Vilinää ja melskettä!

Meillä sitä riittää. Emmalla suu käy koko ajan, Tuukalla suu käy koko ajan. Koirat hilluu ja telkkarikin on usein päällä. Kun iltaisin Emman nukkumaanmenon jälkeen Tuukka kysyy haluunko katsoa jotain ohjelmaa telkkarista, vastaan lähes aina kieltävästi. Se on hetki, kun mä haluan istua edes 10min hiljaa.

Oon miettinyt, että ensi keväänä kun Emma menee päiväkotiin, on se samalla haikeaa ja ihanaa. Haikeaa siitä tekee tietysti se, että Emma on jo niin iso tyttö ja onkin yhtäkkiä suurimman osan arkipäivistä jossain muualla kun kotona ja mulla tulee kamala ikävä sitä. Mutta ihanaa siitä tekee se, että mä saan työrauhan ja samoin Tuukka. Sekä se, että Emma pääsee ikäistensä ja muiden lasten kanssa purkamaan loputonta energiaansa.

Me ollaan käyty silloin tällöin mun hyvän ystävän Lauran ja hänen poikansa kanssa HopLopissa purkamassa energiaa, oppimassa motorisia taitoja ja saamassa ikäistä seuraa toisistaan. Muitakin tän tyylisiä paikkoja olis hyvä olla. Pari kertaa oon käynyt Muumi-kahviloissa mun ystävien ja heidän Emman ikäisten lastensa kanssa leikkimässä.

On ihana huomata, miten kovasti Emma tykkää olla muiden lasten kanssa. Ja kuinka riemusta kiljuen hän mennä pöheltää, kun on vähän enemmän lääniä askeltaa kuin kotona.

Kotona meillä tosiaan on kuitenkin kova meno koko ajan, on sitä sitten käyty HopLopissa tai ei. Emma kävelee ees taas ympäri kotia ja mekastaa mennessään. Kantelee tavaroita ympäriinsä ja järjestelee. Koko ajan suu käy ja pälätystä tulee. Ei vielä kylläkään mitään ymmärrettävää. 😉 Paitsi äiti tai äitä tai jotain siltä väliltä.

Emma ja Emil <3 Ehkä söpöin kuva ikinä!

No kyllä ne kerrat, kun on HopLop:ssa leikkitreffit hilluttu, on Emma aika väsynyttä tyttöä. Jopa vähän yliväsynyt. Joten sitä energian purkamista ja toisten lasten seuraa odotellen, sitten kun päiväkoti alkaa. Vaikka äiti (ja iskäkin) tulee varmasti alkuun ainakin kärsimään pienestä eroahdistuksesta. 😉

Mitä kokemuksia teillä on päiväkodeista? 🙂