Päiväkodin vaihto edessä?

Ouh.. 🙁 Rintaa puristaa. Just kun Emma alkoi tottumaan päiväkotiin ja luottamaan henkilökuntaan siellä, meille tuli kirje postilaatikkoon, jossa tarjottiin uutta päiväkotipaikkaa.

Kun muutettiin tammikuussa, oltiin haettu Emmalle päiväkotipaikkaa alkavaksi helmikuun puolivälistä tai viimeistään maaliskuun alusta. Meiän lähin päiväkoti oli täynnä ja vapaa paikka Emmalle löydettiin yksityisestä päiväkodista n.15km päässä meiltä kotoa. Otettiin tuo päiväkotipaikka vastaan, koska Tuukan työpaikka on ihan naapurissa. Ja koska tuo päiväkoti tuntui ihanan pieneltä ja lämpimältä paikalta.

Nyt saatiin päätös, että meiltä n.500m päässä olevasta päiväkodista löytyisi Emmalle paikka. Noh. Tämähän on tavallaan ilouutinen, mutta toisaalta ihan ahdistaa.

On jännä miten nopeasti sitä kiintyy johonkin. Nytkin muutamassa viikossa on tullut kiintymyssuhde päiväkodin henkilökuntaan. Tämän hetkisessä päiväkodissa on oikeasti aivan super ihana henkilökunta ja tuntuu siltä, että jokainen lapsi saa siellä syliä, huomiota ja rakkautta yllin kyllin. Ketään ei jätetä yksin itkemään, eikä kukaan kulje kakat vaipoissa pitkin päivää.

Tietysti jos järjellä ajatellaan, on ehdottomasti tämä meidän kotia lähellä päiväkoti parempi vaihtoehto. Ihan vaan sen vuoksi, että edestakas ajaminen tämänhetkiseen päiväkotiin on vähän hölmöä hommaa. Se aiheuttaa vällillä myös haasteita, jos meillä on toisella Treeniryhmän treenit illalla Helsingissä ja toisella on auto, koska hakee Emman.

Mutta sitten jos sydämellä ajatellaan, niin haluaisin ihan hirmuisesti pitää Emman tämänhetkisessä päiväkodissa jatkossakin. Saadaan sieltä joka päivä videoita ja kuvia, miten meiän pikkuinen rakas voi. Häntä pidetään niin paljon sylissä, kuin on tarvis. Nykyään ei enää syliä niinkään tarvi, vaan tanssii muiden mukana musiikkihetkissä ja ruokakin maistuu.

Äh. 🙁 Ei tällaisia päätöksiä pitäis tällaisen tunteella eläjän hartioille heittää. Helpompi olis kun olis joku sääntö, että lähempää kotia oleva päiväkoti on otettava vastaan. Sitten siinä ei voisi tunteilla, kun fakta olis fakta.

Tälle pienelle tahtoo vaan parasta!! <3

***

Emman säännöt!

Me saadaan välillä molemmat Tuukan kanssa some-kanaviimme viestiä seuraajiltamme, että on ihana katsoa kuinka rennolla asenteella kasvatetaan Emmaa. Eräältä äidiltä mm. sain viestiä muutama viikko sitten, että on ihana katsoa kuinka annatte Emman toteuttaa itseään, istua välillä pöydällä ja syödä sormin ja sotkea. Hän lisäsi vielä viestiinsä, että pitäis varmaan omaakin pipoa välillä vähän löysätä. 😀 Ja tämä viesti oli siis puhtaasti hyväntahtoinen. 🙂

Meillä ei ollut mitään suuria ja selkeitä linjoja kasvatuksesta ennen Emman syntymää. Toki sellaiset asiat, kuten kunnioitus, hyvät käytöstavat jne oli alusta asti selvänä suunnitelmissa. Ja on edelleen. 😉 Me ollaan menty monessa asiassa aikalailla vapaan kasvatuksen ja tiettyjen sääntöjen välimaastossa. Joskus paljonkin siellä vapaan kasvatuksen puolella ja joidenkin asioiden suhteen selkeillä säännöillä.

