Emman säännöt!

Me saadaan välillä molemmat Tuukan kanssa some-kanaviimme viestiä seuraajiltamme, että on ihana katsoa kuinka rennolla asenteella kasvatetaan Emmaa. Eräältä äidiltä mm. sain viestiä muutama viikko sitten, että on ihana katsoa kuinka annatte Emman toteuttaa itseään, istua välillä pöydällä ja syödä sormin ja sotkea. Hän lisäsi vielä viestiinsä, että pitäis varmaan omaakin pipoa välillä vähän löysätä. 😀 Ja tämä viesti oli siis puhtaasti hyväntahtoinen. 🙂

Meillä ei ollut mitään suuria ja selkeitä linjoja kasvatuksesta ennen Emman syntymää. Toki sellaiset asiat, kuten kunnioitus, hyvät käytöstavat jne oli alusta asti selvänä suunnitelmissa. Ja on edelleen. 😉 Me ollaan menty monessa asiassa aikalailla vapaan kasvatuksen ja tiettyjen sääntöjen välimaastossa. Joskus paljonkin siellä vapaan kasvatuksen puolella ja joidenkin asioiden suhteen selkeillä säännöillä.

Yksi asia, mikä meillä on molemmilla ollut aina tärkeää Emman kanssa, on hänen mukaan ottaminen lähes asiaan kuin asiaan. Kun tehdään aamulla smoothieta, Emma saa heittää banaanin palat blenderiin ja kipata heraprotskut perään. Vaikka herajauhetta oliskin vähän pitkin pöytää ja lattiaa sen jälkeen, ei se mitään. Sen saa siivottua. 🙂 Emma pääsee tekemään meidän kanssa, se on meille tärkeetä.

Kun laitetaan pesukonetta tai astianpesukonetta pyörimään / tyhjennetään, Emma saa auttaa. Hän voi välillä viedä likaisia astioita takaisin kaappiin, mutta suurin osa menee jo ihan oikein. Kun pyykkikone on pyörinyt hän ojentaa sieltä vaate kerrallaan ja minä tai Tuukka ripustetaan pyykkitelineelle. Meneehän näissä hommissa kaks kertaa enemmän aikaa näin ja välillä on ihan ”ok” 😉 tehdä näitä hommia ihan yksinkin, mutta on myös ihana huomata kuinka otettu Emma on kun hän saa auttaa.

Toinen mikä on ollut meille molemmille tärkeää on se, että Emma saa kokeilla ja tehdä itse. Vaikka kaikki ei meekkään aina ihan purkkiin, niin ainakin hän saa yrittää. Omalla lusikalla kun syö pastaa, menee 25% lattialle, 25% Geren suuhun ja muutama prosentti johonkin päin päätä, hiuksia ja puseroa, mutta ei sekään haittaa. Osa menee kuitenkin suuhun ja vaatteet saa aina pestyä.

Sääntöjä mitä meillä on liittyy mm. koiriin. Koiria ei saa repiä, eikä niiden päälle saa mennä istumaan. Koirien pitää myös antaa nukkua rauhassa, eikä niitä saa mennä tökkimään sormella silmään. 😀 Meillä ei myöskään kännykkää saa käyttää tai iPadia ihan koko ajan. Emma tykkäisi, että tietokoneelta, iPadilta tai kännykästä tulisi jatkuvalla syötöllä Youtubesta lastenlauluja. Mutta ei haluta, että näin pieni vielä oppii näihin laitteisiin riippuvaiseksi.

Ruokapöydässä istutaan yhdessä ja rauhassa. Yritetään opettaa Emmalle, että kukaan ei nouse pöydästä kesken ruuan, vaan vietetään siinä rauhassa aikaa yhdessä. Välillä onnistuu, välillä ei. Sääntöjä on myös mm. rusinoiden syömisessä tai jossain muussa Emman mielestä herkullisimmassa asiassa ikinä, esim. Herra Hakkaraisissa. 😀 Rusinoita ja Herra Hakkaraisia ei voi syödä koko purkkia yhdeltä istumalta. 😉

Jo nyt yritetään opettaa sitä, että toiselta ei saa ottaa kesken leikin leluja. Sitä varmasti oppii hyvin myös päiväkodissa. Muutenkin toisten huomioonottamista oppii päiväkodissa super hyvin.

Meillä mennään siis sääntöjen ja kasvatuksen kanssa vähän tunnepohjalta. Emman kasvaessa tulee varmasti sääntöihin enemmän tarkkuutta ja ns.”voimakkuutta”. Mutta vielä ei mun mielestä tarvi. On ihanaa, että ollaan osattu opettaa Emmalle jo se, että aina kun joku lähtee meiltä tai me lähdetään jostain – sanotaan heipat. 🙂 Kun sanainen arkku aukeaa, opetetaan kiittäminen, nyt jo tehdään sitä siis itse esimerkkinä.

