Ensimmäinen uhma!

OMG! Nyt se taitaa alkaa; ensimmäinen uhmaikä! Vaikka meiän pienellä murulla on aina ollut kova tahto, on nyt muutaman päivän ajan tahto ollut entistäkin kovempi. Mun on pakko sanoa, että kyllä uhmakkaan taaperon tempaukset pistää välillä oikeasti pinnan kireälle. Onko se ihan ok, jos menettää joskus malttinsa? Onko sitä ihan kurjaakin kurjempi vanhempi, jos korottaa ääntään kun muuten ei mene asia perille? Miten hallita omia hermoja ja selittää kaksivuotiaalle ”järjellä” asioita?

Nää on varmaan asioita, joita aika moni vanhempi miettii. Mä ainakin. Mietin melkein koko maanantaipäivän, kun aamulla hermostuin hampaiden pesuhommissa. Vielä viime viikolla saatiin pestä hampaat ihan normaalisti, ensin pupulta ja sitten Emmalta. 😉 Mutta pari päivää tämä pikkuneiti on pistänyt suun suppuun ja huutanut vain, että ”ITTE”. Kun maanantaina sitten kolmatta kertaa (aamukiireessä) yritin lempeästi ehdottaa hampaiden pesua ja joka kerta se päättyi huutoon, karkuun juoksemiseen ja lopulta itkuun, menetin hermon ja sanoin kovaa, että se on sellainen juttu, että sun hampaat tippuu kohta suusta jos niitä ei pestä.

No eihän Emma sitä ymmärtänyt, katsoi vaan mua ja sanoi joo – ippuu. Huoh.. 🙁 No tuosta aamuisesta mulle jäi inhottava olo koko päiväksi, miksi mun piti korottaa ääntä ja jäikö Emmalle nyt traumat siitä ja inhooko se mua nyt ja tuleeko siitä nyt yhtäkkiä isin tyttö pelkästään, koska isi on kiltimpi..

Tuohon maanantain aamutunnelmiin vaikutti ehkä myös se, että Emma heräsi su-ma välisenä yönä klo 05, eikä enää suostunut takaisin unille. Hän vain nousi kerta toisensa jälkeen ylös sängystä, huusi mulle TOIS (pois) ja pyysi isiä paikalle. Loppujen lopuksi pikkuneiti nukahti meiän väliin (ekaa kertaa ikinä) ja nukuttiin iloisesti koko porukka ”pommiin”. Ei oltu laitettu mitään herätystä, koska normaalisti Emma herää seiskan maissa ja se on just passeli aika myös päiväkotipäivinä.

Mä muistan, että luin joskus raskaana ollessani sellaisen artikkelin, jossa kerrottiin miten toimia uhmaikäisen lapsen kanssa. Siinä sanottiin mm., että pitää mennä lapsen tasolle (siis ihan fyysisesti, mennä esim. kyykkyyn) ja yrittää keskustella lapsen kanssa mikä vetää mielen niin maahan. Kysellä harmituksen syitä ja yrittää kertoa järjellä, että: tänään ei ole karkkipäivä, mutta ymmärrän toki harmituksesi ja parin päivän päästä saat karkkia. Tai, että: miksi sinua harmittaa tämä hampaiden pesu? Tiedäthän, että hampaiden puhtaus on iso osa terveyttä?

Se kuulosti silloin tosi loogiselta ja fiksulta. Mietinkin, että noin teen sitten oman lapseni kanssa. Mutta annas olla, kun se tilanne on päällä ja vielä kaiken lisäksi kaksivuotiaan kanssa, joka ei välttämättä vielä IHAN kaikkea puhetta ja keskustelua ymmärrä. You know…

Toki suurimmaksi osaksi Emma kuuntelee ja tottelee kyllä, enkä tietysti joka kerta korota ääntä tai hermostu. Mutta kyllä te tiedätte nämä jutut! Mitä ajatuksia ne herättää teissä? Tuleeko siitä huono omatunto, jos korottaa ääntään lapselle? Tai tuntuuko se tyhmältä jälkikäteen, että pinna palaa ihan pikkuisten lasten kanssa?

***

Äiti vain,

 

Hankinnat Emmalle, mikä oli järkevää mikä typerää?