Yksi asia, mikä meillä on molemmilla ollut aina tärkeää Emman kanssa, on hänen mukaan ottaminen lähes asiaan kuin asiaan. Kun tehdään aamulla smoothieta, Emma saa heittää banaanin palat blenderiin ja kipata heraprotskut perään. Vaikka herajauhetta oliskin vähän pitkin pöytää ja lattiaa sen jälkeen, ei se mitään. Sen saa siivottua. 🙂 Emma pääsee tekemään meidän kanssa, se on meille tärkeetä.

Kun laitetaan pesukonetta tai astianpesukonetta pyörimään / tyhjennetään, Emma saa auttaa. Hän voi välillä viedä likaisia astioita takaisin kaappiin, mutta suurin osa menee jo ihan oikein. Kun pyykkikone on pyörinyt hän ojentaa sieltä vaate kerrallaan ja minä tai Tuukka ripustetaan pyykkitelineelle. Meneehän näissä hommissa kaks kertaa enemmän aikaa näin ja välillä on ihan ”ok” 😉 tehdä näitä hommia ihan yksinkin, mutta on myös ihana huomata kuinka otettu Emma on kun hän saa auttaa.

Toinen mikä on ollut meille molemmille tärkeää on se, että Emma saa kokeilla ja tehdä itse. Vaikka kaikki ei meekkään aina ihan purkkiin, niin ainakin hän saa yrittää. Omalla lusikalla kun syö pastaa, menee 25% lattialle, 25% Geren suuhun ja muutama prosentti johonkin päin päätä, hiuksia ja puseroa, mutta ei sekään haittaa. Osa menee kuitenkin suuhun ja vaatteet saa aina pestyä.

Sääntöjä mitä meillä on liittyy mm. koiriin. Koiria ei saa repiä, eikä niiden päälle saa mennä istumaan. Koirien pitää myös antaa nukkua rauhassa, eikä niitä saa mennä tökkimään sormella silmään. 😀 Meillä ei myöskään kännykkää saa käyttää tai iPadia ihan koko ajan. Emma tykkäisi, että tietokoneelta, iPadilta tai kännykästä tulisi jatkuvalla syötöllä Youtubesta lastenlauluja. Mutta ei haluta, että näin pieni vielä oppii näihin laitteisiin riippuvaiseksi.

Ruokapöydässä istutaan yhdessä ja rauhassa. Yritetään opettaa Emmalle, että kukaan ei nouse pöydästä kesken ruuan, vaan vietetään siinä rauhassa aikaa yhdessä. Välillä onnistuu, välillä ei. Sääntöjä on myös mm. rusinoiden syömisessä tai jossain muussa Emman mielestä herkullisimmassa asiassa ikinä, esim. Herra Hakkaraisissa. 😀 Rusinoita ja Herra Hakkaraisia ei voi syödä koko purkkia yhdeltä istumalta. 😉

Jo nyt yritetään opettaa sitä, että toiselta ei saa ottaa kesken leikin leluja. Sitä varmasti oppii hyvin myös päiväkodissa. Muutenkin toisten huomioonottamista oppii päiväkodissa super hyvin.

Meillä mennään siis sääntöjen ja kasvatuksen kanssa vähän tunnepohjalta. Emman kasvaessa tulee varmasti sääntöihin enemmän tarkkuutta ja ns.”voimakkuutta”. Mutta vielä ei mun mielestä tarvi. On ihanaa, että ollaan osattu opettaa Emmalle jo se, että aina kun joku lähtee meiltä tai me lähdetään jostain – sanotaan heipat. 🙂 Kun sanainen arkku aukeaa, opetetaan kiittäminen, nyt jo tehdään sitä siis itse esimerkkinä.

Tuukka sanoi hyvin mm. vaatteiden likaantumisesta: ”Mä en koe järkeä ostaa tän ikäiselle tötterölle vielä mitään 150€:n arvoisia kauluspaitoja. Sitten kun ruoka menee suuhun ja vain suuhun, voi panostaa vaatteisiin. Jos sittenkään on tarve. Nyt on tärkeempää, että Emma saa opetella syömään ite ja sotkea vaikka jokaisen paidan.” Mä oon tosi samoilla linjoilla, antaa sotkea ja opetella nyt. Kyllä ne vaatteet saa puhtaaksi. Ja jos ei saa, niitä voi pitää sitten vaikka ”kotipaitoina”.

***

Minkälaisia kasvatusmetodeja teillä on tällaisten taaperoiden kanssa?