Tuukka sanoi hyvin mm. vaatteiden likaantumisesta: ”Mä en koe järkeä ostaa tän ikäiselle tötterölle vielä mitään 150€:n arvoisia kauluspaitoja. Sitten kun ruoka menee suuhun ja vain suuhun, voi panostaa vaatteisiin. Jos sittenkään on tarve. Nyt on tärkeempää, että Emma saa opetella syömään ite ja sotkea vaikka jokaisen paidan.” Mä oon tosi samoilla linjoilla, antaa sotkea ja opetella nyt. Kyllä ne vaatteet saa puhtaaksi. Ja jos ei saa, niitä voi pitää sitten vaikka ”kotipaitoina”.

***

Minkälaisia kasvatusmetodeja teillä on tällaisten taaperoiden kanssa?

Poika, tyttö vai lapsi?

Mä en oo tästä sukupuolineutraaliudesta paljoakaan puhunut blogissa. Nyt kun Emma aloittaa päiväkodin, tuli mulle taas tämä aihe mieleen ja ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni asiasta.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen on kritisoinut pyrkimystä hämärtää sukupuolieroja ja sitä, ettei lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Sinkkonen on sanonut, että sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä. Seksuaalisuus kehittyy pienestä asti ja sukupuoli on osa ruumiinkuvaa 1,5–2,5-vuotiaasta lähtien. Sinkkosen mielestä ajatus siitä, että tyttönä tai poikana oleminen häivytetään, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin, kuin biologiaan ja anatomiaan.

Mä oon aikalailla samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa! Mä oon ehdottomasti tasa-arvon kannattaja! Mun mielestä se on tärkeä asia oppia jo pienestä pitäen – kaikki on samanarvoisia. Mun mielestä tää sukupuolineutraalius jotenkin jopa sotii tasa-arvoa vastaan. Mitä jos joku poika haluaa olla ihan tositositosi poika ja tyttö haluaa olla ihan prinsessana pikkuisesta asti, onko se oikein sanoa heille ettei se käy, kun nykyään ollaan vaan lapsia ja kaikkien pitää olla samanlaisia.

Mulle tulee mieleen tästä asiasta aina tv-sarja Ex-onnelliset. Siinä oli yksi perhe, joka opetti tytölleen sukupuolineutraaliutta. Tyttö oli ihan hämennyksissään monesta asiasta. Se oli samaan aikaan huvittavaa, fiktiostahan sarjassa oli kyse. Mutta samaan aikaan tuli kuitenkin mieleen, että niinpä.. moni lapsi voi olla tosi hämillään vanhempiensa ääripää-ajatteluista tai toimintatavoista.

Mun mielestä on tosi ok, että pienille opetetaan tasa-arvoa. Sitä, että on sitten poika, tyttö tai jotain siltä väliltä – on ihan just tasan tarkkaan samanarvoinen kuin se toinenkin. Mutta mä ainakin itse haluan kutsua Emmaa tytöksi. Mulle on ihan yks lysti haluaako hän leikkiä legoilla, nukeilla, autoilla vai millä. Kunhan on onnellinen. On tosi hauskaa nähdä, että esim. Emman taaperokaveri Selma tykkää jo nyt kovasti nukeista, kun taas Emmaa ne ei oikein kiinnosta. Mutta on nää taaperot silti mulle molemmat tyttöjä.

Voi olla, että mä oon jonkun mielestä kapeakatseinen tän asian vuoks. Mä itse ajattelen niin, että on laajakatseisempaa nähdä kaikki mahdollisuudet. Tää on vähän sama kuin joskus kirjoitin (ehkä vähän kärkkään) postauksen lasten vegaaniudesta. Että mun mielestä on tosi tärkeetä antaa lapselle kaikki mahdollisuudet valita. Näin pienenä hän ei tietenkään vielä osaa itse, mutta just sen vuoksi näyttää mitä kaikkea on.

Kertoa, että on erilaisia tyttöjä ja on erilaisia poikia, mutta kaikki on samanarvoisia. Kertoa, että on riitoja ja on hauskoja hetkiä. Antaa mahdollisuus maistaa porkkanaa tai jauhelihaa. Kertoa, että on olemassa ihmisiä, jotka kuuluu kirkkoon ja sitten on niitä jotka ei kuulu. Antaa mahdollisuus leikkiä pallolla tai nukella. Kertoa, että toiset tykkää pojista ja toiset tykkää tytöistä ja toiset tykkää molemmista.

En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa.. 😀 Mutta jotenkin mun mielestä asiassa kuin asiassa sellainen tosi tiukka ehdottomuus on jotenkin aina vähän hassua. Maailma on täynnä kaikenlaisia asioita laidasta laitaan, miksi pitäisi lokeroida kaikkia asioita johonkin tiettyyn lokeroon? Miksei voi olla tyttö-lokero, poika-lokero ja lapsi-lokero ja ne kaikki kolme lokeroa sulassa sovussa yhden ison lokeron sisällä? Ja vielä parempi, jos sen ison lokeron sisältä ottais ne pienet lokerot pois ja kaikki ois vaan sikinsokin just sitä mitä on. <3

***

Rauhaa ja rakkautta! 😉 <3 Taas kerran!