Pitäiskö näyttää tissivakoa?

Siis voi apua! 😀 Mä en kestä! Tällaisia mietteitä meillä bloggaajilla pyörii päässä. Juteltiin tossa pari päivää sitten Umpun kanssa, että mitenköhän sitä saisi instagramin puolella seuraajien määrää kasvatettua. Se on osa meidän työtä ja mitä suurempi seuraajamäärä – sen paremmat yhteistyömahdollisuudet ja sitä paremmin mahdollisuus ansaita tuloja.

Viimeisen 3kk:n aikana katsotuimmat kuvat TOP3 sisältää tissivaon. 😉

Mulla on tosi ristiriitainen fiilis tän asian suhteen. Toisaalta mä haluaisin kasvattaa mun seuraajamääriä vielä entisestään. Mutta jos tapa saada seuraajia lisää on paljastavat kuvat tai joku muu tapa, mikä ei oo mua itseäni, en halua sitä tehdä. On hullua miettiä, että mulla on kuitenkin yli 17 300 seuraajaa ja silti oon alkanut miettimään ettei se riitä. Mun parhaimpia kuvia kuukaudessa katsotaan n.35 – 40 000 kertaa! Se on aika iso määrä se! Mutta monilla suomalaisilla somevaikuttajilla seuraajamäärä instagramissa on kuitenkin lähemmäs 100 000 tai yli ja siitä voi sitten miettiä kuinka monta kertaa heidän parhaita kuvia katsellaan kuussa!

Mä tiedän, että tissivakoa ja peppukuvia lisäämällä tulis lisää seuraajia. Mutta haluanko mä sellaisia seuraajia, jotka kirjoittelee mun kuviin ”suutelisin” tai ”kauniit rinnat sulla”.. No siis EN!!! 😀 Me ollaan just tästä puhuttu Umpun kanssa. Me ollaan kummatkin kuitenkin äitejä ja omataan aika samanlaiset arvot sen suhteen, että mitä halutaan someen laittaa. Sellaiset tissien tyrkyttämiskuvat ja/tai ”jooga-asennoissa” poseeraamiset stringit jalassa me jätetään mielellään muille.

Jos mä mietin ihan vaan Monnana (en bloggaajana tai somevaikuttajana) jotain ig-seuraajien määrää, sillä ei oo mitään merkitystä! Mä oon super tyytyväinen siihen mitä mulla on ja kiitollinen siitä kuinka moni mua seuraa. Ja varsinkin siihen minkälaiset ihmiset mua seuraa; samanlaiset kuin minä. On sitten lapsia tai ei. Iloiset, elämänmyönteiset ihmiset, jotka seisoo jalat maanpinnalla ja kulkee keskitietä maalaisjärjellä. 😉 😀 Eikö vaan?

Mutta jos mä mietin ig-seuraajien määrää työminän kautta mä mietin, että mun seuraajamäärää pitäis saada kasvatettua. Jotta mä pysyisin siellä vaikuttajien piirissä ja jotta mä saisin edelleenkin mielenkiintoisia ja mun seuraajia kiinnostavia yhteistöitä, joista saan voita leivän päälle.

Liian pelkistetyt ja epäaidot jutut alkaa instagramissa olla vähän nähty juttu. Paljon korostetaan aitoutta ja ei niin suunniteltuja kuvia. No, sitähän mun ig on aina ollut. 😀 Joten ei tarvi lähteä muuttamaan sitä puolta. Vaikka mä kyllä yhdessä vaiheessa mietin kovasti, että haluaisin sellaisen kauniin, rauhallisen, vaalean, hyvin harkitun ja ammattisisustajan + valokuvaajan taidoilla tehdyn feedin. No sellaista en koskaan kehittänyt ja hyvä niin. Mun kuvissa näkyy niitä Emman sukkia ja koirien leluja ja likaisia astioita.

Näitä lisää? 😉 Haha!

