeelle sieltä sohvan kulmasta. Mä oon aikoinaan sanonut omille asiakkailleni, että 0,5-1kg viikossa on hyvä pudotustahti. Tietysti sekin riippuu siitä, mikä on lähtöpaino. Itse mä oon pudottanut painoa viitisen vuotta sitten hyvin maltilla ja ajan kanssa. Mulla tippui vuodessa 10kg ja sinä aikana myös kehonkoostumus muuttui rasvaisemmasta lihaksikkaammaks. Söin päivittäin hiilihydraatteja; leipää, pastaa, perunaa. Söin proteiinia; lihaa, kalaa ja kanaa. Herkut jätin kauppaan, mutta n.kerran kahdessa viikossa ostin kuitenkin irtokarkkeja. 🙂

Laihdutus-sanasta on tehty vähän kirosana mun mielestä. Ei painonpudotus automaattisesti oo aina jotenkin pinnallista toimintaa. Mutta tapa millä se tehdään on se avain. Jos haluaa pysyviä tuloksia, pitää muistaa että se vaatii aikaa ja työtä. Kolmen viikon dieetillä voi saada nesteet pois kropasta ja kropan hetkellisesti kireämmän näköiseks. Mutta kuka jaksaa ikuisesti vetää 1300 kalorin ruokavaliolla, jossa kiellettyjen raaka-aineiden lista on suurempi kun sallittujen?

Mä oon sitä mieltä, että paino on jokaisen oma asia. Oon kuullut paljon siitä, että ylipainoisille tullaan sanomaan ”neuvoja” päin näköä, että hei kun teet näin ni laihdut. Miksi oletetaan, että ylipainoinen haluaa edes laihtua? Ei ylipaino tarkoita automaattisesti terveysriskejä. (riippuu tietysti ylipainon määrästä) Myös hoikat ihmiset saa osakseen kommenttia, että syötkö sä ollenkaan tms.. Se on myös aikamoisen loukkaavaa toimintaa.

Moni sanoo, että ystävänpäivä on joka päivä. Mun mielestä älä laihduta päivä vois olla joka päivä. Että oltais sellaisessa tilanteessa, missä jokainen sais olla ylpeästi just sen painoinen tai kokoinen kun haluaa ja hyväksi tuntee. Ja sitten jos tuntuu siltä, että haluaa pudottaa painoa ei sitäkään tuomittais.

***

Mä kyselin instagramissa, että mitkä on teidän sellaisia arjen pieniä juttuja jolla lisäätte hyvinvointia. Niitä oli kiva lukea! 🙂 Monella oli vastauksissa sellaista positiivista henkeä: menee portaita eikä hissillä, jokaisella aterialla jotain vihreää tai hedelmiä, päivittäin jotain liikuntaa vaikka 5min, nukkuu riittävästi, ei suorita ja stressaa jne.

Ihania juttuja! Pienillä asioilla saa helposti lisättyä hyvinvointia! ❤

 

Miksi mitään ei tapahdu??

Nyt on kaksi viikkoa takana terveellisempiä elämäntapoja. Sitä, että joka päivä en osta karkkia ja syön säännöllisesti.  Yleensä tässä ajassa on tapahtunut kohdallani jo jotain – turvotus on laskenut, väsymys on kaikonnut, tummat silmänaluset on vaalentunut, kilo tai pari on tippunut pois. Nyt ei mitään. EI MITÄÄN!

Mulla on aina ollut herkkä maha. Se reagoi stressiin, jännitykseen ja suruun helposti. Se on kipeä ja turvonnut. Myös moni raaka-aine tekee sille hallaa. Fodmap-ruokavaliosta on ollut mulle hyötyä aikoinaan, nyt oon sitä vähän laiskasti noudattanu.

Joka tapauksessa nyt vähän ihmetyttää. Miksi turvotus ei laske, kilot ei liiku mihinkään suuntaan? Mietin jopa yhtenä iltana, että olenko mä raskaana. No raskaustesti sanoi kuitenkin toista. Niin ja ne säännölliset kuukautiset myös. Silti mietin jopa sitä vaihtoehtoa, kun oon jopa turhautunut tähän tilanteeseen.

Tää on se fiilis, jonka kohdatessa tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Kun kerta mitään ei kropassa tapahdu suuntaan eikä toiseen, on varmaan ihan sama jos jatkan joulukuista karkkia päivittäin -linjaa. No, eihän se tietysti ole! Aina on hyvä jos vähentää sokerin määrää ruokavaliosta.

Kuten täällä kerroin, päätin tammikuun alusta taas pitää herkuttelut kurissa ja sallin itselleni tammikuun aikana vain kaksi karkkipäivää. Joulukuussa karkkia / suklaata tms. meni lähes päivittäin. Ei suuria määriä, mutta kuitenkin. Yleensä jo se, että oon pitänyt herkkupäivästä kiinni on parissa viikossa näkynyt turvotuksen laskemisena ja jopa siellä vaa’assa.

Mistä tää johtuu? Ehkä stressistä, jota en nyt tunnista. Tai ehkä en oo syönyt riittävästi. Tai sitten mulla on jotain ”vikaa” aineenvaihdunnassa, hormonitoiminnassa tai jossain muussa. Oon ajatellut, että kunhan muutosta selvitään, varaan itelleni ajan perusteelliseen terveystarkastukseen.

Täytyy myös myöntää, että mä en ihan 100% intensiteetillä oo päässyt käynnistämään omalla kohdalla meiän Muutos-valmennusta. Treenaamaan oon ehtinyt pari kertaa kahden viikon aikana. 🙁 Eikä ihan kaikki ruokavalinnatkaan oo olleet parhaasta päästä. Tai sanotaan niin, että mä tiedän muutamana päivänä syöneeni todellakin liian vähän kulutukseen nähden.

Plääh. No en kuitenkaan aio jatkaa joulukuista linjaa.. 😉 Vaan pysyttäydyn tällä lähes karkittomalla linjalla. Lauantaina söin karkkia n.250g ja seuraavan kerran (eli sen tammikuun toisen kerran) meinaan syödä muuttopäivän iltana.

Mites siellä menee ja sujuu? 🙂

 

 

Lue myös: Miten Muutos-valmennus on kohdallani sujunut?

* Kuvista kiitos Noora! <3