Tällainen toivepostaus-idea tuli mulle muutama viikko sitten. Multa välillä kysellään myös esim. rattaista ja turvaistuimesta onko ne olleet hyvät jne. Ajattelin koota tähän muutan järkevän ja muutaman typerän hankinnan. 😀

Järkevät ja hyvät hankinnat:

  1. Britax Go Big -vaunut
    • Nää on olleet ihan huiput! Siis vieläkin käytössä silloin tällöin. Näissä Emma köllötteli ensimmäiset 4 kuukautta siinä koppaosiossa ja sen jälkeen istuin-osiossa. Tosiaan näitä rattaita on käytetty parin vuoden ajan melkein päivittäin. Nyt tietysti viimeisen puolen vuoden aikana käyttö on ollut vähäisempää, eikä enää läheskään päivittäin. Mutta välillä otetaan nämä rattaat mukaan vaikka koiralenkeille ja vapaapäivinä Emma nukahtaa rattaisiin, jos ei omaan sänkyyn. Nää on olleet Suomen olosuhteisiin mun mielestä huikeat; tarpeeksi jämäkät, hyvät renkaat lumisohjoon, mutta silti kepeät työntää. Niin ja vielä yks plussa tuolle isolle alustalle, sinne on mahtunut aina kauppakassi jos toinen! 🙂
  2. Ikean syöttötuoli
    • Meillä on edelleen käytössä Ikean syöttötuoli, vaikka ollaankin jo mietitty juniorituolia. Syöttötuoli toimi ekan vuoden huipusti, siihen saatavan pöydän avulla. Meillä ei ollut kotona silloin kunnon ruokapöytää, joten tää oli ihan paras! Emma on viihtynyt aina hyvin tässä syöttötuolissa. Tähän nykyiseen kotiimme muutettua jätettiin pöytätaso pois, koska meille tuli tänne oikea ruokapöytä. 😀
  3. Häirikkökeinu
    • Oikealta nimeltään ”vauvakeinu”. Me nimettiin se tuoksi. 😀 Haha. Mutta siis joo, tää oli tosi hyvä vaikkei Emmalla mitään koliikkia esim. ollut. Emmalla oli välillä kuitenkin vaikea rauhoittua ja nukahtaa (jo pienenä), niin tässä se keinui ja nukahti helposti. Se oli myös kiva vaihtoehto välillä sitterissä tököttämiselle.
  4. Brio -kävelyvaunu
    • Kävelyvaunu oli meillä käytössä tosi paljon silloin, kun Emma otti ensiaskeleita. Oikeastaan sen avulla varmaan oppikin kävelemään. Laitettiin vaunuun silloin 5kg nilkkapaino, niin vaunut ei kipanneet kun Emma sillä mennä taapersi.
  5. Unipussi
    • Meillä Emma nukkui kaikki yöt unipussissa varmaan melkein puolivuotiaaksi asti. Emma nukkui siinä jotenkin paljon levollisempaa unta, eikä päässyt vääntyilemään ympäri pinnasänkyä. 🙂 Muistan, kun jostain luin tällaisen vinkin ja päätin kokelilla – kyllä muuten rauhoittui yöt silloin.
  6. Kätkyt-hälytin
    • Tää on varmaan monelle ”yli hilseen” juttu, mutta mua rauhotti tää. Hälytin laitettiin siis Emman pinnasänkyyn patjan alle ja jos hengitys olis katkennut, olis hälytin pärähtänyt päälle. Pari kertaa pärähti ihan vaan sillä, että nostettiin Emma sängystä syliin ja unohdettiin hälyttimen olevan päällä. 😀 Ihan pikkunen ääni siitä tulikin..
  7. Kantoreput
    • Meillä oli kahdenlaiset kantoreput, toinen oli hieno Tula-kantoreppu, jossa Emma oli jonkin verran ihan pikkuisena. Emma oli jotenkin sellainen hikipossu ettei se kuitenkaan kovin paljon siellä viihtynyt. Toinen kantoreppu oli sellainen halpisvaihtoehto, jossa Emma törötti kasvot menosuuntaan. Siinä hän viihtyi vähän paremmin ja sitä käytettiin ehkä saman verran kuin Tulaa.

Ei-niin-hyvät hankinnat:

  1. Hyppykeinu
    • Tää oli kyllä ihan älyvapaa juttu. 😀 Meillä sitä käytettiin ehkä kaks kertaa. Olihan siinä sen yhden kerran ihan hauska olla, mutta ei Emma siinä sen enempää viihtynyt, eikä mekään oikein nähty tarkoitusta siinä istuttamiseen (hypyttämiseen).
  2. Bumbo-istuin
    • Tää oli kanssa ihan älyvpaa juttu! 😀 Ei käytetty kuin kerran.

Järkeviä ja hyviä hankintoja ois ollut helppo listata tähän tosi paljon. Mm. turvakaukalo ja turvaistuin olis voinut olla vielä tolla listalla, samoin sitteri. Monet sellaiset jutut, kuten vaikkapa lelut ja pehmoeläimet ym. on tulleet vasta myöhemmin tarpeellisiksi. Niitä ei olis välttämättä tarvinnut hankkia ihan pikkuvauva-aikaan niin paljoa. Mutta toisaalta, niillä on leikitty nyt sitten vanhempana.

***

Mikä teille on ollut hyvä / järkevä hankinta ja mikä ei sitten niin? 😉