***

Kertokaahan te rakkaat seuraajani, minkälaiset kuvat mun ig:ssä kiinnostaa tai mitä vois olla enemmän?

Niin ja jos et vielä mua seuraa, niin TÄSTÄ pääset mun profiiliin seuraamaan! 😉

Some ja vanhemmuus

Aina tasaisin väliajoin näkee juttuja esim. IG:ssä, jossa pohditaan somea, someriippuvuutta ja myös somea + vanhemmuutta. Mä olen itsekin miettinyt näitä asioita tasaisin väliajoin. Oon pitänyt mm. sometaukoja ja koitan päivittäin miettiä kuinka paljon aikaa vietän somessa. Mulle some on kuitenkin sekä työ, että harrastus. Mun mielestä some on kaiken kaikkiaan super hyvä, vaikka monesti blogissa kirjoitankin sen varjopuolista. 😀

Tällä kertaa haluan vähän tarttua tähän some + vanhemmat -aiheeseen.

Mun mielestä nimittäin tässäkään asiassa ei oo vain yhtä ja oikeaa. Tai mustavalkoisesti vain mustaa ja valkoista! 😉 Mun mielestä on ensinnäkin vähän hassua, että jos joku äiti tai isä päivittää esim. insta-storyä monta kertaa päivässä – ajatellaan hänen olevan koko ajan kännykkä kädessä. Yksi IG-story kestää 10sek. Eli vaikka joka päivä tulisi 20 storyä, ei kännykkä niiden ajan olisi kädessä kuin yhteensä reilu kolme minuuttia. Vuorokaudessa on kuitenkin 24 tuntia.

Toinen juttu mikä on mun mielestä hassua, että sanotaan ettei vanhemmat oo läsnä jos on some. Mä itse käytän aikaa somessa, mutta teen sen silloin kun Emma ei oo läsnä. Paitsi ne IG-storyt, joita jonain päivänä tulee kaks ja jonain päivänä kymmenen. Eli yhteensä pari minuuttia. Muuten en oikeestaan ees voi ottaa kännykkää käteen, koska Emma haluaa sen saman tien. 😀

Mun mielestä on tosi tärkeää, että lapsi ei jää kakkoseksi kännykälle / somelle. Jos lapsi yrittää saada vanhempansa huomion, on se saatava. Ei niin, että pieni yrittää kertoa jotain tai ottaa katsekontaktia eikä sitä saa, kun vanhemman katse on kiinni kännykässä tai tietokoneessa.

Mun mielestä on myös tärkeää, että jo pienestä pitäen lapsi oppii siihen ettei koko ajan jommalla kummalla tai molemmilla vanhemmista oo kännykkä kädessä tai ainakin siinä 10cm päässä. Mä esim. laitan kännykän aina iltaisin äänettömälle ja usein se on myös korkean lipaston päällä, koska tosiaan jos Emma näkee sen – se haluaa sen. 😀 Sitten kun Emma menee nukkumaan, voin selata IG:tä jne.

Me ollaan Tuukan kanssa pidetty jo parin vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti somettomia aikoja. Päiviä, jolloin ei oteta kännykkää ollenkaan esiin. Ne päivät tekee hyvää ja niiden jälkeen on melkein aina ollu sellainen olo, että ei heti seuraavana aamuna tee mieli ottaa kännykkää esiin.

Oon sitä mieltä, että somesssa on tosiaan tosi paljon myös hyviä puolia. 🙂 Toki sen oman käytön miettiminen aina aika ajoin on ihan viisasta, mutta syyllistäminen siitä jos joku äiti tai isä (tai ihan kuka vaan) ottaa vähän enemmän IG-storyä tai laittaa pari kuvaa enemmän feediin, on ihan turhaa.

Kuvat: Ossi Pietiläinen

Lue myös mun aiemmat postaukset somesta: Some-vanhemmat ja Sometauko

***